Tavoitteet vuodelle 2018

Kuten tuli jo todettua aikaisemmin, vuosi 2017 oli meille hiukea! Seuraava vuosi otetaan hiukan rauhallisemmin, mutta silti tavoitteita täytyy asettaa :) Siten minä saa aina myös treenimotivaatiota.

Tony:
Pienelle hyyrylle riittää terveenä pysyminen :) Eli vähemmän pissaa sisälle...

Metka:
Tämä nuorimies sitten saakin suurimmat tavoitteet! Tavoitteet lajeittain lyhyesti ja ytimekkäästi...
Toko: TK2
Rally-toko: RTK4 ja yksi yli 95 pisteen tulos mestariluokasta
Näyttelyt: yksi CACIB

Siinähän ne :) Rally-tokon osalta tähdätään myös SM- ja piirinmestaruuskisoihin, mutta ei varmasti muuta. Onhan tuossakin riittävästi! Tietää ainakin mitä varten treenataan...

Vuoden 2017 yhteenveto

Kun messukeskuksen näyttelyviikonloppu on ohi, voidaan tehdä jo yhteenveto kuluneesta vuodesta.

Tony:
Terveyttä olisin suonut enemmän, mutta vanhojen miesten vaivat eturauhasineen ja pissaongelmineen alkoivat vaivaamaan ja voinpa kertoa, että meillä ei ole pahemmin mattoja lattialla... Muuten Tony olisi ensimmäisenä lähdössä treeneihin! Tärkeimpiä tehtäviä kuitenkin on nykyään syöminen (!!), nukkuminen ja kainalohyyrylöinti.

Metka:
Kulunut vuosi olikin meille aivan loistava! Nämä eivät ole nyt tärkeysjärjestyksessä, vaan ennemminkin aikajärjestyksessä, koska näiden arvottaminen on todella vaikeaa.

Ensimmäinen suuri asia meille oli rally-tokon SM-kisoihin pääsy joukkeena ja itse kisoihin osallistuminen! Oma tulos oli suoraan sanottuna huono, mutta joukkueena meidän kokonaissijoitus oli viides. Hauskinta oli melkein treenaaminen näihin kisoihin :)

Aussierkkari ylitti sitten kaikki meidän ennakko-odotukset. Australialainen tuomari Graham Nolan tykkäsi Metkasta ja sijoitti sen kokonaisuudessa urosten kolmanneksi! Jotta tässä ei ollut vielä kaikki, Metka oli mukana myös voittaneessa Melukylän-kasvattajaryhmässä ja isänsä (Melukylän Älyn Häly) voitokkaassa jälkeläisryhmä. Kerrassaan hieno päivä loistavassa seurassa!

Erkkarin jälkeen meillä olikin rally-tokopainotteinen viikonloppu. Ensin lauantaina voitettiin rally-tokon australianterriereiden rotumestaruus Vöyrillä ja sitten sunnuntaina saatiin Sievissä RTK3!

Lokakuun lopussa suuntasimme näyttelyyn Seinäjoelle tavoitteena ei muuta kuin valioituminen... Toinen serti oli tullut jo kesällä Oulusta. Reissu kannatti ja niin Metkasta vaan tuli Suomen muotovalio! Meidän suurin tavoite ehdottomasti näyttelyrintamalla.

Kun aika käy pitkäksi, niin uusia tavoitteita voi aina lisätä. Varsinkin kun emme päässeet kesällä mukaan oman seuramme piirinmestaruusjoukkueeseen... Marraskuussa kävimme mutkan Ilmajoella ja saimme 1-tuloksen alokasluokasta.

Todella tyytyväinen siis tähän vuoteen! Paremmin ei olisi voinut mennä :)

Tokon alokasluokasta 1-tulos!

Metka korkkasi alokasluokan Ilmajoella 11.11., tuomarina oli Juha Kurtti. Ja voi jee, kyllä minua jännitti! Edellisistä tokokisoista kun on muutama vuosi aikaa ja nämä oli Metkan ekat TOKOkisat... Jännitin eniten etukäteen paikallaoloa tuollaisen pienen sintin kanssa (ne isommat koirat...) ja sitten luoksepäästävyyttä (tuomari on kuitenkin koiralle aina uusi ihminen). Koeviikolla treeneissä teimme kokeenomaiset treenit ja voisipa sanoa, että ne meni aika penkin alle... Seuraamisen viimeisetkin rippeet oli hävinnyt jonnekin... No, eikös sitä sanota, että huono kenraaliharjoitus, parempi koe tjn. Treenit eivät todellakaan rauhoittaneet mieltäni.

Itse koepaikalla olimme sitten hyvissä ajoin, koepaikaksi olin tarkoituksella valinnut hallin :) Eipähän voi Metka jättää menemättä maahan, kun paikalla ei ollut kylmää maata! Koejärjestys oli alokasluokassa sekoitettu. Se varmaan sopi paremmin koiralle kuin minulle. Itse on jotenkin niin urautunut siihen tietttyyn järjestykseen. Liikkeet tässä sen vuoksi suoritusjärjestyksessä:

- hyppy 10: haki hyppyä, mutta muuten täydellinen. Alussa piti tehdä alkuhäröilyt, mutta tuli tiukalla käskytyksellä heti viereen.
- seuraaminen 9: oli kamala. Alkupomppu tuli mukaan ja seurasi liian etäällä, haluaa ilmeisesti nähdä minun naaman... Pisteet kyllä olisivat voineet olla huonommatkin.
- luoksetulo 10: vauhdikas :)
- kaukoohjaus 0: meni hyvin maahan, mutta ei sitten noussut, ei. Itsekin kämmäsin tässä liian hitaalla käskytyksellä/en ollut maailmankartalla, kun olisi pitänyt jo käskyttää koira istumaan. Tuomari muistutti minulle, että ensimmäisessä vaihdossahan saa käyttää sen kolme käskyä ilman liikkeen nollaamista, mutta en muistanut sitä siinä tilanteessa (kisatauko...). En toki usko sillä olleen merkitystä, Metka oli maassa ja sillä selvä.
- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: se seuraaminen oli taas huonoa, mutta selkeästi parempaa kuin pelkässä seuraamisessa, onhan matkakin huomattavasti lyhyempi. Videolta näin, että maahanmeno oli ollut hidas (minun makuun) ja otti siinä samalla hiukan vinon asennon.
- noutokapulan pito 10: täydellinen :)
- paikallaolo 10: ei mitään moittimista :) Edellisessä ryhmässä oli actionia enemmän, mutta meidän ryhmä oli hyvin rauhallinen. Onneksi.
- kokonaisvaikutus 10

Yhteensä siis 175 pistettä (=1-tulos) ja sijoitus neljäs kahdeksesta. Erittäin tyytyväinen :) Vaikka voihan niillä kaukokäskyillä aina jossitella... Nyt treenataan lisää ja kokeillaan ensi vuonna avointa luokkaa. Kaikennäköisiä treenisuunnitelmia pyörii jo päässä ;)

Suomen muotovalio!

Viimeinen serti napsahti taskuun Seinäjoen KV näyttelyssä 28.10.2017. Ja kun ikää oli kaksi vuotta, niin muotovaliohan Metkasta tuli! Olen niin ylpeä minun pienestä :)

Metka 2 vuotta!

Niin ne vauvatkin kasvaa! Vaikkakin tulen puhumaan Metkasta vielä pitkään mun pentuna... Se pentu täytti nimittäin jo 2 vuotta 12.9.!! Onnea pieni taskuraketti! :)

Aussien rally-tokomestari & RTK3

Huh, mistähän sitä taas aloittaisi... Viimeinen kuukausi on ollut aika vauhdikas ja kohta tämän vuoden tavoitteet onkin täynnä.

Perjantaina 9.9. palasimme jälleen rally-tokon pariin, vuorossa oli kisat Vöyrillä, jotka olivat samalla sekä australianterreiden rotumestaruuskisat ja Vaasan (eli meidän) kennelpiirin piirinmestaruuskisat. Olimme mukana Vaasan agility-seuran joukkueessa ja kisasimme voittaja-luokassa. Tavoitteet kohdistuivat enemmän tuohon rotumestaruuskisaan vaikkakin ennen Vöyrille saapumista hiukan jännitin keliä (näytti sateelta, muttei ihan satanut) ja kuinka monta aussia saamme kisaan. Toki halusin onnistua omassa suorituksessa myös joukkueen puolesta!

Voittajaluokan rata ei vaikuttanut vaikealta vaikkakin siinä oli pari meille haastavampaa kohtaa... En ole tyytyväinen meidän molemmat täyskäännös oikeaan tai vasempaan käännöksiin, ne saisivat olla paljon tarkempia ja tiukempia. Lisäksi kisassa meillä ei oikein koskaan onnistu tuo eteentulo seuraamisen yhteydessä oikealta puolelta, tälläkin kertaa jouduimme uusimaan sen ja silti viimeinen istuminen jäi tekemättä. Kaikesta huolimatta onnistuimme saamaan 74 pistettä ja toisen hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta!

Tämä tulos sitten riittikin aussien rotumestaruuksien voittoon ja piirinmestaruuskisassa joukkueemme sijoittui vielä kokonaisuudessa kolmanneksi. VAU!

Seuraavana aamuna ajelimme sitten kohti Sieviä, jonne olin ilmoittautunut epäonnistuneen SM-suorituksemme jälkeen. Keli ei ollut  meidän puolellamme eli ennen rataan tutustumista satoi kunnolla, rataan tutustumisen ja itse kisasuorituksen aikana sitten vähän vähemmän. Etukäteen päätin, että maahanmenot saa jäädä tekemättä, jos on sikseen. Niitä radalla olikin onneksi vain yksi ja siitä napsimmekin rutkasti virhepisteitä. Käytösruudun asentona oli onneksi vasemmalla istuminen, sen Metka istui kun tatti. Ilme oli toki välillä, että ihanko oikeasti mamma. Ehkä tuo pieni sadekeli sopii meille pahaiten, koska silloin jää Metkalta (tai molemmilta) se ylimääräinen sähläys pois. Saatiin nimittäin 87 pistettä, joka on meidän toiseksi parhaat pisteet voittajaluokasta! Tällä tuloksella saimme koulutustunnuksen RTK3 ja menolipun mestariluokkaan! No, mestariluokan korkkaaminen menee kyllä varmasti ensi vuoteen...

Aussierkkarissa

Hieno päivä Aussierkkarissa takana! Erkkari järjestettiin tänä vuonna Kärkölässä 2.9. ja sinne oli ilmoittautunut 86 aussia, tuomarina oli saapunut Australiasta asti kasvattajatuomari Graham Nolan. Päivä alkoi jo klo 10. pennuille. Illalla oli vielä juhlaillallinen, koska australianterrieriyhdistys täytti samalla 30 vuotta. Pitkä päivä! :)

Me oltiin siis viimeistä kertaa nuorissa uroksissa. Onneksi meitä oli vain kolme ja olimme luokkamma toisia. Hieman aloin jo miettimään kotia, kun meidän edellä oleva uros sai erittäin hyvän... Onneksi tämä jäi kuitenkin vain ajatukseksi. Tuomari nimittäin ihastui täysin Metkaan ja voitimme erinomaisella ja SA:lla oman luokkamme! Saimme tuomarilta myös osallistumisoikeudet erikoisluokkiin "paras karvapeite" ja "paras häntä"(!). Voin kertoa, että olin näihin saavutuksiin jo erittäin tyytyväinen.

Mutta eipä meidän menestys siihen loppunut! Isosta paras uros -ryhmästä Metka sijoittui vielä kolmanneksi, joka oli kyllä täysi yllätys minulle! Paras uros oli Metkan setä, joka vei sertin, joten me saimme vielä lisäksi vara-sertin. Hienoa!!! :) Erikoisluokissa emme menestyneet, mutta lisäksi Metka osallistui vielä päivän päätteeksi voittoisaan kasvattaja-ryhmään (Melukylän) sekä voittoisaan jälkeläisryhmään (Melukylän Älyn Häly). Voiko enempää vaatia? Ei! Juhlaillallisen jälkeen kyllä uni voitti jatkot ;)

Pennusta kunnon toko(koiraksi), osa 6

Ja kun kirjoitusmotivaatio on huono, niin laitetaan taas seuraava Aussi-lehdessä ollut juttu! Se on tällä kertaa ilman kuvia. koska ne olen näemmä jo deletoinut...

"Jatketaan siitä mihin nuoren miehen (ei enää pennun) eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin… Kun edellisessä osassa kerroin vähän meidän kisasuunnitelmista ja –tilanteesta, niin tässä sitten perehdyn kahteen niihin koskevaan aiheeseen eli palkkaamiseen sekä palkattomuuteen.

Treeninamit

Tunnustan namipalkkaavan paljon. Tai niin ainakin luulen J Meillä ehdottomasti se ykköspalkka on nami. Sekä hyvässä että pahassa minulla on ahne pieni aussi, joka välillä sokeutuu namit nähdessään. Toisaalta ahnetta koiraa on kaikista helpoin kouluttaa. Metkakin tekisi kyllä namin vuoksi melkein mitä vaan. Olen vielä siinä onnellisessa tilanteessa, että Metkalle käy siis aivan kaikki namit. Joillekin nirsommille saattaa käydä vain esimerkiksi nakki. Näin meillä ei ole. Toki itse suosin treenatessa nimenomaan pehmeitä nameja, jolloin koiralla ei mene kauaa aikaa namin syömisessä. Kovempia nameja joutuu pureskelemaan yleensä paljon enemmän, joten tekeminen keskeytyy paljon pitemmäksi aikaa.

Tällä hetkellä meillä on käytössä pieniksi pilkotut frolicit (pienestä frolicista saa neljä treeninamia, isommasta frolicista kuusi), puolitetut Natural Menut ja saksilla pienityt ankanfilepalat. Erikoisnameina käytän tällä hetkellä pieneksi pilkottuja Naturis Fresf Meat –koiranmakkaranameja, jotka tuoksuvat omaankin nenään hyvältä! Se mikä on huomattavaa, minun namipalat ovat pieniä. Juuri ihan asiasta tehden viivoittimella mittasin eli ne ovat noin 0,5 x 0,5 sentin kokoisia. Laskin, että yhdestä lihapullasta saa pilkkomalla 32 namipalaa aussille! Ei mitään isoja, mutta eipä koiran mahaa olekaan tarkoitus niillä täyttää. Ja oikein tehdystä asiasta koiraa voi palkata joko vaatimattomasti vain yhdellä namin palalla tai sitten, jos asia on tehty erityisen hyvin, niitä voi antaa useamman. Palkkaamisen mennyttä aikaa saa helposti pidennettyä syöttämällä namit koiralle yksitellen. Joskus joku viisaampi koiraihminen on sanonut, että koiraa pitäisi palkata vähintään yhtä kauan kuin ao. oikein tekeminen kesti. Eli aika voi olla joskus pitkäkin.

Koska Metka ei tosiaankaan ole nirso, käytössä olevat namit vaihtelevat vähän sen mukaan, mitä kotoa löytyy (palkintoina ollaan saatu monesti kaikenlaisia ja -kokoisia nameja). Namien pilkkomisessa minulla on tosiaankin sakset aktiivisesti käytössä, sillä tykkään ennen treenejä pilkkoa namit valmiiksi erilliseen treeninamiastiaan, joten itse treenitilanteessa aikaa ei enää tarvitse käyttää niiden pilkkomiseen. Ja kun kyseessä on pieni koira, joka kuitenkin treenaa viikon aikana paljon, ei nameihin mene paljoa rahaa, koska ne pystyy pilkkomaan niin pieniksi. Lisäksi mikä on tärkeä huomata, on huomioida syötetyt treeninamit varsinaisen ruuan määrässä. Eli kun meillä treenataan paljon, niin tämä huomioidaan varsinaisen annetun ruuan määrässä. Muuten treeninamit kertyvät herkästi koiran lantioille J

Treenilelut ja muut palkkausvälineet

Äänihän meillä on aina mukana. Eli äänellä kehuminen kannattaa muistaa aina vaikka ne namit olisivat jääneet pois matkasta. Itse kehun koiraa tylsästi vaan ”hyvä poika”, kun se tekee oikein. Ehkä tärkeintä ei ole kuitenkaan se, mitä sanotaan, vaan se meidän äänensävy. Jos kehu tulee iloisella äänellä, niin ei koiralle ole niillä sanoilla mitään merkitystä. Kehuminen on tärkeää myös silloin, kun koiran kanssa mennään kohti palkattomuutta. Toko- ja rally-tokokehissä koiraa ei saa palkata namilla, mutta äänellä kyllä senkin edestä. Ja senkin käyttö kannattaa opetella, jotta sitä osaa käyttää koiraa innostavasti.

Monet ei niin namiahneet koirat saattavat palkkaantua parhaiten lelulla. Ja lelu on palkkana se, joka vaatii ohjaajalta vaivannäköä sekä aktiivista osallistumista leikkituokioon lelulla. Minulla on treeneissä käytössä sellaisia leluja, joiden kanssa saa leikkiä vain omistajan kanssa koiratreeneissä. Kotona on sitten ihan omat lelut. Lelun arvoa voi nostaa helposti nostamalla sen esimerkiksi eteisen hattuhyllylle, josta sitten lelua vaan näytetään pikaisesti koiralle ja sen jälkeen lelulle lässytetään tai jutellaan muuten iloisesti. Voin kertoa, että tekemällä näin lelusta tulee koiran silmissä erittäin arvokas ja tavoittelemisen arvoinen seuraavissa treeneissä. Meillä ykköslelu on tällä hetkellä punainen vinkupallo, jonka vinku on jo äänetön, mutta se ei menoa haittaa! Yhdessä leikimme sitten pallon kanssa noutoleikkiä ja välillä Metka saa juoksennella yksin pallon kanssa. Muistettavaa on kuitenkin, että leikki lopetetaan ennen kuin koira kyllästyy siihen. Näin koira jaksaa leikkiä seuraavallakin kerralla.

Loppupalkka

Yhtenä asiana vielä opetan kaikille koirilleni loppupalkan. Eli treenien tai kisasuorituksen jälkeen se paras ja isoin palkka tulee treenirepusta. Kisoissa käytän loppupalkkana usein jotain koiran valmisruokaa (esim. cesar), mitä koirat eivät saa normaalisti. Loppupalkka on usein myös auton peräkontissa koirien häkkien vieressä eli oman suorituksen jälkeen sinne mennään vauhdilla. Tällä hetkellä ”autonamina” on naudan mahanpaloja.

Loppupalkan opettaminen koiralle on sekä helppoa että vaikeaa yhtä aikaa. Itse en näytä loppupalkkaa etukäteen paljoa, ettei koira karkaa kehästä sinne, lopuksi mennään vaan repulle hakemaan tai syömään se. Tärkeintä on se, että varsinkin alussa toimitaan samalla lailla. Ahne koira oppii aika pian tästä, että lopuksi mennään sinne repulle ja sieltä saa jotain kivaa. Sen jälkeen, kun ne ovat oppineet loppupalkan, niin ne osaavat sen yleensä todella hyvin. Treeneissä meillä on loppupalkka koko treenien jälkeen yleensä autossa, kisoissa repussa. Omat koirani eivät ole tehneet tämän suhteen näkyvää eroa, ihan samalla lailla niillä on kauhea kiire aina repulle tai auton luokse J

Kohti palkkaamattomuutta

Hiljalleen alan opettaa kaiken ohessa, että kun alussa palkka tulee heti ja aina oikean suorituksen jälkeen, niin ainapa ei olekaan näin! Edellytyksenä on, että koira tosiaankin osaa jo vaadittavat asiat. Välillä onkin vaikka kaksi asiaa, jotka pitää tehdä ennen namipalkkaa, sitten yksi, sitten taas vaikka yksi, sitten kolme jne. Tarkoituksena on tehdä palkattomuutta sellaisissa sarjoissa, ettei koira opi niitä ennakoimaan (”palkka tulee aina kahden asian jälkeen”). Mietin nämä sarjat etukäteen päässäni, koska minulle ei ainakaan sovi niiden miettiminen treenien aikana. En vaan kykene siihen tai sarjoista tulee aina muuten samanlaisia.

Esimerkiksi seuraamisen opettamisen aloitan nami-imuttamisella ja sillä, että nami on aina vasemmassa kädessä, kuten koirakin on vasemmalla puolella. Hiljalleen siirrän namin oikeaan käteen, jolloin palkka tulee ensin oikeasta kädestä vasempaan käteen ja sitten koiralle. Tällä pyrin estämään koiran vinot asennot kohti namikättä (siis sitä oikeanpuoleista kättä). Sen jälkeen namit tulee vaikka vasemmasta taskusta, kotona pöydältä, sitten vaikka repusta jne… Nami-imuttamisella seuraaminen voi olla pitkääkin, mutta kun palkka siirtyy vasemmasta kädestä muualle, palaan 1-2 askeleen seuraamisiin. Tarkoituksena on saada pidettyä seuraaminen pidettyä hyvänä J Kuulostaa kirjoitettuna paljon helpommalta kuin mitä on käytännössä.

Kisanomaiset treenit

Ennen varsinaista kisasuoritusta, olisi hyvä, jos olisi mahdollista osallistua kokeenomaisiin treeneihin. Koira voi reagoida tuollaisessa tilanteessa nimittäin aivan yllättävästi, koska vaikkapa omistaja jännittää ja paikka on uusi… Kisanomaisilla treeneillä tarkoitetaan siis kokeenomaista suoritusta, joka tehdään palkatta ja mahdollisimman samoin kuin virallisissa kisoissa. Näissä treeneissä voidaan tehdä vaikka kaikki tokon alokasluokan liikkeet tai sitten vain osa niistä.

Itse suosin kokeenomaisina treenitilanteina erilaisia epävirallisia kisoja. Sanon niitä aina maksullisiksi treeneiksi J Monesti nämä ovat vaan ainoa mahdollisuus päästä eri paikkoihin tekemään suoritus vieraiden ihmisten katseiden alla. Suosittelen lämpimästi. Näissä oppii omastakin jännityksestä paljon ja näkee sen, miten koira reagoi omaan jännittämiseen. Pyrin tekemään epävirallisen kisasuorituksen kuten tekisin oikeissakin kisoissa eli en palkkaa kehässä ym. pyrin pitämään rutiinit samana ja loppupalkka myös odottaa laukussa. Koirahan ei tiedä, onko tilanne oikea kisasuoritus vai ei.

