perjantai 16. syyskuuta 2016

Pennusta kunnon (toko)koiraksi, osa 2

Koska kirjoittamisinto on tällä hetkellä mennyt Aussi-lehteen, niin alla toinen osa sarjasta Pennusta kunnon (toko)koiraksi. Kirsin keksimät hyvät väliotsikot jää nyt pois ja kuvat on mitä muistan :)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.
Jatketaan siitä mihin pennun eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) edellisessä jäätiin…

Kävimme tosiaankin neljän kerran avoimen luokan tokokurssin heti ensimmäisenä Metkan kanssa. Mitään liikkeitähän me ei tosiaankaan osata, vain palasia sieltä täältä. Silti sain hyviä vinkkejä, miten jatkaa. Tässä joitain niistä vinkkeistä:
-          perusasento/seuraaminen: rohkeasti vain alusta pois ja ilman sitä treenaamaan
-          alusta/ruutu/merkin kierto: nyt vain etäisyyttä eli huomasin itsekin, että aika lähellä on tähän asti treenattu, joten alusta meni reilusti kauemmas
-          namiahneus: nyt tehokuuri eri luopumisharjoituksia ohjelmaan eli namia saa vasta kun odottaa vähän aikaa kärsivällisesti. Hitaasti hyvä tulee… :)
-          kaukokäskyt: nyt tehdään paljon helppoja harjoituksia vain lihasmuistiin namin kanssa lähteltä


Kaiken kaikkiaan sain hyviä vinkkejä Metkan kanssa, osa oli vahvistusta omille ajatuksille ja osa toi minullekin uuttaa ajateltavaa. Ja saimme paljon uusia ideoita mitä ja miten tehdä pennun kanssa kotona. Tärkeänä asiana saimme myös kokemusta ja treeniä siitä, miten voidaan treenata muiden seassa. Vaikka kaikki treenit tehtiin yksitellen (toiset olivat aidan takana), niin hyvää harjoitusta saimme tästäkin. Ensimmäisellä kerralla Metka ei siis edes nähnyt muita kuin minut ja namit. Seuraavilla kerroilla ehti sitten katsoa jopa jo ympärilleen, muiden ohjaajien namit kiinnostivat enemmän varsinkin kun yhdellä treenikaverilla oli grillattua makkaraa mukana oman koiran treeninamina… Ei onnistunut sillä kertaa luoksetulot, ei… :) Varsin kun tämä treenikaveri oli pitämässä Metkaa kiinni. Eli minulle myös makkaraa, niin kyllähän Metka tuli luokse vauhdilla. Näen nämä kaikki kuitenkin vaan hyvänä treeninä tulevaisuutta ajatellen. Ja tiedänpä miten voin nostaa treenatessa panoksia Metkan kanssa. Siis paremmat namit vaan mukaan, niin eiköhän se siitä…


Kotona sitten on jatkettu pohjien tekemistä kaikkiin liikkeisiin eli jatkettiin perusasennon opettelua ilman alustaa, peruuttamista, askeleen kahden seuraamista, kaukokäskyjä (namin kanssa edessä), maahanmenoa, paikallaolon alkeita ja kaikki vastaavat asiat myös oikealla (rally-tokoa varten). Nouto laitettiin jäähylle hampaiden vaihtumisen ajaksi, että siitä jää mitään huonoa muistikuvaa Metkalle.
Omassa päässäni on kauhea epäselvyys lajipainotuksesta, tekisikö asioita puhtaasti tokon kannalta vai myös rally-tokon vai ainoastaan rally-tokon. Aikaisemmin toko on ollut minulle se ykkösjuttu ja ehkä se tulee olemaan nytkin. Tokopohjalta rally-tokon tekeminen tuntuu helpommalta. Toki toko vaatii paljon enemmän panostusta, koska siinä ei saa kehua kuten rally-tokossa, kaikki liikkeet tehdään irti ja heti jo alokasluokkaan kuuluu ryhmäliike eli ollaan kehässä paikalla olossa muiden koirien kanssa. Rally-toko tuntuu paljon helpommalta, koska siinä ei ole mitään näistä. Pohdintoja :) Tehtävät päätökset tuntuvat myös suurilta ja lopullisilta, vaikka niin ei missään nimessä ole. Enkä voi sille mitään, mutta oman treenamisen tavoitteena on joku päivä kisaamaan pääseminen.

Päädyin sitten siihen, että opetan pääasiassa tokojuttuja, mutta rally-tokohöysteellä :) Eli seuraamista heti alusta lähtien myös oikealla puolella ja tiettyjä rally-tokojuttuja otin alusta lähtien kuten eteentulo (joka onkin jo varsin näppärä!), pyörähdys, puolenvaihto jalkojen välistä ym. Hyvällä tokopohjalla pääsee kuitenkin rally-tokossa pitkälle. Ja ehkä se oma mielenkiinto on eniten tokon puolella. Kuten aina sanon, niin elämä ilman terrieritokoa on tylsää!


