Ja tässä sitten linkki viikonlopun kisavideoihin. Kuvaajalla jännitti, joten kuvan laatu ei ole aina mikä parhain ;) Onnin lähdöt olivat aika jännittäviä...
Kisavideot
tiistai 29. toukokuuta 2012
Kuvia tokokokeesta 20.5.2012
Alla Marja Nuottasen ottamia kuvia tokokokeesta 20.5.2012:
Onnin kanssa kehääntulotarkastuksessa, tuomarina Ilkka Sten
Voittajaluokan paikallamakuussa
Ihanainen Onni paikalla makuussa
Ruudusta seuraamisen tulo
Kaukokäskyt
Voittajaluokan palkintojen jaossa, sijoitus 2.
Tony jämynä EVL:n paikallamakuussa häiriökoirana
EVL:n paikallamakuu/Tony häiriökoirana
maanantai 28. toukokuuta 2012
Lotossa 5 oikein?
Viikonlopun jäljiltä olo on kuin lottovoittajalla. Siis ei niin kuin sellaisella, joka sai täysosuman, mutta lottovoitto kai se 5 oikeinkin on?
Pitkän kuivan kauden jälkeen nimittäin Onnin kanssa napattu nollatulos ja palkintopallisijoitus sai hieman palautettua uskoa omaan tekemiseen. Olkoonkin, että aussien rotumestaruus jäi tänäkin vuonna haaveeksi. Minna on viikonlopun tuloksia jo ehtinyt hehkutellakin, mutta palautellaan nyt hieman vielä muistiin aurinkoisen helluntaiviikonlopun huippuhetkiä.
Hietasaaren Rantareviirillä siis kisattiin kahtena päivänä. Aurinko lämmitti molempina päivinä varsin mukavasti, joten mikäs siellä tekosaaressa kirmaillessa. Lauantain A ja B -kisat olivat samalla tämänvuotiset australianterrierien rotumestaruuskisat. Ausseja oli kokonaisuudessaan paikalle vaivautunut vain 5 kpl, parin ilmoittautuneen koirakon jäätyä kotiin. Liekö kisajännitys iskenyt vai mikä, kun osanotto jäi niin kehnoksi...
Tiukin taisto käytiin Onnin ja velipoikansa Aksun välillä. Oma keskittymiseni oli hyvällä tasolla, Onnille hieman mopo keuli ja melkomoisen härskillä varaslähdöllä lähdettin radalle. Jarmo Jämsä oli laatinut todella mielenkiintoisen radan, joka ensi katsomalla vaikutti haastavalta, mutta sen suorittaminen oli todella nautittavaa. Jännittävimmät esteet olivat tietysti kontaktit, mutta niin vain ne menivät ilman mitään kommervenkkejä. Ei ihan tyylipuhtaasti, mutta kuitenkin. Rytminvaihdokset ja takaakierrot sujuivat nätisti ja niinpä maaliviivan jälkeen voitiin tuuletella Onnin kautta aikain ensimmäistä aginollaa kolmosissa. Edellinen nollatuloshan oli hyppäriltä.
Nopeasti koiran vaihtoon, lähtöjärjestyksessä kun ei montaa koiraa välissä ollut. Samalla jännitettiin Aksun suoritusta, ja hienosti Matti ja Aksu oman osuutensa hoitivat. Puhdas rata, joten jännittävä kisa siis tiedossa. Tonyn kanssa radalle, ja kun hurmos oli saatu päälle, niin vähintään yhtä hienosti Tonykin hommansa hoiti. Kontaktit tultiin alas saakka, tosin hieman "huijaamalla". Teeskentelin nimittäin heittäväni namin kontakin alle, jolloin Tony tietenkin tuli sitä etsimään, samalla kontakin suorittaen. Hieman yliaikaa tuli kuitenkin kerättyä.
Pienien tulosepäselvyyksien jälkeen varmistui, että Aksu sijoittui A -kisassa toiseksi, ollen ensimmäinen agisertin saanut aussi Suomessa. Historian havinaa siis. Onnittelut vielä Matille ja Aksulle! Onni jäi reilun sekunnin Aksun ajasta, ja kolmas sija oli tuloksena A-kisasta.
B-radallakin hyvä vire jatkui ja ohjaus pysyi terävänä, kunnes sitten yksi pieni aivopieru johti siihen, että ohjasin koiran muurin ohitse, sen sijaan että olisin antanut sille selkeän luvan suorittaa este. Siitä Onnin matka jatkui vielä seuraavalle hypylle, ennen kuin ehdin sen palauttaa takaisin, joten B-kisa oli siinä. Aksu ja Matti puolestaan saivat radan tahkottua läpi ilman virheitä, joten aussimestaruus oli kovasti matkaamassa etelään.
Tonyn kanssa B-kisassa otettiin pieni keppivirhe, mutta kontaktit taas loppuun asti. Yliaikaa tällä jo hieman kimurantilla radalla saatiin kuitenkin peräti 13 sekuntia, joten yleiskisassa ei sijoitusta syntynyt. Aussimestiksessä tälläkin tuloksella pääsi kokonaiskisan sijalle 2, joten Tony palasi mitalikantaan.
Lauantaita jatkettiin Onnin kanssa vielä C-kisan hyppyradalla. Puhdas pyörittely, mutta 4,1 m/s etenemä oli meille hieman liikaa, joten nollatulosta ei enää saatu.
Sunnuntai oli kesän ensimmäinen päivä, ainakin lämpötilansa puolesta. Onnin kanssa aloitimme D- agiradalla. Edellisen päivän vauhti oli tallella. Jarmo oli tehnyt taas hyvää työtä ja rata tarjosi haastetta koko rahalla. Montaa tulosta ei tainnut radalta kuitenkaan tulla, ja niin vain meillekin HYL napsahti kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, vaikka pahimmat pyöritykset oli jo siihen mennessä suoritettu. Vaikka olotila oli kuin pienellä oravalla, niin siitä huolimatta ei voi olla kuin tyytyväinen siihen kuinka hienosti Onni on oppinut lukemaan ohjausta ja pystyy pitämään vauhdin yllä. Kontaktitkin taas sujuivat varsin mallikkaasti.
Kisaviikonloppu päättyi molempien koirien osalta hyppyrataan. Onni rymäytti yhden riman alas, todennäköisesti johtuen omasta suunnanmuutoksestani, jonka jouduin tekemään juuri silloin kun koira oli hypyn päällä. Tarkemmalla ajoituksella olisi ehkä tämä selvitetty. Tonyn puolestaan nakutti radan taas täysin puhtaasti, mutta yliaikaa jonkin verran. Etenemä oli asetettu kuitenkin tasolle 4,0 m/s, ja se on kyllä Tonylle selvästi liikaa. Onnin kanssa pitäisi suunnilleen sille tasolle päästä, mutta silloin kaiken pitää tosiaan mennä nappiin.
Kaiken kaikkiaan viikonlopusta kuitenkin jäi varsin hyvä fiilis. Kisavideoita ilmestynee tänne kunhan niitä saadaan kamerasta purettua...
Pitkän kuivan kauden jälkeen nimittäin Onnin kanssa napattu nollatulos ja palkintopallisijoitus sai hieman palautettua uskoa omaan tekemiseen. Olkoonkin, että aussien rotumestaruus jäi tänäkin vuonna haaveeksi. Minna on viikonlopun tuloksia jo ehtinyt hehkutellakin, mutta palautellaan nyt hieman vielä muistiin aurinkoisen helluntaiviikonlopun huippuhetkiä.
Hietasaaren Rantareviirillä siis kisattiin kahtena päivänä. Aurinko lämmitti molempina päivinä varsin mukavasti, joten mikäs siellä tekosaaressa kirmaillessa. Lauantain A ja B -kisat olivat samalla tämänvuotiset australianterrierien rotumestaruuskisat. Ausseja oli kokonaisuudessaan paikalle vaivautunut vain 5 kpl, parin ilmoittautuneen koirakon jäätyä kotiin. Liekö kisajännitys iskenyt vai mikä, kun osanotto jäi niin kehnoksi...
Tiukin taisto käytiin Onnin ja velipoikansa Aksun välillä. Oma keskittymiseni oli hyvällä tasolla, Onnille hieman mopo keuli ja melkomoisen härskillä varaslähdöllä lähdettin radalle. Jarmo Jämsä oli laatinut todella mielenkiintoisen radan, joka ensi katsomalla vaikutti haastavalta, mutta sen suorittaminen oli todella nautittavaa. Jännittävimmät esteet olivat tietysti kontaktit, mutta niin vain ne menivät ilman mitään kommervenkkejä. Ei ihan tyylipuhtaasti, mutta kuitenkin. Rytminvaihdokset ja takaakierrot sujuivat nätisti ja niinpä maaliviivan jälkeen voitiin tuuletella Onnin kautta aikain ensimmäistä aginollaa kolmosissa. Edellinen nollatuloshan oli hyppäriltä.
Nopeasti koiran vaihtoon, lähtöjärjestyksessä kun ei montaa koiraa välissä ollut. Samalla jännitettiin Aksun suoritusta, ja hienosti Matti ja Aksu oman osuutensa hoitivat. Puhdas rata, joten jännittävä kisa siis tiedossa. Tonyn kanssa radalle, ja kun hurmos oli saatu päälle, niin vähintään yhtä hienosti Tonykin hommansa hoiti. Kontaktit tultiin alas saakka, tosin hieman "huijaamalla". Teeskentelin nimittäin heittäväni namin kontakin alle, jolloin Tony tietenkin tuli sitä etsimään, samalla kontakin suorittaen. Hieman yliaikaa tuli kuitenkin kerättyä.
Pienien tulosepäselvyyksien jälkeen varmistui, että Aksu sijoittui A -kisassa toiseksi, ollen ensimmäinen agisertin saanut aussi Suomessa. Historian havinaa siis. Onnittelut vielä Matille ja Aksulle! Onni jäi reilun sekunnin Aksun ajasta, ja kolmas sija oli tuloksena A-kisasta.
B-radallakin hyvä vire jatkui ja ohjaus pysyi terävänä, kunnes sitten yksi pieni aivopieru johti siihen, että ohjasin koiran muurin ohitse, sen sijaan että olisin antanut sille selkeän luvan suorittaa este. Siitä Onnin matka jatkui vielä seuraavalle hypylle, ennen kuin ehdin sen palauttaa takaisin, joten B-kisa oli siinä. Aksu ja Matti puolestaan saivat radan tahkottua läpi ilman virheitä, joten aussimestaruus oli kovasti matkaamassa etelään.
Tonyn kanssa B-kisassa otettiin pieni keppivirhe, mutta kontaktit taas loppuun asti. Yliaikaa tällä jo hieman kimurantilla radalla saatiin kuitenkin peräti 13 sekuntia, joten yleiskisassa ei sijoitusta syntynyt. Aussimestiksessä tälläkin tuloksella pääsi kokonaiskisan sijalle 2, joten Tony palasi mitalikantaan.
Lauantaita jatkettiin Onnin kanssa vielä C-kisan hyppyradalla. Puhdas pyörittely, mutta 4,1 m/s etenemä oli meille hieman liikaa, joten nollatulosta ei enää saatu.
Sunnuntai oli kesän ensimmäinen päivä, ainakin lämpötilansa puolesta. Onnin kanssa aloitimme D- agiradalla. Edellisen päivän vauhti oli tallella. Jarmo oli tehnyt taas hyvää työtä ja rata tarjosi haastetta koko rahalla. Montaa tulosta ei tainnut radalta kuitenkaan tulla, ja niin vain meillekin HYL napsahti kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, vaikka pahimmat pyöritykset oli jo siihen mennessä suoritettu. Vaikka olotila oli kuin pienellä oravalla, niin siitä huolimatta ei voi olla kuin tyytyväinen siihen kuinka hienosti Onni on oppinut lukemaan ohjausta ja pystyy pitämään vauhdin yllä. Kontaktitkin taas sujuivat varsin mallikkaasti.
Kisaviikonloppu päättyi molempien koirien osalta hyppyrataan. Onni rymäytti yhden riman alas, todennäköisesti johtuen omasta suunnanmuutoksestani, jonka jouduin tekemään juuri silloin kun koira oli hypyn päällä. Tarkemmalla ajoituksella olisi ehkä tämä selvitetty. Tonyn puolestaan nakutti radan taas täysin puhtaasti, mutta yliaikaa jonkin verran. Etenemä oli asetettu kuitenkin tasolle 4,0 m/s, ja se on kyllä Tonylle selvästi liikaa. Onnin kanssa pitäisi suunnilleen sille tasolle päästä, mutta silloin kaiken pitää tosiaan mennä nappiin.
Kaiken kaikkiaan viikonlopusta kuitenkin jäi varsin hyvä fiilis. Kisavideoita ilmestynee tänne kunhan niitä saadaan kamerasta purettua...
Mamman pieni on väsynyt
Näin väsyneitä meillä oltiin eilen kisaviikonlopun jäljiltä:
Kisat menivät erittäin hyvin, vaikka tietenkin jotain parannettavaa aina löytyy... ;) Kuten esim. Onnin "ihanat" varaslähdöt. T'ässä vain tuloskatsaus, tarkempaa kisaraporttia ja videoita tulee, jos Petri sen kirjoittaa.
Onni:
A-kisa: 0-tulos, sijoitus 3.
B-kisa: mahtava rata, mutta valitettavasti HYL
C-kisa (hyppäri): yliaikainen 0
D-kisa: mahtava rata, mutta valitettava HYL 3. viimeisellä esteellä...
E-kisa (hyppäri): vähän yliaikaa ja yksi rima tipahti
Tony:
A-kisa: yliaikainen 0
B-kisa: yliaikaa ja kepeiltä 5
E-kisa (hyppäri): yliaikainen 0
Radat olivat kivan oloisia, mutta ihanneajat tiukkoja!