Mielestäni on myös tärkeää, että jos teidän koiralle vaikeita treenejä, niin välillä pitää tehdä myös helppoja. Koiran motivaatio pysyy yllä paremmin, kun koirakin saa välillä onnistumisen mahdollisuuksia. Itse teen usein myös tavallaan ylivaikeita treenejä, jotta sitten virallinen kisasuoritus on siihen verrattuna suorastaan ylihelppo."

Metkalle toinen serti

Toinen serti irtosi meille Marin (Bomström) handlaamana Oulusta 15.7.2017. Seuraavana päivänä tyydyttiin vara-sertiin, mutta silllä ei ole väliä, sillä nyt odotetaan ennen viimeistä sertiä kahden vuoden ikää.

Kesäloman lopuksi käytiin näyttelyssä myös Porissa 30.7.2017. Sieltä meille PU2 vara-sert ja vara-cacib :)

Pennusta kunnon toko(koiraksi), osa 5

Kirjoittamiset painottuu edelleen aivan muuhun ;) Joten tässä viimeisessä Aussi-lehdessä ollut juttu.

Jatketaan siitä mihin nuoren miehen (ei enää pennun) eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin…

Tässä jutussa ajattelin käydä läpi tokon alokasluokan eri liikkeet, niissä tarvittavan välineistön sekä meidän treenitilanteen liikkeissä. Tavoitteissa meillä olisi kisata tänä vuonna alokasluokassa… Kunnon tavoite meille uuden vuoden kunniaksi, mutta minä tarvitsenkin tavoitteita meidän treenamiselle J Tokosääntöihin kuuluu kaiken näköisiä isompia ja pienempiä huomioitavia asioita, käyn kuitenkin asioita läpi ensin yleisellä tasolla ja sen jälkeen yksityiskohtaisemmin meidän näkökulmasta.

Ennen koetta ja luoksepäästävyys

Ennen koetta pitää huolehtia, että koira on asianmukaisesti tunnistusmerkitty ja rokotukset ovat voimassa. Ensimmäisellä koekerralla ostetaan myös kisakirja, jonka tuomari varmentaa ja koiralta tarkistetaan tunnistusmerkintä. Uusien tokosääntöjen mukaisesti tuomari käy tarkistamassa koirien luoksepäästävyyden ennen kehään menemistä eli tärkeintä on, että koira antaa tuomarin käsitellä itseään. Tuomarista riippuen koiralta katsotaan esim. hampaat, samalla tehdään narttukoirille myös juoksutarkastus. Tärkeintä on se, että koira luoksepäästävä eikä yritä syödä tuomaria tai ole yliarka, tuomarin pussaamisesta ei ole koskaan haittaa J Tässä meillä ei pitäisi olla ongelmia, toki harjoittelemme, että tuomari pystyisi käsittelemään Metkaa niin, että tällä pysyisi kaikki neljä tassua maassa ilman ylimääräisiä pusutteluja. Harjoittelemme tätä ihan sillä, että vieras voi tulla kopeloimaan koiraa ja samalla syödään vaan mamman kanssa namia ja aion liittää tähän jonkun oman käskyn kertomaan tilanteesta. Käskysana on vielä mietinnän alla. Oikeassa koetilanteessa tässä ei saa käyttää namia.

Paikalla makaaminen 1 min ryhmässä

Tämä on tokokokeen ainoa ryhmäliike, kaikki muut liikkeet tehdään yksin kehässä. Liikkeessä koirat ovat noin neljän metrin välein ja ohjaajat käskyttävät ne vuorotellen maahan liikkeen alussa ja vuorotellen ylös liikkeen lopussa. Itse paikalla makuun aikana ohjaajat ovat 15 metrin päässä yhden minuutin ajan ja koiran pitää pysyä paikalla. Yksitellen käskytys ei pitäisi olla meille ongelma tai siis en usko Metkan kuuntelevan muiden käskyjä, paikallaolokin alkaa olla jo varma. Meidän ongelma on tässä liikkeessä ehkä se, että paikallaolon aikana on liikaa aikaa haistella maata… Ja silloin voi se oikea tekeminen unohtua. Yritän treeneissä puuttua haisteluun niin, että palkkaan vain oikeasta toiminnasta ja pyrin palkkaamaan ennen kuin nenä menee maahan haistelemaan.

Seuraaminen

Tämä on se meidän haastavin liike, joka voi mennä joko tosi hyvin tai sitten tosi huonosti. Parhaimmillaan Metka seuraa siis erittäin hyvin, mutta välillä pienellä terrierillä voi vaan unohtua, mitä ollaan tekemässä… Ja silloin pitää jäädä katselemaan häiriöitä, häiriöksi riittää vaikka se tuomari, joka seisoo ja tuijottaa kehässä. Alokasluokkaan kuuluu myös hidas seuraaminen ja juoksuosuus. Hitaan seuraamisen joudun tekemään sen verran nopeaa, ettei Metka ehdi istua välissä. Juoksemisessa ehtii herkästi tulla aussimaisia pomppuja, näihin olen kiinnittänyt varsinkin huomiota. Eli olen itse opetellut juoksemaan mahdollisimman ”neutraalisti”, jolloin juoksuaskeleet ovat maataviistäviä ja pompuista ei vaan tule palkkaa. Häiriöharjoituksia eritoten vierailla ihmisillä ja vauhdinmuutoksia on tältä osin meidän treenilistalla. Askelsiirtymät ja täyskäännökset ovat Metkalla hyvällä mallilla johtuen ihan rally-tokon takapään käyttöharjoituksista.

Liikkeestä maahanmeno

Tämä on myös meillä haastava liike… Sillä jos maa on kylmä tai märkä (ennen kaikkea tämä on kamalaa), niin eihän pieni aussi voi maahan mennä… Paljon helppoja harjoituksia eri ympäristöissä ja palkkaa onnistumisista J

Luoksetulo

Alokasluokassa luoksetulon etäisyys on 15 metriä ja koira jätetään tässä paikalle istumaan. Ei pitäisi olla vaativa liike J Mutta olen Metkan kanssa treenannut niin paljon itse paikallaoloa, että eihän sitä käskyä voi Metkan mielestä rikkoa… Vauhdin kanssa meillä ei ole ongelmaa, joten emme tee kovin usein vauhtiluoksetuloja suoraan palkalle. Vauhdista tulee nimittäin ne meidän ongelmat, koska olen opettanut Metkan tulemaan suoraan perusasentoon ja pitkällä matkalla sekä tuolla vauhdilla perusasennossa tulee helposti törmäys minun jalkaan ja se ei ole toivottavaa. Tähän olen paljon harjoitellut perusasentoon tulemista eri kulmista ja eri matkoilta, jotta ajatus olisi Metkalla näissä mukana. Törmäyksistä ei myöskään tule palkkaa ja monesti saatan myös mennä pois alta eli siirryn vähän. Siirtymisellä pyrin myös siihen, että Metka seuraisi mihin on tulossa.

Noutoesineen pitäminen

Tämä on uutena alokasluokkaan tullut liike ja siinä koira saa olla joko ohjaajan vierellä tai edessä. Koiran pitää sitten pitää noutokapulaa suussaan 5 sekuntia ja luovuttaa se sen jälkeen ohjaajalle. Tämä on meillä hyvällä mallilla, koska olen opettanut Metkaa pienestä lähtien pitämään noutokapuloita ym. suussa. Kestoa ja tähän liittyvää käskyttämistä olemme harjoitelleet viime aikoina.

Kauko-ohjaus

Myös tämä on yksi jo alokasluokan uusista liikkeistä, koiran asentoa siis muutetaan 2 metrin päästä. Koira on ensin maassa ja sitten sen pitää nousta käskystä istumaan ja mennä taas maahan käskystä. Tässä olen käyttänyt Metkan kanssa paljon takapalkkaa eli oikeasta asennosta olen vapauttanut sen takana olevalle palkalle tai sitten olen heittänyt palkan taakse. Tämä joko sujuu hyvin tai sitten ei J Metka kyllä osaa asennot oikeaoppisesti (ei siis liiku niissä ylimääräistä), mutta se ensimmäinen istumaan nousu voi olla haastava… Kun juurihan käskettiin olla maassa…

Estehyppy

Alokasluokan estehyppy tehdään nykyään läpihyppynä avoimen hypyn kautta. Koira siis jätetään esteen toiselle puolelle istumaan ja sitten käsketään hyppäämään ja tulemaan sivulle. Metkalle esteen takana istuminen ja siellä pysyminen on erittäin vahva. Ongelmat tulevat sitten siinä hypyssä eli se olisi helppo kiertää ohi samaa kautta kuin mistä minäkin kuljin. Treeniä J

Kokonaisvaikutus

Minun mielestä täydellinen pieni tokokoira J No, treeniä me tarvitaan varsinkin häiriöihin, meille häiriö on jo se, että kehässä on samaan aikaan tuijottamassa tuomari ja liikkeenohjaaja! Näitä pitää vain harjoitella.

Pennusta kunnon (toko)koiraksi, osa 4

Jatketaan taas Aussi-lehdessä jo olleella jutulla... :)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.

Jatketaan siitä mihin pennun eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin…

Metkan ensimmäinen rally-tokokisa oli siis 3.9. Vöyrille, jonne on meiltä matkaa noin 30 kilometriä. Ennen kisaa treenasin etupäässä seuraamista ja kestoa tekemiseen ilman palkkaa. Metka osaa varmaan lähes kaikki rally-tokon liikkeet, mutta niiden yhdistäminen pitkäksi kisasuoritukseksi ja pitempi seuraaminen oli meillä vielä hakusessa. Enkä kyllä ollut niihin vielä panostanutkaan. Seuraamista tein erittäin lyhytkestoisesti, kiinnitin huomiota siihen, että Metka lähtee innokkaasti liikkeelle minun kanssa ja itse seuraamista tehtiin vain muutama askel. Palkka ei ollut kädessä, vaan se tuli muualta esim. joko minun taskusta, pöydältä tai muualta. Samaa tein myös itse liikkeiden kanssa eli niitä ei tehty palkka kädessä ja liikkeitä saattoi seurata muutamakin peräkkäin ihan vaan suullisella kehulla. Tällä pyrin siihen, että Metka ei odottaisi palkkaa heti yhden liikkeen jälkeen. Kävimme myös seurakaveriemme kanssa ratatreeneissä kerran viikossa ennen kisaa. En tehnyt rataa niinkään kokonaan putkeen ilman palkkaa vaan pyrin siinä, kuten treeneissäkin, että palkka tulee ihan jostain yllättävästä kohdasta. Viimeisen parin viikon aikana lisäksi pidättäydyin rally-tokotreeneissä vain alokasluokan kyltteihin, että Metkalla tai ennen kaikkea minulle ei tule sekaantumisia kylttien kohdalla.

Seuraamisesta harjoittelimme myös nimeämälläni minuuttitreenillä eli Metka istui vaan vieressäni perusasennossa ja syötin hänelle minuutissa kymmenen namia sekä kehuin samalla. Ajan otin ihan keittiön omasta elektronisesta kellosta. Tällä tarkoitukseni on saada Metkalle kärsivällisyyttä perusasennossa olemiseen sekä seuraamisen luomisessa. Toinen minuuttitreenini Metkalla on rally-tokon paikallaolot. Metka on siis joko vierelläni oikealla, vasemmalla tai edessä minuutin, asento on joko seisominen, istuminen tai maassa olo. Minuutin aikana välillä kehun tai palkkaan Metkaa. Vanhemmalla aussillani oli muuten elokuun ajan kolmen minuutin treeni koskien rally-tokon vierellä seisomista ;)

Eri harjoituksissa otan tosiaankin ajan ihan elektronisella kellolla, koska muuten se on usein todella vaikea arvioida, että meniköhän nyt oikeasti 20 vai 30 sekuntia. Tarkan ajan tietämisellä on usein tokossa ja rally-tokossa merkitystä ja esim. paikallaoloissa se mitataan kellolla erittäin tarkasti.

Päivää ennen kisapäivää uskaltauduin katsomaan sadetutkasta, että minkälaista säätä on tiedossa. Kyseessä oli siis ulkokisat ja tiesin Metkan toimivan varsinkin maahanmenojen suhteen huonosti sateella. Ja niinhän se sadetutka ennusti sadetta meidän suureksi harmiksi. Päätin etukäteen, että jos kisassa on maahanmenoja, niin en lähde uusimaan niitä, koska siitä ei tulisi Metkan kanssa mitään. Rally-tokossa saa tosiaankin uusia joko saman tai eri kyltin kaksi kertaa.

Kisapäivä valkeni märkänä, mutta vielä ei satanut. Ja voi, että minä poikkeuksellisesti jännitin! Minut tuntevat sanoivatkin, että mitä minä jännitän… Se on vaan se, että kun ekaa kertaa kisaa koiran kanssa, ei tiedä ihan takuuvarmasti miten se toimii/reagoi asioihin. Että kyllä se jännitys kuuluu asiaan! Ensimmäiseen kisaan kuuluu myös osana kisakirjan ostaminen ja sen varmentaminen. Rally-tokossa tämä tarkoittaa sitä, että tuomari/koetoimitsija tarkistavat luoksepäästävyyden, sirumerkinnän ja mittaavat koiran. Avoimesta luokasta lähtien rally-tokossa voi olla nimittäin hyppy, jonka korkeus määräytyy koiran säkäkorkeuden mukaan. Mitään näistä toimenpiteistä Metka ei edes tainnut huomata, koska ”mukavat tädit vaan hääräilivät ympärillä ja niitä sai pussailla ja mammakin vaan kehui”.

Kisapaikka oli märkä, vaikkakin tiesin itse hiekkakisakentän imevän veden hyvin. Ja niinhän meidän radalla oli se liikkeestä maahanmeno... Tein ehkä itse myös sen virheen, että ennen suoritustamme yritin saada Metkan maahan, mutta hänpä oli sitä kisakentän viereisellä nurmella sitä mieltä, että ”mene vaan itse maahan märkään maahan”… Meidän starttiimme olen todella tyytyväinen, koska Metka odotti tosi nätisti minun vierellä tuomarin lähtölupaa! Varsinkin kun se odottaminen ei ole aina ollut se meidän vahvuus. Koko rata meni todella nätisti, mitä nyt parissa kohdassa piti ihmetellä ympäristönvieraita ääniä. Liikkeestä maahanmeno –kyltin kohdalla teimme sitten hienon istumisen, enkä siis lähtenyt edes uusimaan sitä. Lopputuloksena meillä oli siis 85/100 pistettä! Epäonnistunut maahanmeno vei 10 pistettä, joten ilman sitä lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen! Myöhemmin alokasluokan loppupuolella alkoikin sitten sade, joka jatkui lähes koko loppupäivän.

Mihin sitten en ollut radalla tyytyväinen? No, maahanmenon lisäksi en ollut tyytyväinen siihen, että juoksuosuuden alussa tuli pari aussimaista pomppua. Ympäristön häiriöihin reagoiminen on sitten taas sellainen asia, että sen kanssa pitää vaan tehdä töitä eli totuttaa Metkaa erilaisiin häiriöihin. Tyytyväisin olin ehdottomasti meidän starttiin! Se odottaminen kärsivällisesti oli vaan niin hienoa. Ja ennen kaikkea ikäisekseen, voiko tuollaista edes odottaa! Ja kyllähän ne itse kyltit menivät todella hyvin, eritoten eteentulot ovat Metkalla loistavia. Hyvä kisakoira minulla on kasvamassa J

Loppupalkkana meillä oli autossa oma cesar-annos, mitä ei siis tosiaankaan ole normaalisti tarjolla. Kisasuorituksen jälkeen pitää vaan aina saada jotain extraa, meni suoritus miten hyvänsä J Pyrin opettamaan koirani siihen, että isomman suorituksen jälkeen jossain treenilaukussa tai muualla odottaa se jättipalkka. Aussien rally-tokomestaruuskisoissa meidän sijoitus oli hienosti toinen, muut kyllä antoivat meille paljon tasoitusta epäonnistumalla omissa suorituksissaan.

Edellisen lehden jälkeen olemme siis panostaneet paljon rally-tokoon, mutta kyllä me ollaan tehty jotain tokorintamallakin. Olen päättänyt alusta lähtien sen, että kun lähdemme tokotreeneihin, treenaamme vain tokoa ja päinvastoin. Vaikkakin monet asiat sopivat kumpaankin eli vaikka olemme treenanneet seuraamista ja odottamista rally-tokoa silmällä pitäen, niin kyllä ne samat vaikuttavat tokoon. Olen itse ollut seuraamisessa alusta lähtien todella tarkka eli haluan tiivistä seuraamista. Aina se ei näin mene, mutta tavoitteitahan pitää olla J Yksi millä olen pyrkinyt vahvistamaan tätä on se, että naksu/kehu tulee siitä kun Metka koskee minun jalkaan. Meidän lajeissahan näin tiivistä seuraamista ei arvosteta, mutta en uskokaan seuraamisen olevan itse kisatilanteessa noin tiivistä. Toivon vaan Metkan mieleen jäävän mielikuvan mamman jalan vieressä olemisesta ja sen näkyvän sitten hyvänä seuraamisena.

Uutena asiana tokossa olemme aloittaneet ohjatun noudon suuntien opettamisen. Tokossa on kahdessa ylimmässä luokassa hieman erilaiset ohjatut noutamiset, pääidea on kuitenkin se, että koira noutaa käskyn mukaisesti joko oikean tai vasemman noutokapulan. Suuntien opettamisen olen aloittanut sillä, että jätän Metkan eteeni seisomaan yleensä merkin luokse (kuten itse kokonaisessa liikkeessä tehdään) ja sen jälkeen käskytän sekä käskysanalla että käsimerkillä joko oikealla tai vasemmalla olevalle namikupille, joka on takaviistossa ao. suunnassa. Jos tänään treenaan oikealla menemistä, niin huomenna on vuorossa vasen. Alussa en treenaa samana päivänä eri suuntia, jotta koira ei mene suunnissa sekaisin. Kerralla pyrin tekemään toistoja vain noin viisi kappaletta.

Ensimmäisellä treenikerralla Metka ei yhtään ymmärtänyt mistä on kyse, varsinkin kun treenikaveri laittoi namit alustalle. Ilmeisesti Metka oli sitä mieltä, että kaikki namit ovat minulla ja meni namialustalle minun kautta… Seuraavalla kerralla jatkoin kotona samalla suunnalla ja seuraavana iltana toisella suunnalla. Vähän oltiin alussa hukassa takapalkan kanssa (kivempi olisi tulla mamman luokse), mutta kyllä se toistoilla alkoi sujamaan. Olen halunnut myös, että Metka lähtee namiastialle kääntymällä edestäpäin (vaikea selittää), joten tätä vahvistin heittämällä suoraan namilähetyksen haluamaani suuntaan, jotta sain haluamani kääntymisen oikein. Pari toistoa se vaati ja nykyään Metka osaa namialustan kanssa hyvin suunnat, toki edelleen treenaan joka toinen ilta vain oikeaa ja joka toinen vasenta. Mietin tässä, että miten hiljalleen yhdistäisin tähän samaan noudon. Ajattelin seuraavaksi ottaa erikseen ihan vaan tavallista noutoa, montaa eri osastahan olemme siitä jo treenanneet, mutta emme ole vielä yhdistäneet niitä toisiinsa. Ehkä nyt olisi kuitenkin jo aika esitellä koko liike. Suurin hidaste on tällä hetkellä varmaan ollut minä, koska olen halunnut vahvistaa Metkan tulevan noudettavan esineen kanssa suoraan minun luokse. Nyt se reitti ei ole vielä täysin suora; miten niin on kiva jäädä yksin juoksemaan noudettavan esineen kanssa. Minkäs pieni terrieri luonnolleen voi J

Toinen mihin olemme keskittyneet syksyn aikana on tunnistusnouto ja ennen kaikkea sen oman etsiminen. Palasimme siis hiukan takaisiin siinä ja jätimme toistaiseksi muut kapulat pois, jotta saisimme yhdellä tunnistusnoutokapulalla vain onnistumisia aikaan. Piilotan joko omalle pihalle (lehdet ovat hyviä!) tai treenihallille vain yhtä kapulaa ja luvan jälkeen käydään se etsimässä. Vaikeuksia alussa tuotti odottaminen… koska Metkahan tiesi mitä häneltä odotetaan (=oman etsiminen). Nyt sitten perusasennossa palkkaamalla olemme keskittyneet siihen, että etsiminen tapahtuu vasta luvan jälkeen. Tällä hetkellä olen ilmeisesti namittanut vieressä vähän liikaakin, koska nyt on menty toiseen ääripäähän eli Metka ei malttaisi lähteä namien luota minnekään… Toisena sekoittavana asiana pienelle koiralle huomasin, että silläkin on merkitystä viekö sen kapulan joku toinen vai minä. Toisen viemät ovat selkeästi vaikeampia. No, näitä lisää.

Kävimme lokakuun lopulla testaamassa myös epävirallisia tokokokeita mölliluokassa (eli siinä saa välillä palkata koiraa). Tulipa todettua taas, että ei vielä ulkokisoja meille. Maahan oli nimittäin jäinen ja kostea… Perusasennot ja maahanmenot jäivät kokonaan sitten sitä myötä pois. Onnistumisiakin toki saatiin, esimerkiksi kapulan pito oli yksi parhaimmista! Metkakin malttoi sen todella hienosti, eikä ennakointia tullut missään vaiheessa. Nyt treenataan talvi eri osa-alueita ahkerasti ja mietitään ensi vuoden suunnitelmia… Metkasta on kyllä tullut taitava pieni koira, joka osaa paljon eri palasia, mutta kuten itse sanon, ei mitään kokonaan. Tokokisakuume olisi  minulla itsellä välillä kova, mutta en tiedä, milloin uskaltaudun sinne. Tuntuu, että niin monta asiaa pitäisi saada varmaksi liikkeeksi ennen sitä. Eritoten paikalla olosta haluan olla täysin varma. Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä olen myös koettanut rakentaa Metkalle eli, että tekeminen ei tapahdu aina heti, vaan siihen pitää odottaa lupaa. Vaatii paljon jo pieneltä koiralta J Kyllä se tästä hiljalleen.