Kahteen asiaan olen kiinnittänyt paljon huomiota alusta lähtien, toinen on ääntely/haukkuminen ja toinen pomppinen. Näiden suhteen olen pitänyt nollatoleranssia, koska molemmat ovat ei-toivottuja sekä tokossa että rally-tokossa. Onneksi Metka ei ääntele/hauku treenatessa, joten näihin en ole joutunut puuttumaan. Jos joutuisin puuttumaan, lähtisin puhtaasti kieltämisen kautta ja siitä, että palkkaa ei silloin tule vaikka liike tehtäisiin oikein. Pomppimista meillä tulee sitten namia kohti… Kaikki aussit taitavat olla kenguruille sukua, koska tämä on oman kokemukseni mukaan yleistä ausseilla J Tässä meillä on nollalinja eli namia ei saa hyppimällä ja nami tulee vasta sitten kun kaikki neljä tassua ovat maassa. Tässä joudun olemaan tosi tarkka, ettei tästä tule vielä ongelma.

Paikallaoloharjoituksia aloitin hiljalleen maassa olona, Metka on toki niin nopea ja häntää ahkerasti heiluttava koirahan liikkuu samalla, että ei varmaan tajunnut muuta kuin maahanmenon… :) Mutta, ehkä joku muistikuva jossain vaiheessa jää. Ja paikallaolon kanssa pääsee hyvin samalla harjoittelemaan vapaa-käskyä. Se on mielestäni yksi tärkeimmistä eritoten tokoon liittyvistä käskyistä, koska sillä kerrotaan koiralle, että tekeminen on ohi. Toki tämä on varmasti yksi hitaammin opetettavista asioista, koska koiralle se ei ole mitään tekemistä kuten monet muut käskyt. Vapaa-käskyn merkitys aukeaa koiralle, kun ohjaaja vaan jaksaa toistaa sitä sitkeästi. Noin 5,5 kuukauden iässä opetin Metkalle ensimmäisen kerran vasta istumista. Tai siis kyllähän Metka on istunut esimerkiksi perusasennon yhteydessä, mutta ei istu käskystä eikä sillä merkityksellä. Ja joo, ei tarvinnut kuin pari toistoa, kun Metka alkoi tarjota istumista. Liitin tähän heti nopeasti sitten sen paikalla olon eli hoin istu ja paikka käskyjä vuorotellen ja palkkasin samalla koko ajan. Istuminen loppui jälleen vapaa-käskyyn. Alussa paikalla istumisen pituus oli ehkä puolen sekunnin luokkaa, mutta siitä se on alkanut hiljalleen pidentymään. Joku varmaan ihmettelee tässä vaiheessa, että eikö Metka osaa istua? Vastaus on lyhyesti, että ei J Haluan seisomisesta ja maahanmenosta tokossa vahvoja, koska ne ovat mielestäni selkeästi vaikeampia, joten istumisen opettelu on tarkoituksella jäänyt meillä viimeiseksi. Ja istumisen opettaminen on koiralle helppoa. Metkakin on itsestään oppinut odottamaan ruokakuppia istumalla, mutta ei käskyllä. Tässä on ehkä matkittu vanhempaa koiraa, kun Tonylta vaaditaan joko perusasento tai istuminen ennen ruokakupin saamista.


Tokojutuista aloitimme heti alussa myös merkin kierron ja ruudun. Merkin kierron aloitin sillä, että merkin takana oli joku Metkan sen hetken lempileluista. Lelu vietiin merkin taakse yhdessä, innostin sillä Metkaa ja kannoin sen hiukan kauemmas. Suoraan sylistä sitten laskin sen hakemaan lelun ja siinä samalla tuli merkin kierto. Omalla sijainnilla pyrin siihen, että merkki tosissaan tuli kierrettyä. Ruudun puolestaan aloitin ihan namialustalla eli sitä käytiin koskemassa ja siitä tuli palkka. Aika nopeasti siirryin itse kauemmas, että saimme etäisyyttä ja irtoamista minusta kauemmas.

Merkin kierrossa olen nyt siirtynyt siihen, että näytän kädellä merkin suuntaan ja suuntaan vielä lisäksi koiran puoleisella jalalla merkkiä kohti. Tarkoituksena on päästä hiljalleen eroon sitten omista avuista. Näillä on kuitenkin saatu merkin kiertoa eteenpäin, koska kävi aika pian ilmi, että se lelu merkin takana ei ole riittävän houkutteleva Metkalle. Nyt sitten kokeillaan tällä tavalla. Nyt pystyn lähettämään Metkan merkin kiertoon jo noin viiden metrin päästä. Avoimessa luokassa kiertomatka on 10 metriä, joten suunta on oikea.


Ykköspalkkana meillä toimii ilmiselvästi nami! Metka on sen verran ahne, että nami käy joka tilanteeseen. Namina meillä käytetään vielä ihan joko tavallista nappulaa tai pieneksi pilkottua frolicia. Jos se päivä koittaa, että nämä eivät tehoa, niin sitten kokeillaan muita nameja. Itse haluaisin palkata Metkaa enemmän leikkimällä, mutta se on vielä vaikeaa hallisssa tai vieraassa paikassa… Kotona kyllä leikkiminen onnistuu. Nyt olemme opetelleet leikkimään hallilla ihan ensimmäisenä asiana ja siinä Metka on täysillä mukana! Tämän jälkeen siirrymme enemmän namipalkkaan. Leikkimisen puutetta vieraissa paikoissa en vielä hätäile, kyllä se sieltä tulee ajan kanssa ja kaikki koirat ovat tämän suhteen ihan yksilöllisiä. Toiselle suurin leikkipalkka on vaikkapa lelun yhdessä kiskominen, toinen tykkää enemmän vaikkapa noutoleikeistä pallon kanssa. Kehuminen (eli ns. sosiaalinen palkka) toimii myös hyvin palkkana eli kun mamma on tyytyväinen, niin sekin käy Metkalle palkaksi. Tätä käytän näin alussa paljon eli kehun, mutta annan myös lisäksi namia. Haluan Metkan liittävän kehun myös namipalkkaan (tai leikkiin myöhemmin).

Ei kaikki aina ihan niin helppoa ole, meidän suurimpia haasteita ovat olleet tähän asti
-          nopeus: pieni pentu on niin nopea, että pitää olla erittäin tarkka, jotta saa palkattua juuri siitä oikeasta toiminnosta. Naksutellessakin on niin helppo palkata pikkaisen väärästä toiminnosta.
-          ahneus: välillä tuntuu, että se vie kaiken keskittymiskyvyn, mutta annettakoon vielä noin nuorelle anteeksi :) Ja kyllä ahnetta koiraa on paljon helpompi kouluttaa!
-          pieni koko: esimerkiksi perusasennossa sentti liian takana tai edessä ei näytä noin pienellä paljolta, mutta täysikasvuisella aussilla se on taatusti liikaa.
-          oma malttamattomuus: pentu oppii niin nopeasti asioita, että oma vaatimustaso kasvaa liian nopeasto. Pitäisi jaksaa edetä rauhallisesti ja hitaasti pennun kanssa.
-          pomppinen: tulee herkästi namien kanssa…

Ensimmäinen näyttelymme oli kotinäyttely eli Vaasan näyttely 17.4. ja tietenkin vielä pentuluokka. Ennen Vaasan näyttelyä seuramme järjesti näyttelyharjoituksia, joten suuntasimme sinne ensin harjoittelemaan. Kotona kun tokojutut ovat menneet selkeästi näyttelykäyttäytymisen edelle jostain kumman syystä. Eniten itse jännitin sitä, miten Metka reagoi näyttelyhulinaan ja toimii sitten kehässä. Vanhemman koiran kanssa ei jännitä, koska tietää jo miten se toimii (yleensä). Alussa Metkan piti vähän ihmetellä kaikkia erikokoisia ja haukkuvia koiria, mutta sen jälkeen kaikki olikin jo ok. Onneksi olen kuljettanut Metkaa vanhemman koiran mukana kisamatkoilla, joten eri koirahallit ovat tulleet tutuiksi. Kehässä Metka oli oma rento itsensä ja kulki todella nätisti, tuloksena meillä oli tällä kertaa ROP-pentu. Oman suorituksen jälkeen oli taas kiva katsella omassa boksissa näyttelyhulinaa. Omaan boksiin olen totuttanut Metkaa paljon, koska tulevaisuudessa sitä käytän paljon; autossa reissataan omassa boksissa, siellä rauhoitutaan hallilla treenien välissä ja kisamatkoilla on saatu sieltä katsella hulinaa. Metka onkin oppinut käyttämään sen ajan hyödyksi ja yleensä nukkuu siellä :)

Kesää odotan innolla, että pääsemme treenaamaan omallakin pihalla. Kesälle on myös suunniteltu erilaisia juttuja Metkan kanssa eli käymme parissa näyttelyssä varmaan pyörähtämässä (koska muut kisakentät odottavat vielä kasvua ja oppimista) sekä erilaisia koulutuksia olen suunnitellut jo vahvistamaan Metkan tulevaisuutta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti