Jatketaan taas Aussi-lehdessä jo olleella jutulla... :)
"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa
tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa,
vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien
kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis
selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke
silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua
;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka
kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.
Jatketaan siitä mihin pennun eli Metkan (Melukylän Mutkat
Aukee) kanssa edellisessä jäätiin…
Metkan ensimmäinen rally-tokokisa oli siis 3.9. Vöyrille,
jonne on meiltä matkaa noin 30 kilometriä. Ennen kisaa treenasin etupäässä
seuraamista ja kestoa tekemiseen ilman palkkaa. Metka osaa varmaan lähes kaikki
rally-tokon liikkeet, mutta niiden yhdistäminen pitkäksi kisasuoritukseksi ja pitempi
seuraaminen oli meillä vielä hakusessa. Enkä kyllä ollut niihin vielä
panostanutkaan. Seuraamista tein erittäin lyhytkestoisesti, kiinnitin huomiota
siihen, että Metka lähtee innokkaasti liikkeelle minun kanssa ja itse
seuraamista tehtiin vain muutama askel. Palkka ei ollut kädessä, vaan se tuli
muualta esim. joko minun taskusta, pöydältä tai muualta. Samaa tein myös itse
liikkeiden kanssa eli niitä ei tehty palkka kädessä ja liikkeitä saattoi
seurata muutamakin peräkkäin ihan vaan suullisella kehulla. Tällä pyrin siihen,
että Metka ei odottaisi palkkaa heti yhden liikkeen jälkeen. Kävimme myös seurakaveriemme
kanssa ratatreeneissä kerran viikossa ennen kisaa. En tehnyt rataa niinkään
kokonaan putkeen ilman palkkaa vaan pyrin siinä, kuten treeneissäkin, että
palkka tulee ihan jostain yllättävästä kohdasta. Viimeisen parin viikon aikana
lisäksi pidättäydyin rally-tokotreeneissä vain alokasluokan kyltteihin, että
Metkalla tai ennen kaikkea minulle ei tule sekaantumisia kylttien kohdalla.
Seuraamisesta harjoittelimme myös nimeämälläni
minuuttitreenillä eli Metka istui vaan vieressäni perusasennossa ja syötin
hänelle minuutissa kymmenen namia sekä kehuin samalla. Ajan otin ihan keittiön
omasta elektronisesta kellosta. Tällä tarkoitukseni on saada Metkalle
kärsivällisyyttä perusasennossa olemiseen sekä seuraamisen luomisessa. Toinen
minuuttitreenini Metkalla on rally-tokon paikallaolot. Metka on siis joko
vierelläni oikealla, vasemmalla tai edessä minuutin, asento on joko seisominen,
istuminen tai maassa olo. Minuutin aikana välillä kehun tai palkkaan Metkaa.
Vanhemmalla aussillani oli muuten elokuun ajan kolmen minuutin treeni koskien
rally-tokon vierellä seisomista ;)
Eri harjoituksissa otan tosiaankin ajan ihan elektronisella
kellolla, koska muuten se on usein todella vaikea arvioida, että meniköhän nyt
oikeasti 20 vai 30 sekuntia. Tarkan ajan tietämisellä on usein tokossa ja
rally-tokossa merkitystä ja esim. paikallaoloissa se mitataan kellolla erittäin
tarkasti.
Päivää ennen kisapäivää uskaltauduin katsomaan sadetutkasta,
että minkälaista säätä on tiedossa. Kyseessä oli siis ulkokisat ja tiesin
Metkan toimivan varsinkin maahanmenojen suhteen huonosti sateella. Ja niinhän
se sadetutka ennusti sadetta meidän suureksi harmiksi. Päätin etukäteen, että
jos kisassa on maahanmenoja, niin en lähde uusimaan niitä, koska siitä ei
tulisi Metkan kanssa mitään. Rally-tokossa saa tosiaankin uusia joko saman tai
eri kyltin kaksi kertaa.
Kisapäivä valkeni märkänä, mutta vielä ei satanut. Ja voi,
että minä poikkeuksellisesti jännitin! Minut tuntevat sanoivatkin, että mitä
minä jännitän… Se on vaan se, että kun ekaa kertaa kisaa koiran kanssa, ei
tiedä ihan takuuvarmasti miten se toimii/reagoi asioihin. Että kyllä se
jännitys kuuluu asiaan! Ensimmäiseen kisaan kuuluu myös osana kisakirjan ostaminen
ja sen varmentaminen. Rally-tokossa tämä tarkoittaa sitä, että
tuomari/koetoimitsija tarkistavat luoksepäästävyyden, sirumerkinnän ja
mittaavat koiran. Avoimesta luokasta lähtien rally-tokossa voi olla nimittäin
hyppy, jonka korkeus määräytyy koiran säkäkorkeuden mukaan. Mitään näistä
toimenpiteistä Metka ei edes tainnut huomata, koska ”mukavat tädit vaan
hääräilivät ympärillä ja niitä sai pussailla ja mammakin vaan kehui”.
Kisapaikka oli märkä, vaikkakin tiesin itse hiekkakisakentän
imevän veden hyvin. Ja niinhän meidän radalla oli se liikkeestä maahanmeno...
Tein ehkä itse myös sen virheen, että ennen suoritustamme yritin saada Metkan
maahan, mutta hänpä oli sitä kisakentän viereisellä nurmella sitä mieltä, että
”mene vaan itse maahan märkään maahan”… Meidän starttiimme olen todella
tyytyväinen, koska Metka odotti tosi nätisti minun vierellä tuomarin
lähtölupaa! Varsinkin kun se odottaminen ei ole aina ollut se meidän vahvuus. Koko
rata meni todella nätisti, mitä nyt parissa kohdassa piti ihmetellä ympäristönvieraita
ääniä. Liikkeestä maahanmeno –kyltin kohdalla teimme sitten hienon istumisen,
enkä siis lähtenyt edes uusimaan sitä. Lopputuloksena meillä oli siis 85/100
pistettä! Epäonnistunut maahanmeno vei 10 pistettä, joten ilman sitä
lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen! Myöhemmin alokasluokan
loppupuolella alkoikin sitten sade, joka jatkui lähes koko loppupäivän.
Mihin sitten en ollut radalla tyytyväinen? No, maahanmenon
lisäksi en ollut tyytyväinen siihen, että juoksuosuuden alussa tuli pari
aussimaista pomppua. Ympäristön häiriöihin reagoiminen on sitten taas sellainen
asia, että sen kanssa pitää vaan tehdä töitä eli totuttaa Metkaa erilaisiin
häiriöihin. Tyytyväisin olin ehdottomasti meidän starttiin! Se odottaminen
kärsivällisesti oli vaan niin hienoa. Ja ennen kaikkea ikäisekseen, voiko
tuollaista edes odottaa! Ja kyllähän ne itse kyltit menivät todella hyvin,
eritoten eteentulot ovat Metkalla loistavia. Hyvä kisakoira minulla on
kasvamassa J
Loppupalkkana meillä oli autossa oma cesar-annos, mitä ei
siis tosiaankaan ole normaalisti tarjolla. Kisasuorituksen jälkeen pitää vaan
aina saada jotain extraa, meni suoritus miten hyvänsä J Pyrin opettamaan
koirani siihen, että isomman suorituksen jälkeen jossain treenilaukussa tai
muualla odottaa se jättipalkka. Aussien rally-tokomestaruuskisoissa meidän
sijoitus oli hienosti toinen, muut kyllä antoivat meille paljon tasoitusta
epäonnistumalla omissa suorituksissaan.
Edellisen lehden jälkeen olemme siis panostaneet paljon
rally-tokoon, mutta kyllä me ollaan tehty jotain tokorintamallakin. Olen
päättänyt alusta lähtien sen, että kun lähdemme tokotreeneihin, treenaamme vain
tokoa ja päinvastoin. Vaikkakin monet asiat sopivat kumpaankin eli vaikka
olemme treenanneet seuraamista ja odottamista rally-tokoa silmällä pitäen, niin
kyllä ne samat vaikuttavat tokoon. Olen itse ollut seuraamisessa alusta lähtien
todella tarkka eli haluan tiivistä seuraamista. Aina se ei näin mene, mutta
tavoitteitahan pitää olla J
Yksi millä olen pyrkinyt vahvistamaan tätä on se, että naksu/kehu tulee siitä
kun Metka koskee minun jalkaan. Meidän lajeissahan näin tiivistä seuraamista ei
arvosteta, mutta en uskokaan seuraamisen olevan itse kisatilanteessa noin
tiivistä. Toivon vaan Metkan mieleen jäävän mielikuvan mamman jalan vieressä
olemisesta ja sen näkyvän sitten hyvänä seuraamisena.
Uutena asiana tokossa olemme aloittaneet ohjatun noudon
suuntien opettamisen. Tokossa on kahdessa ylimmässä luokassa hieman erilaiset
ohjatut noutamiset, pääidea on kuitenkin se, että koira noutaa käskyn
mukaisesti joko oikean tai vasemman noutokapulan. Suuntien opettamisen olen
aloittanut sillä, että jätän Metkan eteeni seisomaan yleensä merkin luokse (kuten
itse kokonaisessa liikkeessä tehdään) ja sen jälkeen käskytän sekä käskysanalla
että käsimerkillä joko oikealla tai vasemmalla olevalle namikupille, joka on
takaviistossa ao. suunnassa. Jos tänään treenaan oikealla menemistä, niin
huomenna on vuorossa vasen. Alussa en treenaa samana päivänä eri suuntia, jotta
koira ei mene suunnissa sekaisin. Kerralla pyrin tekemään toistoja vain noin
viisi kappaletta.
Ensimmäisellä treenikerralla Metka ei yhtään ymmärtänyt
mistä on kyse, varsinkin kun treenikaveri laittoi namit alustalle. Ilmeisesti
Metka oli sitä mieltä, että kaikki namit ovat minulla ja meni namialustalle
minun kautta… Seuraavalla kerralla jatkoin kotona samalla suunnalla ja
seuraavana iltana toisella suunnalla. Vähän oltiin alussa hukassa takapalkan
kanssa (kivempi olisi tulla mamman luokse), mutta kyllä se toistoilla alkoi
sujamaan. Olen halunnut myös, että Metka lähtee namiastialle kääntymällä
edestäpäin (vaikea selittää), joten tätä vahvistin heittämällä suoraan
namilähetyksen haluamaani suuntaan, jotta sain haluamani kääntymisen oikein. Pari
toistoa se vaati ja nykyään Metka osaa namialustan kanssa hyvin suunnat, toki
edelleen treenaan joka toinen ilta vain oikeaa ja joka toinen vasenta. Mietin
tässä, että miten hiljalleen yhdistäisin tähän samaan noudon. Ajattelin
seuraavaksi ottaa erikseen ihan vaan tavallista noutoa, montaa eri osastahan
olemme siitä jo treenanneet, mutta emme ole vielä yhdistäneet niitä toisiinsa.
Ehkä nyt olisi kuitenkin jo aika esitellä koko liike. Suurin hidaste on tällä
hetkellä varmaan ollut minä, koska olen halunnut vahvistaa Metkan tulevan
noudettavan esineen kanssa suoraan minun luokse. Nyt se reitti ei ole vielä
täysin suora; miten niin on kiva jäädä yksin juoksemaan noudettavan esineen
kanssa. Minkäs pieni terrieri luonnolleen voi J
Toinen mihin olemme keskittyneet syksyn aikana on
tunnistusnouto ja ennen kaikkea sen oman etsiminen. Palasimme siis hiukan
takaisiin siinä ja jätimme toistaiseksi muut kapulat pois, jotta saisimme
yhdellä tunnistusnoutokapulalla vain onnistumisia aikaan. Piilotan joko omalle
pihalle (lehdet ovat hyviä!) tai treenihallille vain yhtä kapulaa ja luvan
jälkeen käydään se etsimässä. Vaikeuksia alussa tuotti odottaminen… koska
Metkahan tiesi mitä häneltä odotetaan (=oman etsiminen). Nyt sitten
perusasennossa palkkaamalla olemme keskittyneet siihen, että etsiminen tapahtuu
vasta luvan jälkeen. Tällä hetkellä olen ilmeisesti namittanut vieressä vähän
liikaakin, koska nyt on menty toiseen ääripäähän eli Metka ei malttaisi lähteä
namien luota minnekään… Toisena sekoittavana asiana pienelle koiralle huomasin,
että silläkin on merkitystä viekö sen kapulan joku toinen vai minä. Toisen
viemät ovat selkeästi vaikeampia. No, näitä lisää.
Kävimme lokakuun lopulla testaamassa myös epävirallisia
tokokokeita mölliluokassa (eli siinä saa välillä palkata koiraa). Tulipa
todettua taas, että ei vielä ulkokisoja meille. Maahan oli nimittäin jäinen ja
kostea… Perusasennot ja maahanmenot jäivät kokonaan sitten sitä myötä pois.
Onnistumisiakin toki saatiin, esimerkiksi kapulan pito oli yksi parhaimmista!
Metkakin malttoi sen todella hienosti, eikä ennakointia tullut missään
vaiheessa. Nyt treenataan talvi eri osa-alueita ahkerasti ja mietitään ensi
vuoden suunnitelmia… Metkasta on kyllä tullut taitava pieni koira, joka osaa
paljon eri palasia, mutta kuten itse sanon, ei mitään kokonaan. Tokokisakuume
olisi minulla itsellä välillä kova,
mutta en tiedä, milloin uskaltaudun sinne. Tuntuu, että niin monta asiaa
pitäisi saada varmaksi liikkeeksi ennen sitä. Eritoten paikalla olosta haluan
olla täysin varma. Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä olen myös koettanut rakentaa
Metkalle eli, että tekeminen ei tapahdu aina heti, vaan siihen pitää odottaa
lupaa. Vaatii paljon jo pieneltä koiralta J Kyllä se tästä hiljalleen.
