Perjantaina meillä oli yksilötreeniosuus ja lauantaina oli sitten erilaisia ryhmätreenejä. Perjantaina otimme ensimmäisenä - yllätys, yllätys - tunnaria. Saimme neuvon palata takaisin haistelun opettamiseen ts. opetetaan nyt kunnolla Onnille, että tunnarikapulat pitää haistella. Onhan Onni haistellutkin niitä, mutta aika huolimattomasti... Käyttöön otetaan siis verkko ja laitetaan tunnarit sinne alle, jotta Onnilla ei ole mahdollisuutta nostaa yhtään niistä. Merkataan sitten naksulla oikean haistelusta. Nyt pitäisi siis olla aktiivinen ja treenata tätä tosissaan, verkkoa onneksi löytyi kotoa.
Toisena otimme sitten kaukokäskyjä, kun Onnihan liikkuu niissä varsinkin mennessä seisomisesta maahan. Liikkumista ei tapahdu, kun minä olen lähellä, mutta kun etäisyyttä tulee, niin pieni koira liikkuu. Itse asiassa Pipa oli sitä mieltä, että siirtyminen on aika vähäistä (n. 5 cm/maahanmeno), että hän antaisi sen Onnin ruumiinrakenteella (mäyräkoira) anteeksi! Olin yllänyt tästä, koska olen aina pitänyt Pipaa tosi tarkkana. Saimme, tai minä sain, kuitenkin käskyksi miettiä omia käsiapuja käskytyksessä, jotta ne olisivat mahdollisimman samanlaisia sekä treeneissä että kotona.
Ryhmätreeneissä teimme paikalla istumista, makaamista, askelsiirtymiä, kääntymisiä ja varmasti jotain muuta mitä en enää muista... Askelsiirtymiin vasemmalle saimme vinkkejä, miten tehdä ne paremmin. Oli helppoa, kun toinen näytti ihan askel askeleeltä, että mitä tehdä. Ja sitten Pipa sanoi, että kun koiraa palkkaa treenatessa paljon askeleista ja/tai käännöksistä, niin tämä voi sitten ilmentyä kokeessa ääntelynä näiden kohdalla!! No joo, selvispä sitten tässä vaiheessa sekin, miksi Onni aloittaa näissä koetilanteessa ääntelyn, tosi kiva :( Eli palkkaamiseen on nyt tosissaan kiinnitettävä huomiota.
Kurssin loppuun oli varattu aikaa vielä keskustelulle, mikä oli muuten tosi hyvä. Kysyin sitten Pipalta hänen mielipidettään Onnin piippailusta. Pipa tuumasi, että kyllä hän Onnille evl:ssä antaisi keltaisen kortin, mutta ei enää punaista ellei ala haukkumaan. Huh, miten iso kivi pyörähti pois sydämmelta, vaikka en kyllä jaksa uskoa siihen, että päästäänkö me ikinä evl:n asti. Onnin kanssa saimme neuvoksi treenata paljon liikkeiden aloituksia ja palkka sitten vaan siitä, kun Onni odottaa nätisti hiljaa ja itse liikettä ei sitten välttämättä tehdäkään.
Hyvä kurssi vaikka en nyt jaksa kaikkea antia kirjoittaa ylös :) Treeneistä olisi sitten myös kirjoiteltavaa, mutta niistä enemmän toisella kertaa, ollaan Tonyn kanssa aloitettu myös tunnarin opettelu. Että voitte vaan arvata tulleiden tulitikkujen määrää... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti