Pentukuumetta?

Viimeisen vuoden aikana on saanut tunnustella itseään, että onko minulla pentukuume vai. Ja ainahan se vähän vaivaa ;) Varsinkin, kun useat koiratutut ovat nyt kesän alussa hankkineet pennun... Jos asiaa kysyy Petriltä, niin vastaus on jyrkkä ei.

Itse olen asiaa pohdiskellut siitä lähtökohdasta, että faktahan on, että molemmat koirat ikääntyy :( Tony saavuttaa tämän kuukauden lopussa veteraaniän eli 8 vuotta ja Onni on täyttänyt 6 vuotta. Jos haluaa jatkaa koiraharrastuksia koko ajan ilman suurempia kisataukoja, niin pentu pitäisi ottaa kasvamaan viimeistään ensi vuonna... Ja sinne ei loppujen lopuksi ole pitkä aika!

Pentuvalinnan kohdalla suurin kysymysmerkki on rotuvalinta. Ausseissa ei toki ole mitään vikaa, päinvastoin! Elämäni koira Onni vaan asettaa suuria vaatimuksia seuraavalle aussille, jos se pysyy rotuna. Terrierit kyllä ryhmänä kiehtoo, koska jo terriereiden ryhti/yleisolemus on omaa luokkaansa :) Toisaalta, jos miettii nykyistä lajivalikoimaa eli tokoa ja agilitya, niin valitettavasti aussithan ei tule koskaan olemaan näissä se paras :( Toinen rotu, joka on aina ollut lähellä sydäntäni on sheltti. Pienenä olin aina sitä mieltä, että kun hankin oman koiran, niin se on sitten sheltti. No, vuodet ovat vierineet ja shelttiä ei edelleenkään ole ;) Shelteissä on aina vaan epäilyttänyt, niin suuret kokovaihtelut (eli esim. olen nähnyt shelttien kisaavan agilityssä sekä mineissä että medeissä JA makseissa!) ja minä haluaisin nimenomaan pienen sheltin. Toinen tietenkin mikä on aina oikeastaan kaikkien rotujen kohdalla, niin on terveysasiat. Valitettavasti tiedän monta shelttiä, jolla on ollut ongelmia terveydessä :( Tietenkin, mikäpä takaa, että saat terveen aussin tai minkä rotuisen koiran sitten hyvänsä.

Pohdinta, ja Petrin ylipuhuminen, siis jatkuu edelleen...