Pennusta kunnon toko(koiraksi), osa 6

Ja kun kirjoitusmotivaatio on huono, niin laitetaan taas seuraava Aussi-lehdessä ollut juttu! Se on tällä kertaa ilman kuvia. koska ne olen näemmä jo deletoinut...

"Jatketaan siitä mihin nuoren miehen (ei enää pennun) eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin… Kun edellisessä osassa kerroin vähän meidän kisasuunnitelmista ja –tilanteesta, niin tässä sitten perehdyn kahteen niihin koskevaan aiheeseen eli palkkaamiseen sekä palkattomuuteen.

Treeninamit

Tunnustan namipalkkaavan paljon. Tai niin ainakin luulen J Meillä ehdottomasti se ykköspalkka on nami. Sekä hyvässä että pahassa minulla on ahne pieni aussi, joka välillä sokeutuu namit nähdessään. Toisaalta ahnetta koiraa on kaikista helpoin kouluttaa. Metkakin tekisi kyllä namin vuoksi melkein mitä vaan. Olen vielä siinä onnellisessa tilanteessa, että Metkalle käy siis aivan kaikki namit. Joillekin nirsommille saattaa käydä vain esimerkiksi nakki. Näin meillä ei ole. Toki itse suosin treenatessa nimenomaan pehmeitä nameja, jolloin koiralla ei mene kauaa aikaa namin syömisessä. Kovempia nameja joutuu pureskelemaan yleensä paljon enemmän, joten tekeminen keskeytyy paljon pitemmäksi aikaa.

Tällä hetkellä meillä on käytössä pieniksi pilkotut frolicit (pienestä frolicista saa neljä treeninamia, isommasta frolicista kuusi), puolitetut Natural Menut ja saksilla pienityt ankanfilepalat. Erikoisnameina käytän tällä hetkellä pieneksi pilkottuja Naturis Fresf Meat –koiranmakkaranameja, jotka tuoksuvat omaankin nenään hyvältä! Se mikä on huomattavaa, minun namipalat ovat pieniä. Juuri ihan asiasta tehden viivoittimella mittasin eli ne ovat noin 0,5 x 0,5 sentin kokoisia. Laskin, että yhdestä lihapullasta saa pilkkomalla 32 namipalaa aussille! Ei mitään isoja, mutta eipä koiran mahaa olekaan tarkoitus niillä täyttää. Ja oikein tehdystä asiasta koiraa voi palkata joko vaatimattomasti vain yhdellä namin palalla tai sitten, jos asia on tehty erityisen hyvin, niitä voi antaa useamman. Palkkaamisen mennyttä aikaa saa helposti pidennettyä syöttämällä namit koiralle yksitellen. Joskus joku viisaampi koiraihminen on sanonut, että koiraa pitäisi palkata vähintään yhtä kauan kuin ao. oikein tekeminen kesti. Eli aika voi olla joskus pitkäkin.

Koska Metka ei tosiaankaan ole nirso, käytössä olevat namit vaihtelevat vähän sen mukaan, mitä kotoa löytyy (palkintoina ollaan saatu monesti kaikenlaisia ja -kokoisia nameja). Namien pilkkomisessa minulla on tosiaankin sakset aktiivisesti käytössä, sillä tykkään ennen treenejä pilkkoa namit valmiiksi erilliseen treeninamiastiaan, joten itse treenitilanteessa aikaa ei enää tarvitse käyttää niiden pilkkomiseen. Ja kun kyseessä on pieni koira, joka kuitenkin treenaa viikon aikana paljon, ei nameihin mene paljoa rahaa, koska ne pystyy pilkkomaan niin pieniksi. Lisäksi mikä on tärkeä huomata, on huomioida syötetyt treeninamit varsinaisen ruuan määrässä. Eli kun meillä treenataan paljon, niin tämä huomioidaan varsinaisen annetun ruuan määrässä. Muuten treeninamit kertyvät herkästi koiran lantioille J

Treenilelut ja muut palkkausvälineet

Äänihän meillä on aina mukana. Eli äänellä kehuminen kannattaa muistaa aina vaikka ne namit olisivat jääneet pois matkasta. Itse kehun koiraa tylsästi vaan ”hyvä poika”, kun se tekee oikein. Ehkä tärkeintä ei ole kuitenkaan se, mitä sanotaan, vaan se meidän äänensävy. Jos kehu tulee iloisella äänellä, niin ei koiralle ole niillä sanoilla mitään merkitystä. Kehuminen on tärkeää myös silloin, kun koiran kanssa mennään kohti palkattomuutta. Toko- ja rally-tokokehissä koiraa ei saa palkata namilla, mutta äänellä kyllä senkin edestä. Ja senkin käyttö kannattaa opetella, jotta sitä osaa käyttää koiraa innostavasti.

Monet ei niin namiahneet koirat saattavat palkkaantua parhaiten lelulla. Ja lelu on palkkana se, joka vaatii ohjaajalta vaivannäköä sekä aktiivista osallistumista leikkituokioon lelulla. Minulla on treeneissä käytössä sellaisia leluja, joiden kanssa saa leikkiä vain omistajan kanssa koiratreeneissä. Kotona on sitten ihan omat lelut. Lelun arvoa voi nostaa helposti nostamalla sen esimerkiksi eteisen hattuhyllylle, josta sitten lelua vaan näytetään pikaisesti koiralle ja sen jälkeen lelulle lässytetään tai jutellaan muuten iloisesti. Voin kertoa, että tekemällä näin lelusta tulee koiran silmissä erittäin arvokas ja tavoittelemisen arvoinen seuraavissa treeneissä. Meillä ykköslelu on tällä hetkellä punainen vinkupallo, jonka vinku on jo äänetön, mutta se ei menoa haittaa! Yhdessä leikimme sitten pallon kanssa noutoleikkiä ja välillä Metka saa juoksennella yksin pallon kanssa. Muistettavaa on kuitenkin, että leikki lopetetaan ennen kuin koira kyllästyy siihen. Näin koira jaksaa leikkiä seuraavallakin kerralla.

Loppupalkka

Yhtenä asiana vielä opetan kaikille koirilleni loppupalkan. Eli treenien tai kisasuorituksen jälkeen se paras ja isoin palkka tulee treenirepusta. Kisoissa käytän loppupalkkana usein jotain koiran valmisruokaa (esim. cesar), mitä koirat eivät saa normaalisti. Loppupalkka on usein myös auton peräkontissa koirien häkkien vieressä eli oman suorituksen jälkeen sinne mennään vauhdilla. Tällä hetkellä ”autonamina” on naudan mahanpaloja.

Loppupalkan opettaminen koiralle on sekä helppoa että vaikeaa yhtä aikaa. Itse en näytä loppupalkkaa etukäteen paljoa, ettei koira karkaa kehästä sinne, lopuksi mennään vaan repulle hakemaan tai syömään se. Tärkeintä on se, että varsinkin alussa toimitaan samalla lailla. Ahne koira oppii aika pian tästä, että lopuksi mennään sinne repulle ja sieltä saa jotain kivaa. Sen jälkeen, kun ne ovat oppineet loppupalkan, niin ne osaavat sen yleensä todella hyvin. Treeneissä meillä on loppupalkka koko treenien jälkeen yleensä autossa, kisoissa repussa. Omat koirani eivät ole tehneet tämän suhteen näkyvää eroa, ihan samalla lailla niillä on kauhea kiire aina repulle tai auton luokse J

Kohti palkkaamattomuutta

Hiljalleen alan opettaa kaiken ohessa, että kun alussa palkka tulee heti ja aina oikean suorituksen jälkeen, niin ainapa ei olekaan näin! Edellytyksenä on, että koira tosiaankin osaa jo vaadittavat asiat. Välillä onkin vaikka kaksi asiaa, jotka pitää tehdä ennen namipalkkaa, sitten yksi, sitten taas vaikka yksi, sitten kolme jne. Tarkoituksena on tehdä palkattomuutta sellaisissa sarjoissa, ettei koira opi niitä ennakoimaan (”palkka tulee aina kahden asian jälkeen”). Mietin nämä sarjat etukäteen päässäni, koska minulle ei ainakaan sovi niiden miettiminen treenien aikana. En vaan kykene siihen tai sarjoista tulee aina muuten samanlaisia.

Esimerkiksi seuraamisen opettamisen aloitan nami-imuttamisella ja sillä, että nami on aina vasemmassa kädessä, kuten koirakin on vasemmalla puolella. Hiljalleen siirrän namin oikeaan käteen, jolloin palkka tulee ensin oikeasta kädestä vasempaan käteen ja sitten koiralle. Tällä pyrin estämään koiran vinot asennot kohti namikättä (siis sitä oikeanpuoleista kättä). Sen jälkeen namit tulee vaikka vasemmasta taskusta, kotona pöydältä, sitten vaikka repusta jne… Nami-imuttamisella seuraaminen voi olla pitkääkin, mutta kun palkka siirtyy vasemmasta kädestä muualle, palaan 1-2 askeleen seuraamisiin. Tarkoituksena on saada pidettyä seuraaminen pidettyä hyvänä J Kuulostaa kirjoitettuna paljon helpommalta kuin mitä on käytännössä.

Kisanomaiset treenit

Ennen varsinaista kisasuoritusta, olisi hyvä, jos olisi mahdollista osallistua kokeenomaisiin treeneihin. Koira voi reagoida tuollaisessa tilanteessa nimittäin aivan yllättävästi, koska vaikkapa omistaja jännittää ja paikka on uusi… Kisanomaisilla treeneillä tarkoitetaan siis kokeenomaista suoritusta, joka tehdään palkatta ja mahdollisimman samoin kuin virallisissa kisoissa. Näissä treeneissä voidaan tehdä vaikka kaikki tokon alokasluokan liikkeet tai sitten vain osa niistä.

Itse suosin kokeenomaisina treenitilanteina erilaisia epävirallisia kisoja. Sanon niitä aina maksullisiksi treeneiksi J Monesti nämä ovat vaan ainoa mahdollisuus päästä eri paikkoihin tekemään suoritus vieraiden ihmisten katseiden alla. Suosittelen lämpimästi. Näissä oppii omastakin jännityksestä paljon ja näkee sen, miten koira reagoi omaan jännittämiseen. Pyrin tekemään epävirallisen kisasuorituksen kuten tekisin oikeissakin kisoissa eli en palkkaa kehässä ym. pyrin pitämään rutiinit samana ja loppupalkka myös odottaa laukussa. Koirahan ei tiedä, onko tilanne oikea kisasuoritus vai ei.

Mielestäni on myös tärkeää, että jos teidän koiralle vaikeita treenejä, niin välillä pitää tehdä myös helppoja. Koiran motivaatio pysyy yllä paremmin, kun koirakin saa välillä onnistumisen mahdollisuuksia. Itse teen usein myös tavallaan ylivaikeita treenejä, jotta sitten virallinen kisasuoritus on siihen verrattuna suorastaan ylihelppo."