Kisat menivät erittäin hyvin, vaikka tietenkin jotain parannettavaa aina löytyy... ;) Kuten esim. Onnin "ihanat" varaslähdöt. T'ässä vain tuloskatsaus, tarkempaa kisaraporttia ja videoita tulee, jos Petri sen kirjoittaa.
Onni:
A-kisa: 0-tulos, sijoitus 3.
B-kisa: mahtava rata, mutta valitettavasti HYL
C-kisa (hyppäri): yliaikainen 0
D-kisa: mahtava rata, mutta valitettava HYL 3. viimeisellä esteellä...
E-kisa (hyppäri): vähän yliaikaa ja yksi rima tipahti
Tony:
A-kisa: yliaikainen 0
B-kisa: yliaikaa ja kepeiltä 5
E-kisa (hyppäri): yliaikainen 0
Radat olivat kivan oloisia, mutta ihanneajat tiukkoja!
maanantai 21. toukokuuta 2012
Tonyn kanssa voittajaan?
Hiukan masennuin eilisestä tokokokeesta Onnin osalta :( Tuntuu jotenkin niin mahdottomalta urakalta lähteä korjaamaan tuota viretilaa ts. saada vinkuminen kokeessa loppumaan. Varsinkin kun kotona sitä ei esiinny... Pitää mennä vähintään treenikentälle, että sen saa aikaiseksi. Ja toisaalta, omat keinot tuntuvat loppuneen. Aloin sitten miettimään jo "epätoivoisena", että mitä jos me vielä yritettäisiinkin Tonyn kanssa voittaja-luokkaa :) Olin kyllä taas jo päättänyt vakaasti, että avoimesta emme jatka eteenpäin, mutta jos nyt vaan jossittelisi, että mitä kaikkea sitä pitäisi Tonylle opettaa...
Tonyn oppimiskyvyssähän ei ole mitään vikaa, päinvastoin Tony on erittäin älykäs terrieri ja oppii asioita melkein vain katsomalla :) Se mikä on sitten se ongelma, on motivaation yllä pitäminen kokeessa, kun palkkaa ei tule... Mutta ehkä siihenkin saisi konstit keksittyä, Tonylla voisi hyvinkin toimia palkkarasia kentän laidalla ;) Täytyy kokeilla. No, sitten sitä liikekohtaista pohdintaa:
- paikalla makaaminen: ei ongelmia :)
- seuraaminen: jätättää kun ei tule palkkaa, toki jätättäminen on vähentynyt. Seuraa kyllä, mutta ei kaikista tiiviimmin. Käännöksiä pitäisi opetella paremmiksi ja peruuttaminen ottaa ohjelmaan.
- istuminen: ei ongelmia, testattu :)
- luoksetulo: jaa-a, vauhdista ei kyllä jää, mutta pysäytykset on varmasti vähän niin ja näin. En ole hirveästi panostanut edes avoimen luokan pysäytykseen, joten tätä pitäisi kyllä treenata. En usko, että maahanmeno uutena tuottaisi ongelmia, kunhan koira vain pysähtyy.
- ruutu: muutaman kerran ottanut tätä Tonyn kanssa, ruutunauhan yli pitää hypätä ;) Osaa kyllä eteenpäin lähettämisen eli voisi oppia helpostikin alustan ja naksun kanssa.
- hyppynouto: muuten kyllä, mutta se palautus...
- metallinouto: ei suostu ottamaan metallia suuhun kuin pikaisesti eli vaatisi töitä.
- tunnari: ei olla otettu koskaan, pureskeleekohan kaikki palasiksi?
- kaukokäskyt: ei olla treenattu seisomista, mutta oppi avoimen liikkeenvaihdotkin vain katsomalla Onnia, että ei olisi varmasti mahdotonta...
Jaa-a, kyllähän meillä voisi olla toivoakin :) Vaatisi vain työtä ja kärsivällisyyttä ohjaajalta. Täytyy pohdiskella vielä asiaa, aikaahan meillä vielä on, koska kyllä me se yksi AVO1 vielä käydään metsästämässä.
Tonyn oppimiskyvyssähän ei ole mitään vikaa, päinvastoin Tony on erittäin älykäs terrieri ja oppii asioita melkein vain katsomalla :) Se mikä on sitten se ongelma, on motivaation yllä pitäminen kokeessa, kun palkkaa ei tule... Mutta ehkä siihenkin saisi konstit keksittyä, Tonylla voisi hyvinkin toimia palkkarasia kentän laidalla ;) Täytyy kokeilla. No, sitten sitä liikekohtaista pohdintaa:
- paikalla makaaminen: ei ongelmia :)
- seuraaminen: jätättää kun ei tule palkkaa, toki jätättäminen on vähentynyt. Seuraa kyllä, mutta ei kaikista tiiviimmin. Käännöksiä pitäisi opetella paremmiksi ja peruuttaminen ottaa ohjelmaan.
- istuminen: ei ongelmia, testattu :)
- luoksetulo: jaa-a, vauhdista ei kyllä jää, mutta pysäytykset on varmasti vähän niin ja näin. En ole hirveästi panostanut edes avoimen luokan pysäytykseen, joten tätä pitäisi kyllä treenata. En usko, että maahanmeno uutena tuottaisi ongelmia, kunhan koira vain pysähtyy.
- ruutu: muutaman kerran ottanut tätä Tonyn kanssa, ruutunauhan yli pitää hypätä ;) Osaa kyllä eteenpäin lähettämisen eli voisi oppia helpostikin alustan ja naksun kanssa.
- hyppynouto: muuten kyllä, mutta se palautus...
- metallinouto: ei suostu ottamaan metallia suuhun kuin pikaisesti eli vaatisi töitä.
- tunnari: ei olla otettu koskaan, pureskeleekohan kaikki palasiksi?
- kaukokäskyt: ei olla treenattu seisomista, mutta oppi avoimen liikkeenvaihdotkin vain katsomalla Onnia, että ei olisi varmasti mahdotonta...
Jaa-a, kyllähän meillä voisi olla toivoakin :) Vaatisi vain työtä ja kärsivällisyyttä ohjaajalta. Täytyy pohdiskella vielä asiaa, aikaahan meillä vielä on, koska kyllä me se yksi AVO1 vielä käydään metsästämässä.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Tokoa ja viretilaa
Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa toko-kokeet kotikentällä. Poikkeuksellisesti minuun iski jännitys jo edellisenä iltana! Onneksi se helpottui, kun pääsin koepaikalle.
Ensimmäisenä oli ohjelmassa Tonyn kanssa avoin luokka. En hirveästi viritellyt Tonya ennen koetta, jottei kierrokset nouse liian korkealle paikalla makuuseen. Tässä sitten meidän rivi ja kommentit:
Paikalla makaaminen 10: Tonyn bravyyri nykyään :) Tony sai olla myös häiriökoirana EVL:ssä ja suoriutui siellä hienommin kuin varsinainen kilpailija vaikka me ei olla istumista edes treenattu, mutta paikallaolo, mikä paikallaolo Tonyn mielestä.
Seuraaminen 7: no joo, ei kehumista, mutta ei pahinta mahdollista kengurua...
Maahanmeno 8: jäi nuuskimaan alkuseuraamisessa... mutta kun sain koiran mukaan, niin maahanmeno oli nopea ja loppuosa täydellinen.
Luoksetulo 7: ei pysähtynyt ensimmäisellä, mutta toisella sentään pysähtyi!
Seisominen 7: seuraaminen oli taas haahuilua... Seisominen ja loppu muistaakseni ok.
Nouto 8: Tonyn ennätyspisteet noudosta :) Lähti vauhdilla noutamaan eikä pureskellut (otin keskikokoisen kapula haettavaksi ;) ). Ei meinannut tuoda kapulaa sivulle, jouduin sanomaan sivulle-käskyn.
Kauko-ohjaus 10: täydellinen :)
Estehyppy 8: hyppäsi ensimmäisellä käskyllä yli ja istui heti käskystä, mutta vaati kaksi käskyä takaisin tuloon.
Kokonaisvaikutus 10: :)
Tuomarina Ilkka Sten, pisteitä yhteenä 167 eli tulokseksi AVO1 ja sijoitus vielä suureksi ihmetykseksi 3/9! Nyt puuttuisi enää yksi 1-tulos koulutustunnuksesta... :)
Sitten meidän pikku-piippari Onni... Viretila on taas aivan väärä :( Enkä tiedä miten sitä saisi laskettua normaalille tasolle, sillä tiedän Onnin osaavan kaikki liikkeet, mutta että ne pystyisi tekemään koetilanteessa on sitten toinen asia. Masentavaa :( No tässä kuitenkin pisteet ja kootut selitykset:
Paikalla makaaminen 10: Onni kyllä piippasi alussa, mutta joko tuomari ei sitä kuullut tai välittänyt joten :)
Seuraaminen 7: tyypillistä koeseuraamista eli haahuilua ja ainakin yksi perusasento jäi puuttumaan. Lisäksi piippailua askelsiirtymissä.
Istuminen 0: varmat pisteet Onni päätti nollata seisomalla :( Ja niin kuin minä luulin, että tämä me osataan...
Luoksetulo 6: Ei pysähtynyt ensimmäiseen seisomiseen, pysähtyi vasta toisella käskyllä maahan-merkin kohdalla ja meni sitten seiso-käskyllä maahan... Ei ihan läpijuoksu, mutta ei tähän hirveän tyytyväinen voi olla.
Ruutu 10: virittelin Onnia ruutuun sanomalla "missä ruutu", ensin ei oikein reagoinut tähän, mutta sitten yllättäin koko koiran ryhti parani eli ruutu oli bongattu. Toki minä ehdin jo ajatella, että mikähän haju siellä päin on ja kuinkahan paljon sitä mennään ruudusta yli... Onneksi olin väärässä! Eli Onni meni loistavalla vauhdilla ruutuun syvälle, pysähtyi heti käskystä ja meni ensimmäisellä (ihme!!) käskyllä maahan. Ja kun minä liikuin, niin Onni pysyi paikalla ruudussa ja tuli vasta käskystä seuraamiseen. JESS, kyllä me jotain ollaan opittu! :)
Hyppynouto 10: täydellinen pientä piippausta lukuun ottamatta :)
Metallinouto 9,5: muuten täydellinen, mutta luovutusasento jäi vähän liian taakse.
Tunnistusnouto 0: viretila, viretila... :( Voi sitä piippailun määrää ja liikkumista ennen etsimistä (pyörähti siis minun eteen, kun vain minun piti kääntyä) eli arvattavissahan se nolla oli. Nouti siis melkein ensimmäisen mikä tuli vastaan. Jos tästä jotain positiivista haluaa löytää, niin ehkä se, että Onni ei käyttänyt muita kapuloita suussa ja noutoliikkeenä suoritus oli hyvä.
Kauko-ohjaus 8: Vähäistä liikkumista eikä noussut ensimmäisellä käskyllä takaisin perusasentoon.
Kokonaisvaikutus 10: ihme ja kumma ei tullut piippailuvähennystä ;)
Kokonaispisteet siis 213 ja VOI3, meidän piste-ennätys, mutta en voi sanoa olevani tyytyväinen. Jos haluaa oikein jossitella, niin jos me oltaisiinn saatu istumisesta pisteitä, niin tulos olisi VOI2... Niin lähellä, mutta ah niin kaukana...
Ensimmäisenä oli ohjelmassa Tonyn kanssa avoin luokka. En hirveästi viritellyt Tonya ennen koetta, jottei kierrokset nouse liian korkealle paikalla makuuseen. Tässä sitten meidän rivi ja kommentit:
Paikalla makaaminen 10: Tonyn bravyyri nykyään :) Tony sai olla myös häiriökoirana EVL:ssä ja suoriutui siellä hienommin kuin varsinainen kilpailija vaikka me ei olla istumista edes treenattu, mutta paikallaolo, mikä paikallaolo Tonyn mielestä.
Seuraaminen 7: no joo, ei kehumista, mutta ei pahinta mahdollista kengurua...
Maahanmeno 8: jäi nuuskimaan alkuseuraamisessa... mutta kun sain koiran mukaan, niin maahanmeno oli nopea ja loppuosa täydellinen.
Luoksetulo 7: ei pysähtynyt ensimmäisellä, mutta toisella sentään pysähtyi!
Seisominen 7: seuraaminen oli taas haahuilua... Seisominen ja loppu muistaakseni ok.
Nouto 8: Tonyn ennätyspisteet noudosta :) Lähti vauhdilla noutamaan eikä pureskellut (otin keskikokoisen kapula haettavaksi ;) ). Ei meinannut tuoda kapulaa sivulle, jouduin sanomaan sivulle-käskyn.
Kauko-ohjaus 10: täydellinen :)
Estehyppy 8: hyppäsi ensimmäisellä käskyllä yli ja istui heti käskystä, mutta vaati kaksi käskyä takaisin tuloon.
Kokonaisvaikutus 10: :)
Tuomarina Ilkka Sten, pisteitä yhteenä 167 eli tulokseksi AVO1 ja sijoitus vielä suureksi ihmetykseksi 3/9! Nyt puuttuisi enää yksi 1-tulos koulutustunnuksesta... :)
Sitten meidän pikku-piippari Onni... Viretila on taas aivan väärä :( Enkä tiedä miten sitä saisi laskettua normaalille tasolle, sillä tiedän Onnin osaavan kaikki liikkeet, mutta että ne pystyisi tekemään koetilanteessa on sitten toinen asia. Masentavaa :( No tässä kuitenkin pisteet ja kootut selitykset:
Paikalla makaaminen 10: Onni kyllä piippasi alussa, mutta joko tuomari ei sitä kuullut tai välittänyt joten :)
Seuraaminen 7: tyypillistä koeseuraamista eli haahuilua ja ainakin yksi perusasento jäi puuttumaan. Lisäksi piippailua askelsiirtymissä.
