torstai 13. joulukuuta 2012

Tokokurssilla

Työt haittaa harrastuksia eli päivitykset laahaavat jäljessä... Vakavasti viime viikkojen aikana olen joutunut miettimään, että olisiko minulla edes aikaa tässä tilanteessa pennulle. Mutta mennäänpäs sille Melakarin tokokurssille, jotta kaikki hyvät vinkit tulisi kirjoitettua ylös.

Tarja Melakari oli vetämässä meillä yhtenä päivänä tokoilijoille kurssia marraskuun loppupuolella ja olin siellä Onnin kanssa. Treenitoiveena meillä oli seuraaminen ja - yllätys, yllätys - tunnari. Alussa Tarja kertoi hiukan omista treenitavoistaan, -ruutineistaan jne. Ja huh! ymmärrän kyllä miksi Tarja kisaa huipulla! Hän treenaa kolme kertaa päivässä ja treenit ovat suunniteltuja. Tänään voi olla vauhtitreeniä, huomenna tekniikkatreeniä, sitten kokeenomaista treeniä jne. "Hieman" tunsin piston sydämmessäni... ymmärrän täysin miksi me Onnin kanssa junnataan tällä hetkellä paikoillaan... Tarja myös alussa teki meille hiukan kimppatreeniä eli harjoittelimme ihan kehään tuloa. Kehään pitää tulla koiran kanssa yhdessä, sen pitää olla ensimmäinen koerutiini, jota lähdetään koiralle luomaan. Kehässä ohjaajan pitää olla kaikista mielenkiintoisin vaikka liikkuri onkin pomo, kun käskyttää ohjaaja ;)

No, sitten niihin meidän liikkeisiin. Ensiksi siis Onnin kanssa otimme seuraamista. Noottiahan siitä tuli heti Tarjalta, mikä yllätys ;) Meillähän suurimmat ongelmat on seilaaminen/edistäminen seuraamisessa varsinkin kisatilanteessa. Tarjan mielestä meidän ongelmat johtuvat suurelta osin perusasennosta ja ohjaajan asennosta (heh). Eli ensimmäiseksi saimme käskyksi alkaa treenaamaan perusasentoa ts. perusasennon pitää olla hyvä heti ensimmäisellä käskyllä, sitä ei korjailla, hyvistä palkitaan. Huonoja ei korjata, vaan nostetaan vaikka vaan kädet pystyyn ja sanotaan iloisesti "hups", vaihdetaan paikkaa ja käsketään koira uudestaan perusasentoon. Perusasentoharjoittelua tehdään sitten useista eri kulmista ja paikoista, että se iskostuu KUNNOLLA koiran selkärankaan. Hyvä perusasento on seuraamisessa kaiken A ja O eli siihen kannattaa panostaa. Ohjaaja sai myös käskyn seisoa suorana ja tarkistaa koiran perusasennot esim. peilin kautta, ettei tule kumartelua koiraan päin, jolloin koira lähtee helposti korjaamaan asentoa, kun luulee sen olevan huono. Tarjan mielestä, jos perusasentoa jo joudutaan korjaamaan, niin se on koiralle jo negatiivinen viesti seuraamisen aloittamiseen eikä hänen mielestään koira opi niistä korjauksista. Tai oppii sen, että perusasentoon tullaan sen korjauksen kautta... Lisäksi meillä Onnin kanssa hiottiin palkkaamispaikka, sen pitää olla housun sauma ja niin, että koira tulee ottamaan aina palkan. Palkka ei saa tulla kädesta "koiraa hakevasti" eli sitä ei anneta siitä kohtaa missä koiran suu on tai nakata maahan; koira hakee palkan. Huom! nämä olivat siis neuvoja nimenomaan meidän seuraamisongelmiin.

Perusasentotreenien jälkeen otimme sitten ihan seuraamista. Suurimmat ongelmat olivat siis ohjaajassa ;) Eli minun pitää opetella kävelemään suoraan, koiraa ei tarvitse nähdä koko ajan. Tätä varten Tarja veti minulle ihan seuraamiskaavion (ei siis pelkkää suoraa) maahan eli minä jouduin tosissaan keskittymään suorana olemiseen enkä ehtinyt edes katsomaan, että missä Onni tulee. Palkkaustapaehdotus meille sitten oli se, että namit oikeaan käteen, josta palkka sitten annetaan selän kautta oikeaan käteen ja siitä sitten housun saumasta koiralle. Vaikeaa ohjaajalle! Oman seuraamisasennon pitää olla treeneissä ja kokeessa samanlainen, jottei se sitten tule yllätyksenä koiralle kisatilanteessa ja aiheuta juuri meidänkaltaisia ongelmia. Kuulosti järkeenkäyvältä.

Toisella kierroksella vuorossa oli sitten se tunnistusnouto. Ensin kerroin Tarjalle meidän tunnarista ja sitten näytimme Onnin kanssa. Näyttökerta onnistui täydellisesti siinä mielessä, että Onnihan haahuili ja toi ensimmäisen mahdollisen kapulan... Tarja veikkasi, että meidän ongelman yksi syy voi olla se, että Onni ei haista kunnolla minun kapulaa/minun pitää hajustaa sitä enemmän. Ensimmäinen Tarjan käsky oli siis "sylkäise!" Minähän olin ihan hoomoilasena, että "mitä, missä, milloin??" Tarja siis halusi minun lisähajustan omaa kapulaa omalla syljellä! Näin minä sitten tein ja Tarja asetteli sen sitten useamman tunnarikapulan keskelle ilman, että Onni sitä näki. Me sitten jäimme istumaan maahan tunnareiden viereen ja minä sitten vaan osoitin kasaa, käskyä en saanut käyttää. Alussa Onni ei ymmärtänyt ilman käskyä tehtävää, mutta aika äkkiä se huomasi tunnarit ja alkoi aika oma-aloitteisesti niitä haistelemaan. Ja niinhän se oma sieltä tuli heti! Eikä yksikään väärä käynyt suussa. Sitten samaa toistetiin yhdellä ja kahdella tunnarilla. Ja kaikilla kerroilla omat kapulat löytyivät tosi nätillä haistelutyöllä. Vähänkö olin, että vau! Sittenkin kun juttelimme kasan vieressä Tarjan kanssa, niin Onni ilman mitään osoittelua lähti haistelemaan kasaa ja toi taas jälleen sinne jääneen oman. Joka kerralla olin lisähajustanut ne omat syljellä, toimivaa! Tarja sanoi lisähajustavansa omiaan myös kisatilanteessa ;)

Koska näin harjoitellen ei käytetä omaa tunnari-käskyä, Tarja oli sitä mieltä, että koiraa voi kehua myös väärän tuomisesta. Varsinkin jos koira on vähän epävarma. Tarjan mielestä tunnari ei voi mennä väärän kehumista rikki, koska treeniähän tehdään ilman oikeaa käskyä. Varsin mielenkiintoista keskustelua kävimme tunnarista ja sen harjoittelusta, ihan harmittaa, että en ihan kaikkea muista. Muutenkin tykkäsin tosi paljon Tarjan koulutustyylistä ja hänen koulutusajatuksistaan, Tarjalla oli ihanan suora tyyli sanoa asioita niin ne oli. Eli ehdottamasti kannattaa mennä Tarjan koulutukseen, jos hän osuu kulmille.

Kamera oli tällä kertaa minulla mukana (piti kirjoittaa juttu seuran lehteen), mutta meistä ei tietenkään ole kuvia vaan muista... Eli tässä vain pieni yleiskuva paikalta:


maanantai 19. marraskuuta 2012

Lokakuun tokokokeet

Jos sitä vihdoinkin saisi itsestään niin paljon irti, että kirjoittaisi oman seuramme tokokeista 21.10.... Tuomarina oli Tiina Heino ja molemmat koirat kisasivat. Minulla oli vielä kisapäivänäkin vaikea päästä kisatunnelmaan, kun sitä ei tunnetta vaan ei tullut, niin oma latautumattomuus heijaistui ainakin Tonyyn. Meidän treenikaveritkin sanoi, että minä kävelin Tonyn kanssa kuin koomassa/kuin lasin sirujen päällä. Ja omasta mielestä olin ihan normaali... :/ No, kai se on vihdoin ja viimein myönnettävä, että me ei olla aamukisaajia. Ja opinpa sen, että itsensäkin täytyy näemmä virittää sopivalla tasolla kisatunnelmaan.

Tony kisasi ekana avossa, tuloksena AVO 3 125,5 pisteellä. Tässä suoritus osa-alueittain:

- paikalla makaaminen 8: tuplakäsky maahanmenoon, muuten täydellinen

- seuraaminen 5: no joo... koira jätätti näin lievästi sanottuna...

- liikkeestä maahanmeno 0: öö, seisoi! Kerta se tämäkin näemmä ensimmäinen.

- luoksetulo 6,5: pysähtyi, mutta erittäin myöhään käskyn jälkeen.

- liikkeestä seisominen 7: seisoa, mutta seuraaminen oli muistaakseni kamalaa ja teputtikohan jalkoja?

- nouto 5: lisäkäskyjä, kun ei meinannut tulla perusasentoon ja jäi kauas

- kaukokäskyt 7: en muista enää mitä tässä tapahtui.

- hyppy 9: en muista mistä pistevähennys

- yleisvaikutelma 9

Joo, en muistanut tsempata ja kehua koiraa :( Tämä meni ihan mun piikkiin.

Toisena oli sitten vuorossa Onni voittajassa. Ennen Onnin suoritusta yritin saada itseni kisafiilikseen ja ehkä osittain siinä onnistuinkin. Tuloksena ei tällä(kään) kertaa tulosta, pisteitä 159, tässä liikkeittäin:

- paikalla makaaminen 9: pientä piippailua alussa

- seuraaminen 6: kamalaa! Tälle pitää tehdä talven aikan jotain...

- liikkeestä istuminen 0: ei istunut, vaan seisoi.

- luoksetulo 5: huonot pysähdykset.

- ruutu 6: tässä jännitti ja paljon! Lähti aika hitaalla vaudilla ruutuun ja meni vasemmalta puolelta sivusta ruutuun sisälle. Pysähtyi heti käskystä, mutta ei mennyt ekalla maahan. Toisella meni, mutta aivan etureunan tuntumaan... Luulin jo, että nollahan se sieltä tulee. Tuomarinkin piti lähteä ihan viereen katsomaan, että miten on. Kävelyosiota tehdessä huomasin, että jaa, siinä ja siinä on, että onko ulkona. Perusasentoon tulo oli huono. Pisteitä saatiin, koska Onnin etutassut olivat vain laitanauhan päällä, ei sen ulkona!

- hyppynouto 0: tiputti kaksi kertaa noutokapulan... Ensin heti, kun oli nostanut sen maasta (jäi tuijottelemaan tuomaria ja liikkuria), sitten nosti sen maasta, kolautti ja tiputti sen sitten toisen kerran hypätessään esteen.

- metallinouto 7,5: meinasi palauttaa liikkurille, käskytin sivulle.

- tunnistusnouto 0: ei edes aikonut tuoda omaa... käytti varmasti kaikkia suussa...

- kaukokäskyt 8: ei liikkunut paljoa! Jouduin käyttämään tuplakäskyn toiseen maasta-seiso -vaihtoon.

- yleisvaikutelma 8

Ei siis mitään muuta oikein kehuttavaa kuin se, että Onni ei piippaillut ja saatiin ennätysmäärästä liikkeistä pisteitä (vaikkakin huonoja)!! Viretila oli vähän turhan huono, vauhti ja halu työskennellä puuttui.

Rehellisesti sanottuna ei ollut kyllä ykkösfiilikset kokeen jälkeen... Aika paljon saa kyllä katsoa itseään peilistä, koirat tekivät kyllä ihan treenien määrän ja päivän tason mukaisen suorituksen. Nyt täytyy kerätä taas itselleen motivaatiota. Kotona on kuitenkin ne maailman parhaimmat aussit :) Ei niin hyvin menneiden tokojen jälkeen Onnin söpö agikuva viime kesältä:

tiistai 30. lokakuuta 2012

Laiska kirjoittaja?

Pitäisi kirjoittaa:
- viimeisistä tokokokeista
- viimeisimmästä tokotreeneistä
- omista pohdinnoista vanhenevasta koirasta
- Petrille voisi delegoida vähän agipäivittämistä
- ja jotain muutakin oli mielessä...

Odotellassa sitä, että jostain saisi vuorokauteen lisätunteja ja kirjoitusinspiraatiota. Ja ne kuvatkin pitää siirtää jonnekin vielä tänään...!!

Tässä päivän piristykseksi Onnin ja Petrin yhteiskuva Onnin kotiinhakureissulta, ihana :) Kuva on pöllitty Onnin kasvattajan uusilta kotisivuilta www.kennelwohvelin.com > että käykääs sieltä katsomassa lisää kuvia! Onni ja Onnin äiti Minni on kyllä kuin kaksi marjaa :)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Minne kuvat ja videot?

Treenattu ollaan vähän, ehkä sitä vielä joku päivä saisi otettua itseään niskasta kiinni ja kirjoitettuakin niistä... No, vuorokauden lisätunteja odotellessa ;)

Suurempi ongelma tulikin sitten tuon kuvat.fi-palvelun kanssa. Mokomat meinaavat muuttaa sen maksullisesti ensi kuun alusta lähtien! Periaatteesta en ala maksamaan moisesta palvelusta eli minne sitä siirtäisi kuvat ja videot? Picasawebbiin saisi ilmeisesti kuvat, mutta ei käsittääkseni videoita. Eli minne noita kannattaisi tallentaa, jotta niitä saisi tänne blogiin nähtäville? ;) Omalta koneelta niitä löytyy iso pino, että pitääkö ne jättää vain sinne.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Trimmauskurssilla Lapualla

Lauantaina suunnattiin aussikerho Etelä-pohjanmaan alaosaston järjestämälle trimmauskurssille Onnin kanssa. Ensin napattiin trimmausopettajamme Kirsi Ola Vaasan lentokentältä vaan mukaan.Oli ihan mielenkiintoista keskustella aussi-ihmisen kanssa ausseista, Kirsikin kun tuntee aussit varmasti vähintään yhtä hyvin kuin omat taskunsa :) Kirsin mielestä joskus matkalla Austraaliaan ausseihin on sekoittanut myös heelereitä ja corgeja. Ja täytyypä tunnustaa, että Kirsin jutuista kyllä tunnistaa Tonyn! Tonylla on nimittäin tapana seurata ihmisten takana tökkimällä kuonolla pohkeeseen (gorgit napsivat ihan hampailla) ja sitten esim. aamuisin Tony paimentaa ihmisiä kiertämällä niitä ympäri. Ilmiselvä paimenkoira ;) Onni ei näitä puolestaan harrasta.

No itse trimmauskurssilla oli tosi kivaa, kun pääsin tuunauspuolen oppiin. Eli perusnyppimiset ja trimmaamiset minulla on hallussa (pakko ollakin kahden koiran kanssa, varsinkin kun täältä päin ei aussien trimmaajia löydy!), mutta tietyt alueet esim. lavan seutu tuottaa minulle ongelmia. Tuunauspuolella kävimmekin ensin läpi lavan ja etutassujen trummauksen läpi. Ja uskallan väittää, että nyt tämä alue aukeni minulle! :) Tykkäsin paljon Kirsin tyylistä opettaa trimmaamista ja sitä, kun hän käytti erittäin vähän saksia trimmaamisessa. Jatkossa meilläkin tulee kyllä olemaan ne sormet päätyökalu trimmauksessa. Samalla etuosan kanssa kävimme myös pikaisesti läpi takatassun ja mahakarvojen trimmaamisen läpi. Tai lähinnä sitä, että miksi niitä trimmataan niin kuin niitä trimmataan tai trimmataan vähän/miltä sen koiran kuuluu näyttää/miten mikin vaikuttaa koiran ulkonäköön. Erittäin mielenkiintoista!

Seuraavaksi tuunausosastolla kävimme vielä tarkemmin läpi pään ja kaulan trimmaamista. Mielenkiintoista! Ja taas se, että kädet käyttöön, ei niitä saksia... Täytyy kyllä sanoa, että trimmausosio päivästä loppui aivan liian pian, mielellään olisin enemmänkin kuullut tästä aiheesta.

Trimmauksen jälkeen oli Kirsin luento geeneistä ja niiden vaikutuksesta koiran kasvatukseen. Mielenkiintoinen aihe, vaikka ei sinällään mitään uutta, on tullut aikoinaan oltua hereillä lukion biologian tunneilla ;) Mutta vahvisti taas sitä omaa uskoa, että ei minusta koskaan olisi koirankasvattajaksi. Kaikki ne taudit, niiden periytyvyys ja niistä tuleva tuska. Ei kiitos :( Ihan riittävää tuskaa poden siitä, että jos ottaisin kolmannen koiran, niin keneltä kasvattajalta ja mistä yhdistelmästä uskaltaisin sen ottaa. Koska kyllä yksi tärkeimpiä asioita koirassa on se, että se on terve. Kaikki muut ovat sitten extraa siihen päälle.

Itse ei tullut otettua kurssilla kuvia (vaikka kamera olikin mukana), kun aika meni kuuntelussa ja omaan koiraan keskittyessä. Toivottavasti saan joltakin kuvia lainaan ja voisihan sitä ottaa Onnista jälkeen-kuvankin nyt kun sain sen trimmaamista vielä jatkettua sunnuntaina...

maanantai 24. syyskuuta 2012

Viime viikon tokoilut

Laiska kausi jatkuu... eli viime viikkoon mahtui vaan yhdet varsinaiset tokottelut. Tällä viikolla meillä oli jopa ihan vetäjä ja saimmekin kivat erilaiset treenit :)

Eli molempien kanssa teimme pareittain toisen koiran kanssa ensin seuraamista ja sitten pareittain jääviä liikkeitä. Seuraamiset meni molempien kanssa aika ok, Onnilla meinasi kierrokset alkaa nousemaan jo odottelusta, mutta jätin vain palkkaamatta, niin kyllä ne kierrokset sieltä vähän tuli alas. Tony tonymaiseen tyyliin jätätti, mutta seurasi muuten varsin pätevästi.

Jäävät liikkeet olivat sekä ohjaajille että koirille kunnon kuunteluharjoitus! Onni oli yllättäin hereillä ja taisi tehdä kaikki asennot oikein, hienoa. Tonyn kanssa en ole ottanut istumista (enkä otakaan kunnolla ennen kuin meillä on se viimeinen 1-tulos avoimesta...), joten koirahan oli ihan pihalla "että mitä sinä mamma nyt oikein meinaat??". No, en jaksanut paljon korjailla edellä mainitusta syystä ;) ja kun muut jäävät olivat varsinkin todella hyvät.

Yksilöliikkeinä tein molempien kanssa noutoja: Onni sai hyppynoutaa ja Tony ottaa tasamaannoutoa. Onnin kanssa tein oikein tahallaan vinoja huonoja heittoja, että pääsen korjaamaan takaisintuloa hypyn kautta. Yhden varsin pätevän korjauksen sainkin aikaan, jonka jälkeen tuntui Onnilla syttyneen lamppu pään päälle. Toivotaan, että kokeessa ei tule enää palautuksia suoraan. Tonylla treenattiin jälleen palautusta, että koira tulisi kerralla perusasentoon eikä jäisi minun selän taakse pureskelemaan kapulaa... Nooo, taitaa olla meillä vielä pitkä tie käytävänä tämän kanssa ;)

Lopuksi tehtiin vielä paikalla oloharjoitukset. Kivat treenit, näitä lisää :) Kai sitä voisi kotitreenien suhteen aktivoitua enemmänkin, mutta ei ole vain saanut aikaiseksi. Ruokakupin kanssa lähinnä otetaan Onnin kanssa jotain pientä. Ja ollaan me vähän jumpattu kakejakin, läheltä ne menee hyvin, mutta jos menen liian kauas, tulee Onnilla liikkumista eteenpäin maahanmenoissa. Lisää treeniä. Vuoden ehkä viimeiset tokokokeet ovatkin sitten ensi kuussa, molemmilta on tilauksessa ykkösiä ;)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Tokokoe 16.9.

Viime viikko sitten vilahti flunssan kourissa ja viikon treenit jäivät siitä syystä vain yhteen kertaan... Eli kun emme ehtineet viikkotreeneihimme, kävimme yksin tokottelemassa hallilla tiistaina. En muista oliko siellä mitään erikoista, lähinnä otettiin perustreeniä molempien kanssa. Pitäisi näemmä kirjoittaa heti ylös, että sitä muistaisi treenanneensa...

Torstaina Tony sitten pääsi hammaslääkärille hammaskiven poistoon, ensimmäisestä kerrasta onkin jo tai vasta, riippuu miten ajattelee, kaksi vuotta. En tiedä, miten Tonynkin saisi syömään kovempia puruluita, että tältä päästäisiin. Oikeat luut kyllä kelpaa, mutta niiden syöttäminen tuo sitten omat ongelmansa. Onnilla taas hammaskiviongelmaa ei ole, kun sille kelpaa kaikki syötävä.

Sunnuntai-aamuna sitten suunnattiin Onnin kanssa Vöyrille tokokokeeseen. Ihan liian aikaisin meille molemmille ;) Mutta onneksi sää oli ihan kaunis. Meidän luokassamme kisasi kaksi muuta koiraa, onneksi meidän vuoromme oli viimeisenä. Annoin siis Onnin olla unimoodissa paikallaolon ja sitten vasta aloin varovasti virittelemään koiraa. Tässä koe liikkeittäin:

- paikalla olo 10: rauhallista :)

- seuraaminen 5: öö, koira oli sunnuntaikävelyllä :( Me ollaan kyllä taannuttu seuraamisessa, lisätreeniä, mutta mitä ja miten? Tuomari alkoi jo väittämään, että Onnilla on jotain vikaa takapäässä, kun se ei tee seuraamisesssa perusasentoja...

- istuminen 8: istuminen oli hyvä, mutta seuraaminen ei ja jäi sen takia istumaan vinoon...

- luoksetulo 7: tuomarin sanoin: ohjaaja osaa ennakoida käskyn sanomisen niin, että koira ei pysähdy heti, mutta kun pysähtyy, tekee sen kyllä merkin kohdalle. Ai jaa, mielenkiintoinen näkemys tuokin...

- ruutu 0: nyt vihastuttaa jo! Lähti kyllä mahtavalla vauhdilla kohti ruutua, mutta juuri ennen ruutua palasi minun luokse. En ymmärrä, miten mä treenaan tätä väärin :(

- Hyppynouto 0: kiersi hypyn takaisin tullessa.

- Metallinouto 9,5: pistevähennys perusasennosta.

- Tunnistusnouto 5: ensimmäistä kertaa toi oikean!!! :) Ensimmäistä kertaa katsoin muiden aikana, että mihin liikkuri laittaa tunnarin. Normaalisti en katso, koska silloin en voi tukea koiraa vahingossakaan. Yleensähän liikkurit laittaa sen samaan kohtaan kaikille, mutta ei tällä kertaa... Eli Onni toi varmasti oikean, mutta tiputti sen heti minun viereen eikä tehnyt perusasentoa. Minä ja tuomarikin luultiin, että väärä tuli, mutta niin se vaan oli oikea!

- Kauko-ohjaus 9: liikkui maahan menoissa eteenpäin, eikä noussut toista istumista ekalla. Videolta selviääkin siihen syy... Petrin kännykkä soi ja Onnihan katseli sinne päin, että vastaa nyt ;)

- Kokonaisvaikutus 8: ei söpöysterrieripisteitä ;)

Tuloksena siis VOI3 195 pisteellä ja sijoitus 2/3. Huomioitavaa muuten, että kukaan kolmesta koirasta ei tehnyt ruutua. Kai siinä oli jotain "omituista". Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi kokeesta: toisaalta olin erittäin tyytyväinen tunnariin (kai meillä on jotain toivoa), mutta toisaalta taas jäi huono fiilis seuraamisesta ja ruudusta. Tunnaria ei olla edes treenattu pariin viikkoon :) Miten niin olen ollut jo lannistunut sen suhteen... Ja ehkä positiivistä on se, että tällä kertaa me nollattiin vain kaksi liikettä. Ja hei, Onni oli kokeen aikana hiljainen, muutama pieni piippailu tuli johonkin väliin ja haukahdus ruutuun lähtiessä, miten niin onnellinen tästä rauhallisuudesta :)

Nyt tarttis kyllä lisää treeniä jonkun kunnon ohjaajan silmien alla, vakavasti mietin jo tänään, että minnehän asti sitä pitäisi lähteä ottamaan yksityistunteja, jotta tässä edistyisi.

Kun sunnuntaina jouduttiin heräämään aikaisin, niin käytiin Tonyn kanssa vielä misseilemässä mätsärissä. Päästiin jopa bis-kehään olemalla veteraanien sinisten paras. Sieltä tiputtiin sitten heti pois, kun eihän Tony malttamaan siellä(kään) liikkuessa malttanut pitää tassuja maassa ;) Eli joko me opetellaan vielä kulkemaan ryhmässä tai sitten unohdetaan näyttelysuunnitelmat. Mutta voi, miten iloinen pieni terrieri oli, mamman kanssa kahdestaan ja kivoja nameja :)

perjantai 7. syyskuuta 2012

Tokoepikset ja muuta pientä

Tälle viikolle on tullut taas kasattua paljon ohjelmaa, josta ihan kaikki ei ole koiriin liittyvää... No, eipä ole tylsää :)

Tiistaina oli minun treenien vetovuoro tokoryhmälle, mutta koska tulijoita oli sen verran vähän, otin myös Onnin mukaan. Päästiinkiin aloittamaan treenikautta jo kasvarissa, oli kyllä ihana olla suojassa, kun ulkona satoi. Onnin kanssa ohjelmassa oli vain ruutu, hyppynouto ja seuraaminen. Ruudun kanssa Onni oli vaihteeksi ihan hukassa... Ehkä syynä oli se, että Onni näki apuohjaajan saaman ruokarasian ;) Eli ruutua ei löytynyt aluksi millään, kaikkea muuta kyllä löytyi. Sitten kun ruutu löytyi, otimme niin, että apuohjaaja kävi ruokapalkkaamassa Onnia ruudussa. Nämä kerrat menikin sitten ihan ok.

Hyppynoutoa otimme metallilla, tarkoituksena oli lähinnä edellisten kisojen jälkeen tehdä palauttavat rauhalliset hyppynoudot. Nämä menivät ihan ok, palautusasentokin oli hyvä. Näiden jälkeen sitten vuorossa oli tämän hetken "ongelmamme" seuraaminen... Parissa viime kisassa seuraaminen on mennyt ihan haahuiluksi. Teimme niin, että apuohjaaja käskytti ja sanoi "palkka", kun Onni meni hienosti ja minä pääsin palkkaamaan. Otettiin enemmän tavallista seuraamista, varovasti vain muutama käännös ja askelsiirtymä, ettei mopo karkaa Onnilla käsistä. Alussa oli taas haahuilua, mutta aika hyvin Onni paransi loppua kohden. Voi kun saisi säilytettyä sillä seuraamisessa sen rauhallisen mielentilan.

Keskiviikkona suuntasimme sitten samaiselle kasvihuoneelle oman seuramme järjestämiin tokoepiksiin. Aluksi minulla oli tarkoitus ottaa vain Onnin kanssa kolme voi-liikettä (voi-evl oli vain "pätkäluokkina), mutta sitten innostuin ottamaan Tonynkin mukaan. Päätin etukäteen, että tänään kehutaan Tonya oikein urakalla. Oikeassa kisatilanteessahan ei voi olla kovin ylitsevuotava kehuissa, mutta nyt päätin vetää kunnolla yli ja katsoa miten Tony jaksaa vai kuumuuko koira liikaa. Ja Tonyhan oli ihana! :) Tuomarikin taisi olla aika kiltti pisteissään, me nimittäin voitettiin koko avo-luokka muistaakseni 180,5 pisteellä ;) Seuraaminen alkoi ärsyttävänä haisteluna, mutta uusintakäskyllä palasi aika hyvin ruotuun. Tuomarin sanoin: paransi selkeästi loppua kohden. Kai se pitää vaan muistuttaa ja ottaa siitä tulevat pistevähennykset vastaan. Luoksetulossa Tony teki aivan täydellisen pysähtymisen! Mitä ei ole ikinä tapahtunut koe- tms. tilanteessa. Voi kun saataisiin joskus samanlainen kokeeseen! Kaket olivat myös täydelliset (vertaa edelliseen kokeeseen), minä saan ilmiselvästi unohtaa koko seisomisen vielä avon ajaksi. Tony toimi kyllä hienosti, pikkasen minun kehut nostivat kierroksia, joka ilmeni liikkeiden välillä muutamalla haukahduksella. Kokonaisuudessaan olin kyllä vireeseen tyytyväinen, nyt täytyy miettiä, miten kehua kokeessa, jotta sama hyvä fiilis säilyy. Nyt Tony kyllä vaan paransi, mitä pitemmälle koe meni, vaikka palkkaa (=namia) ei tullut. Hyvä huomata, että kyllä pikku-ärrierikin toimii kehulla :)

Onni-onnellisen kanssa otimme sitten luoksetulon, ruudun ja kaket. Luoksetulossa ei mennyt maahan ekalla käskyllä (jäi tuijottamaan Tonyn ja Petrin touhuja...), mutta teki mun makuun hyvät stopit. Tälläiset jos saadaan kokeessa, olen tyyväinen. Ruutu oli sitten taas täysin hukassa... Kaikki muu mahdollinen ja mahdoton kyllä bongattiin, mutta ei ruutua kuin ehkä vasta kerralla viisi tai jotain. Kaket olivat taas aika normit koetilannetasoa... Eli ei noussut ekalla istumaan (oli siis eka vaihto) ja liikkui istu-maahan vaihdossa eteenpäin. Lisää treeniä siis...

Eilen pojat sitten kävivät agiepiksissä (tai siis seuramme järjestää omille jäsenille epiksiä, joissa ei ole osallistumismaksua, mutta ei palkintojakaan) tarkoituksena treenata varsinkin Onnin kanssa startteja. Ja joo, kyllähän Onni varasti molemmat startit... Seurauksena pieni koira otettiin pois radalta ja yritettiin parin koiran jälkeen uudeestaan. Uusintastartit sitten pysyi. Kontaktit meni aika hyvin, Petri vielä namitti ne kunnolla. Että mielenkiinnolla taas odotamme viikonloppua ja agikisoja... :)

lauantai 1. syyskuuta 2012

Tuplapiirinmestarit!

Sää ei kovin suosinut BACin järjestämiä PiirM -kisoja, vaan aamupäivän yksilöratoja juostiin varsin kosteassa kelissä. Anne Huittinen oli tällä kertaa saapunut tuomariksi, ja oli tehnyt varsin mukavan tuntuiset radat. Meidän haaveemme menestymisestä yksilökisoissa haihtuivat jo A-kisan hyppyradalla. Tony karkasi jo nelosesteelle juostaessa selän taakse ja väärälle esteelle. Onnin kanssa matkaan lähdettiin melko huikealla varaslähdöllä, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin tilanteen pelastamaan. Onnin vauhdissa ei ollut mitään vikaa ja pääsimmekin jo hyvän matkaa puolen välin jälkeen, kunnes sitten oman väärin sijoittumiseni takia koira livahti väärään putkeen. Kovasti teki mieli jo A-kisan jälkeen pakata kamppeet ja lähteä kotiin sadepäivän viettoon.

B-kisassa Tony teki puhtaan radan, mutta sadekelissä meno ei maistunut lainkaan. Kaiken kruunasi puomille tipahtanut koivunlehti, jota piti jäädä ihmettelemään kesken kisasuorituksen. 14 sekuntia yliaikaa on kyllä jonkin sortin ennätys Tonylle, ihanneaikakaan kun ei radalle olllut mikään kovin huikea. Onnin kanssa puolestaan HYL tuli jo kakkosesteellä. Pieni varaslähtö ei tälläkään kertaa haitannut, mutta itse sekoilin ohjauksessa ja niin koira meni kokonaan esteen ohi, suoraan seuravaa estettä suorittamaan. Oma moka, joten matkaa jatkettiin loppuun saakka. Kontaktit menivät tällä kertaa hienosti ja vauhti pysyi hyvin yllä, joten hyllystä huolimatta olin tosi tyytyväinen rataan.

Sokerina pohjalla oli sitten minien PiirM -joukkuekisa. Olimme mukana VASin kakkosjoukkueessa, "Kakkosketjussa". Onni varsinaisessa joukkueessa ja Tony varakoirana. Eija Berglund oli tällä kertaa tuomarina. Radan alkuosassa oli muutamia - varsin eijamaisia - takaakiertoja. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin sopivan haastava ja ihanneaikakin hyvin mitoitettu joukkuekisaa ajatellen.

Timo ja Katri tekivät molemmat nollan omilla vuoroillaan. Enää minun tai Henkan tarvitsi saada tulos, jotta joukkueemme saisi tuloksen. Oma keskittyminen tuntui olevan hyvällä tasolla, mutta Onni mokoma kävi aivan ylikierroksilla. Panta irti, paikka -käsky, askel kohti rataa - ja VIUH! Punaruskea salama viuhahti ohitseni suoraan kakkoshypylle, joka luonnollisesti olisi pitänyt suorittaa takaakiertona. Hylkäytymisestä huolimatta ajattelin jatkaa rataa, mutta viitosesteen törkeästi roiskaistun kontaktin jälkeen päätin, että sikailut saavat tältä erää riittää, ja niinpä passitin pojan suorinta tietä auton tavaratilaan ja omaan boksiin miettimään tekosiaan. No, kai joka joukkueessa yksi "sikailija" tulee olla. Onhan kiekkoilijoillakin ruudut ja nielikäiset, mikseipä sitten VASilla austerit? Päästähän se tietysti otti, kun ei varsinaisesti voi sanoa auttaneensa joukkuetta.

Henkan harteille jäi siis kakkosketjun viimeisen tuloksen tekeminen. Ja hyvin vedetty: nopea nollatulos, joten päästiin toden teolla jännittämään lopputulosta. Tulosten laskenta kesti "aateekoon" pettämisen takia jonkin aikaa, mutta lopuksi kuuluttaja vahvisti jo ounastelemammekin lopputuloksen. Wohvelin Arsenal - meidän pikku Onni - on tämän kauden tuplajoukkuepiirimestari! Tokon joukkue -PiirM sai siis jatkokseen Agin joukkue PiirM:n. Jo toisen kerran oikeassa paikassa oikeaan aikaan, pitäisikö varmistaa, että lotto on vetämässä?

VASin hienon päivän kruunasi vielä ykkösjoukkueen ottama hopea. Kaksoisvoitto VASille siis mineissä.

VASin kakkonen oli ykkönen ja ykkönen oli kakkonen

maanantai 27. elokuuta 2012

Viime viikon treenit

Viime viikolla tuli sitten aikalailla laiskoteltua eli treenit oli vähissä. Oma treenimotivaatiokin oli vähän kadoksissa... joskus vaatisi sitä treeniseuraa, että jaksaisi treenata enemmän.

Onnilla on tämän viikon ruokakuppitreeninä ollut kaukokäskyt. Ja lähinnä se kärsivällisyys eli vaihtojen välillä on pitkiä taukoja ja vapautus voi tulla milloin ja mistä vaan. Jätin kokonaan treeniohjelmasta pois maahanmenot, koska niiden kanssa ei ole suurempia ongelmia ja Onni meinaa painaa maahan vähän liian helposti. Nyt siis "uskotellaan" Onnille, että kaket sisältää vain seisomisia ja istumisia pitkillä vaihtoväleillä ;) Toki maasta nouseminen istumaan tai seisomaan on ensimmäisenä käskynä.

Tonyn kanssa otettiin kotona vain pieni palauttava treeni maanantaina, ei muuta kotona. Onnin kanssa otettiin alkuviikosta kotona myös hiukan pitempää seuraamiskaaviota ilman palkkaa. Varsinkin askelsiirtymissä vaadin muutaman hyvän siirtymän ja sitten vasta palkka.

Tiistain ryhmätreeneissä otin ensin Tonyn hiukan noutoja ja sitten hyppyä eli siis niitä, mitkä pahiten hajosi viime kokeessa. Teimme nyt niin, että noutokapula vaihtuu lennosta toiseen noutokapulaan, että luovutus olisi helpompaa. Kokeiltiin me palloa ja namiakin, mutta puinen kapula vei voiton kaikesta muusta ;) Vaikeaahan se luovutus on Tonylle, mutta jos saisi edes jotain positiiivista muistikuvaa sen päähän luotua tyyliin "kun annan noutokapulan mammalle, saan vaihdossa jotain vielä parempaa tilalle". Hypyssä muistutimme lähinnä sitä, että odotetaan käskyjä, vapautus ja palkka voi tulla missä vaiheessa vaan. Tonyn kanssa on kyllä ihana tokoilla, mitä nyt sillä on taipumuksena tietää liikaa fiksuna aussina mitä tehdään ja milloin eli ennakointia piisaa...

Onnin kanssa tein sitten myös eräänlaista maltti-/kuunteluharjoitusta. Eli heitin ensin yhteen suuntaan metallikapulan, sitten tein muutaman askelsiirtymän, jonka jälkeen heitin eri suuntaan noutokapulan hypyn yli ja käskytin sen noudon Onnille. Sitten taas muutama askelsiirtymä, jonka jälkeen metallinouto. Yllättäin vaikeinta Onnille oli ne askelsiirtymät! Ääntely oli erittäin pahaa... :( Muuten noudot ym. menivät tosi hyvin. Eli lisää tälläisiä harjoituksia Onnille. Ennen näitä harjotuksia otin huippupalkalla eli raakaa jauhelihaa rasiassa pieniä seuraamispätkiä. Suurin osa oli lähtöjä eli hyvästä kontaktista ja hiljaisuudesta heti vapautus, kehu ja palkka. Samaa myös sitten kääntymisiin ja askelsiirtymiin. Taitaa olla pitkä tie tuon ääntelyn kitkeminen... No, sen suhteen voin kyllä katsoa vain itseäni peiliin. Olisi heti pentuna pitänyt puuttua siihen, nyt sitten kärsitään seurauksista. Ehkä sitä on sitten seuraavan koiran kanssa taas yhtä asiaa viisaampi :)

Kisasuunnitelmat on nyt sitten pohdinnassa. 16.9. olisi Vöyrillä koe, mutta sinne en voi mennä kuin yhden koiran kanssa (kaksi vaatii mukaan joko kepon tai jonkun muun) eli se olisi sitten Onni. Pitää vielä miettiä, ilmoajan päättymiseen on vielä pari päivää aikaa.

maanantai 20. elokuuta 2012

Tokon joukkuepiirinmestareita!

