Lotossa 5 oikein?

Viikonlopun jäljiltä olo on kuin lottovoittajalla. Siis ei niin kuin sellaisella, joka sai täysosuman, mutta lottovoitto kai se 5 oikeinkin on?

Pitkän kuivan kauden jälkeen nimittäin Onnin kanssa napattu nollatulos ja palkintopallisijoitus sai hieman  palautettua uskoa omaan tekemiseen. Olkoonkin, että aussien rotumestaruus jäi tänäkin vuonna haaveeksi. Minna on viikonlopun tuloksia jo ehtinyt hehkutellakin, mutta palautellaan nyt hieman vielä muistiin aurinkoisen helluntaiviikonlopun huippuhetkiä.

Hietasaaren Rantareviirillä siis kisattiin kahtena päivänä. Aurinko lämmitti molempina päivinä varsin mukavasti, joten mikäs siellä tekosaaressa kirmaillessa. Lauantain A ja B -kisat olivat samalla tämänvuotiset australianterrierien rotumestaruuskisat. Ausseja oli kokonaisuudessaan paikalle vaivautunut vain 5 kpl, parin ilmoittautuneen koirakon jäätyä kotiin. Liekö kisajännitys iskenyt vai mikä, kun osanotto jäi niin kehnoksi...

Tiukin taisto käytiin Onnin ja velipoikansa Aksun välillä. Oma keskittymiseni oli hyvällä tasolla, Onnille hieman mopo keuli ja melkomoisen härskillä varaslähdöllä lähdettin radalle. Jarmo Jämsä oli laatinut todella mielenkiintoisen radan, joka ensi katsomalla vaikutti haastavalta, mutta sen suorittaminen oli todella nautittavaa. Jännittävimmät esteet olivat tietysti kontaktit, mutta niin vain ne menivät ilman mitään kommervenkkejä. Ei ihan tyylipuhtaasti, mutta kuitenkin. Rytminvaihdokset ja takaakierrot sujuivat nätisti ja niinpä maaliviivan jälkeen voitiin tuuletella Onnin kautta aikain ensimmäistä aginollaa kolmosissa. Edellinen nollatuloshan oli hyppäriltä.

Nopeasti koiran vaihtoon, lähtöjärjestyksessä kun ei montaa koiraa välissä ollut. Samalla jännitettiin Aksun suoritusta, ja hienosti Matti ja Aksu oman osuutensa hoitivat. Puhdas rata, joten jännittävä kisa siis tiedossa. Tonyn kanssa radalle, ja kun hurmos oli saatu päälle, niin vähintään yhtä hienosti Tonykin hommansa hoiti. Kontaktit tultiin alas saakka, tosin hieman "huijaamalla". Teeskentelin nimittäin heittäväni namin kontakin alle, jolloin Tony tietenkin tuli sitä etsimään, samalla kontakin suorittaen. Hieman yliaikaa tuli kuitenkin kerättyä.

Pienien tulosepäselvyyksien jälkeen varmistui, että Aksu sijoittui A -kisassa toiseksi, ollen ensimmäinen agisertin saanut aussi Suomessa. Historian havinaa siis. Onnittelut vielä Matille ja Aksulle! Onni jäi reilun sekunnin Aksun ajasta, ja kolmas sija oli tuloksena A-kisasta.

B-radallakin hyvä vire jatkui ja ohjaus pysyi terävänä, kunnes sitten yksi pieni aivopieru johti siihen, että ohjasin koiran muurin ohitse, sen sijaan että olisin antanut sille selkeän luvan suorittaa este. Siitä Onnin matka jatkui vielä seuraavalle hypylle, ennen kuin ehdin sen palauttaa takaisin, joten B-kisa oli siinä. Aksu ja Matti puolestaan saivat radan tahkottua läpi ilman virheitä, joten aussimestaruus oli kovasti matkaamassa etelään.

Tonyn kanssa B-kisassa otettiin pieni keppivirhe, mutta kontaktit taas loppuun asti. Yliaikaa tällä jo hieman kimurantilla radalla saatiin kuitenkin peräti 13 sekuntia, joten yleiskisassa ei sijoitusta syntynyt. Aussimestiksessä tälläkin tuloksella pääsi kokonaiskisan sijalle 2, joten Tony palasi mitalikantaan.

Lauantaita jatkettiin Onnin kanssa vielä C-kisan hyppyradalla. Puhdas pyörittely, mutta 4,1 m/s etenemä oli meille hieman liikaa, joten nollatulosta ei enää saatu.

Sunnuntai oli kesän ensimmäinen päivä, ainakin lämpötilansa puolesta. Onnin kanssa aloitimme D- agiradalla. Edellisen päivän vauhti oli tallella. Jarmo oli tehnyt taas hyvää työtä ja rata tarjosi haastetta koko rahalla. Montaa tulosta ei tainnut radalta kuitenkaan tulla, ja niin vain meillekin HYL napsahti kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, vaikka pahimmat pyöritykset oli jo siihen mennessä suoritettu. Vaikka olotila oli kuin pienellä oravalla, niin siitä huolimatta ei voi olla kuin tyytyväinen siihen kuinka hienosti Onni on oppinut lukemaan ohjausta ja pystyy pitämään vauhdin yllä. Kontaktitkin taas sujuivat varsin mallikkaasti.

Kisaviikonloppu päättyi molempien koirien osalta hyppyrataan. Onni rymäytti yhden riman alas, todennäköisesti johtuen omasta suunnanmuutoksestani, jonka jouduin tekemään juuri silloin kun koira oli hypyn päällä. Tarkemmalla ajoituksella olisi ehkä tämä selvitetty. Tonyn puolestaan nakutti radan taas täysin puhtaasti, mutta yliaikaa jonkin verran. Etenemä oli asetettu kuitenkin tasolle 4,0 m/s, ja se on kyllä Tonylle selvästi liikaa. Onnin kanssa pitäisi suunnilleen sille tasolle päästä, mutta silloin kaiken pitää tosiaan mennä nappiin.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta kuitenkin jäi varsin hyvä fiilis. Kisavideoita ilmestynee tänne kunhan niitä saadaan kamerasta purettua...