Istuminen 0: varmat pisteet Onni päätti nollata seisomalla :( Ja niin kuin minä luulin, että tämä me osataan...
Luoksetulo 6: Ei pysähtynyt ensimmäiseen seisomiseen, pysähtyi vasta toisella käskyllä maahan-merkin kohdalla ja meni sitten seiso-käskyllä maahan... Ei ihan läpijuoksu, mutta ei tähän hirveän tyytyväinen voi olla.
Ruutu 10: virittelin Onnia ruutuun sanomalla "missä ruutu", ensin ei oikein reagoinut tähän, mutta sitten yllättäin koko koiran ryhti parani eli ruutu oli bongattu. Toki minä ehdin jo ajatella, että mikähän haju siellä päin on ja kuinkahan paljon sitä mennään ruudusta yli... Onneksi olin väärässä! Eli Onni meni loistavalla vauhdilla ruutuun syvälle, pysähtyi heti käskystä ja meni ensimmäisellä (ihme!!) käskyllä maahan. Ja kun minä liikuin, niin Onni pysyi paikalla ruudussa ja tuli vasta käskystä seuraamiseen. JESS, kyllä me jotain ollaan opittu! :)
Hyppynouto 10: täydellinen pientä piippausta lukuun ottamatta :)
Metallinouto 9,5: muuten täydellinen, mutta luovutusasento jäi vähän liian taakse.
Tunnistusnouto 0: viretila, viretila... :( Voi sitä piippailun määrää ja liikkumista ennen etsimistä (pyörähti siis minun eteen, kun vain minun piti kääntyä) eli arvattavissahan se nolla oli. Nouti siis melkein ensimmäisen mikä tuli vastaan. Jos tästä jotain positiivista haluaa löytää, niin ehkä se, että Onni ei käyttänyt muita kapuloita suussa ja noutoliikkeenä suoritus oli hyvä.
Kauko-ohjaus 8: Vähäistä liikkumista eikä noussut ensimmäisellä käskyllä takaisin perusasentoon.
Kokonaisvaikutus 10: ihme ja kumma ei tullut piippailuvähennystä ;)
Kokonaispisteet siis 213 ja VOI3, meidän piste-ennätys, mutta en voi sanoa olevani tyytyväinen. Jos haluaa oikein jossitella, niin jos me oltaisiinn saatu istumisesta pisteitä, niin tulos olisi VOI2... Niin lähellä, mutta ah niin kaukana...
Niin lähellä, niin kaukana
Kevättä rinnoissa tuntuu olevan muillakin kuin kirjoittajalla. Pietarsaaren kisat menivät nimittäin Tonyn osalta pääosin kuono maassa, liekö JKF:n tyttökoirien ansiota? Yleensä Tony kerää kierroksia jo hyvissä ajoin ennen starttia, mutta nyt herralla ei tuntunut olevan harmainta hajuakaan missä oltiin ja mitä varten. Onni puolestaan oli täysin tilanteen tasalla, tapansa mukaisesti hieman ylilatautuneena.
Rauno Virta oli laatinut mukavanoloiset radat kolmosille. A-radan rakennusta katsellessa sai helposti käsityksen, että radan alkupätkä olisi erityisen helppo: kolme peräkkäistä hyppyä suorassa linjassa ja siitä puomille. Totuus alkoi paljastua kun esteiden numerointi alkoi. Kakkos- ja kolmoshypyt tehdäänkin takaakiertona, tyypillistä kolmosten rataa siis tiedossa. Hieman samanlaista starttia oli harjoiteltu Jenni Leinon kurssilla muutama viikko sitten, joten ohjauskuvio oli kyllä hyvin selvillä.
Tonyn kanssa olimme lähtölistassa kolmansia. Lämmittelyt oli tehty, ja ohjaaja omasta mielestään varsin hyvässä viretilassa. Tonyn virittely oli aiemmin mainitusta syystä todella vaikeaa, ja vasta siinä vaiheessa kun lähtövuoromme tuli, se havahtui sulotuoksujen maailmasta todellisuuteen. Lähdön alkukieputukset sujuivat suunnitelmien mukaan. Voisi jopa sanoa, että "harjoiteltu kuvio". Kiitos Jenni! Ja siihen se lento sitten loppuikin. Tai oikeammin: siitä se lento vasta alkoikin. Puomin alastulosta nimittäin. Kaikki viime kuukausien työ on kadonnut kuin tuhka tuuleen Tonyn pääkopasta. Kaveri pysähtyy täsmällisesti juuri ennnen kontaktipinnan yläreunaa, vilkaisee minua, ja HYPPÄÄ, BEIBI HYPPÄÄ! Ranella 5 sormea pystyssä ja ohjaaja seisoo paikallaan järkyttyneenä ja ihmettelee, että kuinka tässä taas näin kävikään? Ja koira paahtaa täysillä jo kohti seireenimäisesti kutsuvaa putkea, vaikka tarkoitus oli kyllä jatkaa aivan jonnekin muualle.
Onnin A-startti ei edennyt ihan niinkään pitkälle. Paikka -käskyllä koira aloilleen, sitten reipasta kävelyä aloitusasemiin kakkosesteen taakse. Paitsi, että siinä vaiheessa kun olin hädin tuskin ehtinyt kävellä lähtölinjan ohitse, oli koira jo suorittamassa kakkoshyppyä. Arvatenkaan se ei ole vielä oppinut lukemaan numerokylttejä, joten takaakierto jäi tällä kertaa haaveeksi. Otettiin sitten harjoituksen vuoksi osa loppuradasta. Mitähän sitä keksisi paikallaan pysymisen vahvistamiseksi? Pitäisikö taas alkaa kantaa kylmästi jauhopää ulos radalta, elleivät varaslähdöt lopu?
B-Radan alku ei ollut ihan yhtä kinkkinen kuin ensimmäisellä radalla, mutta omat kommervenkkinsä tälläkin radalla vaikutti olevan. A-rata oli nyt nollattu mielestä, ja erään kanssakilpailijan kanssa lyötiin kättä päälle, että nyt tehdään näyttävä comeback.
B-rata oli Tonylle taas yhtä sekoilun juhlaa. Ensin impataan tyttötuoksuilla nuppi täysin sekaisin, niin että se raukka ei tällä kertaa vielä edes lähtöön asetuttaessa oikein tajunnut missä ollaan, vaan koko ajan nuuhkittiin maata ja pyörittiin kuten hyötymarja... no niin, tiedätte kyllä missä. No sinnehän jäi nuuskimaan sillä aikaa kun meikäläinen käveli starttiasemiin. Tällä kertaa startissa piti mennä kaksi hyppyä suoraan, sitten takaakierto ja tiukka käännös oikealle. Yleensä Tony hakee takaakierrot hyvin, mutta tällä kertaa en saanut sitä irtoamaan takaakiertoon ja lähdin itse liikkumaan hieman liian aikaisin, joten tuli vedettyä koira esteen ohitse ja hyppy väärään suuntaan. No, oma moka, joten ei auttanut muuta kuin jatkaa kisanomaisesti eteenpäin. Kunnes tuli A-este. Ja Lentävä Aussi. Ja kohahtava yleisö. Tonylle siis tuloksena 2 x HYL, ja mukavat muistot Jeppiksen tytöistä.
Sitten viimeinen rypistys ja näytön paikka. Onni otti taas hieman varaslähtöä, mutta ehdin kuitenkin hyvin heittämään sen takaakiertoon. Sitten täysillä putki - hyppy -pituus ja A, jonka kontaktipintaa tultiin tällä kertaa ihan vauhdikkaasti hyvän matkaa alaspäin. Olisiko jotain siis jäänyt korvien väliin? Kepit sai tällä radalla suorittaa kummasta suunnasta halusi, samoin seuraavan putken. Näin myös tehtiin: keppien suoritustavan määräsi ohjaaja, putken koira. Pari kieputusta, putki ja... keinu. Olen 100% varma, että koiran etutassut tulivat keinun kontaktille. Olen myös varma, että ne olivat kontaktilla vielä silloin kun keinu osui maahan. Mutta sitten Onni jostakin syystä hyppäsi alas kontaktin sivulle. Ehkäpä tärähdys sattui liikaa sen hentoisiin tassuihin? Videolta tätä on jälkeenpäinkin kelattu, ja mielestäni se ei ollut femman arvoinen suoritus, mutta tuomari näki asian toisin.
Itse en tuomaria siinä tilanteessa nähnyt, enkä siis vielä siinä vaiheessa ollut tietoinen keinulta tulleesta femmasta, vaan kirmasimme Onnin kanssa täysillä kohti maalilinjaa. Aika alle ihanneajan, mutta mielessäni jokin kalvoi, enkä vielä uskaltanut tuuletella. Olin näet varma, että jokin matkalla rymistellyistä rimoista olisi tullut alas. Totuus valkeni muutaman sekunnin kuluttua: rimat pysyivät paikallaan, mutta keinulta femma. Vaikka nollatulos jäi tälläkin kertaa kovin pienestä kiinni, pieni valontuikku saattaa paistaa tunnelin päässä. Ehkä hieman eilistä kirkkaammin?
Rauno Virta oli laatinut mukavanoloiset radat kolmosille. A-radan rakennusta katsellessa sai helposti käsityksen, että radan alkupätkä olisi erityisen helppo: kolme peräkkäistä hyppyä suorassa linjassa ja siitä puomille. Totuus alkoi paljastua kun esteiden numerointi alkoi. Kakkos- ja kolmoshypyt tehdäänkin takaakiertona, tyypillistä kolmosten rataa siis tiedossa. Hieman samanlaista starttia oli harjoiteltu Jenni Leinon kurssilla muutama viikko sitten, joten ohjauskuvio oli kyllä hyvin selvillä.
Tonyn kanssa olimme lähtölistassa kolmansia. Lämmittelyt oli tehty, ja ohjaaja omasta mielestään varsin hyvässä viretilassa. Tonyn virittely oli aiemmin mainitusta syystä todella vaikeaa, ja vasta siinä vaiheessa kun lähtövuoromme tuli, se havahtui sulotuoksujen maailmasta todellisuuteen. Lähdön alkukieputukset sujuivat suunnitelmien mukaan. Voisi jopa sanoa, että "harjoiteltu kuvio". Kiitos Jenni! Ja siihen se lento sitten loppuikin. Tai oikeammin: siitä se lento vasta alkoikin. Puomin alastulosta nimittäin. Kaikki viime kuukausien työ on kadonnut kuin tuhka tuuleen Tonyn pääkopasta. Kaveri pysähtyy täsmällisesti juuri ennnen kontaktipinnan yläreunaa, vilkaisee minua, ja HYPPÄÄ, BEIBI HYPPÄÄ! Ranella 5 sormea pystyssä ja ohjaaja seisoo paikallaan järkyttyneenä ja ihmettelee, että kuinka tässä taas näin kävikään? Ja koira paahtaa täysillä jo kohti seireenimäisesti kutsuvaa putkea, vaikka tarkoitus oli kyllä jatkaa aivan jonnekin muualle.
Onnin A-startti ei edennyt ihan niinkään pitkälle. Paikka -käskyllä koira aloilleen, sitten reipasta kävelyä aloitusasemiin kakkosesteen taakse. Paitsi, että siinä vaiheessa kun olin hädin tuskin ehtinyt kävellä lähtölinjan ohitse, oli koira jo suorittamassa kakkoshyppyä. Arvatenkaan se ei ole vielä oppinut lukemaan numerokylttejä, joten takaakierto jäi tällä kertaa haaveeksi. Otettiin sitten harjoituksen vuoksi osa loppuradasta. Mitähän sitä keksisi paikallaan pysymisen vahvistamiseksi? Pitäisikö taas alkaa kantaa kylmästi jauhopää ulos radalta, elleivät varaslähdöt lopu?
B-Radan alku ei ollut ihan yhtä kinkkinen kuin ensimmäisellä radalla, mutta omat kommervenkkinsä tälläkin radalla vaikutti olevan. A-rata oli nyt nollattu mielestä, ja erään kanssakilpailijan kanssa lyötiin kättä päälle, että nyt tehdään näyttävä comeback.
B-rata oli Tonylle taas yhtä sekoilun juhlaa. Ensin impataan tyttötuoksuilla nuppi täysin sekaisin, niin että se raukka ei tällä kertaa vielä edes lähtöön asetuttaessa oikein tajunnut missä ollaan, vaan koko ajan nuuhkittiin maata ja pyörittiin kuten hyötymarja... no niin, tiedätte kyllä missä. No sinnehän jäi nuuskimaan sillä aikaa kun meikäläinen käveli starttiasemiin. Tällä kertaa startissa piti mennä kaksi hyppyä suoraan, sitten takaakierto ja tiukka käännös oikealle. Yleensä Tony hakee takaakierrot hyvin, mutta tällä kertaa en saanut sitä irtoamaan takaakiertoon ja lähdin itse liikkumaan hieman liian aikaisin, joten tuli vedettyä koira esteen ohitse ja hyppy väärään suuntaan. No, oma moka, joten ei auttanut muuta kuin jatkaa kisanomaisesti eteenpäin. Kunnes tuli A-este. Ja Lentävä Aussi. Ja kohahtava yleisö. Tonylle siis tuloksena 2 x HYL, ja mukavat muistot Jeppiksen tytöistä.
Sitten viimeinen rypistys ja näytön paikka. Onni otti taas hieman varaslähtöä, mutta ehdin kuitenkin hyvin heittämään sen takaakiertoon. Sitten täysillä putki - hyppy -pituus ja A, jonka kontaktipintaa tultiin tällä kertaa ihan vauhdikkaasti hyvän matkaa alaspäin. Olisiko jotain siis jäänyt korvien väliin? Kepit sai tällä radalla suorittaa kummasta suunnasta halusi, samoin seuraavan putken. Näin myös tehtiin: keppien suoritustavan määräsi ohjaaja, putken koira. Pari kieputusta, putki ja... keinu. Olen 100% varma, että koiran etutassut tulivat keinun kontaktille. Olen myös varma, että ne olivat kontaktilla vielä silloin kun keinu osui maahan. Mutta sitten Onni jostakin syystä hyppäsi alas kontaktin sivulle. Ehkäpä tärähdys sattui liikaa sen hentoisiin tassuihin? Videolta tätä on jälkeenpäinkin kelattu, ja mielestäni se ei ollut femman arvoinen suoritus, mutta tuomari näki asian toisin.
Itse en tuomaria siinä tilanteessa nähnyt, enkä siis vielä siinä vaiheessa ollut tietoinen keinulta tulleesta femmasta, vaan kirmasimme Onnin kanssa täysillä kohti maalilinjaa. Aika alle ihanneajan, mutta mielessäni jokin kalvoi, enkä vielä uskaltanut tuuletella. Olin näet varma, että jokin matkalla rymistellyistä rimoista olisi tullut alas. Totuus valkeni muutaman sekunnin kuluttua: rimat pysyivät paikallaan, mutta keinulta femma. Vaikka nollatulos jäi tälläkin kertaa kovin pienestä kiinni, pieni valontuikku saattaa paistaa tunnelin päässä. Ehkä hieman eilistä kirkkaammin?
tiistai 15. toukokuuta 2012
Viimeistelytreenit (?)
Tänään olisi ollut kesäkauden ensimmäiset treenit ulkokentällä, vaan jollakinpa oli überpitkä työpäivä... :( Mutta olihan sitä kentälle päästävä :) Eli töistä vauhdilla kotiin, vaatteiden vaihtoon, treenireppuun jääkaapista nakkeja ja koira matkaan. Niinpä sitä ehdittiin "hiukan" myöhässä kentälle. Ja kyllä kannatti! Tuo ihana Onni-onnekas saa minut aina niin hyvälle tuulelle treeneissä, että tietää tulleensa oikeaan paikkaan oikeassa seurassa :) Ja kyllä kuule unohtuu työasiat!
Otettiin siis lyhyet viimeistelytreenit (?) ennen sunnuntain koetta. Koe on meidän treenikentällä, emmekä ole siellä ehtineet vielä tälle kesälle tokoa treenailemaan. Ensin otetttiin iso ryhmäpaikallamakuu, kun muutkin olivat vielä paikalla. Ennen maahanmenoa Onni oli rauhaton, kun en edes ehtinyt ottaa oikeastaan mitään alle, vinkui ja valui maahan. Jäi kuitenkin nätisti makaamaan, eikä mielestäni piippaillut. En toki muistanut kysyä lähempänä olleilta, että kuuluiko mitään...
Sitten ruutua. Ensimmäinen ruutuun lähetys kyllä onnistui pitkältä matkalta todella vauhdikkaasti ja hyvin, mutta pysäytys ei... Eli Onni jäi pyörimään ruutuun ja etsimään palkkaa. Miten minusta tuntuu, että jätetään palkka ruudusta taas vähän vähemmälle ja palataan näyttöruutuun. No, kävin hakemassa Onnin pois ruudusta ja otettiin lähetys ruutuun uudestaan. Tällä kertaa Onni oli kuulolla ja pysähtyi ruutuun heti käskystä ja meni ensimmäisellä (!) käskyllä maahan. Hieno koira :)
Tämän jälkeen otettiin käskytetysti luoksetuloa. Ensimmäinen stoppi meni hienosti, mutta maahanmenossa ahdistui kun koiria oli molemmilla puolilla eli meinasi tulla suoraan minun luokse. Keskeytin ja palautin seisomaan ekaan pysäytyskohtaan. Uusi yritys meni hieman paremmin, maahan mentiin toki vasta toisella käskyllä (ne toiset koirat...). Sitten liikuroituna vielä hyppynouto metallilla ja pelkkä metallinouto. Ensimmäisessä hyppynoudossa tipautti kapulaan maahan palautuksessa, joten otettiin liike uudestaan. Tällä kertaa täydellisesti :) Sen jälkeen pelkässä noudossa otti varaslähdön... Joo, vähän liikaa taas kierroksia :( Eli uusi yritys ja tälle kertaa sekin onnistui.
Eli ihan hyvin pikatreenit menivät, saa nähdä sitten miten meillä sunnuntaina menee... :)
Otettiin siis lyhyet viimeistelytreenit (?) ennen sunnuntain koetta. Koe on meidän treenikentällä, emmekä ole siellä ehtineet vielä tälle kesälle tokoa treenailemaan. Ensin otetttiin iso ryhmäpaikallamakuu, kun muutkin olivat vielä paikalla. Ennen maahanmenoa Onni oli rauhaton, kun en edes ehtinyt ottaa oikeastaan mitään alle, vinkui ja valui maahan. Jäi kuitenkin nätisti makaamaan, eikä mielestäni piippaillut. En toki muistanut kysyä lähempänä olleilta, että kuuluiko mitään...
Sitten ruutua. Ensimmäinen ruutuun lähetys kyllä onnistui pitkältä matkalta todella vauhdikkaasti ja hyvin, mutta pysäytys ei... Eli Onni jäi pyörimään ruutuun ja etsimään palkkaa. Miten minusta tuntuu, että jätetään palkka ruudusta taas vähän vähemmälle ja palataan näyttöruutuun. No, kävin hakemassa Onnin pois ruudusta ja otettiin lähetys ruutuun uudestaan. Tällä kertaa Onni oli kuulolla ja pysähtyi ruutuun heti käskystä ja meni ensimmäisellä (!) käskyllä maahan. Hieno koira :)
Tämän jälkeen otettiin käskytetysti luoksetuloa. Ensimmäinen stoppi meni hienosti, mutta maahanmenossa ahdistui kun koiria oli molemmilla puolilla eli meinasi tulla suoraan minun luokse. Keskeytin ja palautin seisomaan ekaan pysäytyskohtaan. Uusi yritys meni hieman paremmin, maahan mentiin toki vasta toisella käskyllä (ne toiset koirat...). Sitten liikuroituna vielä hyppynouto metallilla ja pelkkä metallinouto. Ensimmäisessä hyppynoudossa tipautti kapulaan maahan palautuksessa, joten otettiin liike uudestaan. Tällä kertaa täydellisesti :) Sen jälkeen pelkässä noudossa otti varaslähdön... Joo, vähän liikaa taas kierroksia :( Eli uusi yritys ja tälle kertaa sekin onnistui.
Eli ihan hyvin pikatreenit menivät, saa nähdä sitten miten meillä sunnuntaina menee... :)
maanantai 14. toukokuuta 2012
Tämän viikon ohjelma
Tämä viikko sitten painottuukin kisaamiseen eli tiedossa on kolmet eri kisat:
- torstaina suuntaamme Kokkolaan agilitykisoihin, molemmilla koirilla tiedossa 2 starttia
- lauantaina auton keulan kääntyy kohti Pietarsaareen, jälleen molemmilla tiedossa 2 starttia
- sunnuntaina on sitten molemmilla tokokokeet omalla kotikentällä :)
Saa pitää siis peukkuja pystyssä!
- torstaina suuntaamme Kokkolaan agilitykisoihin, molemmilla koirilla tiedossa 2 starttia
- lauantaina auton keulan kääntyy kohti Pietarsaareen, jälleen molemmilla tiedossa 2 starttia
- sunnuntaina on sitten molemmilla tokokokeet omalla kotikentällä :)
Saa pitää siis peukkuja pystyssä!
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Tämän hetken tilanne tokon liikkeissä
Poikien kanssa treenaus jatkuu tokon kanssa. Tässä lyhyt tilannekatsaus, missä ollaan menossa eri liikkeissä.
Onnin kanssahan meillä on työn alla voittajan liikkeet:
1) paikallamakuu: uskaltaisinko sanoa, että varma? Ainut ongelma on varsinkin alussa esiintyvä piippailu. Tämä liittyy siihen meidän vireongelmaan, eli kun koiran saisi työskentelemään vähän matalammessa vireessä, niin piippailua ei esiintyisi missään liikkeessä.
2) seuraaminen: voisi tietenkin olla aina parempi :) Käännöksissä ja askelsiirtymissä käyttää takapäätä hyvin, niihin olen tyytyväinen.
3) liikkeestä istuminen: hyvä. Silloin kun ei kuuntele, jää seisomaan...
4) luoksetulo: luoksetulo on vauhti on hyvä :) Pysähdykset saisivat olla napakammat eli niitä treenataan. Luoksetuloissa otetaan todella vähän pelkästään läpijuoksuja, koska se vauhti ei ole mikään ongelma.
5) ruutu: mistähän aloittaisi... Sinällään Onni kyllä osaa tietää ruudun ja osaa mennä sinne hyvällä vauhdilla ja pysähtyä sinne seisomaan, mutta sitten tulee ne ongelmakohdat. Eli ei meinaa aina mennä maahan ensimmäisellä käskyllä, sitten ei ole aina malttanut odottaa seuraamiskäskyä vaan on varastunut ja tullut minun perään heti kääntymisen jälkeen. Saattaa myös häiriintyä ruutuun menomatkalla helposti eli jos kesken matkan maassa on vaikka roska, se vie huomion.
6) hyppynouto: yksi meidän bravuureista :) Eli hyppää vauhdilla ja hakee noutokapulan vauhdilla pureskelematta.
7) metallinouto: loistava :) Ottaa metallikapulan mielellään suuhun ja vauhti on mennen tullen hyvä.
8) tunnistusnouto: meidän murheenkryyni... Eli kun viretila on oikea eli riittävän alhainen, niin Onni malttaa keskittyä ja löytää oikean kapulan ongelmitta. Mutta sitten kun viretila on liian korkea, ei jaksa haistella ja tuo vaan jonkun... Itse liike on siis hallinnassa, mutta viretilaa opetellaan.
9) kaukokäskyt: hyvät, muttaa liikkuu eteenpäin varsinkin istumisissa. Lähellä ei tätä ongelmaa, eli nyt pitäisi palata tekniikkatreeniin ja lyhyeen matkaan.
Tony treenaa vain avoimen liikkeitä, koska en usko, että jatkamme kisauraamme ylempiin luokkiin. Noutoa lukuun ottamatta Tony kyllä osaa kaiken täydellisesti, mutta eri asia on sitten viitsiikö Tony ehtana terrierinä tehdä niitä täydellisesti koetilanteessa ;)
Kuvat viime kesältä Vimpelistä Onnin ensimmäisestä voittajaluokan kokeesta, josta saimme tulokseksi VOI3.
Onnin kanssahan meillä on työn alla voittajan liikkeet:
1) paikallamakuu: uskaltaisinko sanoa, että varma? Ainut ongelma on varsinkin alussa esiintyvä piippailu. Tämä liittyy siihen meidän vireongelmaan, eli kun koiran saisi työskentelemään vähän matalammessa vireessä, niin piippailua ei esiintyisi missään liikkeessä.
2) seuraaminen: voisi tietenkin olla aina parempi :) Käännöksissä ja askelsiirtymissä käyttää takapäätä hyvin, niihin olen tyytyväinen.
3) liikkeestä istuminen: hyvä. Silloin kun ei kuuntele, jää seisomaan...
4) luoksetulo: luoksetulo on vauhti on hyvä :) Pysähdykset saisivat olla napakammat eli niitä treenataan. Luoksetuloissa otetaan todella vähän pelkästään läpijuoksuja, koska se vauhti ei ole mikään ongelma.
5) ruutu: mistähän aloittaisi... Sinällään Onni kyllä osaa tietää ruudun ja osaa mennä sinne hyvällä vauhdilla ja pysähtyä sinne seisomaan, mutta sitten tulee ne ongelmakohdat. Eli ei meinaa aina mennä maahan ensimmäisellä käskyllä, sitten ei ole aina malttanut odottaa seuraamiskäskyä vaan on varastunut ja tullut minun perään heti kääntymisen jälkeen. Saattaa myös häiriintyä ruutuun menomatkalla helposti eli jos kesken matkan maassa on vaikka roska, se vie huomion.
6) hyppynouto: yksi meidän bravuureista :) Eli hyppää vauhdilla ja hakee noutokapulan vauhdilla pureskelematta.
7) metallinouto: loistava :) Ottaa metallikapulan mielellään suuhun ja vauhti on mennen tullen hyvä.
8) tunnistusnouto: meidän murheenkryyni... Eli kun viretila on oikea eli riittävän alhainen, niin Onni malttaa keskittyä ja löytää oikean kapulan ongelmitta. Mutta sitten kun viretila on liian korkea, ei jaksa haistella ja tuo vaan jonkun... Itse liike on siis hallinnassa, mutta viretilaa opetellaan.
9) kaukokäskyt: hyvät, muttaa liikkuu eteenpäin varsinkin istumisissa. Lähellä ei tätä ongelmaa, eli nyt pitäisi palata tekniikkatreeniin ja lyhyeen matkaan.
Tony treenaa vain avoimen liikkeitä, koska en usko, että jatkamme kisauraamme ylempiin luokkiin. Noutoa lukuun ottamatta Tony kyllä osaa kaiken täydellisesti, mutta eri asia on sitten viitsiikö Tony ehtana terrierinä tehdä niitä täydellisesti koetilanteessa ;)
Kuvat viime kesältä Vimpelistä Onnin ensimmäisestä voittajaluokan kokeesta, josta saimme tulokseksi VOI3.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Aloitus...
Kotisivujen päivitys on jäänyt aivan retuperälle, joten pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin, että mekin siirrymme blogien ihmeelliseen maailmaan :) Nyt vielä pitää tutustua tähän ja saada kaikki toimimaan, sen jälkeen alkaa säännölliset päivitykset poikien elämästä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)