Lauantaina oli sitten ne meidän kennelpiirin tokon piirinmestaruuskisat. Meidän tuloksilla ei kyllä juhlita, mutta meidän joukkue oli kokonaisuudessaan niin hyvä, että piirinmestaruus tuli vuoden tauon jälkeen taas meille!! :) Hyvä me!

Voittajien on helppo hymyillä!
Sitten meidän suorituksiin ja koottuihin selityksiin...

Ensimmäinen oli vuorossa avoin luokka ja Tony sai kunnian aloittaa ensimmäisenä. Tuomarina Ralf Björklund, tulos AVO3 116,5 pisteellä.

Paikalla olo 9,5: takuuvarmaa kamaa :) Puolikas vähennys hitaasta maahanmenosta.

Seuraaminen 6,5: Tonyksi aika ok (vaikka pisteistä ei uskoisi).

Liikkeestä maahanmeno 8: pistevähennykset kai seuraamisesta??

Luoksetulo 5: ei ensimmäistä aiettakaan pysähtyä eli meni läpijuoksuksi...

Liikkeestä seisominen 8: pistevähennykset kai seuraamisesta??

Nouto 5: heh, tämä oli hupaisa :D Tony lähti luvan saatuaan vauhdilla hakemaan kapulaa, annoin uuden sivu-käskyn mun lähellä (meidän oma varmistus, kun huomasin, että nyt voi tulla häröilyä ;)). No, Tonypa tipautti kapulan minun oikealle sivulle. Minä sitten ajattelin ottaa sen maasta, ettei ala pöljäilee kapulan kanssa. No, Tonypa nappasi sen minun edestä maasta... ja lähti tulemaan sivulle, jossa sitten uudestaan tiputti kapulan maahan. Ja sitten kun minä yritin ottaa sitä maasta, niin Tony nappasi taas sen ennen minua :D Sitten yritin saada kapulan Tonyn suusta irti-käskyllä... No, Tony sitten ei meinannut millään irrottaa kapulasta :D Pienen väännön jälkeen sain kuitenkin kapulan itselle. Olin jo varma, että tästä ei voi tulla yhtään pistettä, mutta tuomari ihaili vaan sitä, että se ei purrut kapulaa! No joo, se oli poikkeuksellisesti ainoa, mitä Tony ei muistanut tehdä.

Kaukokäskyt 0: Ollaanpa sitten harjoiteltu seisomista... Tony nimittäin oli sitä mieltä, että muut istukoon, hän seisoo...

Hyppy 5: istahti maahan, mutta hyppäsi heti takaisin...

Kokonaisvaikutelma 8: tuomarista ei muuta kuin, että terriereillä oli tänään kyllä tiukka linja! Tony kyllä teki mun makuun ihan nätisti ja hyvällä motivaatiolla töitä. Turhia haukkumisia ei tullut kuin paikalla olon jälkeen eli sekin oli hyvä.

Sitten evl:n jälkeen oli vuorossa voittaja-luokka. Päivästä tuli erittäin kuuma, joka näkyi Onnissa parhaimman terän puuttumisena. Sinällään hyvä, koska Onni ei jaksanut piipata koko kokeen aikana. Näistä kahdesta kun saisi sen tasapainon, niin hyvin menisi... Jäätiin siis tällä(kin) kertaa ilman tulosta, pisteitä kertyi 135.

Paikalla olo 10: mun pieni :)

Seuraaminen 6: öö, alamäki jatkuu...

Liikkeestä istuminen 8: häröili seuraamisessa ja jäi jopa kerran seisomaan alkuvaiheessa seuraamista. Itse istuminen ok.

Luoksetulo 8: aika nätit pysähdykset (mun mielestä), kai ne olisi saanut olla napakammat tai jotain.

Ruutu 0: bongasi sivulla olleen tarvikelaatikon (puhuttiin tästä yhden kisailijan kanssa jo evl:n aikana ja toinen evl:n koirista lähti myös kohti sitä) ja lähti kohti sitä. Sain pysäytettyä ennen kehänauhaa, mutta ei lähtenyt enää kohti ruutua vaan tuli mun luokse.

Hyppynouto 7: muuten hyvä, mutta kolautteli vähän mennen tullen. Niin, koe oli nurmikentällä, kai se vaikutti Onnin ponnistuksiin.

Metallinouto 0: meidän bravuuri, mun moka :( Heitin kapulan jotenkin niin huonosti, että se nousi ensin korkealle ilmaan ja sitten kaartoi voimaakkaasti vasemmalle. Onni ei vaan nähnyt minne se meni ja päätti sitten lähteä kohti ruutua...

Tunnari 0: käytti ensi väärää suussa, mutta toi sitten oikean! Ehkä meillä on vielä toivoa...

Kaukokäskyt 0: Onnikin oli sitä mieltä, että muut istukoon ja makasi autuaasti maassa istumiset. Seisomaan kyllä nousi nätisti.

Kokonaisvaikutelma 7: ei anna oikeutusta Onnille, koska koira teki kuitenkin minun kanssa töitä, mitä nyt kuumuus vaivasi (mutta niin se vaivasi muitakin).

Videoita näistä ei tule jakoon. Lopuksi vielä pari kuvaa. Nyt pitäisi kerätä itselle treenimotivaatiota.

Suoritusten jälkeen
Seurakaveria paleli ;) Ks. kirjan nimi

perjantai 17. elokuuta 2012

Parit agit ja yhdet voi-voit

Kirjoittaminen on taas kerran jäänyt aika minimaaliseen kotikiireiden vuoksi... Laitettiin vähän pihaa kuntoon, jotta saatiin huvimaja pihaan. Kivaa, nyt pitäisi vaan päättää sisustus :)

Toissa viikonloppuna oltiin ensin Seinäjoella ja sitten Vöyrillä agikisoissa. Tuloksena Onnille yksi 0-tulos hyppäriltä Seinäjoelta, muut menivät enemmän tai vähemmän penkin alle. Tonykin pääsi starttamaan molempina päivinä. Seinäjoella hyppärillä haki raasu taas hyppyjä tosi pahasti :( Ajattelin jo, että nyt Tony saa siirtyä eläkkeelle. Sitten seuraavana päivänä Vöyrillä ei ollutkaan samanlaista hakemista (??), mutta ne kontaktit oli taas Tonyn mielestä sähköistetty... ;) Molemmat ottivat muuten sitten Seinäjoella samasta kohtaa hyllyn! Sama hyppy siis väärään suuntaan. Vai pitäisikö sanoa, että ohjaaja ei oppinut mitään ;)

Tony ottaa varman päälle...


Onnilla ei yhtään ylimääräistä...
Onnin 0-rata
Keskiviikkona sitten ajelimme töiden jälkeen Vimpeliin. On tullut jo neljättä kertaa peräkkäin käydä kerran kesässä kisaamassa siellä, niin pitihän se jatkaa hyvää perinnettä. Tuomarina oli Veijo Kinnunen. Muuten ihan kivat kisat, mitä nyt harmitti tunnin myöhässä oleva aikataulu (alun perin meidän piti startata 20.45...) ja myös liikkurin toiminta herätti välillä vähän ihmetystä... Ja Onni sai kentän reunalta ennen omia yksilöliikkeitä kimppuunsa yhden lapinkoiran tai vastaavan, ONNEKSI ei tullut ihan iholle asti. Mutta kyllä vihastutti! Niitä koiria VOI pitää kytkettynä jopa siellä autossa, varsinkin kun ovia auotaan.

Tässä sitten liikkeet yksitellen:

Paikalla makuu 10: keskimmäinen koira lähti heti ohjaajansa perään, mutta Onni makasi kuin tatti :) Minun pieni ihana!

Seuraaminen 0: ansaitusti, tarviiko kertoa enempää :( Onni bongasi kesken seuraamisen ruudun (ei ehtinyt ihan sinne asti), kehän reunalla olleet noutokapulat (joo, ei ehtinyt ihan sinnekään) ja nuuskutteli. Ollaan me taas vajottu alas...

Liikkeestä istuminen 8,5: haahuili seuraamisen, istui käskystä, kun sanoin sen erittäin painokkaasti...

Luoksetulo 7: piippaili kun jäi yksin. Aika hyviä pysähdyksiä mun mielestä loppujen lopuksi, ennakoi liikkurin käskyistä.

Ruutu 9: pysähtyi taas ennen etureunaa... En ymmärrä tuota, alkaako odottamaan jo palkkaa? MUTTA meni hienosti toisella käskyllä ruutuun. Loput jees. Olin erittäin iloinen tästä, koska yleensä korjaamiset ei meillä ruudussa tuota tulosta!

Hyppynouto 8,5: ylikierroksilla...

Metallinouto 9: haukahti kun liikkuri ojensi minulle kapulan. Ja haukahti, kun lähti noutamaan kapulaa. Epätyypillistä Onnia tokossa. Liike tehtiin hypyn vieressä ja ehdin jo jännittää, että hyppää noutaessa myös hypyn...

Tunnari 0: ei piipannut! Mutta eipä tehnyt paljon muutakaan... Iskiköhän jo väsy Onnille?

Kaket 0: ei jaksanut tehdä enää oikein mitään.

Yleisvaikutelma 8: vähempi ei kuulemma antaisi koiralle oikeutusta :) Lähes samat sanat kuin monella muullakin tuomarilla, että tuollainen tokokoiran pitäisi olla (innokas ja tykkää tehdä), mutta yli-innokkuus pitäisi saada kuriin. Veijon mielestä tokosta on tullut nykyään liian vakava laji. Olen samaa mieltä, kuinka tylsää se olisikaan kun koira tekisi aina mitä ohjaaja haluaa ;) Aussin kanssa ei ole koskaan tylsää.

Pisteitä siis yhteensä 172,5 ja sijoitus 2/3. Summa summarum: kaikki mitä oltiin painotettu viime aikoina treenauksessa toimi, mutta sitten ne muut ei. Lisää treeniä?

Viime viikonloppuna Petri ja koirat sitten starttasivat kotiagikisoissa, Tonylla kaksi starttia ja Onnilla kolme. Hyppäriltä molemmille tuli yliajanollat, Onnilla 1,12 ja Tonylla 2,85 (Petri ei suostunut millään uskomaan ylityksiä). Muilta radoilta ei mainittavia tuloksia. Niin, Onnin keinuhan on taas ollut mielenkiintoinen kisoissa... Onni nimittäin hyppää heti pois kisoissa keinulta, kun se osuu maahan. Eikä ole tietenkään vielä kontaktipinnalla. Samaa virhettä ei esiinny treeneissä, kuinkas muuten. Tiedä sitten, liittyykö se tähän kontaktien roiskimiseen vai tuntuuko se kamalalta tassuissa, kun keinu tömähtää maahan?

Huomenna on sitten tokon pm-koe, osallistutaan sinne meidän seuran joukkueessa. Tulostaso on taas täysi arvoitus... Tonylla olisi ensimmäinen kerta mahdollisuus TK2:n saavuttamiseen.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kaikkea sekalaista

Heinäkuu meni lähinnä lomailun merkeissä, Onnin kanssa kävin kaksissa tokokeissa. Sen jälkeen reissattiin pari viikkoa ja mietittiin suunnitelmia treeneihin. Vähän ollaan saatu tehtyä jotain, mutta vain vähän.

Ensin Onnin kotitreeneistä. Kokeiltiin kesä-heinäkuun vaihteessa tunnariin sitä ruokakuppipalkkaa eli koira saa palkan, kun tuo oikean. Jos tulee väärä, pidetään puolen tunnin tauko (alkuperäisessä ideassa oli seuraavaan ruoka-aikaan odottaminen, mutta sitä ei voi kokeilla Onni The Nälkäisellä). Ensimmäisellä kerralla ruokakuppi tuli 3,5 tunnin kohdalla... Toisella kertaa jo kolmannella :) Otettiin tätä vielä pari kertaa, mutta onnistumisprosentti oli aika heikko ja sitten alkoikin jo kesän lomareissut eli tämä pistettiin tauolle. Kesäloman alussa sitten kävimme niissä kahdessa tokokokeessa, joiden jälkeen pidimmekin parin viikon treenitauon. Teki hyvää kaikille, varsinkin epätoivoisella ohjaajalle :)

Tämän jälkeen sitten ollaan treenattu kaukoja ja olen nyt laittamassa ainakin maahanmenon käsimerkkiä uusiksi. Hyvältä näyttää ainakin kotona, katsotaan sitten miten menee kentällä. Luoksetulon pysäytyksiä ollaan muistuteltu apuohjaajan antamalla takapalkalla. Menee hyvin treeneissä, kokeissa nähdään sitten taas todellisuus. Istu-käskyn kuuntelemista ollaan tehty apuohjaajan avulla niin, että apuohjaaja hokee "käsky" pienillä tauoilla koko ajan, mutta minä sitten itse katson kohdan, missä oikeasti käsken. Alussa ennakoi apuohjaajia pahasti (kuten on tehnyt nyt kahdessa kokeessa), mutta sitten alkoi kuuntelemaan! :)

Ruutua olemme ottaneet eri reunanauhoilla ja -törpöillä, ja taidanpa tietää mistä Onni epävarmuus ruudussa on tullut... Olemme nimittäin aivan liian paljon treeneilleet aina oransseilla nauhoilla ja törpöillä, sitten kun ne jotain muuta, niin Onni ei "muka" osaa liikettä! Eli nyt jo haalittu paria eri väriä kotiin, lisää on ostoslistalla. Tunnarissa olemme treenanneet sitten sitä haistelua Pipan kurssin jälkeen. En tiedä oikein ymmärtääkö Onni oikein mitä tässä vielä haetaan... mutta eletään nyt toivossa, että se punainen lamppu syttyy vielä Onnin päässä.

Tonyn kanssa ollaan sitten kokeiltu melkein kaikkia voittajaluokan liikkeitä ihan vaan kaiken varalta ja Tonyn mielenkiinnon ylläpitämiseksi ;) Kakeissa oppi jo seiso-käskyn, muuten ollaan vielä alkutekijöissä. Ruutuun juokseminen ja pysähtyminen ainakin lyhyemmältä matkalta alkaa olla jees, eikä viime treeneissä meillä edes ollut ruudussa alustaa. Tunnarin piilotusta kokeilimme sitten yksi ilta omalla pihalla ja Tony etsi tunnaria niin, että nuuskinta ihan kuului kauemmas :) Hienosti se löysi piilotetut kapulat, mutta pureskeli sitten niitä aika pahasti... Naksautin naksulla heti kun tunnari löytyi, mutta poiketen Onniin, Tonypa ei tipautakaan tunnaria, lähtee tuomaan sitä luokse ja pureskelee. Kiva :( No, keskitytään nyt vaan siihen etsimiseen. Näytin Tonylle myös Onnin tunnareiden verkkosysteemiä, mutta ei Tony siitä vielä ymmärtänyt mitään eli ei edetä liian nopeasti.

Avoimen luokan liikkeitä ollaan myös vähän otettu, että saadaan niitä pidettyä yllä ennen koetta. Luoksetulon pysäytykset on meidän heikko lenkki, mutta pitää katsoa jos näihin saisi uutta ryhtiä apuohjaajan avustuksella. Eli avoimen osalta kaikki muut periaatteessa menee, mutta katsotaan sitten miten saadaan into pidettyä yllä :)

Aloitin myös poikien trimmailua kesäloman kunniaksi. Tony on muuten siistissä kunnossa, mutta niska ja etuosa pitäisi saada viimeisteltyä. Tony on siis aivan ihanan helppo nyppiä Onniin verrattuna! Karvaa on paljon vähemmän ja se lähtee paljon helpommin pois. Onni-leijona puolestaan on sitten hassun näköinen puolitrimmissä ;D Olen nimittäin nyppinyt Onnin niskan ja selän ihan alas, mutta en ole viimeistellyt vielä kylkiä ja tassuja. Eli koira on aika hassun näköinen vielä. Työ jatkuu, kun helteet helpottaa. Onnin turkinhoito on helpointa tehdä nyppimillä se pari kertaa vuodessa ihan kokonaan alas, varsinkin kun me ei nyt käydä näyttelyissä.

Siinä kai ne viimeisimmät puuhailut. Elokuussa on sitten ohjelmassa muutamat agilitykisat ja kahdet tokokokeeet, joista toinen on piirinmestaruuskoe. Meidän pojat on jälleen joukkueessa :)

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pipan tokokurssilla

Olimme Onnin kanssa viime viikon perjantai ja lauantai seuramme järjestämällä tokokurssilla, jonka kouluttajana toimi Pipa Pärssinen. Pipahan on meidän yksi lempikouluttajista, Pipan opeilla ollaan opeteltu naksun käyttö ja nouto (jonka suhteen olin jo melkein luovuttanut toivon) :)

Perjantaina meillä oli yksilötreeniosuus ja lauantaina oli sitten erilaisia ryhmätreenejä. Perjantaina otimme ensimmäisenä - yllätys, yllätys - tunnaria. Saimme neuvon palata takaisin haistelun opettamiseen ts. opetetaan nyt kunnolla Onnille, että tunnarikapulat pitää haistella. Onhan Onni haistellutkin niitä, mutta aika huolimattomasti... Käyttöön otetaan siis verkko ja laitetaan tunnarit sinne alle, jotta Onnilla ei ole mahdollisuutta nostaa yhtään niistä. Merkataan sitten naksulla oikean haistelusta. Nyt pitäisi siis olla aktiivinen ja treenata tätä tosissaan, verkkoa onneksi löytyi kotoa.

Toisena otimme sitten kaukokäskyjä, kun Onnihan liikkuu niissä varsinkin mennessä seisomisesta maahan. Liikkumista ei tapahdu, kun minä olen lähellä, mutta kun etäisyyttä tulee, niin pieni koira liikkuu. Itse asiassa Pipa oli sitä mieltä, että siirtyminen on aika vähäistä (n. 5 cm/maahanmeno), että hän antaisi sen Onnin ruumiinrakenteella (mäyräkoira) anteeksi! Olin yllänyt tästä, koska olen aina pitänyt Pipaa tosi tarkkana. Saimme, tai minä sain, kuitenkin käskyksi miettiä omia käsiapuja käskytyksessä, jotta ne olisivat mahdollisimman samanlaisia sekä treeneissä että kotona.

Ryhmätreeneissä teimme paikalla istumista, makaamista, askelsiirtymiä, kääntymisiä ja varmasti jotain muuta mitä en enää muista... Askelsiirtymiin vasemmalle saimme vinkkejä, miten tehdä ne paremmin. Oli helppoa, kun toinen näytti ihan askel askeleeltä, että mitä tehdä. Ja sitten Pipa sanoi, että kun koiraa palkkaa treenatessa paljon askeleista ja/tai käännöksistä, niin tämä voi sitten ilmentyä kokeessa ääntelynä näiden kohdalla!! No joo, selvispä sitten tässä vaiheessa sekin, miksi Onni aloittaa näissä koetilanteessa ääntelyn, tosi kiva :( Eli palkkaamiseen on nyt tosissaan kiinnitettävä huomiota.

Kurssin loppuun oli varattu aikaa vielä keskustelulle, mikä oli muuten tosi hyvä. Kysyin sitten Pipalta hänen mielipidettään Onnin piippailusta. Pipa tuumasi, että kyllä hän Onnille evl:ssä antaisi keltaisen kortin, mutta ei enää punaista ellei ala haukkumaan. Huh, miten iso kivi pyörähti pois sydämmelta, vaikka en kyllä jaksa uskoa siihen, että päästäänkö me ikinä evl:n asti. Onnin kanssa saimme neuvoksi treenata paljon liikkeiden aloituksia ja palkka sitten vaan siitä, kun Onni odottaa nätisti hiljaa ja itse liikettä ei sitten välttämättä tehdäkään.

Hyvä kurssi vaikka en nyt jaksa kaikkea antia kirjoittaa ylös :) Treeneistä olisi sitten myös kirjoiteltavaa, mutta niistä enemmän toisella kertaa, ollaan Tonyn kanssa aloitettu myös tunnarin opettelu. Että voitte vaan arvata tulleiden tulitikkujen määrää... ;)

torstai 19. heinäkuuta 2012

Videoita Vöyrin tokokokeesta

Tässä sitten muutama Onnin tokovideo Vöyrin tokokokeesta 4.7.2012. Eikä sitten naureskella meille!

Ensimmäisenä seuraaminen, jossa kuvaaja ei ollut vielä aivan tehtäviensä tasalla eli kuvaus ei ala alusta. Alkaa juuri siitä kohtaa, kun oli ensimmäiset askelsiirtymät ja Onni päätti ystävällisesti "ilmoittaa" asiasta...

Sitten liikkeestä istuminen ja nollattu ruutu-yritys. Ja vielä hyppynouto ja meidän kympin metallinouto. Muut videot saavat sitten jäädä arkistoon ;)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kokkolan yötokokoe 7.7.

Käytiin sitten Kokkolassa yötokokokeessa 7.7. ja juu, olisi voinut jättää väliin... Tuomarina oli Allan Aula ja Onnin käyttäytyminen oli jotain aivan yllättävää. Eli kun yleensä meidän ongelmana on ylivire, niin nyt koira oli aivan flegmaattinen. En tiedä mikä siihen vaikutti: keskiviikon koe? kahden päivän helle? väsymys? Pisteitä saatiin siis huimat 113. Keskiviikon hyvä ysin arvoinen seuraaminen vaihtui hajujen perässä haahuilun kautta nollaan :( Eli ei sen suurempia analyysejä tästä kokeesta. Videolla taitaa olla myös taltiointia, mutta en ole viitsinyt katsoa niitä.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Voihan voi...

Eilen oltiin siis Vöyrillä yötokokokeessa, tuomarina Juha Kurtti, meille ei tällä(kään) kertaa tulosta, pisteitä 187. Tässä kootut selitykset:

Paikalla makuu 10: alussa odottaessa piippailivat kilpaa vieruskaverin kanssa, mutta lopetti heti, kun käskin maahan. Ilmeisesti rauhallinen paikalla olo.



Seuraaminen taluttimetta 9: oli minun makuun vähän liian etäällä, haukahti ekoja askelsiirtymiä aloitettaessa (miten niin liikaa kierroksia...), teki kaikki perusasennot (jee!!), toinen täyskäännös huono/teki voltin. Tuomari antoi kyllä söpöysterrieripisteitä, en toki valita ;) Ei tuntunut täydelliseltä seuraamiselta, mutta ei näyttänyt niin pahalta videolta.

Istuminen 9: istui, mutta ennakoi sen liikkurin käskystä, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt jäävissä. Nuuski maata, kun palasin luokse, mistä tuomari huomautti.

Luoksetulo 5: piippaili kun jätin odottamaan. Otti varaslähdön luoksetulosta, ei pysähtynyt seisomaan, mihin annoin sitten turhaan toisen käskyn (tuomarikin huomautti, että ei kannata...). Maahanmenon teki.

Ruutu 0: lähti hyvällä vauhdilla ruutuun, mutta pysähtyi sitten juuri ennen ruutua ja palasi minun luokse :( Uusi yritys, mutta ei lähtenyt kuin pari metriä. Harmitti kyllä, sillä treeneissä ruutu on mennyt nyt tosi hyvin.

Hyppynouto 7: lähti hyvin hakemaan, toi kapulan pitäen kiinni laidasta, vähänkö jännitti, että se kolauttaa sen hyppyyn palatessa! Tiputti sitten kapulan minun viereen, mutta nosti sen ylös noutokäskyllä ja luovutti sen sitten, perusasento oli aika takana.

Metallinouto 10: täydellinen :)

Tunnari 0: odotti hiljaa vierellä tunnareiden laiton ajan, mikä oli edistystä! Mutta toi tietenkin väärän, ei edes haistellut kunnolla...

Kaket 5: liikkui eteenpäin ja toiseksi viimeisen istumisen valui heti maahan.

Kokonaisvaikutus 10: :) Tuomari tykkäsi meidän yhteistyöstä ja oli vaikuttunut Onnin tekemisen innosta. Käski laittaa yli-innokkuuden kuriin, niin tulee kuulemma hyvää jälkeä ja teemme monta muun rotuista kateelliseksi.

Pakkohan sitä on oltava pettynyt tulokseen, mutta paljon hyvää sieltä kuitenkin löytyi. Esimerkiksi kaikki perusasennot tehtiin ja se on paljon se! Piippailu ei ollut pahinta mahdollista laatua, mutta piippaili kuitenkin. Ihana poikkeus oli tunnarin hiljaisuus. Eli ehkä se tästä hiljalleen... Videokuvaa olisi kisoista, mutta en tiedä viitsinkö laittaa niitä julkisesti nähtäville, pitää vielä miettiä ;)

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Viimeistelytreenit

Ehkä otsikko pitäisi olla kysymysmerkillä. Ajoimme päivän etelä-Suomesta, sitten pikaisesti kodin kautta treeneihin, koirilla oli hiukan ylimääräistä virtaa treeneissä...

Onnin kanssa olemma kuitenkin vielä tänään menoissa yötokokokeeseen, meidän luokka aloittaa klo 22.15 eli kai nämä oli sitten viimeistelytreenit Onnille. Teimme kokeenomaisesti ensin paikkamakuun kentän laidalla, kun toinen koirakko teki oman osuutensa. Sen jälkeen otimme kokeenomaisesti luoksetulon, ruudun ja liikkeestä istumisen. Paikallaolo oli hyvä, ei piippailua, kun sai maata yksin. Sen jälkeen luoksetuloa saimmekin hinkata... Onnihan nosti heti kierrokset ylös eikä malttanut kuunnella minun käskyjä, vaan otti varaslähtöjä liikkurin käskytyksistä. Kolmas kerta vasta onnistui, pysähtymiset olivat aika hyviä, itse olin ehkä taas vähän hitaasti liikkeellä. Sen jälkeen ruutu, kierrokset olivat taas korkealla, joten Onnin piti haukahtaa (!) ruutuun lähtiessä. Vauhti ruutuun hyvä, pysähtyminen ja maahanmeno heti ensimmäisellä. Loppuosan tein vaan niin, että palasin ruutuun palkkaamaan Onnin. Liikkeestä istuminen meni hyvin, toivotaan, että tänään onnistutaan siinä, nimimerkillä en halua tyhmiä pistemenetyksiä.

Tonyn kanssa saimme sitten ottaa mitä haluttiin, koska meillä ei ole koetta tulossa :) Eli teimme muutaman ruutuun lähettämisen niin, että liikkuri vei alustan. Ensimmäinen lähetys meni ihan höseltämiseksi, kun välillä oli A ja puomi (oi kontaktit, mun lempparii) ja sitten piti ihmetellä ruudun merkkejä ja vain höseltää yleisesti. No, ei kun uusi yritys niin, että kävimme yhdessä katsomassa namialustaa. Nyt sitten ruutuun pingottiin suoraan ja vauhdilla :) Pari onnistunutta toistoa ja sitten vielä jäävät liikkeet peräkkäin kokeenomaisesti. Ja nyt osattiin kyllä erotella.

Toisella kierroksella Onnin kanssa teimme metallihypyn, joka meni heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti eli ei toistoja. Lisäksi otimme hiukan metallin pitotreeniä. Tonyn kanssa kokeilimme ensimmäistä kertaa hyppynoutoa. Lähtö ja kapulan haku menivät hyvin, palauttaessa ekalla kerta kiersi esteen. Sen jälkeen varmistimme palautusreitin eli laudat laidoille ja sitten minä houkuttelin vielä oikeaa palautussuuntaa. No, toisen tai kolmennen toiston jälkeen Tony tajusi hyppynoudon idean :) Palautusasentoa emme vielä ottaneet, mutta se onkin se meidän murheenkryyni muutenkin...

Eli summa summarum, hiukan jännittää illan koe Onnin kanssa, kierroksia ilmiselvästi riittää... Tonyn kanssa ollaan nyt kokeiltu hiukan melkein kaikki voittajaluokan liikkeitä ja kyllä ne sieltä näemmä tulisi esiin treenillä ;) Tunnarista ei puhuta tällä kertaa sanaakaan kummankaan koiran yhteydessä, sen kanssa treenit meillä vielä jatkuu...

torstai 28. kesäkuuta 2012

Voihan tunnari sentään :(

Käytiin eilen pienellä porukalla treenaamassa tokoa, mukana oli tänään vain Onni. Otimme ensin ruudun, joka meni muuten hyvin, mutta ensin piti haahuilla luoksetulon merkeille, kun liikkuri vei niitä juuri paikalle... Eli lisää vaan häiriötreeniä. Muutoin ruutuun paineltiin vauhdilla ja mentiin eka käskyllä maahan (sekin on alkanut sujumaan, jee). Toisena otin sitten luoksetulon liikkuroituna. Ja sekin meni hyvin! :) Itse sain siitä hiukan noottia, että sanon käskyt vähän liian myöhään merkkeihin nähden. Eli niiden kanssa tarkkana ja vähän aikaisemmin liikkeellä.

Viimeisenä ja tärkeimpänä otin sitten sitä tunnaria ja voi masennus sentään :( Onnin virehän oli taas potenssiin sata eli piippailu oli sen mukaista... Ehdin aloittaa oman tunnarin merkitsemisen ja ojentaa sen jo liikkurille, kun sanoin, että ei tästä tule mitään piippailusta päätellen. Liikkuri/treenien vetäjämme oli sitten sitä mieltä ihan oikeutetusti, että ei oteta liikettä tuossa vireessä ja koira autoon jäähtymään. Pohdiskelimme sitten eri vaihtoehtoja, miten lähteä rakentamaan tunnaria. Onnihan kyllä tietää mitä tehdään, mutta ei pysty vaan tekemään sitä ylivireessä. Eli nyt alamma "painostamaan" koiraa keskittymään. Nyt sitten kokeillaan toimisiko jompi kumpi seuraavista :

A) tunnari tehdään ruoka-ajan yhteydessä ja Onni saa ruokaa vain kun tekee tunnarin oikein ensimmäisellä kerralla tai
B) Onni laitetaan takaisin autoon odottamaan, jos se alkaa piippailemaan. Uusi yritys sitten vähän ajan päästä.

A-vaihtoehto voisi toimia parhaiten Onnille, koska ruoka on niin tärkeää sille. Huonoja puolia siinä on sitten se, että kauankohan Onni voi alussa joutua olemaan nälässä ja toisekseen piippailua ei ilmene kotitreeneissä... Treenien vetäjän koira oli alussa nähnyt kolme päivää nälkää (huom! barfattu koira, joten ei haittaa koiralle), mutta Onnistahan tulee sietämätön jos edes yksi ruoka-aika viivästyy. Eli tuota voisi kokeilla niin, että jos tunnari ei onnistu ensimmäisellä kerralla, niin puolen tunnin päästä uusi yritys. B-vaihtoehdon toimimista epäilen, mutta pakkohan sitäkin on kokeilla, jos mikään ei toimi.

Päädyimme kokeilemaan Onnin kanssa tunnaria uudestaan ja kun piippailu alkoi taas heti, niin vein Onnin autoon. Onnipa ei vaan meinannut tulla autoon! Jäi seisomaan kahden metrin päähän autosta ja katsoi minua, että "mitä, miksi me ei tehdäkään mitään". No, sain kuitenkin namilla koiran autoon. Toinen koira teki taas välissä omat liikkeensä ja me kokeiltiin vielä kerran tunnaria. Juu, eihän siitä mitään tullut :( Eli Onni taas autoon. Tällä kertaa Onni vaan jäi seisomaan jo treenipaikalle, että "mitä ihmettä sinä mamma meinaat". Meidän treenari näki tämän ihan positiivisenä asiana eli nyt iso pallo pohdiskelee, että mitä tuli tehtyä väärin. Sain taas namilla Onnin autoon ja siihen loppui meidän yritykset treeneissä.

Nyt siis täytyy kokeilla molempia konsteja, mitään menetettäväähän meillä ei ole. Kotimatkalla olin hiukan masentunut taas tunnarista ja päädyin kokeilemaan sitä vielä kerran omalla pihalla. Eli jätin Onnin autoon ja kävin viemeäsä kapulat nurmikolle paikalle. Sen jälkeen Onni autosta ulos ja kokeilemaan. Ja sehän teki täydellisen tunnarin hiljaisuuden vallitessa!! Eli kyllä se kotona osaa, nyt vaan pitäisi saada sama vietyä tokokentille. Siinäpä haastetta... No, heinäkuun lopussa pääsemme Pipa Pärssisen oppeihin, voitte arvata mitä me treenataan silloin ;)

Tony 8 vuotta

Niin se aika rientää, mamman pienestä rakkaasta kengurusta on tänään tullut veteraani-ikäinen... Tonysta riittäisi paljon tarinoita kerrottavaksi, mutta niitä ehkä myöhemmin. Kuin hyvä viini, Tony vain paranee vanhetessaan :)

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Tokohyppy agikisoissa?

Ei siis se este itsessään sentään ollut päätynyt radalle, vaan Onnin aloitushypyn suoritus Vöyrin kisoissa kesäkuun alussa jotenkin ikäänkuin etäisesti muistutti lähes täydellistä tokohyppysuoritusta. Vai mitä mieltä olette?


Harjoituksissa onkin jostain kumman syystä viime aikoina harjoiteltu mm. lähtöjen oikeaoppista suorittamista. :)

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Koirahierontaa ja tokoa

Koirat saivat hemmottelua toissa viikolla koirahierojan muodossa. Oli tosi mukavaa kuulla, että molempien lihakset ym. ovat hyvässä kunnossa, eikä hieroja millään ollut uskoa Tonya jo melkein 8-vuotiaaksi ;) Lihaskunnosta ei kuulemma näe tyypillisiä agilitykoirien jumeja. Siitä kiitän kyllä Petrin hyviä alku- ja loppulämmittelyjä! Ilman niitä jumeja varmasti löytyisi eli niistä kannattaa pitää huolta. Toki pientä jumia löytyi eli Tonylla oli hiukan kireytta takareisissä. Jatkohoidoksi saimme lisähierontaohjeet. Onnilla puolestaan oli pientä jäykkyyttä niskassa, joten sinne saimme venyttelyohjeet.


Ennen juhannusta meillä taisi olla ainakin yhdet ohjatut treenit. Niissä molempien kanssa teimme yllätyspalkkatreeniä eli seuraamisessa palkka tuli jo esim. perusasennosta tai parista askeleesta. Varsinkin Tonyn seuraamiseen tuli eloa tällä treenillä eli mitä opimme: palkkaa koiraa enemmän... Onnilla puolestaan parhaiten yllätyspalkat toimivat noudossa ja hyppynoudossa. Oppiipahan sekin kuuntelemaan mammaa eikä liikkuria ;) Toisella kierroksella Tonyn kanssa teimme rallytoko-radan ja voi, että Tony tykkäsi! Rallytokossahan ohjaaja saa kehua koiraa ym. ja sehän toi taas intoa Tonyn tekemiseen. Kivaa vaihtelua Tonylle. Onnille tein vain pienen pätkän rallytoko-radasta, koska alussa oli juuri maahameno, täyskäännös ym. Sen jälkeen vielä liikkuroituna vain liikkeestä istumista, joka sekin meni taas seisomiseksi... Eli sitä toistettiin liikkurin kanssa niin, että palkka tuli heti kun Onni istahti. Toimi taas sen jälkeen, mutta mitenhän kokeissa... Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa todella kivat ohjatut treenit.

Tänään sitten kävin omaharkkaamassa kentällä poikien kanssa, ohjelmassa tilaavievät liikkeet eli ruutu ja luoksetulo. Onnin kanssa ensin ruutuun lähetys pitkältä matkalta, ruutua tehdessä olin viritellyt sinne myös namialustan. Hienosti ja hyvällä vauhdilla meni ensimmäinen lähetys, en vaatinut mitään muuta kuin ruutuun menon vauhdilla. Sen jälkeen toinen lähetys ja nyt käskytin ihan maahan asti (ei mennyt ensimmäisellä...) sekä tein oman liikkumisosion niin, että palasin palkkaamaan Onnin ruutuun ja vapautin sieltä. Sen jälkeen vielä pari lähetystä lyhyemmältä matkalta lelu ruudussa. Tonyn kanssa ensin palautimme ruutua muistiin ja sen jälkeen Tony juoksikin sinne jo lujaa namialustalle. Yhden kerran yllätin Tonyn ja käskytin seis ja maahan. Ja koira teki mitä pitikin, hienoa! :)

Toisena sitten luoksetuloa ensin Onnin kanssa liikkeenomaisesti. Ensimmäinen luoksetulo meni täydellisesti, joten Onni sai mennä siitä heti jäähdyttelemään ja vuoroon Tony. Tonylle ensin muutama merkin kierto ja pysäytys = muistutus mitä tehdään. Sitten itse asiaan eli ensimmäinen luoksetulo kokeenomaisesti. Pysäytys valui liian pitkäksi, joten siitä ei palkkaa... Pari muistutusta lisää ja uusi yritys, tällä kertaa vauhti oli hitaampi (ei haittaa :) ) ja pysäytys sitä myötä hieno. Loppupalkaksi Tony sai sitten pallonheittoa. Lopuksi ahnehdin vielä Onnin kanssa pari luoksetuloa välipalkoilla. Aika hienosti meni, toivottavasti onnistuu myös kokeissa.

Viikonlopun ohjelmaan kuuluisi vielä koirien trimmausta, mutta saa nähdä tuleeko suunnitelmiin vielä muutoksia ;) Seuraavan parin viikon suunnitelmissa on sitten puolestaan loman odotusta, yhdet agikisat ja Onnin kanssa yötokokokeet. Toisiin tokokokeisiin olemme varalla eli katsotaan pääsemmekö. Tonyn kanssa jätän suosiolla nuo yökokeet väliin, pitää katsoa milloin jatketaan viimeisen AVO1-tuloksen jahtia...

torstai 7. kesäkuuta 2012

Pentukuumetta?

Viimeisen vuoden aikana on saanut tunnustella itseään, että onko minulla pentukuume vai. Ja ainahan se vähän vaivaa ;) Varsinkin, kun useat koiratutut ovat nyt kesän alussa hankkineet pennun... Jos asiaa kysyy Petriltä, niin vastaus on jyrkkä ei.

Itse olen asiaa pohdiskellut siitä lähtökohdasta, että faktahan on, että molemmat koirat ikääntyy :( Tony saavuttaa tämän kuukauden lopussa veteraaniän eli 8 vuotta ja Onni on täyttänyt 6 vuotta. Jos haluaa jatkaa koiraharrastuksia koko ajan ilman suurempia kisataukoja, niin pentu pitäisi ottaa kasvamaan viimeistään ensi vuonna... Ja sinne ei loppujen lopuksi ole pitkä aika!

Pentuvalinnan kohdalla suurin kysymysmerkki on rotuvalinta. Ausseissa ei toki ole mitään vikaa, päinvastoin! Elämäni koira Onni vaan asettaa suuria vaatimuksia seuraavalle aussille, jos se pysyy rotuna. Terrierit kyllä ryhmänä kiehtoo, koska jo terriereiden ryhti/yleisolemus on omaa luokkaansa :) Toisaalta, jos miettii nykyistä lajivalikoimaa eli tokoa ja agilitya, niin valitettavasti aussithan ei tule koskaan olemaan näissä se paras :( Toinen rotu, joka on aina ollut lähellä sydäntäni on sheltti. Pienenä olin aina sitä mieltä, että kun hankin oman koiran, niin se on sitten sheltti. No, vuodet ovat vierineet ja shelttiä ei edelleenkään ole ;) Shelteissä on aina vaan epäilyttänyt, niin suuret kokovaihtelut (eli esim. olen nähnyt shelttien kisaavan agilityssä sekä mineissä että medeissä JA makseissa!) ja minä haluaisin nimenomaan pienen sheltin. Toinen tietenkin mikä on aina oikeastaan kaikkien rotujen kohdalla, niin on terveysasiat. Valitettavasti tiedän monta shelttiä, jolla on ollut ongelmia terveydessä :( Tietenkin, mikäpä takaa, että saat terveen aussin tai minkä rotuisen koiran sitten hyvänsä.

Pohdinta, ja Petrin ylipuhuminen, siis jatkuu edelleen...



perjantai 1. kesäkuuta 2012

Tämän viikon tokot

Kirjoitetaanpa nyt vielä muistin aikaan... Eli tiistaina meillä oli omat treenit kentällä. Onnin kanssa otimme luoksetulon pysäytyksiä. Tarkoitus oli terävöittää seisomista, kun Onni meinaa kisatilanteessa/pitkällä matkalla, jättää sen tekemättä. No, eipä saatu tätä ongelmaa treeneissä esiin, vaan Onni pysähtyi ihan näppärästi. Saatiin sitten toinen uusi virhe esiin... Eli Onni nousi aina maahan jätettäessä istumaan! Voi ärsytys. Sitten sitä aina palauteltiin ja hinkailtiin alkua uusiksi.


Tonyn kanssa sitten otettiin ihan uutena ruutua (en siis ole tehnyt vielä päätöstä ;) ). Tai ollaan me joskus kauan sitten otettu ruutua, mutta ei olla sitä ollenkaan treenattu, kun ajattelin lopettaa meidän tokot avoimeen. Kokeilin siis sitä minun teoriaa, että Tony kyllä painelee alustan kanssa ruutuun, koska osaa eteen-lähettämisen ja kosketusalustan. Ja oikeassa olin :) Parin läheltä tehdyn toiston jälkeen voitiin ottaa ruutuun lähetys ihan kisamatkalta ja hienosti meni. Eli tätä jatketaan :)

Lopuksi otettiin vielä paikalla makuu, johon otin Onnin mukaan. Tämä meni muuten hienosti, mutta meidän pikku herra jäi taas vaan maahan köllöttelemään tyytyväisenä, kun piti nousta istumaan. Tätähän virhettä harvemmin tulee treeneissä esiin, kisatilanteessa helpommin. Tultiin siihen tulokseen, että laitan Onnin jatkossa remmiin, että voin hiukan nykäistä jatkossa, jos ei meinaa nousta heti sivulle.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Vaasan kisojen videot

Ja tässä sitten linkki viikonlopun kisavideoihin. Kuvaajalla jännitti, joten kuvan laatu ei ole aina mikä parhain ;) Onnin lähdöt olivat aika jännittäviä...

Kisavideot

Kuvia tokokokeesta 20.5.2012

Alla Marja Nuottasen ottamia kuvia tokokokeesta 20.5.2012:

Onnin kanssa kehääntulotarkastuksessa, tuomarina Ilkka Sten

Voittajaluokan paikallamakuussa

Ihanainen Onni paikalla makuussa

Ruudusta seuraamisen tulo

Kaukokäskyt

Voittajaluokan palkintojen jaossa, sijoitus 2.

Tony jämynä EVL:n paikallamakuussa häiriökoirana

EVL:n paikallamakuu/Tony häiriökoirana

maanantai 28. toukokuuta 2012

Lotossa 5 oikein?

Viikonlopun jäljiltä olo on kuin lottovoittajalla. Siis ei niin kuin sellaisella, joka sai täysosuman, mutta lottovoitto kai se 5 oikeinkin on?

Pitkän kuivan kauden jälkeen nimittäin Onnin kanssa napattu nollatulos ja palkintopallisijoitus sai hieman  palautettua uskoa omaan tekemiseen. Olkoonkin, että aussien rotumestaruus jäi tänäkin vuonna haaveeksi. Minna on viikonlopun tuloksia jo ehtinyt hehkutellakin, mutta palautellaan nyt hieman vielä muistiin aurinkoisen helluntaiviikonlopun huippuhetkiä.

Hietasaaren Rantareviirillä siis kisattiin kahtena päivänä. Aurinko lämmitti molempina päivinä varsin mukavasti, joten mikäs siellä tekosaaressa kirmaillessa. Lauantain A ja B -kisat olivat samalla tämänvuotiset australianterrierien rotumestaruuskisat. Ausseja oli kokonaisuudessaan paikalle vaivautunut vain 5 kpl, parin ilmoittautuneen koirakon jäätyä kotiin. Liekö kisajännitys iskenyt vai mikä, kun osanotto jäi niin kehnoksi...

Tiukin taisto käytiin Onnin ja velipoikansa Aksun välillä. Oma keskittymiseni oli hyvällä tasolla, Onnille hieman mopo keuli ja melkomoisen härskillä varaslähdöllä lähdettin radalle. Jarmo Jämsä oli laatinut todella mielenkiintoisen radan, joka ensi katsomalla vaikutti haastavalta, mutta sen suorittaminen oli todella nautittavaa. Jännittävimmät esteet olivat tietysti kontaktit, mutta niin vain ne menivät ilman mitään kommervenkkejä. Ei ihan tyylipuhtaasti, mutta kuitenkin. Rytminvaihdokset ja takaakierrot sujuivat nätisti ja niinpä maaliviivan jälkeen voitiin tuuletella Onnin kautta aikain ensimmäistä aginollaa kolmosissa. Edellinen nollatuloshan oli hyppäriltä.

Nopeasti koiran vaihtoon, lähtöjärjestyksessä kun ei montaa koiraa välissä ollut. Samalla jännitettiin Aksun suoritusta, ja hienosti Matti ja Aksu oman osuutensa hoitivat. Puhdas rata, joten jännittävä kisa siis tiedossa. Tonyn kanssa radalle, ja kun hurmos oli saatu päälle, niin vähintään yhtä hienosti Tonykin hommansa hoiti. Kontaktit tultiin alas saakka, tosin hieman "huijaamalla". Teeskentelin nimittäin heittäväni namin kontakin alle, jolloin Tony tietenkin tuli sitä etsimään, samalla kontakin suorittaen. Hieman yliaikaa tuli kuitenkin kerättyä.

Pienien tulosepäselvyyksien jälkeen varmistui, että Aksu sijoittui A -kisassa toiseksi, ollen ensimmäinen agisertin saanut aussi Suomessa. Historian havinaa siis. Onnittelut vielä Matille ja Aksulle! Onni jäi reilun sekunnin Aksun ajasta, ja kolmas sija oli tuloksena A-kisasta.

B-radallakin hyvä vire jatkui ja ohjaus pysyi terävänä, kunnes sitten yksi pieni aivopieru johti siihen, että ohjasin koiran muurin ohitse, sen sijaan että olisin antanut sille selkeän luvan suorittaa este. Siitä Onnin matka jatkui vielä seuraavalle hypylle, ennen kuin ehdin sen palauttaa takaisin, joten B-kisa oli siinä. Aksu ja Matti puolestaan saivat radan tahkottua läpi ilman virheitä, joten aussimestaruus oli kovasti matkaamassa etelään.

Tonyn kanssa B-kisassa otettiin pieni keppivirhe, mutta kontaktit taas loppuun asti. Yliaikaa tällä jo hieman kimurantilla radalla saatiin kuitenkin peräti 13 sekuntia, joten yleiskisassa ei sijoitusta syntynyt. Aussimestiksessä tälläkin tuloksella pääsi kokonaiskisan sijalle 2, joten Tony palasi mitalikantaan.

Lauantaita jatkettiin Onnin kanssa vielä C-kisan hyppyradalla. Puhdas pyörittely, mutta 4,1 m/s etenemä oli meille hieman liikaa, joten nollatulosta ei enää saatu.

Sunnuntai oli kesän ensimmäinen päivä, ainakin lämpötilansa puolesta. Onnin kanssa aloitimme D- agiradalla. Edellisen päivän vauhti oli tallella. Jarmo oli tehnyt taas hyvää työtä ja rata tarjosi haastetta koko rahalla. Montaa tulosta ei tainnut radalta kuitenkaan tulla, ja niin vain meillekin HYL napsahti kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, vaikka pahimmat pyöritykset oli jo siihen mennessä suoritettu. Vaikka olotila oli kuin pienellä oravalla, niin siitä huolimatta ei voi olla kuin tyytyväinen siihen kuinka hienosti Onni on oppinut lukemaan ohjausta ja pystyy pitämään vauhdin yllä. Kontaktitkin taas sujuivat varsin mallikkaasti.

Kisaviikonloppu päättyi molempien koirien osalta hyppyrataan. Onni rymäytti yhden riman alas, todennäköisesti johtuen omasta suunnanmuutoksestani, jonka jouduin tekemään juuri silloin kun koira oli hypyn päällä. Tarkemmalla ajoituksella olisi ehkä tämä selvitetty. Tonyn puolestaan nakutti radan taas täysin puhtaasti, mutta yliaikaa jonkin verran. Etenemä oli asetettu kuitenkin tasolle 4,0 m/s, ja se on kyllä Tonylle selvästi liikaa. Onnin kanssa pitäisi suunnilleen sille tasolle päästä, mutta silloin kaiken pitää tosiaan mennä nappiin.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta kuitenkin jäi varsin hyvä fiilis. Kisavideoita ilmestynee tänne kunhan niitä saadaan kamerasta purettua...

Mamman pieni on väsynyt

Näin väsyneitä meillä oltiin eilen kisaviikonlopun jäljiltä:


Kisat menivät erittäin hyvin, vaikka tietenkin jotain parannettavaa aina löytyy... ;) Kuten esim. Onnin "ihanat" varaslähdöt. T'ässä vain tuloskatsaus, tarkempaa kisaraporttia ja videoita tulee, jos Petri sen kirjoittaa.

Onni:
A-kisa: 0-tulos, sijoitus 3.
B-kisa: mahtava rata, mutta valitettavasti HYL
C-kisa (hyppäri): yliaikainen 0
D-kisa: mahtava rata, mutta valitettava HYL 3. viimeisellä esteellä...
E-kisa (hyppäri): vähän yliaikaa ja yksi rima tipahti

Tony:
A-kisa: yliaikainen 0
B-kisa: yliaikaa ja kepeiltä 5
E-kisa (hyppäri): yliaikainen 0

Radat olivat kivan oloisia, mutta ihanneajat tiukkoja!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Tonyn kanssa voittajaan?

Hiukan masennuin eilisestä tokokokeesta Onnin osalta :( Tuntuu jotenkin niin mahdottomalta urakalta lähteä korjaamaan tuota viretilaa ts. saada vinkuminen kokeessa loppumaan. Varsinkin kun kotona sitä ei esiinny... Pitää mennä vähintään treenikentälle, että sen saa aikaiseksi. Ja toisaalta, omat keinot tuntuvat loppuneen. Aloin sitten miettimään jo "epätoivoisena", että mitä jos me vielä yritettäisiinkin Tonyn kanssa voittaja-luokkaa :) Olin kyllä taas jo päättänyt vakaasti, että avoimesta emme jatka eteenpäin, mutta jos nyt vaan jossittelisi, että mitä kaikkea sitä pitäisi Tonylle opettaa...

Tonyn oppimiskyvyssähän ei ole mitään vikaa, päinvastoin Tony on erittäin älykäs terrieri ja oppii asioita melkein vain katsomalla :) Se mikä on sitten se ongelma, on motivaation yllä pitäminen kokeessa, kun palkkaa ei tule... Mutta ehkä siihenkin saisi konstit keksittyä, Tonylla voisi hyvinkin toimia palkkarasia kentän laidalla ;) Täytyy kokeilla. No, sitten sitä liikekohtaista pohdintaa:

- paikalla makaaminen: ei ongelmia :)
- seuraaminen: jätättää kun ei tule palkkaa, toki jätättäminen on vähentynyt. Seuraa kyllä, mutta ei kaikista tiiviimmin. Käännöksiä pitäisi opetella paremmiksi ja peruuttaminen ottaa ohjelmaan.
- istuminen: ei ongelmia, testattu :)
- luoksetulo: jaa-a, vauhdista ei kyllä jää, mutta pysäytykset on varmasti vähän niin ja näin. En ole hirveästi panostanut edes avoimen luokan pysäytykseen, joten tätä pitäisi kyllä treenata. En usko, että maahanmeno uutena tuottaisi ongelmia, kunhan koira vain pysähtyy.
- ruutu: muutaman kerran ottanut tätä Tonyn kanssa, ruutunauhan yli pitää hypätä ;) Osaa kyllä eteenpäin lähettämisen eli voisi oppia helpostikin alustan ja naksun kanssa.
- hyppynouto: muuten kyllä, mutta se palautus...
- metallinouto: ei suostu ottamaan metallia suuhun kuin pikaisesti eli vaatisi töitä.
- tunnari: ei olla otettu koskaan, pureskeleekohan kaikki palasiksi?
- kaukokäskyt: ei olla treenattu seisomista, mutta oppi avoimen liikkeenvaihdotkin vain katsomalla Onnia, että ei olisi varmasti mahdotonta...

Jaa-a, kyllähän meillä voisi olla toivoakin :) Vaatisi vain työtä ja kärsivällisyyttä ohjaajalta. Täytyy pohdiskella vielä asiaa, aikaahan meillä vielä on, koska kyllä me se yksi AVO1 vielä käydään metsästämässä.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Tokoa ja viretilaa

Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa toko-kokeet kotikentällä. Poikkeuksellisesti minuun iski jännitys jo edellisenä iltana! Onneksi se helpottui, kun pääsin koepaikalle.

Ensimmäisenä oli ohjelmassa Tonyn kanssa avoin luokka. En hirveästi viritellyt Tonya ennen koetta, jottei kierrokset nouse liian korkealle paikalla makuuseen. Tässä sitten meidän rivi ja kommentit:

Paikalla makaaminen 10: Tonyn bravyyri nykyään :) Tony sai olla myös häiriökoirana EVL:ssä ja suoriutui siellä hienommin kuin varsinainen kilpailija vaikka me ei olla istumista edes treenattu, mutta paikallaolo, mikä paikallaolo Tonyn mielestä.

Seuraaminen 7: no joo, ei kehumista, mutta ei pahinta mahdollista kengurua...

Maahanmeno 8: jäi nuuskimaan alkuseuraamisessa... mutta kun sain koiran mukaan, niin maahanmeno oli nopea ja loppuosa täydellinen.

Luoksetulo 7: ei pysähtynyt ensimmäisellä, mutta toisella sentään pysähtyi!

Seisominen 7: seuraaminen oli taas haahuilua... Seisominen ja loppu muistaakseni ok.

Nouto 8: Tonyn ennätyspisteet noudosta :) Lähti vauhdilla noutamaan eikä pureskellut (otin keskikokoisen kapula haettavaksi ;) ). Ei meinannut tuoda kapulaa sivulle, jouduin sanomaan sivulle-käskyn.

Kauko-ohjaus 10: täydellinen :)

Estehyppy 8: hyppäsi ensimmäisellä käskyllä yli ja istui heti käskystä, mutta vaati kaksi käskyä takaisin tuloon.

Kokonaisvaikutus 10: :)

Tuomarina Ilkka Sten, pisteitä yhteenä 167 eli tulokseksi AVO1 ja sijoitus vielä suureksi ihmetykseksi 3/9! Nyt puuttuisi enää yksi 1-tulos koulutustunnuksesta... :)

Sitten meidän pikku-piippari Onni... Viretila on taas aivan väärä :( Enkä tiedä miten sitä saisi laskettua normaalille tasolle, sillä tiedän Onnin osaavan kaikki liikkeet, mutta että ne pystyisi tekemään koetilanteessa on sitten toinen asia. Masentavaa :( No tässä kuitenkin pisteet ja kootut selitykset:

Paikalla makaaminen 10: Onni kyllä piippasi alussa, mutta joko tuomari ei sitä kuullut tai välittänyt joten :)

Seuraaminen 7: tyypillistä koeseuraamista eli haahuilua ja ainakin yksi perusasento jäi puuttumaan. Lisäksi piippailua askelsiirtymissä.

Istuminen 0: varmat pisteet Onni päätti nollata seisomalla :( Ja niin kuin minä luulin, että tämä me osataan...

Luoksetulo 6: Ei pysähtynyt ensimmäiseen seisomiseen, pysähtyi vasta toisella käskyllä maahan-merkin kohdalla ja meni sitten seiso-käskyllä maahan... Ei ihan läpijuoksu, mutta ei tähän hirveän tyytyväinen voi olla.

Ruutu 10: virittelin Onnia ruutuun sanomalla "missä ruutu", ensin ei oikein reagoinut tähän, mutta sitten yllättäin koko koiran ryhti parani eli ruutu oli bongattu. Toki minä ehdin jo ajatella, että mikähän haju siellä päin on ja kuinkahan paljon sitä mennään ruudusta yli... Onneksi olin väärässä! Eli Onni meni loistavalla vauhdilla ruutuun syvälle, pysähtyi heti käskystä ja meni ensimmäisellä (ihme!!) käskyllä maahan. Ja kun minä liikuin, niin Onni pysyi paikalla ruudussa ja tuli vasta käskystä seuraamiseen. JESS, kyllä me jotain ollaan opittu! :)

Hyppynouto 10: täydellinen pientä piippausta lukuun ottamatta :)

Metallinouto 9,5: muuten täydellinen, mutta luovutusasento jäi vähän liian taakse.

Tunnistusnouto 0: viretila, viretila... :( Voi sitä piippailun määrää ja liikkumista ennen etsimistä (pyörähti siis minun eteen, kun vain minun piti kääntyä) eli arvattavissahan se nolla oli. Nouti siis melkein ensimmäisen mikä tuli vastaan. Jos tästä jotain positiivista haluaa löytää, niin ehkä se, että Onni ei käyttänyt muita kapuloita suussa ja noutoliikkeenä suoritus oli hyvä.

Kauko-ohjaus 8: Vähäistä liikkumista eikä noussut ensimmäisellä käskyllä takaisin perusasentoon.

Kokonaisvaikutus 10: ihme ja kumma ei tullut piippailuvähennystä ;)

Kokonaispisteet siis 213 ja VOI3, meidän piste-ennätys, mutta en voi sanoa olevani tyytyväinen. Jos haluaa oikein jossitella, niin jos me oltaisiinn saatu istumisesta pisteitä, niin tulos olisi VOI2... Niin lähellä, mutta ah niin kaukana...

Niin lähellä, niin kaukana

Kevättä rinnoissa tuntuu olevan muillakin kuin kirjoittajalla. Pietarsaaren kisat menivät nimittäin Tonyn osalta pääosin kuono maassa, liekö JKF:n tyttökoirien ansiota? Yleensä Tony kerää kierroksia jo hyvissä ajoin ennen starttia, mutta nyt herralla ei tuntunut olevan harmainta hajuakaan missä oltiin ja mitä varten. Onni puolestaan oli täysin tilanteen tasalla, tapansa mukaisesti hieman ylilatautuneena.

Rauno Virta oli laatinut mukavanoloiset radat kolmosille. A-radan rakennusta katsellessa sai helposti käsityksen, että radan alkupätkä olisi erityisen helppo: kolme peräkkäistä hyppyä suorassa linjassa ja siitä puomille. Totuus alkoi paljastua kun esteiden numerointi alkoi. Kakkos- ja kolmoshypyt tehdäänkin takaakiertona, tyypillistä kolmosten rataa siis tiedossa. Hieman samanlaista starttia oli harjoiteltu Jenni Leinon kurssilla muutama viikko sitten, joten ohjauskuvio oli kyllä hyvin selvillä.

Tonyn kanssa olimme lähtölistassa kolmansia. Lämmittelyt oli tehty, ja ohjaaja omasta mielestään varsin hyvässä viretilassa. Tonyn virittely oli aiemmin mainitusta syystä todella vaikeaa, ja vasta siinä vaiheessa kun lähtövuoromme tuli, se havahtui sulotuoksujen maailmasta todellisuuteen. Lähdön alkukieputukset sujuivat suunnitelmien mukaan. Voisi jopa sanoa, että "harjoiteltu kuvio". Kiitos Jenni! Ja siihen se lento sitten loppuikin. Tai oikeammin: siitä se lento vasta alkoikin. Puomin alastulosta nimittäin. Kaikki viime kuukausien työ on kadonnut kuin tuhka tuuleen Tonyn pääkopasta. Kaveri pysähtyy täsmällisesti juuri ennnen kontaktipinnan yläreunaa, vilkaisee minua, ja HYPPÄÄ, BEIBI HYPPÄÄ! Ranella 5 sormea pystyssä ja ohjaaja seisoo paikallaan järkyttyneenä ja ihmettelee, että kuinka tässä taas näin kävikään? Ja koira paahtaa täysillä jo kohti seireenimäisesti kutsuvaa putkea, vaikka tarkoitus oli kyllä jatkaa aivan jonnekin muualle.

Onnin A-startti ei edennyt ihan niinkään pitkälle. Paikka -käskyllä koira aloilleen, sitten reipasta kävelyä aloitusasemiin kakkosesteen taakse. Paitsi, että siinä vaiheessa kun olin hädin tuskin ehtinyt kävellä lähtölinjan ohitse, oli koira jo suorittamassa kakkoshyppyä. Arvatenkaan se ei ole vielä oppinut lukemaan numerokylttejä, joten takaakierto jäi tällä kertaa haaveeksi. Otettiin sitten harjoituksen vuoksi osa loppuradasta. Mitähän sitä keksisi paikallaan pysymisen vahvistamiseksi? Pitäisikö taas alkaa kantaa kylmästi jauhopää ulos radalta, elleivät varaslähdöt lopu?

B-Radan alku ei ollut ihan yhtä kinkkinen kuin ensimmäisellä radalla, mutta omat kommervenkkinsä tälläkin radalla vaikutti olevan. A-rata oli nyt nollattu mielestä, ja erään kanssakilpailijan kanssa lyötiin kättä päälle, että nyt tehdään näyttävä comeback.

B-rata oli Tonylle taas yhtä sekoilun juhlaa. Ensin impataan tyttötuoksuilla nuppi täysin sekaisin, niin että se raukka ei tällä kertaa vielä edes lähtöön asetuttaessa oikein tajunnut missä ollaan, vaan koko ajan nuuhkittiin maata ja pyörittiin kuten hyötymarja... no niin, tiedätte kyllä missä. No sinnehän jäi nuuskimaan sillä aikaa kun meikäläinen käveli starttiasemiin. Tällä kertaa startissa piti mennä kaksi hyppyä suoraan, sitten takaakierto ja tiukka käännös oikealle. Yleensä Tony hakee takaakierrot hyvin, mutta tällä kertaa en saanut sitä irtoamaan takaakiertoon ja lähdin itse liikkumaan hieman liian aikaisin, joten tuli vedettyä koira esteen ohitse ja hyppy väärään suuntaan. No, oma moka, joten ei auttanut muuta kuin jatkaa kisanomaisesti eteenpäin. Kunnes tuli A-este. Ja Lentävä Aussi. Ja kohahtava yleisö. Tonylle siis tuloksena 2 x HYL, ja mukavat muistot Jeppiksen tytöistä.

Sitten viimeinen rypistys ja näytön paikka. Onni otti taas hieman varaslähtöä, mutta ehdin kuitenkin hyvin heittämään sen takaakiertoon. Sitten täysillä putki - hyppy -pituus ja A, jonka kontaktipintaa tultiin tällä kertaa ihan vauhdikkaasti hyvän matkaa alaspäin. Olisiko jotain siis jäänyt korvien väliin? Kepit sai tällä radalla suorittaa kummasta suunnasta halusi, samoin seuraavan putken. Näin myös tehtiin: keppien suoritustavan määräsi ohjaaja, putken koira. Pari kieputusta, putki ja... keinu. Olen 100% varma, että koiran etutassut tulivat keinun kontaktille. Olen myös varma, että ne olivat kontaktilla vielä silloin kun keinu osui maahan. Mutta sitten Onni jostakin syystä hyppäsi alas kontaktin sivulle. Ehkäpä tärähdys sattui liikaa sen hentoisiin tassuihin? Videolta tätä on jälkeenpäinkin kelattu, ja mielestäni se ei ollut femman arvoinen suoritus, mutta tuomari näki asian toisin.

Itse en tuomaria siinä tilanteessa nähnyt, enkä siis vielä siinä vaiheessa ollut tietoinen keinulta tulleesta femmasta, vaan kirmasimme Onnin kanssa täysillä kohti maalilinjaa. Aika alle ihanneajan, mutta mielessäni jokin kalvoi, enkä vielä uskaltanut tuuletella. Olin näet varma, että jokin matkalla rymistellyistä rimoista olisi tullut alas. Totuus valkeni muutaman sekunnin kuluttua: rimat pysyivät paikallaan, mutta keinulta femma. Vaikka nollatulos jäi tälläkin kertaa kovin pienestä kiinni, pieni valontuikku saattaa paistaa tunnelin päässä. Ehkä hieman eilistä kirkkaammin?