maanantai 14. joulukuuta 2015

RTK3 Tony!!

Niinhän siinä kävi, että myös omaksi suureksi ihmeeksemme nappasimme RTK3-koulutustunnuksen Seinäjoen rally-tokokisoista 28.11.! Aika kova saavutus yli 11-vuotiaalle!! :) Tarkempaa analyysia tai videota en uskalla edes luvata...

Tony 4.10.2015 rally-tokon SM-kisoissa, kuva Anne Kylmäoja



tiistai 17. marraskuuta 2015

Ensimmäinen viikko pennun kanssa

Pentuarkea on nyt takana vähän yli viikko ja voi vaan sanoa, että on kyllä niin ihanaa, mutta myös niin raskasta... Pentu tuoksuu niin ihanalle pentukoiralle ja on kerrassaan söpö, mutta toisaalta on juuri löytänyt hampaansa eikä ole vielä sisäsiisti... Sisäsiisteyteen olemme panostaneet heti alusta lähtien eli ulkona käydään todella useasti! Olen sitä mieltä, että pennusta tulee tällä vaivannäöllä nopeammin sisäsiisti. Kelit vaan eivät ole olleet kovin suosiolliset eli on ollut märkää ja kylmää, joten ei viitsi palelluttaa pentua pitkillä ulkonaoloilla. Pelkkä korttelinkin kiertäminen vaatii aikaa. Kun pitää ihmetellä kaikkea uutta ja ihmeellistä :) Metka on todella reipas eikä hätkähdä pienistä, mutta uusia asioita pitää saada rauhassa ihmetellä välillä. Ja pelastaa vaahteranlehtiä vesirännin alta <3

Summa summarum, pissat tulevat reippaasti ulos, mutta kakkojen kanssa haetaan vielä rytmiä. Tavoitteena olisi selvitä yön yli ilman vahinkoja, mutta noin pienellä siihen menee vielä tovi. Metka on kyllä hauska kaveri, että kun itse herää yöllä vessaan, niin Metka syöksyy kauhealla vauhdilla mukaan. Tyytyy kyllä sitten kohtaloonsa, kun joutuu jäämään oven toiselle puolelle.

Vanhemmasta eli Tonysta otettaisiin monessa asiassa mallia, sekä hyvässä että pahassa, mutta haluan ulkoiluttaa koirat vielä aluksi erikseen. Lisää hommia, mutta näen tämänkin hyödylliseksi Metkan kannalta. Tony tuntuu kyllä Metkan jälkeen tosissaan isolta koiralta vaikka on "vain" aikuinen aussi.

Mihin kaikkeen ollaan sitten tutustuttu viikon aikana, tässä joitakin esimerkkejä:
- naapurikirkon kellojen soittoon: ei oltu moksiskaan
- naapuruston kilttiin koiraan: ensin vähän jännitti
- postipojan sähkömopo: katseltiin vain ihmetellen
- naapurimummon rullatuoli: katseltiin vain ihmetellen
- polkupyöräilijät: nopeita eli kiinnostavia katseltavia :)
- rähisevät koirat: säikähti ensin ja tuli minun jalkoihin, mutta rohkaistui nopeasti jatkamaan matkaa
- kynsien leikkuu: ei edes huomattu :)
- metallikapula: kannettiin jo sitä ylpeänä
- naapuripäiväkotien huutavat ulkona huutavat lapset
- naapuritaloa purkava kauhatraktori: katseltiin uteliaana
- paljon autoja ja muita ulkona liikkujia: kiinnostaa katsella :)

Paljon vähän kaikkea, mutta hyvä niin, koska kuitenkin me asutaan sen verran lähellä keskustaa ja vilinää, että vähän kaikkeen pitääkin heti alusta lähtien tottua :) Nyt vasta Metkan kanssa huomasinkin, että kyllä pelkästään meidän naapurustossa tapahtuu yhtä sun toista.

Kuvia toisella kertaa, kun eihän tässä syksyn pimeydessä saa vilkkaasta pennusta mitään järkeviä kuvia...

tiistai 10. marraskuuta 2015

Pentu saapui taloon!

Kuten tarkkasilmäiset ovat huomanneet, meille saapui pentu kotiin torstaina. Niin hartaasti odotettu ja toivottu :) Koko pentue on nimetty ralliteeman mukaisesti eli meiltä löytyy pieni Melukylän Mutkat Aukee. Kutsumanimeä pohdiskeltiin ja makusteltiin pari päivää ja niinhän siitä tuli sitten Metka. Hyväntuulinen ja veikeä pentu kuten nimensäkin :) Tulevaisuuden lajeja tulee olemaan ainakin toko, agility, rally-toko, näyttelyt... Noo, ehkä annetaan pennun nyt kasvaa rauhassa ja katsotaan sitten mihin kaikkeen kyetään.

Melukylän Mutkat Aukee 7,5 vkoa (kuva Kimmo Mustonen)

Metka 8 vkoa kotona
Nyt sitten hiljalleen tutustutaan toisiimme ja opetellaan talon tavoille. Sormet syyhyten kyllä odotan jo, että pääsen opettamaan toko-juttuja pienelle. Onneksi Tony vielä täyttää kisakoiran saappaita ja on innokas rally-tokomies. Pennusta Tony ei niin hirveenä välitä, kun se tuppaa roikkumaan karvoissa kiinni. Sohvalla on hyvä olla "turvassa", kun pienet naskalihampaat eivät sinne yllä ;) Mutta eiköhän se tästä tasaannu, kun pentu kasvaa ja oppii hieman enemmän isompien koirien tapoja. Sitten taatusti Tonystakin löytyy se leikittäjä sisältään.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Blogin nimi vaihtuu

Aikansa kaikkea... Ikävä on edelleenkin Onnia, mutta onneksi ikävä alkaa muuttaa muotoaan ja muuttua ihaniksi muistoiksi. Blogi on jäänyt "hiukan" taka-alalle. Päätin kuitenkin jatkaa sitä hiukan muutetulla nimellä, kun varsinaista blogin nimeä ei saa ilmeisesti muutettua. Eli kohti uusia seikkailuja :)

perjantai 16. lokakuuta 2015

Voittajaluokan radat

Voittajaluokassa olemme käyneet useammassa kisassa tänä vuonna. Alkuvuodesta tavoitteena oli saada hyväksytty tulos, jotte voisimme yrittää päästä aussien joukkueeseen rally-tokon SM-kisoihin. Pientä tulospainetta siis oli. Kyllähän se ensimmäinen hyväksytty tulos sitten tuli, täpärästi, mutta tulos kuin tulos!

Eli taas Seinäjoella 19.4.2015, tuloksena tasan 70 pistettä


Toinen tuli sitten vähän niin kuin vahingossa Ilmajoella 23.8.2015 87 pisteellä


Saatiin sitten joukkue Ylöjärvelle rally-tokon SM:n, niistä ei meille tulosta, juttua niistä enemmän ehkä myöhemmin :)

tiistai 13. lokakuuta 2015

Videoita rally-tokon avoimesta luokasta

Ei siis kommentteja vaan videot tammikuun Tonyn rally-tokon avoimen luokan kisoista, joista molemmista siis hyväksytyt tulokset ja RTK2. Ohjaaja kyllä yritti sössiä, kun oli vähän muissa fiiliksissä...

Seinäjoella 17.1.2015 78 pistettä


Ja taas Seinäjoella 24.1.2015 84 pistettä



Jos ei muuta, niin kannattaa ihailla Tony iloisesti heiluvaa häntää :)

torstai 2. heinäkuuta 2015

Tony 11 vee

Tonyn syntymäpäivä meni ilman sen suurempia juhlallisuuksia sunnuntaina. Tässä kuitenkin eiliseltä pari tuoretta kuvaa sankarista (kuvat Kirsi Kjäll). Ei uskoisi kyllä pikku-herraa aina noin vanhaksi... harrastukset pitää nuorekkaina! Harmaata löytyy vain muutama karva silmien ympäristöstä. Monta yhteistä vuotta vielä toivoen <3






tiistai 23. kesäkuuta 2015

Entäs Tony sitten...

Tonyhan oli paikalla, kun kaikki tapahtui... Tony on maailman iloisin pieni koira, ei murheet eikä surut paina. Joskus kadehdin koiria, kun voivat niin elää hetkessä. Tony tiesi, mitä tapahtui ja se oli siinä. Voisi jopa sanoa, että Tony on kyllä nauttinut koko rahan edestä ainoan koiran roolista ja siihen liittyvästä hemmottelusta :) Täytyy kyllä sanoa, että koti olisi todella tyhjä ilman koiraa. Nytkin yhden koiran kanssa se tuntuu aika tyhjältä. Alussa oli vaikea lähteä lenkille vain yhden koiran kanssa... :(



Ensimmäiset rally-tokokisat Tonyn kanssa olivat todella vaikeat tammikuussa, Onninkin olin jo ehtinyt ilmoittaa niihin... En halunnut nähdä enkä jutella kenenkään tutun kanssa. Rata meinasi mennä ihan plörinäksi ihan vaan sen takia, että minä en pystynyt keskittymään rataan ja tein omiani. Tony onneksi jaksoi hyvin minun kanssa ja teki avoimen luokan hyväksytyn radan. Viikon päästä saimme toisen hyväksytyn suorituksen ja sitä myötä RTK2:n. Tony reppana joutui sitten minun treenikaveriksi ;) ja pääsi opettelemaan "tosissaan" voittajaluokan liikkeitä vaikka oli aikonut lopettaa Tonyn kanssa avoimen luokan jälkeen... No, aina ei mene niin kuin haluaisi. Ja niinhän me sitten osittain omaksikin suureksi ihmetykseksi saatiin kolmannesta voittaja-luokan kisasta hyväksytty tulos! Ja sitä myötä meillä olisi osallistumisoikeus voittaja-luokkaan rally-tokon sm:n! Katsotaan, jos me sinne saataisiin kasaan hyvä joukkue ;)

Laitan myöhemmin vaikka noita meidän ratoja näkyville, kun jaksan ladata niitä nettiin.




keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Noin viisi kuukautta sitten...

Pitkään suunnittelin tätä kirjoitusta kuitenkin pystymättä sitä kirjoittamaan... Miten kirjoittaa elämäsi koirasta? Niin paljon haluaisi sanoa, niin paljon pelkään jäävän pois. Ja itken jo tässä vaiheessa... No, ehkä tämä on joko pitkän tai lyhyen kirjoituksen alku.



Niin, mitä viisi kuukautta sitten tapahtui? Lähdin sunnuntai-illan kunniaksi hallille rally-tokotreenailemaan molempien koirien kanssa ja Petri lähti kerrankin mukaan, jota tapahtuu ehkä kerran kahdessa vuodessa. Pojat menivät lyhyelle pissa-kakkalenkille ja minä hallille jo järjestelemään kylttejä. Kun pojat tulivat sisälle halliin, Onni melkein saman tien kaatui suorilta jaloilta ja äänsi aivan kamalasti. Ihan kuin olisi vetänyt henkeä viimeistä päivää, kuten tekikin. Eikä noussut enää jaloilleen tai tullut tajuihinsa. Heti kun syöksyin Onnin luokse ja näin hänen silmänsä, tiesin, että nyt se on menoa... Ei siinä muuta kuin pikainen soitto päivystävän eläinlääkärin numeroon ja auton keula kohti Vaasaa. Istuin takapenkillä tajuton Onni sylissä, matkalla (n. 15 min) huomasin, että Onni kuoli jo :( Ja kun pääsimme päivystävälle eläinlääkärille, hän pystyi vain toteamaan saman. Voi sitä tuskan määrää :( Eläinlääkärin veikkaukset olivat joko aortan repeytyminen, sydänkohtaus tai aivoverenvuoto.



En voi kertoa niiden kyyneleiden määrää. Kun ei voi nytkään olla itkemättä.

Seuraavana päivänä oli edessä sitten vaikea valinnat. Lähettääkö Onni avattavaksi Eviraan vai suoraan tuhkata. Ja joo, oli vain kaksi päivää jouluun... Valinnoilla oli siis kiire. Siinä sitten kyynelsilmin tuli soitettua läpi oma eläinlääkäri, Evira ja tuhkaamo, niin sekin piti valita. Raskain sydämin päätimme sitten lähettää Onnin Helsinkiin avattavaksi. Itsesyytökset olivat jo nimittäin sen verran kovat. Voin vain kertoa, että aivan kamalaa pakata oman koiran ruumis ja viedä se Matkahuoltoon (jossa palvelu oli ERITTÄIN huonoa) kuljetettavaksi.

Sitten vain vietettiin maailman surullisin joulu ja odotettiin. Ensin tuli Onnin tuhkat joulun jälkeen :( Sitten muutaman viikon päästä Eviran kirje. Tässä avauksen tulokset lyhyesti: tutkitulla koiralla todettiin sydämen sepelvaltimossa tulehdus joka on ns. sisäsyntyinen eli kyseessä ei ole infektio. Välitön menehtymisen syy on äkillinen sydämen toiminnanvajaus.



Shit happens eli kuten oma eläinlääkäri sanoi avauspöytäkirjan nähtyään.

Ja niin paljon sitä on itketty ja kaivattu viimeiset kuukaudet. Välillä on jo vähän helpottanut, suurimman osan ajasta on vain niin ikävä. Ikävä kaikkia arkisia asioita kuten Onnin aina ryntäämistä minun luokse ulkoa tullessaan, vessan oven takana odottavaa unista pientä koiraa, maailman innokkainta treenikaveria, ilta- ja aamurutiineja, jalkojen välissä nukkuvaa koiraa, aivan kaikkea. Elämäni koira, toista samanlaista ei tule.