Voihan tunnari sentään :(

Käytiin eilen pienellä porukalla treenaamassa tokoa, mukana oli tänään vain Onni. Otimme ensin ruudun, joka meni muuten hyvin, mutta ensin piti haahuilla luoksetulon merkeille, kun liikkuri vei niitä juuri paikalle... Eli lisää vaan häiriötreeniä. Muutoin ruutuun paineltiin vauhdilla ja mentiin eka käskyllä maahan (sekin on alkanut sujumaan, jee). Toisena otin sitten luoksetulon liikkuroituna. Ja sekin meni hyvin! :) Itse sain siitä hiukan noottia, että sanon käskyt vähän liian myöhään merkkeihin nähden. Eli niiden kanssa tarkkana ja vähän aikaisemmin liikkeellä.

Viimeisenä ja tärkeimpänä otin sitten sitä tunnaria ja voi masennus sentään :( Onnin virehän oli taas potenssiin sata eli piippailu oli sen mukaista... Ehdin aloittaa oman tunnarin merkitsemisen ja ojentaa sen jo liikkurille, kun sanoin, että ei tästä tule mitään piippailusta päätellen. Liikkuri/treenien vetäjämme oli sitten sitä mieltä ihan oikeutetusti, että ei oteta liikettä tuossa vireessä ja koira autoon jäähtymään. Pohdiskelimme sitten eri vaihtoehtoja, miten lähteä rakentamaan tunnaria. Onnihan kyllä tietää mitä tehdään, mutta ei pysty vaan tekemään sitä ylivireessä. Eli nyt alamma "painostamaan" koiraa keskittymään. Nyt sitten kokeillaan toimisiko jompi kumpi seuraavista :

A) tunnari tehdään ruoka-ajan yhteydessä ja Onni saa ruokaa vain kun tekee tunnarin oikein ensimmäisellä kerralla tai
B) Onni laitetaan takaisin autoon odottamaan, jos se alkaa piippailemaan. Uusi yritys sitten vähän ajan päästä.

A-vaihtoehto voisi toimia parhaiten Onnille, koska ruoka on niin tärkeää sille. Huonoja puolia siinä on sitten se, että kauankohan Onni voi alussa joutua olemaan nälässä ja toisekseen piippailua ei ilmene kotitreeneissä... Treenien vetäjän koira oli alussa nähnyt kolme päivää nälkää (huom! barfattu koira, joten ei haittaa koiralle), mutta Onnistahan tulee sietämätön jos edes yksi ruoka-aika viivästyy. Eli tuota voisi kokeilla niin, että jos tunnari ei onnistu ensimmäisellä kerralla, niin puolen tunnin päästä uusi yritys. B-vaihtoehdon toimimista epäilen, mutta pakkohan sitäkin on kokeilla, jos mikään ei toimi.

Päädyimme kokeilemaan Onnin kanssa tunnaria uudestaan ja kun piippailu alkoi taas heti, niin vein Onnin autoon. Onnipa ei vaan meinannut tulla autoon! Jäi seisomaan kahden metrin päähän autosta ja katsoi minua, että "mitä, miksi me ei tehdäkään mitään". No, sain kuitenkin namilla koiran autoon. Toinen koira teki taas välissä omat liikkeensä ja me kokeiltiin vielä kerran tunnaria. Juu, eihän siitä mitään tullut :( Eli Onni taas autoon. Tällä kertaa Onni vaan jäi seisomaan jo treenipaikalle, että "mitä ihmettä sinä mamma meinaat". Meidän treenari näki tämän ihan positiivisenä asiana eli nyt iso pallo pohdiskelee, että mitä tuli tehtyä väärin. Sain taas namilla Onnin autoon ja siihen loppui meidän yritykset treeneissä.

Nyt siis täytyy kokeilla molempia konsteja, mitään menetettäväähän meillä ei ole. Kotimatkalla olin hiukan masentunut taas tunnarista ja päädyin kokeilemaan sitä vielä kerran omalla pihalla. Eli jätin Onnin autoon ja kävin viemeäsä kapulat nurmikolle paikalle. Sen jälkeen Onni autosta ulos ja kokeilemaan. Ja sehän teki täydellisen tunnarin hiljaisuuden vallitessa!! Eli kyllä se kotona osaa, nyt vaan pitäisi saada sama vietyä tokokentille. Siinäpä haastetta... No, heinäkuun lopussa pääsemme Pipa Pärssisen oppeihin, voitte arvata mitä me treenataan silloin ;)

Tony 8 vuotta

Niin se aika rientää, mamman pienestä rakkaasta kengurusta on tänään tullut veteraani-ikäinen... Tonysta riittäisi paljon tarinoita kerrottavaksi, mutta niitä ehkä myöhemmin. Kuin hyvä viini, Tony vain paranee vanhetessaan :)

Tokohyppy agikisoissa?

Ei siis se este itsessään sentään ollut päätynyt radalle, vaan Onnin aloitushypyn suoritus Vöyrin kisoissa kesäkuun alussa jotenkin ikäänkuin etäisesti muistutti lähes täydellistä tokohyppysuoritusta. Vai mitä mieltä olette?

Harjoituksissa onkin jostain kumman syystä viime aikoina harjoiteltu mm. lähtöjen oikeaoppista suorittamista. :)

Koirahierontaa ja tokoa

Koirat saivat hemmottelua toissa viikolla koirahierojan muodossa. Oli tosi mukavaa kuulla, että molempien lihakset ym. ovat hyvässä kunnossa, eikä hieroja millään ollut uskoa Tonya jo melkein 8-vuotiaaksi ;) Lihaskunnosta ei kuulemma näe tyypillisiä agilitykoirien jumeja. Siitä kiitän kyllä Petrin hyviä alku- ja loppulämmittelyjä! Ilman niitä jumeja varmasti löytyisi eli niistä kannattaa pitää huolta. Toki pientä jumia löytyi eli Tonylla oli hiukan kireytta takareisissä. Jatkohoidoksi saimme lisähierontaohjeet. Onnilla puolestaan oli pientä jäykkyyttä niskassa, joten sinne saimme venyttelyohjeet.

Ennen juhannusta meillä taisi olla ainakin yhdet ohjatut treenit. Niissä molempien kanssa teimme yllätyspalkkatreeniä eli seuraamisessa palkka tuli jo esim. perusasennosta tai parista askeleesta. Varsinkin Tonyn seuraamiseen tuli eloa tällä treenillä eli mitä opimme: palkkaa koiraa enemmän... Onnilla puolestaan parhaiten yllätyspalkat toimivat noudossa ja hyppynoudossa. Oppiipahan sekin kuuntelemaan mammaa eikä liikkuria ;) Toisella kierroksella Tonyn kanssa teimme rallytoko-radan ja voi, että Tony tykkäsi! Rallytokossahan ohjaaja saa kehua koiraa ym. ja sehän toi taas intoa Tonyn tekemiseen. Kivaa vaihtelua Tonylle. Onnille tein vain pienen pätkän rallytoko-radasta, koska alussa oli juuri maahameno, täyskäännös ym. Sen jälkeen vielä liikkuroituna vain liikkeestä istumista, joka sekin meni taas seisomiseksi... Eli sitä toistettiin liikkurin kanssa niin, että palkka tuli heti kun Onni istahti. Toimi taas sen jälkeen, mutta mitenhän kokeissa... Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa todella kivat ohjatut treenit.

Tänään sitten kävin omaharkkaamassa kentällä poikien kanssa, ohjelmassa tilaavievät liikkeet eli ruutu ja luoksetulo. Onnin kanssa ensin ruutuun lähetys pitkältä matkalta, ruutua tehdessä olin viritellyt sinne myös namialustan. Hienosti ja hyvällä vauhdilla meni ensimmäinen lähetys, en vaatinut mitään muuta kuin ruutuun menon vauhdilla. Sen jälkeen toinen lähetys ja nyt käskytin ihan maahan asti (ei mennyt ensimmäisellä...) sekä tein oman liikkumisosion niin, että palasin palkkaamaan Onnin ruutuun ja vapautin sieltä. Sen jälkeen vielä pari lähetystä lyhyemmältä matkalta lelu ruudussa. Tonyn kanssa ensin palautimme ruutua muistiin ja sen jälkeen Tony juoksikin sinne jo lujaa namialustalle. Yhden kerran yllätin Tonyn ja käskytin seis ja maahan. Ja koira teki mitä pitikin, hienoa! :)

Toisena sitten luoksetuloa ensin Onnin kanssa liikkeenomaisesti. Ensimmäinen luoksetulo meni täydellisesti, joten Onni sai mennä siitä heti jäähdyttelemään ja vuoroon Tony. Tonylle ensin muutama merkin kierto ja pysäytys = muistutus mitä tehdään. Sitten itse asiaan eli ensimmäinen luoksetulo kokeenomaisesti. Pysäytys valui liian pitkäksi, joten siitä ei palkkaa... Pari muistutusta lisää ja uusi yritys, tällä kertaa vauhti oli hitaampi (ei haittaa :) ) ja pysäytys sitä myötä hieno. Loppupalkaksi Tony sai sitten pallonheittoa. Lopuksi ahnehdin vielä Onnin kanssa pari luoksetuloa välipalkoilla. Aika hienosti meni, toivottavasti onnistuu myös kokeissa.

Viikonlopun ohjelmaan kuuluisi vielä koirien trimmausta, mutta saa nähdä tuleeko suunnitelmiin vielä muutoksia ;) Seuraavan parin viikon suunnitelmissa on sitten puolestaan loman odotusta, yhdet agikisat ja Onnin kanssa yötokokokeet. Toisiin tokokokeisiin olemme varalla eli katsotaan pääsemmekö. Tonyn kanssa jätän suosiolla nuo yökokeet väliin, pitää katsoa milloin jatketaan viimeisen AVO1-tuloksen jahtia...

Pentukuumetta?

Viimeisen vuoden aikana on saanut tunnustella itseään, että onko minulla pentukuume vai. Ja ainahan se vähän vaivaa ;) Varsinkin, kun useat koiratutut ovat nyt kesän alussa hankkineet pennun... Jos asiaa kysyy Petriltä, niin vastaus on jyrkkä ei.

Itse olen asiaa pohdiskellut siitä lähtökohdasta, että faktahan on, että molemmat koirat ikääntyy :( Tony saavuttaa tämän kuukauden lopussa veteraaniän eli 8 vuotta ja Onni on täyttänyt 6 vuotta. Jos haluaa jatkaa koiraharrastuksia koko ajan ilman suurempia kisataukoja, niin pentu pitäisi ottaa kasvamaan viimeistään ensi vuonna... Ja sinne ei loppujen lopuksi ole pitkä aika!

Pentuvalinnan kohdalla suurin kysymysmerkki on rotuvalinta. Ausseissa ei toki ole mitään vikaa, päinvastoin! Elämäni koira Onni vaan asettaa suuria vaatimuksia seuraavalle aussille, jos se pysyy rotuna. Terrierit kyllä ryhmänä kiehtoo, koska jo terriereiden ryhti/yleisolemus on omaa luokkaansa :) Toisaalta, jos miettii nykyistä lajivalikoimaa eli tokoa ja agilitya, niin valitettavasti aussithan ei tule koskaan olemaan näissä se paras :( Toinen rotu, joka on aina ollut lähellä sydäntäni on sheltti. Pienenä olin aina sitä mieltä, että kun hankin oman koiran, niin se on sitten sheltti. No, vuodet ovat vierineet ja shelttiä ei edelleenkään ole ;) Shelteissä on aina vaan epäilyttänyt, niin suuret kokovaihtelut (eli esim. olen nähnyt shelttien kisaavan agilityssä sekä mineissä että medeissä JA makseissa!) ja minä haluaisin nimenomaan pienen sheltin. Toinen tietenkin mikä on aina oikeastaan kaikkien rotujen kohdalla, niin on terveysasiat. Valitettavasti tiedän monta shelttiä, jolla on ollut ongelmia terveydessä :( Tietenkin, mikäpä takaa, että saat terveen aussin tai minkä rotuisen koiran sitten hyvänsä.

Pohdinta, ja Petrin ylipuhuminen, siis jatkuu edelleen...

Tämän viikon tokot

Kirjoitetaanpa nyt vielä muistin aikaan... Eli tiistaina meillä oli omat treenit kentällä. Onnin kanssa otimme luoksetulon pysäytyksiä. Tarkoitus oli terävöittää seisomista, kun Onni meinaa kisatilanteessa/pitkällä matkalla, jättää sen tekemättä. No, eipä saatu tätä ongelmaa treeneissä esiin, vaan Onni pysähtyi ihan näppärästi. Saatiin sitten toinen uusi virhe esiin... Eli Onni nousi aina maahan jätettäessä istumaan! Voi ärsytys. Sitten sitä aina palauteltiin ja hinkailtiin alkua uusiksi.

Tonyn kanssa sitten otettiin ihan uutena ruutua (en siis ole tehnyt vielä päätöstä ;) ). Tai ollaan me joskus kauan sitten otettu ruutua, mutta ei olla sitä ollenkaan treenattu, kun ajattelin lopettaa meidän tokot avoimeen. Kokeilin siis sitä minun teoriaa, että Tony kyllä painelee alustan kanssa ruutuun, koska osaa eteen-lähettämisen ja kosketusalustan. Ja oikeassa olin :) Parin läheltä tehdyn toiston jälkeen voitiin ottaa ruutuun lähetys ihan kisamatkalta ja hienosti meni. Eli tätä jatketaan :)

Lopuksi otettiin vielä paikalla makuu, johon otin Onnin mukaan. Tämä meni muuten hienosti, mutta meidän pikku herra jäi taas vaan maahan köllöttelemään tyytyväisenä, kun piti nousta istumaan. Tätähän virhettä harvemmin tulee treeneissä esiin, kisatilanteessa helpommin. Tultiin siihen tulokseen, että laitan Onnin jatkossa remmiin, että voin hiukan nykäistä jatkossa, jos ei meinaa nousta heti sivulle.