Lauantaina suunnattiin aussikerho Etelä-pohjanmaan alaosaston järjestämälle trimmauskurssille Onnin kanssa. Ensin napattiin trimmausopettajamme Kirsi Ola Vaasan lentokentältä vaan mukaan.Oli ihan mielenkiintoista keskustella aussi-ihmisen kanssa ausseista, Kirsikin kun tuntee aussit varmasti vähintään yhtä hyvin kuin omat taskunsa :) Kirsin mielestä joskus matkalla Austraaliaan ausseihin on sekoittanut myös heelereitä ja corgeja. Ja täytyypä tunnustaa, että Kirsin jutuista kyllä tunnistaa Tonyn! Tonylla on nimittäin tapana seurata ihmisten takana tökkimällä kuonolla pohkeeseen (gorgit napsivat ihan hampailla) ja sitten esim. aamuisin Tony paimentaa ihmisiä kiertämällä niitä ympäri. Ilmiselvä paimenkoira ;) Onni ei näitä puolestaan harrasta.
No itse trimmauskurssilla oli tosi kivaa, kun pääsin tuunauspuolen oppiin. Eli perusnyppimiset ja trimmaamiset minulla on hallussa (pakko ollakin kahden koiran kanssa, varsinkin kun täältä päin ei aussien trimmaajia löydy!), mutta tietyt alueet esim. lavan seutu tuottaa minulle ongelmia. Tuunauspuolella kävimmekin ensin läpi lavan ja etutassujen trummauksen läpi. Ja uskallan väittää, että nyt tämä alue aukeni minulle! :) Tykkäsin paljon Kirsin tyylistä opettaa trimmaamista ja sitä, kun hän käytti erittäin vähän saksia trimmaamisessa. Jatkossa meilläkin tulee kyllä olemaan ne sormet päätyökalu trimmauksessa. Samalla etuosan kanssa kävimme myös pikaisesti läpi takatassun ja mahakarvojen trimmaamisen läpi. Tai lähinnä sitä, että miksi niitä trimmataan niin kuin niitä trimmataan tai trimmataan vähän/miltä sen koiran kuuluu näyttää/miten mikin vaikuttaa koiran ulkonäköön. Erittäin mielenkiintoista!
Seuraavaksi tuunausosastolla kävimme vielä tarkemmin läpi pään ja kaulan trimmaamista. Mielenkiintoista! Ja taas se, että kädet käyttöön, ei niitä saksia... Täytyy kyllä sanoa, että trimmausosio päivästä loppui aivan liian pian, mielellään olisin enemmänkin kuullut tästä aiheesta.
Trimmauksen jälkeen oli Kirsin luento geeneistä ja niiden vaikutuksesta koiran kasvatukseen. Mielenkiintoinen aihe, vaikka ei sinällään mitään uutta, on tullut aikoinaan oltua hereillä lukion biologian tunneilla ;) Mutta vahvisti taas sitä omaa uskoa, että ei minusta koskaan olisi koirankasvattajaksi. Kaikki ne taudit, niiden periytyvyys ja niistä tuleva tuska. Ei kiitos :( Ihan riittävää tuskaa poden siitä, että jos ottaisin kolmannen koiran, niin keneltä kasvattajalta ja mistä yhdistelmästä uskaltaisin sen ottaa. Koska kyllä yksi tärkeimpiä asioita koirassa on se, että se on terve. Kaikki muut ovat sitten extraa siihen päälle.
Itse ei tullut otettua kurssilla kuvia (vaikka kamera olikin mukana), kun aika meni kuuntelussa ja omaan koiraan keskittyessä. Toivottavasti saan joltakin kuvia lainaan ja voisihan sitä ottaa Onnista jälkeen-kuvankin nyt kun sain sen trimmaamista vielä jatkettua sunnuntaina...
