Käytiin eilen pienellä porukalla treenaamassa tokoa, mukana oli tänään vain Onni. Otimme ensin ruudun, joka meni muuten hyvin, mutta ensin piti haahuilla luoksetulon merkeille, kun liikkuri vei niitä juuri paikalle... Eli lisää vaan häiriötreeniä. Muutoin ruutuun paineltiin vauhdilla ja mentiin eka käskyllä maahan (sekin on alkanut sujumaan, jee). Toisena otin sitten luoksetulon liikkuroituna. Ja sekin meni hyvin! :) Itse sain siitä hiukan noottia, että sanon käskyt vähän liian myöhään merkkeihin nähden. Eli niiden kanssa tarkkana ja vähän aikaisemmin liikkeellä.
Viimeisenä ja tärkeimpänä otin sitten sitä tunnaria ja voi masennus sentään :( Onnin virehän oli taas potenssiin sata eli piippailu oli sen mukaista... Ehdin aloittaa oman tunnarin merkitsemisen ja ojentaa sen jo liikkurille, kun sanoin, että ei tästä tule mitään piippailusta päätellen. Liikkuri/treenien vetäjämme oli sitten sitä mieltä ihan oikeutetusti, että ei oteta liikettä tuossa vireessä ja koira autoon jäähtymään. Pohdiskelimme sitten eri vaihtoehtoja, miten lähteä rakentamaan tunnaria. Onnihan kyllä tietää mitä tehdään, mutta ei pysty vaan tekemään sitä ylivireessä. Eli nyt alamma "painostamaan" koiraa keskittymään. Nyt sitten kokeillaan toimisiko jompi kumpi seuraavista :
A) tunnari tehdään ruoka-ajan yhteydessä ja Onni saa ruokaa vain kun tekee tunnarin oikein ensimmäisellä kerralla tai
B) Onni laitetaan takaisin autoon odottamaan, jos se alkaa piippailemaan. Uusi yritys sitten vähän ajan päästä.
A-vaihtoehto voisi toimia parhaiten Onnille, koska ruoka on niin tärkeää sille. Huonoja puolia siinä on sitten se, että kauankohan Onni voi alussa joutua olemaan nälässä ja toisekseen piippailua ei ilmene kotitreeneissä... Treenien vetäjän koira oli alussa nähnyt kolme päivää nälkää (huom! barfattu koira, joten ei haittaa koiralle), mutta Onnistahan tulee sietämätön jos edes yksi ruoka-aika viivästyy. Eli tuota voisi kokeilla niin, että jos tunnari ei onnistu ensimmäisellä kerralla, niin puolen tunnin päästä uusi yritys. B-vaihtoehdon toimimista epäilen, mutta pakkohan sitäkin on kokeilla, jos mikään ei toimi.
Päädyimme kokeilemaan Onnin kanssa tunnaria uudestaan ja kun piippailu alkoi taas heti, niin vein Onnin autoon. Onnipa ei vaan meinannut tulla autoon! Jäi seisomaan kahden metrin päähän autosta ja katsoi minua, että "mitä, miksi me ei tehdäkään mitään". No, sain kuitenkin namilla koiran autoon. Toinen koira teki taas välissä omat liikkeensä ja me kokeiltiin vielä kerran tunnaria. Juu, eihän siitä mitään tullut :( Eli Onni taas autoon. Tällä kertaa Onni vaan jäi seisomaan jo treenipaikalle, että "mitä ihmettä sinä mamma meinaat". Meidän treenari näki tämän ihan positiivisenä asiana eli nyt iso pallo pohdiskelee, että mitä tuli tehtyä väärin. Sain taas namilla Onnin autoon ja siihen loppui meidän yritykset treeneissä.
Nyt siis täytyy kokeilla molempia konsteja, mitään menetettäväähän meillä ei ole. Kotimatkalla olin hiukan masentunut taas tunnarista ja päädyin kokeilemaan sitä vielä kerran omalla pihalla. Eli jätin Onnin autoon ja kävin viemeäsä kapulat nurmikolle paikalle. Sen jälkeen Onni autosta ulos ja kokeilemaan. Ja sehän teki täydellisen tunnarin hiljaisuuden vallitessa!! Eli kyllä se kotona osaa, nyt vaan pitäisi saada sama vietyä tokokentille. Siinäpä haastetta... No, heinäkuun lopussa pääsemme Pipa Pärssisen oppeihin, voitte arvata mitä me treenataan silloin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti