"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa
tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa,
vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien
kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis
selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke
silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua
;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka
kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.
Jo Metkaa (Melukylän Mutkat Aukee) ottaessa oli selvää, että
pennun lajit tulevat olemaan minulla tokon ja rally-tokon parissa, mieheni
tulee sitten myöhemmin pennun kasvettua keskittymään agilityyn. Pentu vähän
sitten valikoituikin niillä perusteilla meille J Ja hyvä reipas terrierin alku saatiinkin!
Mielestäni vielä pienen pennun kanssa ei voi puhua oikeasti
kouluttamisesta tai treenaamisesta. Kaikkein tärkeintä on hyvän suhteen
luominen pennun kanssa ja leikin varjolla voidaan ”opettaa” yhtä sun toista oli
sitten tavoitteena ihan pelkkä arkitottelevaisuus ja vakavampi
kisatottelevaisuus. Omat tavoitteeni alkutreenauksen suhteen ovatkin
-
haluan meille hyvän suhteen ja kontaktin
pentuun, jotta se olisi motivoitunut tekemään minun kanssa asioita
-
haluan opettaa alkeita eri lajeihin nimenomaan
ylempiä luokkia silmällä pitäen
-
keskitytään aluksi juttuihin, joiden pitäisi
parantaa seuraamista, seuraamisen opettelu heti alusta lähtien myös oikealla
puolella ja takapään käyttöä
-
meillä molemmilla pitää olla hauskaa! J
Kotiin tutustumispäivien jälkeen aloitin jo nopeasti
leikkimisharjoitukset, pennun kanssahan ne sujuvat paremmin kuin hyvin. Halusin
kuitenkin, että pentu oppii leikkimään nimenomaan minun kanssa, ei yksin tai
toisen koiran kanssa. Leikkimisen ohessa tuli todella helposti opeteltua oma
nimi ja yhteistyön rakentaminen tulevaisuutta varten aloitettiin. Oma nimi
opittiin niin hyvin, että kun ensimmäisen kerran kävimme rokotuksilla ja
eläinlääkäri kutsui meidät sisään Metkan nimellä, niin Metka reagoi siihen
heti! Leikkimisen aloitin ihan vaan testaamalla kotona olevista eri leluista,
että mikä tuntuu kiinnostavan Metkaa eniten ja mitä halutaan kiskoa ja
retuuttaa minun kanssa eniten. Suosikiksi nousi yksi narulelu, jossa oli mukana
oikeaa karvaa ja jonka laitoinkin sitten talteen ja sen Metka sai vain silloin
kun leikki minun kanssa. Kaikki muut lelut saivat jäädä lattialla olevaan
lelulaatikkoon.
Tämän jälkeen tai ohessa puuhailtiin sitten kaikkea
normaaliin tapakasvatukseen liittyvää, ne jätän tästä jutusta täysin pois. Pian
aloitin jo ensimmäiset tokoon liittyvät asiat eli ensimmäiseksi tutustutin
Metkan metalliseen noutokapulaan. Siitä tuli yksi ”normaaleista” leikkikaluista
ja hetihän sitä kannettiin ylpeänä J Muiden aussieni kanssa minulla on ollut alussa
enemmän tai vähemmän nouto-ongelmia, joten nyt päätin tutustuttaa Metkan heti
eri noutomateriaaleihin, tokossahan tulee sekä puu- ja metallinouto sekä
tunnistusnouto pienellä puisella puupalalla. Toisena minkä aloitin aika pian,
oli naksuttimeen tutustuminen. Olen muiden koirieni kanssa käyttänyt sitä ja
nyt päätin aloittaa sillä opettamisen heti alusta lähtien, koska sillä pystyy
kaikista parhaiten kertomaan naksauttamaan koiralle sen oikean toiminnon.
Naksuttimen aloitin siis ihan sillä, että naksautin ja
annoin heti namin eli opetin Metkalle, että naksuttimen ääni on yhtä kuin
namia. Tämä on sitä perinteistä ehdollistamista, josta Pavlovin koiratkin ovat
tunnettuja. Onneksi Metka osoittautui ahneeksi, joten opettelusta tuli todella
helppoa. Uskon tuon ahneuden ansiosta meidän pääsevän vielä helpolla uusien
asioiden opettelussa J
Tätä tein parina iltana. Sitten otin mukaan tavallisen pakastusrasian kannen ja
halusin Metkan koskevan siihen ensin kuonolla. Kun tämä meni todella hyvin,
aloin vaatimaan kosketusta tassulla. Naksuttimen kanssa tosiaankin vaan
odotetaan, että koira tarjoaa oikeaa toimintaa ja sitten naksautetaan siitä.
Kuulostaa työläältä, mutta sitä se ei itse asiassa ole! Vaatimustasoa nostetaan
sitten hiljaa eli lähdetään ensin siitä vilkaisusta, kuonokosketuksesta ja sitten
tassukosketuksesta, mitä nyt itse haluaakin. Itsellä pitää olla kyllä selvä,
että mitä tehdään ja mitä vaatii. Koirat yleensä tarjoavat palkan toiveessa eri
toimintoja ja sitten vaan pitää olla nopea, että naksauttaa ja palkkaa siitä
oikeasta asiasta. Varsinkin vilkkaan pennun kanssa joutuu olemaan tosi tarkka,
että palkkaa oikeasta asiasta.
Samaan aikaan naksuttimen kanssa opetin Metkalle myös
kosketuskepin, jonka idea on sama kuin alustassa, mutta kosketuskeppi on
sananmukaisesti keppi, jonka päässä on pieni pallo ja koiran pitäisi koskettaa
sitä kuonolla. Sitten vaan naksutellaan oikeasta toiminnosta ja palkataan.
Pelkän naksuttimen kanssa siirryin opettamisessa vähän isompaan
kosketusalustaan ja otin käyttöön paksun kirjan. Tämän kanssa halusin opettaa
Metkalle seuraamisessa tarvittavaa takapään käyttöä ja perusasentoa. Aloitin
taas kirjan vilkaisulla ja sitten hiljalleen aloin vaatimaan, että molemmat
etutassut ovat kirjan päällä. Todella pian Metka ymmärsi kokeilujen kautta,
että mitä nyt vaaditaan. Sitten vahvistin vaan etutassujen pitämistä kirjan
päällä. Pian siirryin Metkan eteen ja vaadin taas etutassujen pitämistä kirjan
päällä. Sen jälkeen aloitin liikkumisen ja odotin, että Metka siirtää vähän takatassujaan.
Tässä jouduin olemaan todella tarkka ja nopea, koska pienellä pennulla liike on
aluksi pientä ja nopeaa. Hiljalleen sitten vaadin takajalkojen suurempaa
liikettä. Hiljalleen pääsimme tavoitteeseemme eli siihen, että Metka osaa
käyttää takapäätään molempiin suuntiin kirjan päällä. Pian aloin myös
kokeilemaan kirjan päällä perusasentopaikkaa eli Metka siirtyi minun vasemman
jalan viereen.
Toinen isompi asia, mitä opetin heti, oli noutokapulan
nostaminen maasta ja sen pito. Opetuksessa käytin jälleen naksutinta ja lähdin
taas siitä vilkaisusta ja kuonokosketuksen kautta aloin vaatimaan kapulan
maasta nostamista. Pian Metka oppi tämänkin, koska olin tutustuttanut häntä jo
aikaisemmin eri kapuloihin ja leikin seassa niiden suussa pitämiseen. Suosituin
treenivaiheen noutokapuloista on pienin tunnistusnoudon kapula, mutta teen tätä
sama myös tavallisen puu- ja metallikapulan kanssa. Toisena noutoasiana opetin kapulan
ottamista suoraan minun kädestä, tässä meillä parhaiten toimi pieni
tunnistusnoudon kapula. Alussa oli tyytyväinen siihen, kun Metka vaan otti
kapulan minulta suuhunsa ja piti sitä ihan pienen tovin. Sen jälkeen aloimme
lisätä pitempää kestävyyttä tähänkin liikkeeseen.
Seuraava asia, minkä otin uutena asiana, oli taas takapään
käyttöön liittyvää eli peruuttamista. Tässäkin olin vaan Metkan kanssa
lattialla ja odotin, että hän vahingossa liikuttaa takatassuja vähän. Siitä
heti naksautus ja palkka. Jo yhden illan opettelun jälkeen Metkalla oli
selkeästi kuva vaaditusta asiasta eli toisena iltana peruutti jo hiukan!
Seuraavaksi siirryin taka-alustan käyttämiseen eli tavoitteeksi tulee, että
Metka peruuttaa sen verran, että takajalat ovat alustalta. Alussa peruuttamista
tehtiin ihan lyhyeltä matkalta ja pidennettiin sitten matkaa aika nopeasti.
Tällä hetkellä peruuttamisesta näyttää tulleen Metkan lempiliike eli tarjoaa
sitä todella helposti.
Tammikuun alussa sitten ilmoitin Metkan jo ensimmäiselle
tokokurssille J
Seuramme järjestämällä tokon avo –kurssilla oli tilaa, joten sinnehän me heti
mentiin. Ei millekään pentukurssille, mutta toisaalta minulla oli itsellä
tavoitteet selvillä eikä kyse ollut ensimmäisestä tokokoirasta, joten mikäs
siinä. Ensimmäisellä kerralla oli aivan ihana huomata, että ei Metkaa
kiinnostanut muut koirat tai ihmiset, tykkäsi tehdä heti mamman kanssa ”töitä”.
No, ehkä ne namit auttoivat ahneen koiran kanssa myös asiaa… Pystyin pitämään
Metkaa myös omalla vuorolla kentällä irti, koska huomio oli täysin minussa.
Itsekin ihmettelin, että miten noin pienellä voi olla noin hyvä keskittymiskyky
uudessa paikassa (me ei siis oltu käyty tällä hallilla aikaisemmin). Ehkä asiaa
auttoi se, että Metka on käynyt vanhemman koirani Tonyn mukana kisareissuilla
vieraissa halleissa ja on tavallaan jo tottunut siihen menoon. En tiedä, mutta
täytyy toivoa tämän jatkuvan J
Ensimmäisen kerran teemoina meillä oli ruutu ja seuraaminen. Ruudussa
harjoittelimme kosketusalustan käyttöä ja tulihan siinä tutustuttua jo
ruutunauhaan ja –merkkeihin J
Seuraamisessa näytimme meidän tämän hetken tilanteen kirjan eli vähän isomman
alustan kanssa. Molempiin saimme todella hyviä jatkotyöstämisvinkkejä, että
treenien jälkeen odotin ihan sormet syyhyten, että pääsen kokeilemaan niitä
kotona! Näistä enemmän seuraavassa jutussa. Ohjatuissa treeneissähän käydään
hakemassa hyvät treenivinkit ja sitten jatketaan niiden kanssa kotona.
Nuo yllä olevat kuulostavat varmasti kirjoitettuna pitkiltä
ja monimutkaisilta oppimisprosesseilta, mutta niin ei tosiaankaan ole J
Illasta käytin tuohon kaikkinensa ehkä noin 5-10 minuuttia, ei sen enempää!
Samaan aikaan kokeilin myös montaa muutakin juttua, mutta niissä päädyin
odottamaan, että pentu hiukan kasvaa. Varsinkin kun peruskäskyjen osalta olin
ennakkoon päättänyt, että ensin opettelemme seisomaan, sen jälkeen maahanmenoa
ja viimeisenä istumista. Tämä taas liittyy omiin aikaisempiin kokemuksiin
pennun opettamisesta, yleensä ne ensimmäisinä opitut jutut ovat aikuisenakin
koiralle niitä vahvimpia. Ja minä haluan peruskäskyistä seisomisesta vahvimman,
koska tokojutuissa se on yleensä koiralle se kaikista vaikein.
Tärkeää on myös muistaa pennun, ja isommankin koiran, kanssa
lepo! Eli täytyy malttaa pitää välissä treenaamisesta vapapäiviä ja vain
leikkiä. Mielenkiintoista on nähdä, että koirakin prosessoi oppimaansa yön yli
eli joskus kun tuntuu treenatessa, että ei se tätä ikinä opi, niin seuraavana
päivänä se saattaakin sen jo osata!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti