Vuoden rally-tokoaussi

Suomen australianterrierikerho ry:n vuoden 2017 vuoden rally-tokoaussi:

Vuoden tokoaussi-sarjassa olimme neljänsiä. Ja kyllä se mun pieni "pönöttäjä" pärjäsi ihan hyvin näyttelysarjassakin vaikka se onkin meille aivan täysin sivulaji :)

Treeniä, treeniä...

Olemme yrittäneet olla viimeisten kuukausien aikana ahkeria treenaajia. No, joulun aikana tuli taukoa, mutta se oli vain hyvästä. Viime viikonloppuna olimme Kauhavalla Krista Karhun rally-tokokoulutuksessa ja sitä edellisenä viikonloppuna Vaasassa Tytti Junton tokokoulutuksessa. Niin, ja kokeiltiinhan me Sporttirakin nettirallyvalmennusta, jossa Krista oli koutsina. Eli mistähän sitä aloittaisi...

Aloitetaan siitä nettivalmennuksesta. Se koostui alkutasovideosta (käytin tässä meidän RTK3-videota), treenivinkeistä, kyselytunneista ja loppuvideosta. Itse en saanut kyllä kurssista kaikkea irti ihan omien kiireiden vuoksi ja se menee ihan täysin maan piikkiin, mutta tulipa kokeiltua tuotakin :) Krista on yksi mun suosikeista rally-tokorintamalla kuitenkin. Jos kurssista vetäisi yhteenvedon, niin ehkä meidän osalta voisi sanoa, että paljon pientä treeniä tarvittaisiin... Koira osaa paljon, mutta sen pitää myös häslätä terrierimäiseen tyyliin välillä. Minä olen myös tietyissä avuissa kiinni, joista pitäisi päästä eroon.

Tytin tokokoulutuksessa olimme sitten viikonloppuna molempina päivinä, treeniohjelmassa oli lähinnä seuraamista. Toko kuitenkin koostuu niistä perusasioista eli sieltä lähdetään. Lisäksi otimme myös noutoa ja tunnaria, joista varsinkin tuota jälkimmäistä pitäisi lähteä nyt oikeasti viemään eteenpäin! Kyllä se tästä :)

Kristan rally-tokokoulutuksessa meillä oli sitten treeniaiheina edessä peruuttaminen ja merkki. Edessä peruuttamisesta kysyimme vinkkejä jo nettikoulutuksessa, mutta nyt haimme vahvistusta. Eli ennen kaikkea itseltä pois turhat epäuskot peruuttamisesta, koira kyllä osaa peruuttaa, sen tekemiseen pitää vaan luottaa. Ja itsellä mitata se peruutusmatka, niin ei ala miettimään sitä kolmea koiranmittaa rajana/vaatimuksena. Peruutus saa olla pitempi, se ei ole virhe. Ja sitä kannattaakin treenata pitempänä! Mun käsiapu vaikuttaisi Metkan kohdalta ihan turhalta eli silloin käytän vain suullista käskyä. Oman pään pitää olla aika "kylmä" tuossa peruutuksessa, että minä maltan "vaatia" siitä riittävän pitkän. Ja palkka aina liikkeestä, ei pysähdyksestä. Lisäksi pitää muistaa se, että jos koira peruuttaa, mutta vinoon, niin palkataan silti, koska ei koira ymmärrä hyvää (se peruutti) ja huonoa (vinous). Palkka on silloin toki huonompi eli vain pelkkä nappulanami tai kehu. Ei voi kehua ja moittia samaan aikaan.

Krista piti treenien välissä myös hyvän luennon rally-tokon sudenkuopista. Ja korosti niiden perusasioiden treenaamista. Krista oli joskus laskenut, että rally-toko koostuu 11 perusasioista, jotka ovat perusasento, seuraaminen (jossa myös vauhdinmuutokset), käännökset (oikeaan ja vasempaan), istu, seiso, maahan, eteentulo, takanpäänkäyttö, pyörähdys, kääntyminen ohjaajaan päin ja edessä peruuttaminen (nämä siis minun kirjaamina ylös!). Näinhän se on. Vahvistaa vaan omaa uskoa perustaitojen treenaamisesta. Toki tekniikkaakin pitää osata, mutta se ei hyövytä ilman perustaitoja.

Maanantaina oli sitten meidän rallyn rataatekevien treenivuoro ja koska minä vein radan, niin vuorossahan oli mestariluokan rata :) Metkahan toki häsläsi, mutta yllätti myös minut positiiivisesti! Eli edessä peruuttaminen oli aivan loistava! Minä maltoin odottaa ja käskyttää vain suullisesti... Myös puolenvaihto edessä oli mahtava! Ihan kuin Metkalla olisi sen kanssa syttynyt lamppu, että näin se tehdään. Yksi Metkan suosikeistahan on puolenvaihto jalkojen välistä eli yleensä tietyissä liikkeissä joudun, kuten tässä, olemaan erittäin tarkka, ettei Metka luikahda toiselle puolella jalkojen välistä. Nyt sitä yritystä ei ollut hyvä! Radalla oli myös putki ja oli sanomattakin selvää, että se on meille suuri haaste... Se on nimittäin kaikista suurin Metkan suosikki eli voin kertoa, että putken kanssa riittää vauhtia :)

Tavoitteet vuodelle 2018

Kuten tuli jo todettua aikaisemmin, vuosi 2017 oli meille hiukea! Seuraava vuosi otetaan hiukan rauhallisemmin, mutta silti tavoitteita täytyy asettaa :) Siten minä saa aina myös treenimotivaatiota.

Tony:
Pienelle hyyrylle riittää terveenä pysyminen :) Eli vähemmän pissaa sisälle...

Metka:
Tämä nuorimies sitten saakin suurimmat tavoitteet! Tavoitteet lajeittain lyhyesti ja ytimekkäästi...
Toko: TK2
Rally-toko: RTK4 ja yksi yli 95 pisteen tulos mestariluokasta
Näyttelyt: yksi CACIB

Siinähän ne :) Rally-tokon osalta tähdätään myös SM- ja piirinmestaruuskisoihin, mutta ei varmasti muuta. Onhan tuossakin riittävästi! Tietää ainakin mitä varten treenataan...

Vuoden 2017 yhteenveto

Kun messukeskuksen näyttelyviikonloppu on ohi, voidaan tehdä jo yhteenveto kuluneesta vuodesta.

Tony:
Terveyttä olisin suonut enemmän, mutta vanhojen miesten vaivat eturauhasineen ja pissaongelmineen alkoivat vaivaamaan ja voinpa kertoa, että meillä ei ole pahemmin mattoja lattialla... Muuten Tony olisi ensimmäisenä lähdössä treeneihin! Tärkeimpiä tehtäviä kuitenkin on nykyään syöminen (!!), nukkuminen ja kainalohyyrylöinti.

Metka:
Kulunut vuosi olikin meille aivan loistava! Nämä eivät ole nyt tärkeysjärjestyksessä, vaan ennemminkin aikajärjestyksessä, koska näiden arvottaminen on todella vaikeaa.

Ensimmäinen suuri asia meille oli rally-tokon SM-kisoihin pääsy joukkeena ja itse kisoihin osallistuminen! Oma tulos oli suoraan sanottuna huono, mutta joukkueena meidän kokonaissijoitus oli viides. Hauskinta oli melkein treenaaminen näihin kisoihin :)

Aussierkkari ylitti sitten kaikki meidän ennakko-odotukset. Australialainen tuomari Graham Nolan tykkäsi Metkasta ja sijoitti sen kokonaisuudessa urosten kolmanneksi! Jotta tässä ei ollut vielä kaikki, Metka oli mukana myös voittaneessa Melukylän-kasvattajaryhmässä ja isänsä (Melukylän Älyn Häly) voitokkaassa jälkeläisryhmä. Kerrassaan hieno päivä loistavassa seurassa!

Erkkarin jälkeen meillä olikin rally-tokopainotteinen viikonloppu. Ensin lauantaina voitettiin rally-tokon australianterriereiden rotumestaruus Vöyrillä ja sitten sunnuntaina saatiin Sievissä RTK3!

Lokakuun lopussa suuntasimme näyttelyyn Seinäjoelle tavoitteena ei muuta kuin valioituminen... Toinen serti oli tullut jo kesällä Oulusta. Reissu kannatti ja niin Metkasta vaan tuli Suomen muotovalio! Meidän suurin tavoite ehdottomasti näyttelyrintamalla.

Kun aika käy pitkäksi, niin uusia tavoitteita voi aina lisätä. Varsinkin kun emme päässeet kesällä mukaan oman seuramme piirinmestaruusjoukkueeseen... Marraskuussa kävimme mutkan Ilmajoella ja saimme 1-tuloksen alokasluokasta.

Todella tyytyväinen siis tähän vuoteen! Paremmin ei olisi voinut mennä :)

Tokon alokasluokasta 1-tulos!

Metka korkkasi alokasluokan Ilmajoella 11.11., tuomarina oli Juha Kurtti. Ja voi jee, kyllä minua jännitti! Edellisistä tokokisoista kun on muutama vuosi aikaa ja nämä oli Metkan ekat TOKOkisat... Jännitin eniten etukäteen paikallaoloa tuollaisen pienen sintin kanssa (ne isommat koirat...) ja sitten luoksepäästävyyttä (tuomari on kuitenkin koiralle aina uusi ihminen). Koeviikolla treeneissä teimme kokeenomaiset treenit ja voisipa sanoa, että ne meni aika penkin alle... Seuraamisen viimeisetkin rippeet oli hävinnyt jonnekin... No, eikös sitä sanota, että huono kenraaliharjoitus, parempi koe tjn. Treenit eivät todellakaan rauhoittaneet mieltäni.

Itse koepaikalla olimme sitten hyvissä ajoin, koepaikaksi olin tarkoituksella valinnut hallin :) Eipähän voi Metka jättää menemättä maahan, kun paikalla ei ollut kylmää maata! Koejärjestys oli alokasluokassa sekoitettu. Se varmaan sopi paremmin koiralle kuin minulle. Itse on jotenkin niin urautunut siihen tietttyyn järjestykseen. Liikkeet tässä sen vuoksi suoritusjärjestyksessä:

- hyppy 10: haki hyppyä, mutta muuten täydellinen. Alussa piti tehdä alkuhäröilyt, mutta tuli tiukalla käskytyksellä heti viereen.
- seuraaminen 9: oli kamala. Alkupomppu tuli mukaan ja seurasi liian etäällä, haluaa ilmeisesti nähdä minun naaman... Pisteet kyllä olisivat voineet olla huonommatkin.
- luoksetulo 10: vauhdikas :)
- kaukoohjaus 0: meni hyvin maahan, mutta ei sitten noussut, ei. Itsekin kämmäsin tässä liian hitaalla käskytyksellä/en ollut maailmankartalla, kun olisi pitänyt jo käskyttää koira istumaan. Tuomari muistutti minulle, että ensimmäisessä vaihdossahan saa käyttää sen kolme käskyä ilman liikkeen nollaamista, mutta en muistanut sitä siinä tilanteessa (kisatauko...). En toki usko sillä olleen merkitystä, Metka oli maassa ja sillä selvä.
- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: se seuraaminen oli taas huonoa, mutta selkeästi parempaa kuin pelkässä seuraamisessa, onhan matkakin huomattavasti lyhyempi. Videolta näin, että maahanmeno oli ollut hidas (minun makuun) ja otti siinä samalla hiukan vinon asennon.
- noutokapulan pito 10: täydellinen :)
- paikallaolo 10: ei mitään moittimista :) Edellisessä ryhmässä oli actionia enemmän, mutta meidän ryhmä oli hyvin rauhallinen. Onneksi.
- kokonaisvaikutus 10

Yhteensä siis 175 pistettä (=1-tulos) ja sijoitus neljäs kahdeksesta. Erittäin tyytyväinen :) Vaikka voihan niillä kaukokäskyillä aina jossitella... Nyt treenataan lisää ja kokeillaan ensi vuonna avointa luokkaa. Kaikennäköisiä treenisuunnitelmia pyörii jo päässä ;)

Suomen muotovalio!

Viimeinen serti napsahti taskuun Seinäjoen KV näyttelyssä 28.10.2017. Ja kun ikää oli kaksi vuotta, niin muotovaliohan Metkasta tuli! Olen niin ylpeä minun pienestä :)

Metka 2 vuotta!

Niin ne vauvatkin kasvaa! Vaikkakin tulen puhumaan Metkasta vielä pitkään mun pentuna... Se pentu täytti nimittäin jo 2 vuotta 12.9.!! Onnea pieni taskuraketti! :)

Aussien rally-tokomestari & RTK3

Huh, mistähän sitä taas aloittaisi... Viimeinen kuukausi on ollut aika vauhdikas ja kohta tämän vuoden tavoitteet onkin täynnä.

Perjantaina 9.9. palasimme jälleen rally-tokon pariin, vuorossa oli kisat Vöyrillä, jotka olivat samalla sekä australianterreiden rotumestaruuskisat ja Vaasan (eli meidän) kennelpiirin piirinmestaruuskisat. Olimme mukana Vaasan agility-seuran joukkueessa ja kisasimme voittaja-luokassa. Tavoitteet kohdistuivat enemmän tuohon rotumestaruuskisaan vaikkakin ennen Vöyrille saapumista hiukan jännitin keliä (näytti sateelta, muttei ihan satanut) ja kuinka monta aussia saamme kisaan. Toki halusin onnistua omassa suorituksessa myös joukkueen puolesta!

Voittajaluokan rata ei vaikuttanut vaikealta vaikkakin siinä oli pari meille haastavampaa kohtaa... En ole tyytyväinen meidän molemmat täyskäännös oikeaan tai vasempaan käännöksiin, ne saisivat olla paljon tarkempia ja tiukempia. Lisäksi kisassa meillä ei oikein koskaan onnistu tuo eteentulo seuraamisen yhteydessä oikealta puolelta, tälläkin kertaa jouduimme uusimaan sen ja silti viimeinen istuminen jäi tekemättä. Kaikesta huolimatta onnistuimme saamaan 74 pistettä ja toisen hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta!

Tämä tulos sitten riittikin aussien rotumestaruuksien voittoon ja piirinmestaruuskisassa joukkueemme sijoittui vielä kokonaisuudessa kolmanneksi. VAU!

Seuraavana aamuna ajelimme sitten kohti Sieviä, jonne olin ilmoittautunut epäonnistuneen SM-suorituksemme jälkeen. Keli ei ollut  meidän puolellamme eli ennen rataan tutustumista satoi kunnolla, rataan tutustumisen ja itse kisasuorituksen aikana sitten vähän vähemmän. Etukäteen päätin, että maahanmenot saa jäädä tekemättä, jos on sikseen. Niitä radalla olikin onneksi vain yksi ja siitä napsimmekin rutkasti virhepisteitä. Käytösruudun asentona oli onneksi vasemmalla istuminen, sen Metka istui kun tatti. Ilme oli toki välillä, että ihanko oikeasti mamma. Ehkä tuo pieni sadekeli sopii meille pahaiten, koska silloin jää Metkalta (tai molemmilta) se ylimääräinen sähläys pois. Saatiin nimittäin 87 pistettä, joka on meidän toiseksi parhaat pisteet voittajaluokasta! Tällä tuloksella saimme koulutustunnuksen RTK3 ja menolipun mestariluokkaan! No, mestariluokan korkkaaminen menee kyllä varmasti ensi vuoteen...

Aussierkkarissa

Hieno päivä Aussierkkarissa takana! Erkkari järjestettiin tänä vuonna Kärkölässä 2.9. ja sinne oli ilmoittautunut 86 aussia, tuomarina oli saapunut Australiasta asti kasvattajatuomari Graham Nolan. Päivä alkoi jo klo 10. pennuille. Illalla oli vielä juhlaillallinen, koska australianterrieriyhdistys täytti samalla 30 vuotta. Pitkä päivä! :)

Me oltiin siis viimeistä kertaa nuorissa uroksissa. Onneksi meitä oli vain kolme ja olimme luokkamma toisia. Hieman aloin jo miettimään kotia, kun meidän edellä oleva uros sai erittäin hyvän... Onneksi tämä jäi kuitenkin vain ajatukseksi. Tuomari nimittäin ihastui täysin Metkaan ja voitimme erinomaisella ja SA:lla oman luokkamme! Saimme tuomarilta myös osallistumisoikeudet erikoisluokkiin "paras karvapeite" ja "paras häntä"(!). Voin kertoa, että olin näihin saavutuksiin jo erittäin tyytyväinen.

Mutta eipä meidän menestys siihen loppunut! Isosta paras uros -ryhmästä Metka sijoittui vielä kolmanneksi, joka oli kyllä täysi yllätys minulle! Paras uros oli Metkan setä, joka vei sertin, joten me saimme vielä lisäksi vara-sertin. Hienoa!!! :) Erikoisluokissa emme menestyneet, mutta lisäksi Metka osallistui vielä päivän päätteeksi voittoisaan kasvattaja-ryhmään (Melukylän) sekä voittoisaan jälkeläisryhmään (Melukylän Älyn Häly). Voiko enempää vaatia? Ei! Juhlaillallisen jälkeen kyllä uni voitti jatkot ;)

Pennusta kunnon toko(koiraksi), osa 6

Ja kun kirjoitusmotivaatio on huono, niin laitetaan taas seuraava Aussi-lehdessä ollut juttu! Se on tällä kertaa ilman kuvia. koska ne olen näemmä jo deletoinut...

"Jatketaan siitä mihin nuoren miehen (ei enää pennun) eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin… Kun edellisessä osassa kerroin vähän meidän kisasuunnitelmista ja –tilanteesta, niin tässä sitten perehdyn kahteen niihin koskevaan aiheeseen eli palkkaamiseen sekä palkattomuuteen.

Treeninamit

Tunnustan namipalkkaavan paljon. Tai niin ainakin luulen J Meillä ehdottomasti se ykköspalkka on nami. Sekä hyvässä että pahassa minulla on ahne pieni aussi, joka välillä sokeutuu namit nähdessään. Toisaalta ahnetta koiraa on kaikista helpoin kouluttaa. Metkakin tekisi kyllä namin vuoksi melkein mitä vaan. Olen vielä siinä onnellisessa tilanteessa, että Metkalle käy siis aivan kaikki namit. Joillekin nirsommille saattaa käydä vain esimerkiksi nakki. Näin meillä ei ole. Toki itse suosin treenatessa nimenomaan pehmeitä nameja, jolloin koiralla ei mene kauaa aikaa namin syömisessä. Kovempia nameja joutuu pureskelemaan yleensä paljon enemmän, joten tekeminen keskeytyy paljon pitemmäksi aikaa.

Tällä hetkellä meillä on käytössä pieniksi pilkotut frolicit (pienestä frolicista saa neljä treeninamia, isommasta frolicista kuusi), puolitetut Natural Menut ja saksilla pienityt ankanfilepalat. Erikoisnameina käytän tällä hetkellä pieneksi pilkottuja Naturis Fresf Meat –koiranmakkaranameja, jotka tuoksuvat omaankin nenään hyvältä! Se mikä on huomattavaa, minun namipalat ovat pieniä. Juuri ihan asiasta tehden viivoittimella mittasin eli ne ovat noin 0,5 x 0,5 sentin kokoisia. Laskin, että yhdestä lihapullasta saa pilkkomalla 32 namipalaa aussille! Ei mitään isoja, mutta eipä koiran mahaa olekaan tarkoitus niillä täyttää. Ja oikein tehdystä asiasta koiraa voi palkata joko vaatimattomasti vain yhdellä namin palalla tai sitten, jos asia on tehty erityisen hyvin, niitä voi antaa useamman. Palkkaamisen mennyttä aikaa saa helposti pidennettyä syöttämällä namit koiralle yksitellen. Joskus joku viisaampi koiraihminen on sanonut, että koiraa pitäisi palkata vähintään yhtä kauan kuin ao. oikein tekeminen kesti. Eli aika voi olla joskus pitkäkin.

Koska Metka ei tosiaankaan ole nirso, käytössä olevat namit vaihtelevat vähän sen mukaan, mitä kotoa löytyy (palkintoina ollaan saatu monesti kaikenlaisia ja -kokoisia nameja). Namien pilkkomisessa minulla on tosiaankin sakset aktiivisesti käytössä, sillä tykkään ennen treenejä pilkkoa namit valmiiksi erilliseen treeninamiastiaan, joten itse treenitilanteessa aikaa ei enää tarvitse käyttää niiden pilkkomiseen. Ja kun kyseessä on pieni koira, joka kuitenkin treenaa viikon aikana paljon, ei nameihin mene paljoa rahaa, koska ne pystyy pilkkomaan niin pieniksi. Lisäksi mikä on tärkeä huomata, on huomioida syötetyt treeninamit varsinaisen ruuan määrässä. Eli kun meillä treenataan paljon, niin tämä huomioidaan varsinaisen annetun ruuan määrässä. Muuten treeninamit kertyvät herkästi koiran lantioille J

Treenilelut ja muut palkkausvälineet

Äänihän meillä on aina mukana. Eli äänellä kehuminen kannattaa muistaa aina vaikka ne namit olisivat jääneet pois matkasta. Itse kehun koiraa tylsästi vaan ”hyvä poika”, kun se tekee oikein. Ehkä tärkeintä ei ole kuitenkaan se, mitä sanotaan, vaan se meidän äänensävy. Jos kehu tulee iloisella äänellä, niin ei koiralle ole niillä sanoilla mitään merkitystä. Kehuminen on tärkeää myös silloin, kun koiran kanssa mennään kohti palkattomuutta. Toko- ja rally-tokokehissä koiraa ei saa palkata namilla, mutta äänellä kyllä senkin edestä. Ja senkin käyttö kannattaa opetella, jotta sitä osaa käyttää koiraa innostavasti.

Monet ei niin namiahneet koirat saattavat palkkaantua parhaiten lelulla. Ja lelu on palkkana se, joka vaatii ohjaajalta vaivannäköä sekä aktiivista osallistumista leikkituokioon lelulla. Minulla on treeneissä käytössä sellaisia leluja, joiden kanssa saa leikkiä vain omistajan kanssa koiratreeneissä. Kotona on sitten ihan omat lelut. Lelun arvoa voi nostaa helposti nostamalla sen esimerkiksi eteisen hattuhyllylle, josta sitten lelua vaan näytetään pikaisesti koiralle ja sen jälkeen lelulle lässytetään tai jutellaan muuten iloisesti. Voin kertoa, että tekemällä näin lelusta tulee koiran silmissä erittäin arvokas ja tavoittelemisen arvoinen seuraavissa treeneissä. Meillä ykköslelu on tällä hetkellä punainen vinkupallo, jonka vinku on jo äänetön, mutta se ei menoa haittaa! Yhdessä leikimme sitten pallon kanssa noutoleikkiä ja välillä Metka saa juoksennella yksin pallon kanssa. Muistettavaa on kuitenkin, että leikki lopetetaan ennen kuin koira kyllästyy siihen. Näin koira jaksaa leikkiä seuraavallakin kerralla.

Loppupalkka

Yhtenä asiana vielä opetan kaikille koirilleni loppupalkan. Eli treenien tai kisasuorituksen jälkeen se paras ja isoin palkka tulee treenirepusta. Kisoissa käytän loppupalkkana usein jotain koiran valmisruokaa (esim. cesar), mitä koirat eivät saa normaalisti. Loppupalkka on usein myös auton peräkontissa koirien häkkien vieressä eli oman suorituksen jälkeen sinne mennään vauhdilla. Tällä hetkellä ”autonamina” on naudan mahanpaloja.

Loppupalkan opettaminen koiralle on sekä helppoa että vaikeaa yhtä aikaa. Itse en näytä loppupalkkaa etukäteen paljoa, ettei koira karkaa kehästä sinne, lopuksi mennään vaan repulle hakemaan tai syömään se. Tärkeintä on se, että varsinkin alussa toimitaan samalla lailla. Ahne koira oppii aika pian tästä, että lopuksi mennään sinne repulle ja sieltä saa jotain kivaa. Sen jälkeen, kun ne ovat oppineet loppupalkan, niin ne osaavat sen yleensä todella hyvin. Treeneissä meillä on loppupalkka koko treenien jälkeen yleensä autossa, kisoissa repussa. Omat koirani eivät ole tehneet tämän suhteen näkyvää eroa, ihan samalla lailla niillä on kauhea kiire aina repulle tai auton luokse J

Kohti palkkaamattomuutta

Hiljalleen alan opettaa kaiken ohessa, että kun alussa palkka tulee heti ja aina oikean suorituksen jälkeen, niin ainapa ei olekaan näin! Edellytyksenä on, että koira tosiaankin osaa jo vaadittavat asiat. Välillä onkin vaikka kaksi asiaa, jotka pitää tehdä ennen namipalkkaa, sitten yksi, sitten taas vaikka yksi, sitten kolme jne. Tarkoituksena on tehdä palkattomuutta sellaisissa sarjoissa, ettei koira opi niitä ennakoimaan (”palkka tulee aina kahden asian jälkeen”). Mietin nämä sarjat etukäteen päässäni, koska minulle ei ainakaan sovi niiden miettiminen treenien aikana. En vaan kykene siihen tai sarjoista tulee aina muuten samanlaisia.

Esimerkiksi seuraamisen opettamisen aloitan nami-imuttamisella ja sillä, että nami on aina vasemmassa kädessä, kuten koirakin on vasemmalla puolella. Hiljalleen siirrän namin oikeaan käteen, jolloin palkka tulee ensin oikeasta kädestä vasempaan käteen ja sitten koiralle. Tällä pyrin estämään koiran vinot asennot kohti namikättä (siis sitä oikeanpuoleista kättä). Sen jälkeen namit tulee vaikka vasemmasta taskusta, kotona pöydältä, sitten vaikka repusta jne… Nami-imuttamisella seuraaminen voi olla pitkääkin, mutta kun palkka siirtyy vasemmasta kädestä muualle, palaan 1-2 askeleen seuraamisiin. Tarkoituksena on saada pidettyä seuraaminen pidettyä hyvänä J Kuulostaa kirjoitettuna paljon helpommalta kuin mitä on käytännössä.

Kisanomaiset treenit

Ennen varsinaista kisasuoritusta, olisi hyvä, jos olisi mahdollista osallistua kokeenomaisiin treeneihin. Koira voi reagoida tuollaisessa tilanteessa nimittäin aivan yllättävästi, koska vaikkapa omistaja jännittää ja paikka on uusi… Kisanomaisilla treeneillä tarkoitetaan siis kokeenomaista suoritusta, joka tehdään palkatta ja mahdollisimman samoin kuin virallisissa kisoissa. Näissä treeneissä voidaan tehdä vaikka kaikki tokon alokasluokan liikkeet tai sitten vain osa niistä.

Itse suosin kokeenomaisina treenitilanteina erilaisia epävirallisia kisoja. Sanon niitä aina maksullisiksi treeneiksi J Monesti nämä ovat vaan ainoa mahdollisuus päästä eri paikkoihin tekemään suoritus vieraiden ihmisten katseiden alla. Suosittelen lämpimästi. Näissä oppii omastakin jännityksestä paljon ja näkee sen, miten koira reagoi omaan jännittämiseen. Pyrin tekemään epävirallisen kisasuorituksen kuten tekisin oikeissakin kisoissa eli en palkkaa kehässä ym. pyrin pitämään rutiinit samana ja loppupalkka myös odottaa laukussa. Koirahan ei tiedä, onko tilanne oikea kisasuoritus vai ei.

Mielestäni on myös tärkeää, että jos teidän koiralle vaikeita treenejä, niin välillä pitää tehdä myös helppoja. Koiran motivaatio pysyy yllä paremmin, kun koirakin saa välillä onnistumisen mahdollisuuksia. Itse teen usein myös tavallaan ylivaikeita treenejä, jotta sitten virallinen kisasuoritus on siihen verrattuna suorastaan ylihelppo."

Metkalle toinen serti

Toinen serti irtosi meille Marin (Bomström) handlaamana Oulusta 15.7.2017. Seuraavana päivänä tyydyttiin vara-sertiin, mutta silllä ei ole väliä, sillä nyt odotetaan ennen viimeistä sertiä kahden vuoden ikää.

Kesäloman lopuksi käytiin näyttelyssä myös Porissa 30.7.2017. Sieltä meille PU2 vara-sert ja vara-cacib :)

Pennusta kunnon toko(koiraksi), osa 5

Kirjoittamiset painottuu edelleen aivan muuhun ;) Joten tässä viimeisessä Aussi-lehdessä ollut juttu.

Jatketaan siitä mihin nuoren miehen (ei enää pennun) eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin…

Tässä jutussa ajattelin käydä läpi tokon alokasluokan eri liikkeet, niissä tarvittavan välineistön sekä meidän treenitilanteen liikkeissä. Tavoitteissa meillä olisi kisata tänä vuonna alokasluokassa… Kunnon tavoite meille uuden vuoden kunniaksi, mutta minä tarvitsenkin tavoitteita meidän treenamiselle J Tokosääntöihin kuuluu kaiken näköisiä isompia ja pienempiä huomioitavia asioita, käyn kuitenkin asioita läpi ensin yleisellä tasolla ja sen jälkeen yksityiskohtaisemmin meidän näkökulmasta.

Ennen koetta ja luoksepäästävyys

Ennen koetta pitää huolehtia, että koira on asianmukaisesti tunnistusmerkitty ja rokotukset ovat voimassa. Ensimmäisellä koekerralla ostetaan myös kisakirja, jonka tuomari varmentaa ja koiralta tarkistetaan tunnistusmerkintä. Uusien tokosääntöjen mukaisesti tuomari käy tarkistamassa koirien luoksepäästävyyden ennen kehään menemistä eli tärkeintä on, että koira antaa tuomarin käsitellä itseään. Tuomarista riippuen koiralta katsotaan esim. hampaat, samalla tehdään narttukoirille myös juoksutarkastus. Tärkeintä on se, että koira luoksepäästävä eikä yritä syödä tuomaria tai ole yliarka, tuomarin pussaamisesta ei ole koskaan haittaa J Tässä meillä ei pitäisi olla ongelmia, toki harjoittelemme, että tuomari pystyisi käsittelemään Metkaa niin, että tällä pysyisi kaikki neljä tassua maassa ilman ylimääräisiä pusutteluja. Harjoittelemme tätä ihan sillä, että vieras voi tulla kopeloimaan koiraa ja samalla syödään vaan mamman kanssa namia ja aion liittää tähän jonkun oman käskyn kertomaan tilanteesta. Käskysana on vielä mietinnän alla. Oikeassa koetilanteessa tässä ei saa käyttää namia.

Paikalla makaaminen 1 min ryhmässä

Tämä on tokokokeen ainoa ryhmäliike, kaikki muut liikkeet tehdään yksin kehässä. Liikkeessä koirat ovat noin neljän metrin välein ja ohjaajat käskyttävät ne vuorotellen maahan liikkeen alussa ja vuorotellen ylös liikkeen lopussa. Itse paikalla makuun aikana ohjaajat ovat 15 metrin päässä yhden minuutin ajan ja koiran pitää pysyä paikalla. Yksitellen käskytys ei pitäisi olla meille ongelma tai siis en usko Metkan kuuntelevan muiden käskyjä, paikallaolokin alkaa olla jo varma. Meidän ongelma on tässä liikkeessä ehkä se, että paikallaolon aikana on liikaa aikaa haistella maata… Ja silloin voi se oikea tekeminen unohtua. Yritän treeneissä puuttua haisteluun niin, että palkkaan vain oikeasta toiminnasta ja pyrin palkkaamaan ennen kuin nenä menee maahan haistelemaan.

Seuraaminen

Tämä on se meidän haastavin liike, joka voi mennä joko tosi hyvin tai sitten tosi huonosti. Parhaimmillaan Metka seuraa siis erittäin hyvin, mutta välillä pienellä terrierillä voi vaan unohtua, mitä ollaan tekemässä… Ja silloin pitää jäädä katselemaan häiriöitä, häiriöksi riittää vaikka se tuomari, joka seisoo ja tuijottaa kehässä. Alokasluokkaan kuuluu myös hidas seuraaminen ja juoksuosuus. Hitaan seuraamisen joudun tekemään sen verran nopeaa, ettei Metka ehdi istua välissä. Juoksemisessa ehtii herkästi tulla aussimaisia pomppuja, näihin olen kiinnittänyt varsinkin huomiota. Eli olen itse opetellut juoksemaan mahdollisimman ”neutraalisti”, jolloin juoksuaskeleet ovat maataviistäviä ja pompuista ei vaan tule palkkaa. Häiriöharjoituksia eritoten vierailla ihmisillä ja vauhdinmuutoksia on tältä osin meidän treenilistalla. Askelsiirtymät ja täyskäännökset ovat Metkalla hyvällä mallilla johtuen ihan rally-tokon takapään käyttöharjoituksista.

Liikkeestä maahanmeno

Tämä on myös meillä haastava liike… Sillä jos maa on kylmä tai märkä (ennen kaikkea tämä on kamalaa), niin eihän pieni aussi voi maahan mennä… Paljon helppoja harjoituksia eri ympäristöissä ja palkkaa onnistumisista J

Luoksetulo

Alokasluokassa luoksetulon etäisyys on 15 metriä ja koira jätetään tässä paikalle istumaan. Ei pitäisi olla vaativa liike J Mutta olen Metkan kanssa treenannut niin paljon itse paikallaoloa, että eihän sitä käskyä voi Metkan mielestä rikkoa… Vauhdin kanssa meillä ei ole ongelmaa, joten emme tee kovin usein vauhtiluoksetuloja suoraan palkalle. Vauhdista tulee nimittäin ne meidän ongelmat, koska olen opettanut Metkan tulemaan suoraan perusasentoon ja pitkällä matkalla sekä tuolla vauhdilla perusasennossa tulee helposti törmäys minun jalkaan ja se ei ole toivottavaa. Tähän olen paljon harjoitellut perusasentoon tulemista eri kulmista ja eri matkoilta, jotta ajatus olisi Metkalla näissä mukana. Törmäyksistä ei myöskään tule palkkaa ja monesti saatan myös mennä pois alta eli siirryn vähän. Siirtymisellä pyrin myös siihen, että Metka seuraisi mihin on tulossa.

Noutoesineen pitäminen

Tämä on uutena alokasluokkaan tullut liike ja siinä koira saa olla joko ohjaajan vierellä tai edessä. Koiran pitää sitten pitää noutokapulaa suussaan 5 sekuntia ja luovuttaa se sen jälkeen ohjaajalle. Tämä on meillä hyvällä mallilla, koska olen opettanut Metkaa pienestä lähtien pitämään noutokapuloita ym. suussa. Kestoa ja tähän liittyvää käskyttämistä olemme harjoitelleet viime aikoina.

Kauko-ohjaus

Myös tämä on yksi jo alokasluokan uusista liikkeistä, koiran asentoa siis muutetaan 2 metrin päästä. Koira on ensin maassa ja sitten sen pitää nousta käskystä istumaan ja mennä taas maahan käskystä. Tässä olen käyttänyt Metkan kanssa paljon takapalkkaa eli oikeasta asennosta olen vapauttanut sen takana olevalle palkalle tai sitten olen heittänyt palkan taakse. Tämä joko sujuu hyvin tai sitten ei J Metka kyllä osaa asennot oikeaoppisesti (ei siis liiku niissä ylimääräistä), mutta se ensimmäinen istumaan nousu voi olla haastava… Kun juurihan käskettiin olla maassa…

Estehyppy

Alokasluokan estehyppy tehdään nykyään läpihyppynä avoimen hypyn kautta. Koira siis jätetään esteen toiselle puolelle istumaan ja sitten käsketään hyppäämään ja tulemaan sivulle. Metkalle esteen takana istuminen ja siellä pysyminen on erittäin vahva. Ongelmat tulevat sitten siinä hypyssä eli se olisi helppo kiertää ohi samaa kautta kuin mistä minäkin kuljin. Treeniä J

Kokonaisvaikutus

Minun mielestä täydellinen pieni tokokoira J No, treeniä me tarvitaan varsinkin häiriöihin, meille häiriö on jo se, että kehässä on samaan aikaan tuijottamassa tuomari ja liikkeenohjaaja! Näitä pitää vain harjoitella.

Pennusta kunnon (toko)koiraksi, osa 4

Jatketaan taas Aussi-lehdessä jo olleella jutulla... :)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.

Jatketaan siitä mihin pennun eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin…

Metkan ensimmäinen rally-tokokisa oli siis 3.9. Vöyrille, jonne on meiltä matkaa noin 30 kilometriä. Ennen kisaa treenasin etupäässä seuraamista ja kestoa tekemiseen ilman palkkaa. Metka osaa varmaan lähes kaikki rally-tokon liikkeet, mutta niiden yhdistäminen pitkäksi kisasuoritukseksi ja pitempi seuraaminen oli meillä vielä hakusessa. Enkä kyllä ollut niihin vielä panostanutkaan. Seuraamista tein erittäin lyhytkestoisesti, kiinnitin huomiota siihen, että Metka lähtee innokkaasti liikkeelle minun kanssa ja itse seuraamista tehtiin vain muutama askel. Palkka ei ollut kädessä, vaan se tuli muualta esim. joko minun taskusta, pöydältä tai muualta. Samaa tein myös itse liikkeiden kanssa eli niitä ei tehty palkka kädessä ja liikkeitä saattoi seurata muutamakin peräkkäin ihan vaan suullisella kehulla. Tällä pyrin siihen, että Metka ei odottaisi palkkaa heti yhden liikkeen jälkeen. Kävimme myös seurakaveriemme kanssa ratatreeneissä kerran viikossa ennen kisaa. En tehnyt rataa niinkään kokonaan putkeen ilman palkkaa vaan pyrin siinä, kuten treeneissäkin, että palkka tulee ihan jostain yllättävästä kohdasta. Viimeisen parin viikon aikana lisäksi pidättäydyin rally-tokotreeneissä vain alokasluokan kyltteihin, että Metkalla tai ennen kaikkea minulle ei tule sekaantumisia kylttien kohdalla.

Seuraamisesta harjoittelimme myös nimeämälläni minuuttitreenillä eli Metka istui vaan vieressäni perusasennossa ja syötin hänelle minuutissa kymmenen namia sekä kehuin samalla. Ajan otin ihan keittiön omasta elektronisesta kellosta. Tällä tarkoitukseni on saada Metkalle kärsivällisyyttä perusasennossa olemiseen sekä seuraamisen luomisessa. Toinen minuuttitreenini Metkalla on rally-tokon paikallaolot. Metka on siis joko vierelläni oikealla, vasemmalla tai edessä minuutin, asento on joko seisominen, istuminen tai maassa olo. Minuutin aikana välillä kehun tai palkkaan Metkaa. Vanhemmalla aussillani oli muuten elokuun ajan kolmen minuutin treeni koskien rally-tokon vierellä seisomista ;)

Eri harjoituksissa otan tosiaankin ajan ihan elektronisella kellolla, koska muuten se on usein todella vaikea arvioida, että meniköhän nyt oikeasti 20 vai 30 sekuntia. Tarkan ajan tietämisellä on usein tokossa ja rally-tokossa merkitystä ja esim. paikallaoloissa se mitataan kellolla erittäin tarkasti.

Päivää ennen kisapäivää uskaltauduin katsomaan sadetutkasta, että minkälaista säätä on tiedossa. Kyseessä oli siis ulkokisat ja tiesin Metkan toimivan varsinkin maahanmenojen suhteen huonosti sateella. Ja niinhän se sadetutka ennusti sadetta meidän suureksi harmiksi. Päätin etukäteen, että jos kisassa on maahanmenoja, niin en lähde uusimaan niitä, koska siitä ei tulisi Metkan kanssa mitään. Rally-tokossa saa tosiaankin uusia joko saman tai eri kyltin kaksi kertaa.

Kisapäivä valkeni märkänä, mutta vielä ei satanut. Ja voi, että minä poikkeuksellisesti jännitin! Minut tuntevat sanoivatkin, että mitä minä jännitän… Se on vaan se, että kun ekaa kertaa kisaa koiran kanssa, ei tiedä ihan takuuvarmasti miten se toimii/reagoi asioihin. Että kyllä se jännitys kuuluu asiaan! Ensimmäiseen kisaan kuuluu myös osana kisakirjan ostaminen ja sen varmentaminen. Rally-tokossa tämä tarkoittaa sitä, että tuomari/koetoimitsija tarkistavat luoksepäästävyyden, sirumerkinnän ja mittaavat koiran. Avoimesta luokasta lähtien rally-tokossa voi olla nimittäin hyppy, jonka korkeus määräytyy koiran säkäkorkeuden mukaan. Mitään näistä toimenpiteistä Metka ei edes tainnut huomata, koska ”mukavat tädit vaan hääräilivät ympärillä ja niitä sai pussailla ja mammakin vaan kehui”.

Kisapaikka oli märkä, vaikkakin tiesin itse hiekkakisakentän imevän veden hyvin. Ja niinhän meidän radalla oli se liikkeestä maahanmeno... Tein ehkä itse myös sen virheen, että ennen suoritustamme yritin saada Metkan maahan, mutta hänpä oli sitä kisakentän viereisellä nurmella sitä mieltä, että ”mene vaan itse maahan märkään maahan”… Meidän starttiimme olen todella tyytyväinen, koska Metka odotti tosi nätisti minun vierellä tuomarin lähtölupaa! Varsinkin kun se odottaminen ei ole aina ollut se meidän vahvuus. Koko rata meni todella nätisti, mitä nyt parissa kohdassa piti ihmetellä ympäristönvieraita ääniä. Liikkeestä maahanmeno –kyltin kohdalla teimme sitten hienon istumisen, enkä siis lähtenyt edes uusimaan sitä. Lopputuloksena meillä oli siis 85/100 pistettä! Epäonnistunut maahanmeno vei 10 pistettä, joten ilman sitä lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen! Myöhemmin alokasluokan loppupuolella alkoikin sitten sade, joka jatkui lähes koko loppupäivän.

Mihin sitten en ollut radalla tyytyväinen? No, maahanmenon lisäksi en ollut tyytyväinen siihen, että juoksuosuuden alussa tuli pari aussimaista pomppua. Ympäristön häiriöihin reagoiminen on sitten taas sellainen asia, että sen kanssa pitää vaan tehdä töitä eli totuttaa Metkaa erilaisiin häiriöihin. Tyytyväisin olin ehdottomasti meidän starttiin! Se odottaminen kärsivällisesti oli vaan niin hienoa. Ja ennen kaikkea ikäisekseen, voiko tuollaista edes odottaa! Ja kyllähän ne itse kyltit menivät todella hyvin, eritoten eteentulot ovat Metkalla loistavia. Hyvä kisakoira minulla on kasvamassa J

Loppupalkkana meillä oli autossa oma cesar-annos, mitä ei siis tosiaankaan ole normaalisti tarjolla. Kisasuorituksen jälkeen pitää vaan aina saada jotain extraa, meni suoritus miten hyvänsä J Pyrin opettamaan koirani siihen, että isomman suorituksen jälkeen jossain treenilaukussa tai muualla odottaa se jättipalkka. Aussien rally-tokomestaruuskisoissa meidän sijoitus oli hienosti toinen, muut kyllä antoivat meille paljon tasoitusta epäonnistumalla omissa suorituksissaan.

Edellisen lehden jälkeen olemme siis panostaneet paljon rally-tokoon, mutta kyllä me ollaan tehty jotain tokorintamallakin. Olen päättänyt alusta lähtien sen, että kun lähdemme tokotreeneihin, treenaamme vain tokoa ja päinvastoin. Vaikkakin monet asiat sopivat kumpaankin eli vaikka olemme treenanneet seuraamista ja odottamista rally-tokoa silmällä pitäen, niin kyllä ne samat vaikuttavat tokoon. Olen itse ollut seuraamisessa alusta lähtien todella tarkka eli haluan tiivistä seuraamista. Aina se ei näin mene, mutta tavoitteitahan pitää olla J Yksi millä olen pyrkinyt vahvistamaan tätä on se, että naksu/kehu tulee siitä kun Metka koskee minun jalkaan. Meidän lajeissahan näin tiivistä seuraamista ei arvosteta, mutta en uskokaan seuraamisen olevan itse kisatilanteessa noin tiivistä. Toivon vaan Metkan mieleen jäävän mielikuvan mamman jalan vieressä olemisesta ja sen näkyvän sitten hyvänä seuraamisena.

Uutena asiana tokossa olemme aloittaneet ohjatun noudon suuntien opettamisen. Tokossa on kahdessa ylimmässä luokassa hieman erilaiset ohjatut noutamiset, pääidea on kuitenkin se, että koira noutaa käskyn mukaisesti joko oikean tai vasemman noutokapulan. Suuntien opettamisen olen aloittanut sillä, että jätän Metkan eteeni seisomaan yleensä merkin luokse (kuten itse kokonaisessa liikkeessä tehdään) ja sen jälkeen käskytän sekä käskysanalla että käsimerkillä joko oikealla tai vasemmalla olevalle namikupille, joka on takaviistossa ao. suunnassa. Jos tänään treenaan oikealla menemistä, niin huomenna on vuorossa vasen. Alussa en treenaa samana päivänä eri suuntia, jotta koira ei mene suunnissa sekaisin. Kerralla pyrin tekemään toistoja vain noin viisi kappaletta.

Ensimmäisellä treenikerralla Metka ei yhtään ymmärtänyt mistä on kyse, varsinkin kun treenikaveri laittoi namit alustalle. Ilmeisesti Metka oli sitä mieltä, että kaikki namit ovat minulla ja meni namialustalle minun kautta… Seuraavalla kerralla jatkoin kotona samalla suunnalla ja seuraavana iltana toisella suunnalla. Vähän oltiin alussa hukassa takapalkan kanssa (kivempi olisi tulla mamman luokse), mutta kyllä se toistoilla alkoi sujamaan. Olen halunnut myös, että Metka lähtee namiastialle kääntymällä edestäpäin (vaikea selittää), joten tätä vahvistin heittämällä suoraan namilähetyksen haluamaani suuntaan, jotta sain haluamani kääntymisen oikein. Pari toistoa se vaati ja nykyään Metka osaa namialustan kanssa hyvin suunnat, toki edelleen treenaan joka toinen ilta vain oikeaa ja joka toinen vasenta. Mietin tässä, että miten hiljalleen yhdistäisin tähän samaan noudon. Ajattelin seuraavaksi ottaa erikseen ihan vaan tavallista noutoa, montaa eri osastahan olemme siitä jo treenanneet, mutta emme ole vielä yhdistäneet niitä toisiinsa. Ehkä nyt olisi kuitenkin jo aika esitellä koko liike. Suurin hidaste on tällä hetkellä varmaan ollut minä, koska olen halunnut vahvistaa Metkan tulevan noudettavan esineen kanssa suoraan minun luokse. Nyt se reitti ei ole vielä täysin suora; miten niin on kiva jäädä yksin juoksemaan noudettavan esineen kanssa. Minkäs pieni terrieri luonnolleen voi J

Toinen mihin olemme keskittyneet syksyn aikana on tunnistusnouto ja ennen kaikkea sen oman etsiminen. Palasimme siis hiukan takaisiin siinä ja jätimme toistaiseksi muut kapulat pois, jotta saisimme yhdellä tunnistusnoutokapulalla vain onnistumisia aikaan. Piilotan joko omalle pihalle (lehdet ovat hyviä!) tai treenihallille vain yhtä kapulaa ja luvan jälkeen käydään se etsimässä. Vaikeuksia alussa tuotti odottaminen… koska Metkahan tiesi mitä häneltä odotetaan (=oman etsiminen). Nyt sitten perusasennossa palkkaamalla olemme keskittyneet siihen, että etsiminen tapahtuu vasta luvan jälkeen. Tällä hetkellä olen ilmeisesti namittanut vieressä vähän liikaakin, koska nyt on menty toiseen ääripäähän eli Metka ei malttaisi lähteä namien luota minnekään… Toisena sekoittavana asiana pienelle koiralle huomasin, että silläkin on merkitystä viekö sen kapulan joku toinen vai minä. Toisen viemät ovat selkeästi vaikeampia. No, näitä lisää.

Kävimme lokakuun lopulla testaamassa myös epävirallisia tokokokeita mölliluokassa (eli siinä saa välillä palkata koiraa). Tulipa todettua taas, että ei vielä ulkokisoja meille. Maahan oli nimittäin jäinen ja kostea… Perusasennot ja maahanmenot jäivät kokonaan sitten sitä myötä pois. Onnistumisiakin toki saatiin, esimerkiksi kapulan pito oli yksi parhaimmista! Metkakin malttoi sen todella hienosti, eikä ennakointia tullut missään vaiheessa. Nyt treenataan talvi eri osa-alueita ahkerasti ja mietitään ensi vuoden suunnitelmia… Metkasta on kyllä tullut taitava pieni koira, joka osaa paljon eri palasia, mutta kuten itse sanon, ei mitään kokonaan. Tokokisakuume olisi  minulla itsellä välillä kova, mutta en tiedä, milloin uskaltaudun sinne. Tuntuu, että niin monta asiaa pitäisi saada varmaksi liikkeeksi ennen sitä. Eritoten paikalla olosta haluan olla täysin varma. Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä olen myös koettanut rakentaa Metkalle eli, että tekeminen ei tapahdu aina heti, vaan siihen pitää odottaa lupaa. Vaatii paljon jo pieneltä koiralta J Kyllä se tästä hiljalleen.

Pennusta kunnon (toko)koiraksi, osa 3

Kirjoitukset painottuu nyt Aussi-lehteen, joten tässä kolmas osa meidän elämästä :)

"Aloin itsekin miettimään, että mitä kaikkea me osataan ja mitä ei… Tuntuu, että me osataan kaikkea pientä, mutta ei mitään kokonaan. Ehkä se onkin parempi näin päin. Laitetaan sitten jossain vaiheessa niitä palasia kokoon J Ihana on ollut huomata, että niillä perusteiden opettamisella Metkan saa tekemään melkein mitä vaan. Nyt sitten keskitytään ihan tavalliseen seuraamiseen ja kestävyyden rakentamiseen. Nuoresta iästään johtuenhan Metka on nyt kesän aikana tullut siihen vaiheeseen, että hajut ja muut ovat alkaneet kiinnostamaan. Palkkaamisessakin mietin, että mikä siinä on, kun minä muka aina tiputtelen nameja maahan ja koira etsii niitä maasta… Sitten huomasin, että ahaa, Metkahan itse tiputtelee niitä ensin maahan ja syö sitä kautta niitä! Tosi kätevää… Nyt sitten pilkotaan nameja lisää pienemmiksi ja vaihdetaan niin hyviksi, että niitä ei haluta tiputella maahan.

Vihdoinkin olemme päässeet enemmän harjoittelemaan erilaisia paikalla oloja, Metkalla on ikään kuin nyt syttynyt lamppu, että ”ai niin, kai tässä ehtii olla paikallakin”. Eniten olemme harjoitelleet paikalla olemista istumisena, sitten maassa makaamisena ja vähiten seisomisena. Kaikkia tullaan tarvitsemaan jossain vaiheessa, joten mikään ei näistä mene hukkaan. Erikseen olen treenannut aikaa ja erikseen matkaa. Eli jos treenaan pitempää aikaa, niin teen sen läheltä. Ja jos käyn vaikka Metkalta piilossa, teen se vain nopeasti. Alussa meillä oli vaikeuksia pelkästään siinä, että käänsin Metkalle selän! Minun piti aloittaa ihan pienestä eli ensin peruutin, sitten käänsin vähän kylkeä ja sitten käänsin selän vain nopeasti. Treenaamisen kautta sekin meni ohi ja nyt tosiaankin voin käydä vaikka Metkalta piilossa. Ajan treenaamisessa en ole hirveästi hätäillyt tai siis meidän paikallaolot ovat vielä lyhyitä, mutta ehkä nämä sopii paremmin Metkalle. Kun treenaan paikalla olon pituutta, päätän ajan etukäteen ja katson sen ihan kellosta. Koska ainakin minulla tulee muuten herkästi ahnehdittua lisää aikaa, että no, kun se pysyi tämän, niin kai se pysyy vieläkin… Pyrin lisäksi vaihtelemaan paljon aikaa, ettei Metka opi ennakoimaan sen pituutta. Vähän olemme treenanneet myös muiden koirien kanssa paikalla oloa, mutta joudun palkkaamaan Metkaa todella tiheään, että se pysyy. Muuten tulee herkästi asennon vaihtamisia, istumisesta varsinkin on niin kiva valua maahan makaamaan. Hitaasti hyvä tulee…

Heti aloimme tehdä myös sitä, että opettelemme (toko)hypyn takana olemaan paikalla. Sehän meni erittäin helposti, koska hypyt eivät ole Metkalle vielä isoja ”magneetteja”. Ja minä palkkaan alussa paljon siitä pelkästä paikalla pysymisestä. Toisaalta hyppy itsessään ei näissä myöskään tuota ongelmaa. Varsinaisen hypyn otamme kuitenkin ehkä vain yhden kerran kymmenestä harjoituskerrasta. Eli paljon paikallaoloa (koska se on taatusti haasteellisinta) ja erittäin vähän itse hyppyä.

Käskysanoina pyrin käyttämään lyhyitä ja ytimekkäitä suomenkielisiä sanoja. En pysty käyttämään mitään ”minimutkaisia”, koska en silloin itse muista, että mikähän käskysana mikin oli. Koirallehan käskysanoilla ei ole väliä, vaan me ihmiset annamme sen merkityksen niille sanoille. Monet treenikavereistani käyttävät eri kohdissa esim. ruotsin- tai englanninkielisiä käskysanoja, mutta siihen minä en pysty. Minulle ”istu” on istuminen tapahtui se missä hyvänsä eli tarkoittaa minulle ja koiralle samaa vaikka toiminto saattaa jonkun toisen mielestä olla eri, esim. maasta perusasentoon istumaan nouseminen, kaukokäskyissä istuminen, tavallinen istuminen, perusasento jne. Ja minulla pitää olla vielä kaikille koirille samat käskysanat! Joskus kokeilin sitä, että entäs jos käytänkin eri koirille eri käskysanoja, mutta ei siitä tullut mitään. Menin vain itse sekaisin! Joten palasin samoihin käskyihin. Käskysanan pyrin lisäämään treenaamisen aika aikaisessa vaiheessa. Koiralle se ei vielä tarkoita mitään, mutta helpottaa jälleen minua.

Metkan kanssa olen huomannut, että minun käsiliikkeet saavat olla erittäin pienet. Toisen aussini kanssa olen nimittäin tottunut siihen, että sen kanssa pitää käyttää enemmän käsiliikkeitä. Tai ainakin minä kuvittelen niin. Metkan kanssa opettelen sitten nyt itsekin, että pienemmillä käsiliikkeillä pärjää ihan hyvin. Ehkä tämä on kuitenkin enemmän ongelma ohjaajalle kuin koiralle.

Kesää odotin innolla, että pääsemme treenaamaan omallakin pihalla. Kesälle on myös suunniteltu erilaisia juttuja Metkan kanssa eli käymme parissa näyttelyssä varmaan pyörähtämässä (koska muut kisakentät odottavat vielä kasvua ja oppimista) sekä erilaisia koulutuksia on suunniteltu jo vahvistamaan Metkan tulevaisuutta. Nyt heinäkuun mentyä, täytyy kyllä tunnustaa, että harmillisen vähän on tullut treenattua omalla pihalla. Ehkä suurimpana esteenä on ollut helteet, ei vain ole viitsinyt väsyttää koiraa ulkona. Eli olemme vaan lomailleet ansaitusti. Elokuuksi on sitten puolestaan tehty suunnitelma seuraamisen ja rally-tokon tehokuurista. Ilmoitin nimittäin Metkan jo ensimmäisiin rally-tokokisoihin Vöyrille 3.9.! Ehkä sen takia, kun ne ovat lähellä meitä ja kisat ovat samalla aussien rally-tokomestaruuskisat J No, katsotaan kuinka meidän käy. Sinällään ei ole suuria odotuksia, koska Metkalta puuttuu vielä paljon kisakestävyyttä vaikkakin rally-tokon ”temput” taipuvat.

Meidän pitää myös harjoitella huonolla kelillä tekemistä. Kaikki koirathan varmasti tekevät auringonpaisteella, mutta entä sitten vesisateella… Ei ainakaan vielä mun vauva. Opettelemme siis ihan helpoilla asioilla, että ulkona voi tehdä jotain vaikka sataa, tihkuttaa tai maa on märkä. Haasteellista näin alussa, mutta mieli varmasti muuttuu kun motivaatio tekemiseen kasvaa.

Muuten olemme keskittyneet paljon perustreeneihin. Uutena olemme alkaneet hiukan opettelemaan tokon liikkeistä tunnistusnoutoa sekä rally-tokon liikkeistä puolenvaihtoa eritoten jalkojen välistä, saksalaista täyskäännöstä ja pyörähdystä. Tunnistusnoudossa olemme lähteneet oman tunnistusnoutokapulan piilottamisella heinikkoon, palkka/naksautus on tullut heti kun oma on löytynyt. Metka ei ole onneksi käyttänyt silmiä etsimiseen, vaikka sekin olisi ollut helppoa, nenän käyttämisen etsimisessä on ihan kuullut. Muut kapulat otimme heti alusta häiriöksi lähettyville, koska Metkahan tykkää noudosta eli nyt on opetettu sitä, että pitää jaksaa etsiä mamman hajuinen kapula eikä napata sitä ensimmäisenä vastaantulevaa kapulaa. Naksuttimella on onneksi ollut erittäin helppo merkitä se oman löytäminen. Nyt aloitamme sitten hiljalleen rakentamaan sitä, että Metka malttaisi tuoda tunnarikapulan lähemmäs minua. Hiljaa hyvä tulee, onneksi tunnistusnouto tulee vasta tokon ylemmissä luokissa, joten niin kiire tämän kanssa ei ole.

Peruuttamista olemme myös lähteneet jatkotyöstämään. Aikaisemmin olenkin kirjoittanut meidän edessä peruutusharjoituksista. Nyt olemme sitten liittäneet peruuttamisen vierellä seuraamiseen eli seurataankin taaksepäin. Liikehän tulee ennemmin tai myöhemmin sekä tokossa että rally-tokossa. Metka on erittäin hyvä peruuttamaan edessä, mutta nyt se sama pitikin tehdä vierellä. Aluksi lähdin ihan namihoukutuksella ja palkka tuli taas heti kun yksi tassu liikkui taaksepäin. Siitä siirryin nopeasti isoon taaksepäin menevään ympyrään ja siitä hiljalleen ihan suoraan taaksepäin. Pian Metka huomasi, mikä on homman nimi ja nyt peruutukset sujuvat sekä vasemmalla että oikealla puolella. Edessä peruuttamista hiomme nyt niin, että se tulisi enemmän käskyllä tehdyksi eikä vain tarjoamisen kautta. Lisäksi saimme yhdessä koulutuksessa vinkiksi meille sen, että meidän pitää vaihdella paljon peruutusmatkoja sekä olla tarkka siinä, että naksautus tulee nimenomaan siitä peruutusliikkeestä eikä pysähtymisestä. Ohjaajalle siis jälleen haasteita.

Ensi kerralla sitten kerron kuulumisia meidän ensimmäisistä virallisista rally-tokokisoista. Pidetään peukkuja pystyssä, että ne eivät mene ihan penkin alle!"

Pennusta kunnon (toko)koiraksi, osa 2

Koska kirjoittamisinto on tällä hetkellä mennyt Aussi-lehteen, niin alla toinen osa sarjasta Pennusta kunnon (toko)koiraksi. Kirsin keksimät hyvät väliotsikot jää nyt pois ja kuvat on mitä muistan :)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.

Jatketaan siitä mihin pennun eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) edellisessä jäätiin…

Kävimme tosiaankin neljän kerran avoimen luokan tokokurssin heti ensimmäisenä Metkan kanssa. Mitään liikkeitähän me ei tosiaankaan osata, vain palasia sieltä täältä. Silti sain hyviä vinkkejä, miten jatkaa. Tässä joitain niistä vinkkeistä:

-          perusasento/seuraaminen: rohkeasti vain alusta pois ja ilman sitä treenaamaan

-          alusta/ruutu/merkin kierto: nyt vain etäisyyttä eli huomasin itsekin, että aika lähellä on tähän asti treenattu, joten alusta meni reilusti kauemmas

-          namiahneus: nyt tehokuuri eri luopumisharjoituksia ohjelmaan eli namia saa vasta kun odottaa vähän aikaa kärsivällisesti. Hitaasti hyvä tulee… :)

-          kaukokäskyt: nyt tehdään paljon helppoja harjoituksia vain lihasmuistiin namin kanssa lähteltä

Kaiken kaikkiaan sain hyviä vinkkejä Metkan kanssa, osa oli vahvistusta omille ajatuksille ja osa toi minullekin uuttaa ajateltavaa. Ja saimme paljon uusia ideoita mitä ja miten tehdä pennun kanssa kotona. Tärkeänä asiana saimme myös kokemusta ja treeniä siitä, miten voidaan treenata muiden seassa. Vaikka kaikki treenit tehtiin yksitellen (toiset olivat aidan takana), niin hyvää harjoitusta saimme tästäkin. Ensimmäisellä kerralla Metka ei siis edes nähnyt muita kuin minut ja namit. Seuraavilla kerroilla ehti sitten katsoa jopa jo ympärilleen, muiden ohjaajien namit kiinnostivat enemmän varsinkin kun yhdellä treenikaverilla oli grillattua makkaraa mukana oman koiran treeninamina… Ei onnistunut sillä kertaa luoksetulot, ei… :) Varsin kun tämä treenikaveri oli pitämässä Metkaa kiinni. Eli minulle myös makkaraa, niin kyllähän Metka tuli luokse vauhdilla. Näen nämä kaikki kuitenkin vaan hyvänä treeninä tulevaisuutta ajatellen. Ja tiedänpä miten voin nostaa treenatessa panoksia Metkan kanssa. Siis paremmat namit vaan mukaan, niin eiköhän se siitä…

Kotona sitten on jatkettu pohjien tekemistä kaikkiin liikkeisiin eli jatkettiin perusasennon opettelua ilman alustaa, peruuttamista, askeleen kahden seuraamista, kaukokäskyjä (namin kanssa edessä), maahanmenoa, paikallaolon alkeita ja kaikki vastaavat asiat myös oikealla (rally-tokoa varten). Nouto laitettiin jäähylle hampaiden vaihtumisen ajaksi, että siitä jää mitään huonoa muistikuvaa Metkalle.

Omassa päässäni on kauhea epäselvyys lajipainotuksesta, tekisikö asioita puhtaasti tokon kannalta vai myös rally-tokon vai ainoastaan rally-tokon. Aikaisemmin toko on ollut minulle se ykkösjuttu ja ehkä se tulee olemaan nytkin. Tokopohjalta rally-tokon tekeminen tuntuu helpommalta. Toki toko vaatii paljon enemmän panostusta, koska siinä ei saa kehua kuten rally-tokossa, kaikki liikkeet tehdään irti ja heti jo alokasluokkaan kuuluu ryhmäliike eli ollaan kehässä paikalla olossa muiden koirien kanssa. Rally-toko tuntuu paljon helpommalta, koska siinä ei ole mitään näistä. Pohdintoja :) Tehtävät päätökset tuntuvat myös suurilta ja lopullisilta, vaikka niin ei missään nimessä ole. Enkä voi sille mitään, mutta oman treenamisen tavoitteena on joku päivä kisaamaan pääseminen.

Päädyin sitten siihen, että opetan pääasiassa tokojuttuja, mutta rally-tokohöysteellä :) Eli seuraamista heti alusta lähtien myös oikealla puolella ja tiettyjä rally-tokojuttuja otin alusta lähtien kuten eteentulo (joka onkin jo varsin näppärä!), pyörähdys, puolenvaihto jalkojen välistä ym. Hyvällä tokopohjalla pääsee kuitenkin rally-tokossa pitkälle. Ja ehkä se oma mielenkiinto on eniten tokon puolella. Kuten aina sanon, niin elämä ilman terrieritokoa on tylsää!

Kahteen asiaan olen kiinnittänyt paljon huomiota alusta lähtien, toinen on ääntely/haukkuminen ja toinen pomppinen. Näiden suhteen olen pitänyt nollatoleranssia, koska molemmat ovat ei-toivottuja sekä tokossa että rally-tokossa. Onneksi Metka ei ääntele/hauku treenatessa, joten näihin en ole joutunut puuttumaan. Jos joutuisin puuttumaan, lähtisin puhtaasti kieltämisen kautta ja siitä, että palkkaa ei silloin tule vaikka liike tehtäisiin oikein. Pomppimista meillä tulee sitten namia kohti… Kaikki aussit taitavat olla kenguruille sukua, koska tämä on oman kokemukseni mukaan yleistä ausseilla J Tässä meillä on nollalinja eli namia ei saa hyppimällä ja nami tulee vasta sitten kun kaikki neljä tassua ovat maassa. Tässä joudun olemaan tosi tarkka, ettei tästä tule vielä ongelma.

Paikallaoloharjoituksia aloitin hiljalleen maassa olona, Metka on toki niin nopea ja häntää ahkerasti heiluttava koirahan liikkuu samalla, että ei varmaan tajunnut muuta kuin maahanmenon… :) Mutta, ehkä joku muistikuva jossain vaiheessa jää. Ja paikallaolon kanssa pääsee hyvin samalla harjoittelemaan vapaa-käskyä. Se on mielestäni yksi tärkeimmistä eritoten tokoon liittyvistä käskyistä, koska sillä kerrotaan koiralle, että tekeminen on ohi. Toki tämä on varmasti yksi hitaammin opetettavista asioista, koska koiralle se ei ole mitään tekemistä kuten monet muut käskyt. Vapaa-käskyn merkitys aukeaa koiralle, kun ohjaaja vaan jaksaa toistaa sitä sitkeästi. Noin 5,5 kuukauden iässä opetin Metkalle ensimmäisen kerran vasta istumista. Tai siis kyllähän Metka on istunut esimerkiksi perusasennon yhteydessä, mutta ei istu käskystä eikä sillä merkityksellä. Ja joo, ei tarvinnut kuin pari toistoa, kun Metka alkoi tarjota istumista. Liitin tähän heti nopeasti sitten sen paikalla olon eli hoin istu ja paikka käskyjä vuorotellen ja palkkasin samalla koko ajan. Istuminen loppui jälleen vapaa-käskyyn. Alussa paikalla istumisen pituus oli ehkä puolen sekunnin luokkaa, mutta siitä se on alkanut hiljalleen pidentymään. Joku varmaan ihmettelee tässä vaiheessa, että eikö Metka osaa istua? Vastaus on lyhyesti, että ei J Haluan seisomisesta ja maahanmenosta tokossa vahvoja, koska ne ovat mielestäni selkeästi vaikeampia, joten istumisen opettelu on tarkoituksella jäänyt meillä viimeiseksi. Ja istumisen opettaminen on koiralle helppoa. Metkakin on itsestään oppinut odottamaan ruokakuppia istumalla, mutta ei käskyllä. Tässä on ehkä matkittu vanhempaa koiraa, kun Tonylta vaaditaan joko perusasento tai istuminen ennen ruokakupin saamista.

Tokojutuista aloitimme heti alussa myös merkin kierron ja ruudun. Merkin kierron aloitin sillä, että merkin takana oli joku Metkan sen hetken lempileluista. Lelu vietiin merkin taakse yhdessä, innostin sillä Metkaa ja kannoin sen hiukan kauemmas. Suoraan sylistä sitten laskin sen hakemaan lelun ja siinä samalla tuli merkin kierto. Omalla sijainnilla pyrin siihen, että merkki tosissaan tuli kierrettyä. Ruudun puolestaan aloitin ihan namialustalla eli sitä käytiin koskemassa ja siitä tuli palkka. Aika nopeasti siirryin itse kauemmas, että saimme etäisyyttä ja irtoamista minusta kauemmas.

Merkin kierrossa olen nyt siirtynyt siihen, että näytän kädellä merkin suuntaan ja suuntaan vielä lisäksi koiran puoleisella jalalla merkkiä kohti. Tarkoituksena on päästä hiljalleen eroon sitten omista avuista. Näillä on kuitenkin saatu merkin kiertoa eteenpäin, koska kävi aika pian ilmi, että se lelu merkin takana ei ole riittävän houkutteleva Metkalle. Nyt sitten kokeillaan tällä tavalla. Nyt pystyn lähettämään Metkan merkin kiertoon jo noin viiden metrin päästä. Avoimessa luokassa kiertomatka on 10 metriä, joten suunta on oikea.

Ykköspalkkana meillä toimii ilmiselvästi nami! Metka on sen verran ahne, että nami käy joka tilanteeseen. Namina meillä käytetään vielä ihan joko tavallista nappulaa tai pieneksi pilkottua frolicia. Jos se päivä koittaa, että nämä eivät tehoa, niin sitten kokeillaan muita nameja. Itse haluaisin palkata Metkaa enemmän leikkimällä, mutta se on vielä vaikeaa hallisssa tai vieraassa paikassa… Kotona kyllä leikkiminen onnistuu. Nyt olemme opetelleet leikkimään hallilla ihan ensimmäisenä asiana ja siinä Metka on täysillä mukana! Tämän jälkeen siirrymme enemmän namipalkkaan. Leikkimisen puutetta vieraissa paikoissa en vielä hätäile, kyllä se sieltä tulee ajan kanssa ja kaikki koirat ovat tämän suhteen ihan yksilöllisiä. Toiselle suurin leikkipalkka on vaikkapa lelun yhdessä kiskominen, toinen tykkää enemmän vaikkapa noutoleikeistä pallon kanssa. Kehuminen (eli ns. sosiaalinen palkka) toimii myös hyvin palkkana eli kun mamma on tyytyväinen, niin sekin käy Metkalle palkaksi. Tätä käytän näin alussa paljon eli kehun, mutta annan myös lisäksi namia. Haluan Metkan liittävän kehun myös namipalkkaan (tai leikkiin myöhemmin).

Ei kaikki aina ihan niin helppoa ole, meidän suurimpia haasteita ovat olleet tähän asti

-          nopeus: pieni pentu on niin nopea, että pitää olla erittäin tarkka, jotta saa palkattua juuri siitä oikeasta toiminnosta. Naksutellessakin on niin helppo palkata pikkaisen väärästä toiminnosta.

-          ahneus: välillä tuntuu, että se vie kaiken keskittymiskyvyn, mutta annettakoon vielä noin nuorelle anteeksi :) Ja kyllä ahnetta koiraa on paljon helpompi kouluttaa!

-          pieni koko: esimerkiksi perusasennossa sentti liian takana tai edessä ei näytä noin pienellä paljolta, mutta täysikasvuisella aussilla se on taatusti liikaa.

-          oma malttamattomuus: pentu oppii niin nopeasti asioita, että oma vaatimustaso kasvaa liian nopeasto. Pitäisi jaksaa edetä rauhallisesti ja hitaasti pennun kanssa.

-          pomppinen: tulee herkästi namien kanssa…

Ensimmäinen näyttelymme oli kotinäyttely eli Vaasan näyttely 17.4. ja tietenkin vielä pentuluokka. Ennen Vaasan näyttelyä seuramme järjesti näyttelyharjoituksia, joten suuntasimme sinne ensin harjoittelemaan. Kotona kun tokojutut ovat menneet selkeästi näyttelykäyttäytymisen edelle jostain kumman syystä. Eniten itse jännitin sitä, miten Metka reagoi näyttelyhulinaan ja toimii sitten kehässä. Vanhemman koiran kanssa ei jännitä, koska tietää jo miten se toimii (yleensä). Alussa Metkan piti vähän ihmetellä kaikkia erikokoisia ja haukkuvia koiria, mutta sen jälkeen kaikki olikin jo ok. Onneksi olen kuljettanut Metkaa vanhemman koiran mukana kisamatkoilla, joten eri koirahallit ovat tulleet tutuiksi. Kehässä Metka oli oma rento itsensä ja kulki todella nätisti, tuloksena meillä oli tällä kertaa ROP-pentu. Oman suorituksen jälkeen oli taas kiva katsella omassa boksissa näyttelyhulinaa. Omaan boksiin olen totuttanut Metkaa paljon, koska tulevaisuudessa sitä käytän paljon; autossa reissataan omassa boksissa, siellä rauhoitutaan hallilla treenien välissä ja kisamatkoilla on saatu sieltä katsella hulinaa. Metka onkin oppinut käyttämään sen ajan hyödyksi ja yleensä nukkuu siellä :)

Kesää odotan innolla, että pääsemme treenaamaan omallakin pihalla. Kesälle on myös suunniteltu erilaisia juttuja Metkan kanssa eli käymme parissa näyttelyssä varmaan pyörähtämässä (koska muut kisakentät odottavat vielä kasvua ja oppimista) sekä erilaisia koulutuksia olen suunnitellut jo vahvistamaan Metkan tulevaisuutta."

Eka serti

Muutamassa pentunäyttelyssä tuli sitten käytyä, tuloksena neljä kertaa ROP-pentu.

Ensimmäisen kerran mentiin "aikuisten" luokkaan 12.6. Tuurin näyttelyssä, tuomarina Sassa Huolman. Luokka siis meillä on junnut. Jos meidän ryhmä olisi ollut näyttelyssä lauantaina, olisimme olleet vielä pennuissa... Tuloksena upeasti PU4 ja serti!! Aivan uskomatonta! Mun vauva...

Helsingin näyttelystä 28.8. puolestaan pokkasimme PU3-sijoituksen ja varasertin. Oli pieni mies "hiukan" väsynyt edellisen päivän aussierkkarin jälkeen (JUK2 ERI).

Jälleen ROP-pentu

Toisen kerran kävimme pyörähtämässä näyttelykehässä Tampereella 30.4., luokkana oli edelleen pentuluokka. Tuloksena jälleen ROP-pentu. Tällä kertaa saimme kisata vain itseämme vastaan, harmi kyllä. Metka oli todella hienosti kehässä ja esittää kyllä itse itsensä parhaiten, mamma vaan häiritsee puuttumalla liikaa asiaan.

ROP-pentu

Metka aloitti näyttelyuransa Vaasan KV näyttelystä su 17.4. Tämä kun oli meidän kotinäyttely ja Metka täytti sopivasti 7 kk eli pääsi ekaa kertaa pentuluokkaan. Kamppailu oli huimaa ja kovaa, pennuissa oli Metkan lisäksi nimittäin Metkan sisko Aiwa :)

Hieman, tai no paljonkin..., jännitin näyttelyä etukäteen, koska en tiennyt miten Metka toimii hälinässä. Onhan se ollut mukana Tonyn kisareissuilla eri halleissa, mutta tuollainen iso näyttely on aivan eri asia. Ääntä ja ihmeteltävää riittää. Matka autolta hallille kesti jo tovin, kun Metka halusi rauhassa katsella erikokoisia ja -näköisiä koiria. Hieman se taisi myös herättää hilpeyttä, kun yritin sitä hoputtaa vesitihkusta sisälle... Metka on vaan sen verran oman arvonsa tunteva, että häntähän ei noin vaan hoputella. Tulee sitten omaa vauhtia, kun ehtii katselulta eikä hänen arvoaansahan kiskota :) Sisälläkin piti alussa ihmetellä ja kävelimmekin muutaman lenkin ympäri hallia. Sen jälkeen kaikki olikin ok!

Kehässä Metka käveli jo kuin konkari, pontevaan tyyliinsä :) Ihanan reipas pentu! Tuomaria pussailtiin, ainut mikä mielestäni kaipaa treeniä on hampaiden katselu. Siis Metkahan antoi katsoa ne, mutta mielestäni se kaipaa vielä totusta ja treeniä. Pienellä treenillä tuostakin tulee taatusti rutiininomaisempi juttu Metkalla :)

Arvostelu:
"Bra huvud med små mörka ögön. Välplacerade örön, bra häls och kors ?? något för glad svans, bra kropp o vinklar, rör sig bra bak lite ostabil fram, bra päls."
ROP-pentu

Aika Metka jäbä

Aika Metka jäbä

”Melukylän Mutkat Aukee”

 Se on mun nimi

– ja rallitermi.

On pentuj’ viis

ja mä nuorin niist’

Ralliteemal’ meidät nimettiin

Sipoon huudeilt’

Stadin kupeest’

tulee tää jäbä

aussi niin upee

Melukylän Mutka,

lyhyest’ vaan Metka

Paa nimi mieleen

tuut must’ viel’ kuulee

Duunaat tokoo tai rallii,

ota must’ mallii

Tai kun täyttä kiitoo

meet agiliitoo

Aussipowerii

reteet’, joskus overii

Niinku aito terrieri

Ei mikään v***n puudeli

Et tarvii mitään Cheekkii

kun päässäs kelaat biittii

ja siihen päälle luukutat

kybäl’ Metka –riimii

Duunit tehdään kybäl’

mut huumorist’ en tingi

Oon aika Metka jäbä

ja snadisti Kingi

Teksti Petri Myllyperkiö

Pennusta kunnon (toko)koiraksi

Kun minusta on tullut täysin laiska kirjoittaja, niin liitetäänpä tähän kuitenkin uusimmassa Aussi-lehdessä ollut kirjoittamani juttu Metkan kanssa treenailuista. Tähän meidän aika meneekin ;)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.

Jo Metkaa (Melukylän Mutkat Aukee) ottaessa oli selvää, että pennun lajit tulevat olemaan minulla tokon ja rally-tokon parissa, mieheni tulee sitten myöhemmin pennun kasvettua keskittymään agilityyn. Pentu vähän sitten valikoituikin niillä perusteilla meille J Ja hyvä reipas terrierin alku saatiinkin!

Mielestäni vielä pienen pennun kanssa ei voi puhua oikeasti kouluttamisesta tai treenaamisesta. Kaikkein tärkeintä on hyvän suhteen luominen pennun kanssa ja leikin varjolla voidaan ”opettaa” yhtä sun toista oli sitten tavoitteena ihan pelkkä arkitottelevaisuus ja vakavampi kisatottelevaisuus. Omat tavoitteeni alkutreenauksen suhteen ovatkin

-          haluan meille hyvän suhteen ja kontaktin pentuun, jotta se olisi motivoitunut tekemään minun kanssa asioita

-          haluan opettaa alkeita eri lajeihin nimenomaan ylempiä luokkia silmällä pitäen

-          keskitytään aluksi juttuihin, joiden pitäisi parantaa seuraamista, seuraamisen opettelu heti alusta lähtien myös oikealla puolella ja takapään käyttöä

-          meillä molemmilla pitää olla hauskaa! J

Kotiin tutustumispäivien jälkeen aloitin jo nopeasti leikkimisharjoitukset, pennun kanssahan ne sujuvat paremmin kuin hyvin. Halusin kuitenkin, että pentu oppii leikkimään nimenomaan minun kanssa, ei yksin tai toisen koiran kanssa. Leikkimisen ohessa tuli todella helposti opeteltua oma nimi ja yhteistyön rakentaminen tulevaisuutta varten aloitettiin. Oma nimi opittiin niin hyvin, että kun ensimmäisen kerran kävimme rokotuksilla ja eläinlääkäri kutsui meidät sisään Metkan nimellä, niin Metka reagoi siihen heti! Leikkimisen aloitin ihan vaan testaamalla kotona olevista eri leluista, että mikä tuntuu kiinnostavan Metkaa eniten ja mitä halutaan kiskoa ja retuuttaa minun kanssa eniten. Suosikiksi nousi yksi narulelu, jossa oli mukana oikeaa karvaa ja jonka laitoinkin sitten talteen ja sen Metka sai vain silloin kun leikki minun kanssa. Kaikki muut lelut saivat jäädä lattialla olevaan lelulaatikkoon.

Tämän jälkeen tai ohessa puuhailtiin sitten kaikkea normaaliin tapakasvatukseen liittyvää, ne jätän tästä jutusta täysin pois. Pian aloitin jo ensimmäiset tokoon liittyvät asiat eli ensimmäiseksi tutustutin Metkan metalliseen noutokapulaan. Siitä tuli yksi ”normaaleista” leikkikaluista ja hetihän sitä kannettiin ylpeänä J Muiden aussieni kanssa minulla on ollut alussa enemmän tai vähemmän nouto-ongelmia, joten nyt päätin tutustuttaa Metkan heti eri noutomateriaaleihin, tokossahan tulee sekä puu- ja metallinouto sekä tunnistusnouto pienellä puisella puupalalla. Toisena minkä aloitin aika pian, oli naksuttimeen tutustuminen. Olen muiden koirieni kanssa käyttänyt sitä ja nyt päätin aloittaa sillä opettamisen heti alusta lähtien, koska sillä pystyy kaikista parhaiten kertomaan naksauttamaan koiralle sen oikean toiminnon.

Naksuttimen aloitin siis ihan sillä, että naksautin ja annoin heti namin eli opetin Metkalle, että naksuttimen ääni on yhtä kuin namia. Tämä on sitä perinteistä ehdollistamista, josta Pavlovin koiratkin ovat tunnettuja. Onneksi Metka osoittautui ahneeksi, joten opettelusta tuli todella helppoa. Uskon tuon ahneuden ansiosta meidän pääsevän vielä helpolla uusien asioiden opettelussa J Tätä tein parina iltana. Sitten otin mukaan tavallisen pakastusrasian kannen ja halusin Metkan koskevan siihen ensin kuonolla. Kun tämä meni todella hyvin, aloin vaatimaan kosketusta tassulla. Naksuttimen kanssa tosiaankin vaan odotetaan, että koira tarjoaa oikeaa toimintaa ja sitten naksautetaan siitä. Kuulostaa työläältä, mutta sitä se ei itse asiassa ole! Vaatimustasoa nostetaan sitten hiljaa eli lähdetään ensin siitä vilkaisusta, kuonokosketuksesta ja sitten tassukosketuksesta, mitä nyt itse haluaakin. Itsellä pitää olla kyllä selvä, että mitä tehdään ja mitä vaatii. Koirat yleensä tarjoavat palkan toiveessa eri toimintoja ja sitten vaan pitää olla nopea, että naksauttaa ja palkkaa siitä oikeasta asiasta. Varsinkin vilkkaan pennun kanssa joutuu olemaan tosi tarkka, että palkkaa oikeasta asiasta.

Samaan aikaan naksuttimen kanssa opetin Metkalle myös kosketuskepin, jonka idea on sama kuin alustassa, mutta kosketuskeppi on sananmukaisesti keppi, jonka päässä on pieni pallo ja koiran pitäisi koskettaa sitä kuonolla. Sitten vaan naksutellaan oikeasta toiminnosta ja palkataan. Pelkän naksuttimen kanssa siirryin opettamisessa vähän isompaan kosketusalustaan ja otin käyttöön paksun kirjan. Tämän kanssa halusin opettaa Metkalle seuraamisessa tarvittavaa takapään käyttöä ja perusasentoa. Aloitin taas kirjan vilkaisulla ja sitten hiljalleen aloin vaatimaan, että molemmat etutassut ovat kirjan päällä. Todella pian Metka ymmärsi kokeilujen kautta, että mitä nyt vaaditaan. Sitten vahvistin vaan etutassujen pitämistä kirjan päällä. Pian siirryin Metkan eteen ja vaadin taas etutassujen pitämistä kirjan päällä. Sen jälkeen aloitin liikkumisen ja odotin, että Metka siirtää vähän takatassujaan. Tässä jouduin olemaan todella tarkka ja nopea, koska pienellä pennulla liike on aluksi pientä ja nopeaa. Hiljalleen sitten vaadin takajalkojen suurempaa liikettä. Hiljalleen pääsimme tavoitteeseemme eli siihen, että Metka osaa käyttää takapäätään molempiin suuntiin kirjan päällä. Pian aloin myös kokeilemaan kirjan päällä perusasentopaikkaa eli Metka siirtyi minun vasemman jalan viereen.

Toinen isompi asia, mitä opetin heti, oli noutokapulan nostaminen maasta ja sen pito. Opetuksessa käytin jälleen naksutinta ja lähdin taas siitä vilkaisusta ja kuonokosketuksen kautta aloin vaatimaan kapulan maasta nostamista. Pian Metka oppi tämänkin, koska olin tutustuttanut häntä jo aikaisemmin eri kapuloihin ja leikin seassa niiden suussa pitämiseen. Suosituin treenivaiheen noutokapuloista on pienin tunnistusnoudon kapula, mutta teen tätä sama myös tavallisen puu- ja metallikapulan kanssa. Toisena noutoasiana opetin kapulan ottamista suoraan minun kädestä, tässä meillä parhaiten toimi pieni tunnistusnoudon kapula. Alussa oli tyytyväinen siihen, kun Metka vaan otti kapulan minulta suuhunsa ja piti sitä ihan pienen tovin. Sen jälkeen aloimme lisätä pitempää kestävyyttä tähänkin liikkeeseen.

Seuraava asia, minkä otin uutena asiana, oli taas takapään käyttöön liittyvää eli peruuttamista. Tässäkin olin vaan Metkan kanssa lattialla ja odotin, että hän vahingossa liikuttaa takatassuja vähän. Siitä heti naksautus ja palkka. Jo yhden illan opettelun jälkeen Metkalla oli selkeästi kuva vaaditusta asiasta eli toisena iltana peruutti jo hiukan! Seuraavaksi siirryin taka-alustan käyttämiseen eli tavoitteeksi tulee, että Metka peruuttaa sen verran, että takajalat ovat alustalta. Alussa peruuttamista tehtiin ihan lyhyeltä matkalta ja pidennettiin sitten matkaa aika nopeasti. Tällä hetkellä peruuttamisesta näyttää tulleen Metkan lempiliike eli tarjoaa sitä todella helposti.

Tammikuun alussa sitten ilmoitin Metkan jo ensimmäiselle tokokurssille J Seuramme järjestämällä tokon avo –kurssilla oli tilaa, joten sinnehän me heti mentiin. Ei millekään pentukurssille, mutta toisaalta minulla oli itsellä tavoitteet selvillä eikä kyse ollut ensimmäisestä tokokoirasta, joten mikäs siinä. Ensimmäisellä kerralla oli aivan ihana huomata, että ei Metkaa kiinnostanut muut koirat tai ihmiset, tykkäsi tehdä heti mamman kanssa ”töitä”. No, ehkä ne namit auttoivat ahneen koiran kanssa myös asiaa… Pystyin pitämään Metkaa myös omalla vuorolla kentällä irti, koska huomio oli täysin minussa. Itsekin ihmettelin, että miten noin pienellä voi olla noin hyvä keskittymiskyky uudessa paikassa (me ei siis oltu käyty tällä hallilla aikaisemmin). Ehkä asiaa auttoi se, että Metka on käynyt vanhemman koirani Tonyn mukana kisareissuilla vieraissa halleissa ja on tavallaan jo tottunut siihen menoon. En tiedä, mutta täytyy toivoa tämän jatkuvan J Ensimmäisen kerran teemoina meillä oli ruutu ja seuraaminen. Ruudussa harjoittelimme kosketusalustan käyttöä ja tulihan siinä tutustuttua jo ruutunauhaan ja –merkkeihin J Seuraamisessa näytimme meidän tämän hetken tilanteen kirjan eli vähän isomman alustan kanssa. Molempiin saimme todella hyviä jatkotyöstämisvinkkejä, että treenien jälkeen odotin ihan sormet syyhyten, että pääsen kokeilemaan niitä kotona! Näistä enemmän seuraavassa jutussa. Ohjatuissa treeneissähän käydään hakemassa hyvät treenivinkit ja sitten jatketaan niiden kanssa kotona.

Nuo yllä olevat kuulostavat varmasti kirjoitettuna pitkiltä ja monimutkaisilta oppimisprosesseilta, mutta niin ei tosiaankaan ole J Illasta käytin tuohon kaikkinensa ehkä noin 5-10 minuuttia, ei sen enempää! Samaan aikaan kokeilin myös montaa muutakin juttua, mutta niissä päädyin odottamaan, että pentu hiukan kasvaa. Varsinkin kun peruskäskyjen osalta olin ennakkoon päättänyt, että ensin opettelemme seisomaan, sen jälkeen maahanmenoa ja viimeisenä istumista. Tämä taas liittyy omiin aikaisempiin kokemuksiin pennun opettamisesta, yleensä ne ensimmäisinä opitut jutut ovat aikuisenakin koiralle niitä vahvimpia. Ja minä haluan peruskäskyistä seisomisesta vahvimman, koska tokojutuissa se on yleensä koiralle se kaikista vaikein.

Tärkeää on myös muistaa pennun, ja isommankin koiran, kanssa lepo! Eli täytyy malttaa pitää välissä treenaamisesta vapapäiviä ja vain leikkiä. Mielenkiintoista on nähdä, että koirakin prosessoi oppimaansa yön yli eli joskus kun tuntuu treenatessa, että ei se tätä ikinä opi, niin seuraavana päivänä se saattaakin sen jo osata!"