Mitä sitä ollaan sitten tehty viimeiset viikot... VOI1:n jälkeen fiilikset on kyllä ollut aika huikeat :) Sen jälkeen piti kuitenkin ryhdistyä ja aloittaa arki. Tokon piirinmestaruuskisat ovat nimittäin 31.8. Vöyrillä, Onni osallistuu joukkuekisaan voittajassa ja Tony avoimessa. Palattiin siis normaaliin treenirytmiin eli jatkettiin iltatreenejä kotona.
Onnin kanssa huomasin heti, että tunnarissa ei saa pitää liian pitkiä taukoja. Se ei nimittäin ole meillä vielä niin varma liike, että se sitä kestäisi. Jouduin palamaan hieman takaisin eli ottamaan taas nameja reilusti tunnareiden joukkoon, sitten jaksettiin taas haistella. Nyt ollaan tehty tunnari muutama kerta kokeenomaisemmin treeneissä ja ei... Onni kyllä löytää omansa heti, mutta sitten pitää alkaa haistelemaan muita ja käyttää niitä suussa, tuo sitten sen oikean kyllä minulle. Hirveän vaikea miettiä, miten tuota nollaisi/palkkaisi ym. Ja on kyllä hirveän turhauttavaakin :( No, lisää treenejä ja enemmän tunnareita häiriössä/niin, että Onnin kierrokset nousevat, koska varsinkin silloin tulee näitä muita viritelmiä.
Piti sitten tänäkin aamuna ennen töitä ottaa yksi tunnari kotipihalla. Hyvin meni, oma tuli erittäin määrätietoisesti! Lisää onnistumisia nyt vaan alle, niin eiköhän se tästä :)
Muuten ollaan pihatreeneissä otettu suunnilleen kaikkia liikkeitä, pikkaisen olen pähkälöinyt luoksetulon ensimmäisen pysäytyksen kanssa. Se ei nimittäin missään nimessä ole hyvä. Kokeilen jo palaamista käsimerkkiin, mutta siitä tuli todettua kokeenomaisissa treeneissä, että ei toimi.
Tonykin on ollut ihan intopinkeenä, kun on päässyt urakalla treenaamaan :) Tonyn kanssa luoksetulon pysäytykseen vaihdoin suullisen merkin käsimerkkiin ja vaihto näyttäisi toimivan jopa kokeenomaisesissa treeneissäkin. Että pidetään nyt sormia ristissä... Muuten ollaan otettu perusjuttuja, noutoa ehkä vähän enemmän ja eri virityksillä. Nyt toimivimmalta näyttää noutokapulan vaihto palloon, mutta saa nähdä miten sen kanssa käy koetilanteessa, kun ei näe palloa kädessä...
Piirinmestaruuskisojen jälkeen alamme sitten Onnin kanssa tosissaan treenaamaan evl:n liikkeitä, suurin osahan siellä on samaa, mutta opittavaa on edelleen. Ilmoittauduin Välimäen Leenan evl-nettikurssillekin, että katsotaan, jos saataisiin sieltä hyviä treenivinkkejä. Pitääkin jossain vaiheessa kirjoittaa päivitys meidän evl-liiketilanteesta.
tiistai 27. elokuuta 2013
maanantai 26. elokuuta 2013
Aussileiri ja club show
Australianterrierikerho järjesti pitkästä aikaa aussileirin Inkoossa ja sattui niin "onnekkaasti", että se osui samaan viikonloppuun, kun Arsenal pelasi Suomessa... Kuten meidän koirien nimistä voi päätellä, Petrihän suunnilleen ilmoitti, että sinne hän lähtee. No, minä jouduin sitten ikään kuin "pakosta" menemään aussileirille lauantaina ja sunnuntain club show meni sitten samoilla matkoilla.
Eli lauantain ohjelmassa oli sitten pienimuotoinen luento näyttelykäyttäytymisestä, jonka jälkeen porukka sitten jakautui kahteen osaan eli aloittelijat ja pitemmällä olevat. Menin sitten jälkimmäiseen ryhmään, koska kai sitä on joskus tullut sen verran oltua näyttelyissä, että tiedän mitä siellä tehdään :) Meidän ryhmän osalta suoritukset videoitiin sekä ennen että jälkeen opastuksen, että nähtäisiin onko mitään eroa suorituksissa. Ihan mielenkiintoista, vaikka oma mielenkiinto näyttelyitä kohtaan ei tällä hetkellä ole hirveän suuri. Samaan aikaan pyöri sitten trimmausopastukset. Suuren ahaa-elämyksen sain kahteen sormiin laitettavista trimmauskumeista! Luulin, että en saa nypittyä mitenkään Onnin sitkeimpiä niskakarvoja, mutta niin vaan ne lähti! Että menee ostoslistalle! :)
Aikatauluhan ei pitänyt päivän osalta yhtään paikkaansa... Ei siinä mitään, mutta ne mielenkiintoisemmit osiot eli agility ja toko jäi viimeisetksi. Eikä siinäkään mitään, mutta näille jäi sitten tosi vähän aikaa ja ne olivat päällekkäin... Että kiva :( Tokoa oli vetämässä nuori noutajatyttö, jonka nimeä en mitenkään muista. Aikaa oli vaan niin vähän, että... Mielenkiintoisempaa oli keskustelut muiden tokoilevien aussiomistajien kanssa :) Sitten tulikin poislähdön aika, kun toiset alkoivat tekemään aussivisaa... Ihan kiva päivä, mutta olisi kyllä jäänyt menemättä, jos ei olisi osunut ajoituksellisesti näin hyvin kohdalle.
Sunnuntaiksi ajeltiin sitten taas uudestaan Inkooseen Helsingistä, ohjelmassa oli tällä kertaa club show. Onnin aikuisten urosten luokassa uroksia oli kymmenkunta, ei sijoitettu viiden parhaan joukkoon, mutta Onni oli ihanin :) Käyttäytyi niin nätisti, että <3 "Tuomarina" toimi pitkänlinjan aussikasvattaja Jill Grenaae Tanskasta. Tuomari oli kiltti ja kirjoitti kaikille nätit arvostelut, tässä Onnin:
"7 year old male of excellent type, lovely long masculine head, been (?) expression, ok pigmention, nice necle and topline, good tail set and tail. Nicely angulated in front and rear, over alla a larger size, but a quality male, excellent temperament, excellent presented."
Tony puolestaan pääsi esiintymään veteraaneihin, niitä olikin vain kaksi. Tonyn kanssa sai tehdä kehässä tosissaan töitä, sillä eihän Tony millään olisi malttanut pitää tassuja maassa ja loppuseisotus tuomarin edessä oli Tonyn mielestä aivan liian pitkä... Tony nimittäin ehti kaksi kertaa tassulla haroa näyttelyremmin pois jo toisen korvan takaa... ;) Kävi aika vissiin pitkäksi :) Mutta muuten kyllä käyttäytyi hienosti, esiintyi oikein ryhdikkäästi ja ihan nautti, kun tuomaritäti tutki. Ja tuomaritäti tykkäsi energisestä hyväkuntoisesta veteraanista ja sai taatusti hyvät naurut meidän kustannuksella :) Ehkä sitä voisi harkita oikeitakin veteraanikehiä Tonyn kanssa... :) Sijoituttiin pirteästä esiintymisestä huolimatta toiseksi, tässä Tonyn arvostelu:
" Wonderful nine year old of excellent condition who has no idea how old he is. Lovely typical terrier temperament, nice well made head, typical expression, nice neck and topline & tail set, well angulated in front and rear, lovely coat and quality of coat, a aussie through and true, very well presented."
Eli lauantain ohjelmassa oli sitten pienimuotoinen luento näyttelykäyttäytymisestä, jonka jälkeen porukka sitten jakautui kahteen osaan eli aloittelijat ja pitemmällä olevat. Menin sitten jälkimmäiseen ryhmään, koska kai sitä on joskus tullut sen verran oltua näyttelyissä, että tiedän mitä siellä tehdään :) Meidän ryhmän osalta suoritukset videoitiin sekä ennen että jälkeen opastuksen, että nähtäisiin onko mitään eroa suorituksissa. Ihan mielenkiintoista, vaikka oma mielenkiinto näyttelyitä kohtaan ei tällä hetkellä ole hirveän suuri. Samaan aikaan pyöri sitten trimmausopastukset. Suuren ahaa-elämyksen sain kahteen sormiin laitettavista trimmauskumeista! Luulin, että en saa nypittyä mitenkään Onnin sitkeimpiä niskakarvoja, mutta niin vaan ne lähti! Että menee ostoslistalle! :)
| "Ihania tyttöjä täällä!" |
Sunnuntaiksi ajeltiin sitten taas uudestaan Inkooseen Helsingistä, ohjelmassa oli tällä kertaa club show. Onnin aikuisten urosten luokassa uroksia oli kymmenkunta, ei sijoitettu viiden parhaan joukkoon, mutta Onni oli ihanin :) Käyttäytyi niin nätisti, että <3 "Tuomarina" toimi pitkänlinjan aussikasvattaja Jill Grenaae Tanskasta. Tuomari oli kiltti ja kirjoitti kaikille nätit arvostelut, tässä Onnin:
"7 year old male of excellent type, lovely long masculine head, been (?) expression, ok pigmention, nice necle and topline, good tail set and tail. Nicely angulated in front and rear, over alla a larger size, but a quality male, excellent temperament, excellent presented."
Tony puolestaan pääsi esiintymään veteraaneihin, niitä olikin vain kaksi. Tonyn kanssa sai tehdä kehässä tosissaan töitä, sillä eihän Tony millään olisi malttanut pitää tassuja maassa ja loppuseisotus tuomarin edessä oli Tonyn mielestä aivan liian pitkä... Tony nimittäin ehti kaksi kertaa tassulla haroa näyttelyremmin pois jo toisen korvan takaa... ;) Kävi aika vissiin pitkäksi :) Mutta muuten kyllä käyttäytyi hienosti, esiintyi oikein ryhdikkäästi ja ihan nautti, kun tuomaritäti tutki. Ja tuomaritäti tykkäsi energisestä hyväkuntoisesta veteraanista ja sai taatusti hyvät naurut meidän kustannuksella :) Ehkä sitä voisi harkita oikeitakin veteraanikehiä Tonyn kanssa... :) Sijoituttiin pirteästä esiintymisestä huolimatta toiseksi, tässä Tonyn arvostelu:
" Wonderful nine year old of excellent condition who has no idea how old he is. Lovely typical terrier temperament, nice well made head, typical expression, nice neck and topline & tail set, well angulated in front and rear, lovely coat and quality of coat, a aussie through and true, very well presented."
| Remmi jo toisen korvan yli... |
maanantai 5. elokuuta 2013
Kisaraporttia
Tässä sitten tarkempaa kisaraporttia perjantailta. Meidän saavutus tuntuu edelleenkin aivan uskomattomalta :)
Kisapäivä meni normaalisti töissä ja koirat saivat levätä kotona. Sen eron tein normaalista kisapäivästä, että en antanut Onnille kuin pienen murusen iltaruokaa kotona. Ja vein sen siis nälkäisenä kokeeseen, mikä on aika poikkeuksellista meille, Onnilla kun ei yleensä ole huumorintajua nälkäisenä ;) Koe päästiin aloittamaan kivasti aikataulussaan ja keli oli meille aika optimi eli ei liian lämmin, mutta ei kylmäkään ja oli kuivaa. Tuomarina oli Allan Aula ja vaikka hän on tunnettu reilusta arvostelusta, niin väitänpä, että samat pisteet olisi saatu melko monelta muultakin tuomarilta. Tässä sitten liikkeittäin kuvakertomusta:
- paikalla makaaminen 10: piippaili ennen paikalla olon alkua kuten tavallista, mutta lopetti heti kun alettiin töihin :) Häiriökoira oli ilmeisesti häiriintynyt meistä (ei ole kuulemma tottunut terriereihin...?) ja meinasi vähän häiritä muita, mutta se ei Onnia häirinnyt. Meidän luokassa oli siis vain kaksi kisaajaa.
- Seuraaminen 7: ei ollut pahinta mahdollista... mutta tässä olisi paljon parannettavaa... Teki yhden voltin, kun piti peruuttaa ja meinasi jäädä nuuskimaan loppusuoralla, jolloin annoin lisäkäskyn.
- Istuminen 10: täydellinen onnistuminen kerrankin kisoissa :)
- Luoksetulo 6: valui todella paljon seisomisen, jonka vuoksi maahanmeno tuli melkein heti. Teki sen ihan ok ja loppuperusasento ok.
- Ruutu 10: en ehtinyt viritellä Onnia paljoa, mutta niin siitä vaan tuli täydellinen ruutu :) Jäi aika ruudun etuosaan.
- Hyppynouto 8: ei lähtenyt noutamaan ensimmäisellä käskyllä, siitä pistemenetys.
- Metallinouto 10: täydellinen :)
- Tunnistusnouto 8: tätähän minä olin jännittänyt eniten etukäteen ja tätä oltiin myös treenattu eniten etukäteen. Joka ilta viikolla treenattiin tunnaria, joista vain yksi epäonnistui. Kun kisa oli tässä vaiheessa, minä olin jo ihan rento ja olin jo päättänyt, että tämä me osataan :) Onni ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä hakemaan (ollaan opeteltu sitä rauhallista mielentilaa, joten tämä on sen sivuoire), haistoi heti varmasti oman ja toi sen vauhdilla minulle! Perusasentokin oli jopa hyvä. Vähänkö jännitti ottaa tunnaria Onnilta ja katsoa, että oliko se oma, en nimittäin tiennyt mikä oli oikea... Päästiin vaistomaisesti JESS-tuuletuksen ennen liikkurin kiitosta, josta myös tuomari huomautti. Mutta vähänkö olin onnellinen, vihdoinkin se onnistui kisatilanteessa!! :) Ja antoi uskoa siihen, että kyllä me voidaan tästä vielä joskus saada kymppikin ;)
- Kaket 6: hm, ennakoi sekä teki vaihdot hitaasti, kuten tuomari sanoi... Taisi olla jo vähän veto pois tässä vaiheessa. Kaikesta huolimatta teki kaikki vaihdot, eikä muuten liikkunut eteenpäin, sen näkee jopa Petrin ottamista kuvista!
- Kokonaisvaikutus 10: Aula muisti meidät aikaisemmista kisoista ;) Ja onnitteli, että nyt oli kaikki lähes täydellisesti kohdallaan, ainut moite saatiin ennen paikallaoloa tapahtuneesta piippaamisesta.
Lopputuloksena siis meille huimat 264 pistettä ja 1-tulos! En ihan uskaltanut tuulettaa ennen lopullisia pisteitä, mutta uskoin sen olevan lähellä, koska saatiin kaikista pisteitä aika kivasti. Viisi kymppiä ja sitten vähän muita numeroita. Ja kyllähän se riitti! Vähänkö olen vieläkin pepsodenttiä :)
Seuraavaksi mennään sitten kuun lopussa piirinmestaruuskisoihin ja kisataan vielä kerran voittajaluokassa. Sen jälkeen aloitetaan täysillä opettelemaan evl:n liikkeet ja startataan sitten evl:ssä seuraavan kerran! Mikäli olen oikein lukenut tilastoja, niin Onni on nykyisillä tokosäännöillä ensimmäinen aussi, joka on saanut 1-tuloksen voittajaluokasta ja kaikista ensimmäinen, jolla on kisaoikeus evl:n! Mun hieno pieni rakas terrieri <3
Kisapaikalla vierähti sitten puolelle öin, koska kisoihin osallistui jopa kolme aussia, joista vain yksi oli minun! Eli pitihän sitä jäädä katsomaan Sirun ja Timin suoritusta. Lisäksi Onni ihastui Siruun aivan täysin... ;)
Kisapäivä meni normaalisti töissä ja koirat saivat levätä kotona. Sen eron tein normaalista kisapäivästä, että en antanut Onnille kuin pienen murusen iltaruokaa kotona. Ja vein sen siis nälkäisenä kokeeseen, mikä on aika poikkeuksellista meille, Onnilla kun ei yleensä ole huumorintajua nälkäisenä ;) Koe päästiin aloittamaan kivasti aikataulussaan ja keli oli meille aika optimi eli ei liian lämmin, mutta ei kylmäkään ja oli kuivaa. Tuomarina oli Allan Aula ja vaikka hän on tunnettu reilusta arvostelusta, niin väitänpä, että samat pisteet olisi saatu melko monelta muultakin tuomarilta. Tässä sitten liikkeittäin kuvakertomusta:
- paikalla makaaminen 10: piippaili ennen paikalla olon alkua kuten tavallista, mutta lopetti heti kun alettiin töihin :) Häiriökoira oli ilmeisesti häiriintynyt meistä (ei ole kuulemma tottunut terriereihin...?) ja meinasi vähän häiritä muita, mutta se ei Onnia häirinnyt. Meidän luokassa oli siis vain kaksi kisaajaa.
- Seuraaminen 7: ei ollut pahinta mahdollista... mutta tässä olisi paljon parannettavaa... Teki yhden voltin, kun piti peruuttaa ja meinasi jäädä nuuskimaan loppusuoralla, jolloin annoin lisäkäskyn.
- Istuminen 10: täydellinen onnistuminen kerrankin kisoissa :)
- Luoksetulo 6: valui todella paljon seisomisen, jonka vuoksi maahanmeno tuli melkein heti. Teki sen ihan ok ja loppuperusasento ok.
- Ruutu 10: en ehtinyt viritellä Onnia paljoa, mutta niin siitä vaan tuli täydellinen ruutu :) Jäi aika ruudun etuosaan.
- Metallinouto 10: täydellinen :)
- Tunnistusnouto 8: tätähän minä olin jännittänyt eniten etukäteen ja tätä oltiin myös treenattu eniten etukäteen. Joka ilta viikolla treenattiin tunnaria, joista vain yksi epäonnistui. Kun kisa oli tässä vaiheessa, minä olin jo ihan rento ja olin jo päättänyt, että tämä me osataan :) Onni ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä hakemaan (ollaan opeteltu sitä rauhallista mielentilaa, joten tämä on sen sivuoire), haistoi heti varmasti oman ja toi sen vauhdilla minulle! Perusasentokin oli jopa hyvä. Vähänkö jännitti ottaa tunnaria Onnilta ja katsoa, että oliko se oma, en nimittäin tiennyt mikä oli oikea... Päästiin vaistomaisesti JESS-tuuletuksen ennen liikkurin kiitosta, josta myös tuomari huomautti. Mutta vähänkö olin onnellinen, vihdoinkin se onnistui kisatilanteessa!! :) Ja antoi uskoa siihen, että kyllä me voidaan tästä vielä joskus saada kymppikin ;)
- Kaket 6: hm, ennakoi sekä teki vaihdot hitaasti, kuten tuomari sanoi... Taisi olla jo vähän veto pois tässä vaiheessa. Kaikesta huolimatta teki kaikki vaihdot, eikä muuten liikkunut eteenpäin, sen näkee jopa Petrin ottamista kuvista!
Lopputuloksena siis meille huimat 264 pistettä ja 1-tulos! En ihan uskaltanut tuulettaa ennen lopullisia pisteitä, mutta uskoin sen olevan lähellä, koska saatiin kaikista pisteitä aika kivasti. Viisi kymppiä ja sitten vähän muita numeroita. Ja kyllähän se riitti! Vähänkö olen vieläkin pepsodenttiä :)
Seuraavaksi mennään sitten kuun lopussa piirinmestaruuskisoihin ja kisataan vielä kerran voittajaluokassa. Sen jälkeen aloitetaan täysillä opettelemaan evl:n liikkeet ja startataan sitten evl:ssä seuraavan kerran! Mikäli olen oikein lukenut tilastoja, niin Onni on nykyisillä tokosäännöillä ensimmäinen aussi, joka on saanut 1-tuloksen voittajaluokasta ja kaikista ensimmäinen, jolla on kisaoikeus evl:n! Mun hieno pieni rakas terrieri <3
Kisapaikalla vierähti sitten puolelle öin, koska kisoihin osallistui jopa kolme aussia, joista vain yksi oli minun! Eli pitihän sitä jäädä katsomaan Sirun ja Timin suoritusta. Lisäksi Onni ihastui Siruun aivan täysin... ;)
lauantai 3. elokuuta 2013
VOI1!!!
Eilen se sitten tapauhtui Vöyrillä, saatiin Onnin kanssa voittajaluokasta 1-tulos 264 pisteellä! :) Onnellinen, mutta väsynyt olo, oli nimittäin oikea työvoitto, mitä tähän väliin tarvittiinkin. Eli pitempää juttua ja lisää kuvia huomenna, nyt vain pari kuvaa. Onni on kyllä mahtava koira, oikea kultakimpale <3
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Tunnaria
Kesällä treenamiset ovat jääneet aika vähiin... Kesä taitaa olla muille hyvää treeniaikaa, mulla käy aina päinvastoin :) Kisoihin ollaan menossa perjantaina, että ei mitään stressiä. Kaikista eniten ollaan tehty töitä tänä(kin) kesänä tunnarin kanssa ja nyt tuntuu, että ollaan jopa edistytty! Tässä sekalaista sepustusta siitä mitä ja miten ollaan treenailtu.
Keväällä aloitimme tosiaankin tunnarin aktiivitreenauksen taas niin, että muutama vieras ja oma laitettiin pitkäksi kasvaneelle nurmelle "piiloon" ja niiden sekaan vähän nameja. Onnihan malttoi haistella hyvin, kun keskittyi namien etsimiseen. Syöminen ilmiselvästi rauhoitti toimintaa, koska yleensä aina namien syönnin päätteeksi tuotiin oma kapula minulle. No, kyllähän välillä tuotiin vääriäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Jätin väärät noteeraamatta ja lähetin Onnin hakemaan uudestaan. Välillä uusintahaku paineisti Onnia sen verran, että seuraavaksikin tuotiin väärä. Omasta aina sitten tuli hirmuiset kehut ja namia. Lisäksi pyrin siihen, että jos Onni välillä pysähtyi tunnareiden vierelle ja alkoi tuijottamaan minua (=odotti minulta apuja), niin hymyilin vain Onnille, että "jatka samaan malliin, kyllä sinä osaat". Yleensä tämän päätteeksi tuotiin oma!
Aika pian siirryin lyhyemmän nurmen kautta hiekka-alustalle. Edelleenkin seassa nameja ja vieraiden kapuloiden määrää kasvatin niin, että yleensä niitä oi 4-6, joskus harvoin jopa yli 10. Etsimiset pelkällä hiekalla sujuivat hyvin, oikeastaan yhtä hyvin kuin nurmella eli siitä olin todella tyytyväinen :) Tärkeää oli myös se, että en millään omalla toimellani paineistanut Onnia, koska jos niin tein, niin lopputuloksena oli heti väärän tuominen. Aika pian vähensin jo namien määrää ihan vain 2-4 ja välillä otin tunnaria ilman namejakin. Maan haisteluahan se oli, mutta parempi niin, koska lopputuloksena tuotiin omaa! :)
Perjantaina treeneissä otin sitten kentän laidalla tunnaria, häiriötä oli aika paljon, koska kentän keskellä treenasi pari ryhmäkaveria ja toiselle laidalle kenttää tuli jo seuraavan ryhmän koiria. Laitoin vieraita kapuloita n. 8, pari namia ja oman tunnarin. Namit syötiin hartaudella ja sen jälkeen tuotiin heti oma! Vähänkö olin tyytyväinen!! Enkä toistanut harjoitusta.
Sunnuntaina meillä oli sitten kokeenomaiset treenit kentällä. Teimme Onnin kanssa kaikki voittajan liikkeet normaalissa järjestyksessä ilman välipalkkaa. "Hieman" jännitti ennen tunnaria, pyysin laittamaan etäisyyden hieman normaalia lyhyemmäksi. Kapulat olivat ihan kisanomaisesti vaakarivissä, enkä tiennyt oman sijaintia. Onni lähti etsimään vasta toisella käskyllä (mikä on muuten aika yleistä tunnarissa, johtuisiko siitä, että pyrin pitämään vireen tässä liikkeessä matalana?), haisteli vähän aikaa kapuloita ja otti sitten yhden suuhun. Lähti tulemaan minun luokse, mutta jo metrin tulon jälkeen tiputti sen maahan. Tuijotti sitten liikkuria ja minua ihan selkeästi ajatellen "kertookaa nyt, onko tämä se oikea!". Minä keskityin vain hymyilemään ja olemaan mahdollisimman rento. Vähän aikaa siinä tuijoteltuaan Onni nosti tunnarin ja lähti ensin menemään liikkurin luokse, mutta tulikin sitten minun luokse. Ei tullut perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakse sivulle ja tiputti tunnarin maahan. Siinä taas tuijoteltiin toisiamme... Tässä vaiheessa näin, että tunnarikapula oli se oikea (JESS!!). Hetken pohdittuaan asiaa, Onni nosti taas itse tunnarin maasta ja tässä vaiheessa minä sanoin sivulle. Jäi aika taakse perusasentoon, luovutus ihan ok. Eli Onni löytää kyllä sen oikean, mutta on vielä hirvittävän epävarma tekemisestään. Mitenhän tuon koiran uskoa itseensä saisi vahvistettua tässä liikkeessä?
Summa summarum, treeneissä alkaa sujumaan, vielä kun pystytään samaan koetilanteessa, niin hyvin menee. Paljon lisää kokeenomaista treeniä tarvitaan myös.
Keväällä aloitimme tosiaankin tunnarin aktiivitreenauksen taas niin, että muutama vieras ja oma laitettiin pitkäksi kasvaneelle nurmelle "piiloon" ja niiden sekaan vähän nameja. Onnihan malttoi haistella hyvin, kun keskittyi namien etsimiseen. Syöminen ilmiselvästi rauhoitti toimintaa, koska yleensä aina namien syönnin päätteeksi tuotiin oma kapula minulle. No, kyllähän välillä tuotiin vääriäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Jätin väärät noteeraamatta ja lähetin Onnin hakemaan uudestaan. Välillä uusintahaku paineisti Onnia sen verran, että seuraavaksikin tuotiin väärä. Omasta aina sitten tuli hirmuiset kehut ja namia. Lisäksi pyrin siihen, että jos Onni välillä pysähtyi tunnareiden vierelle ja alkoi tuijottamaan minua (=odotti minulta apuja), niin hymyilin vain Onnille, että "jatka samaan malliin, kyllä sinä osaat". Yleensä tämän päätteeksi tuotiin oma!
Aika pian siirryin lyhyemmän nurmen kautta hiekka-alustalle. Edelleenkin seassa nameja ja vieraiden kapuloiden määrää kasvatin niin, että yleensä niitä oi 4-6, joskus harvoin jopa yli 10. Etsimiset pelkällä hiekalla sujuivat hyvin, oikeastaan yhtä hyvin kuin nurmella eli siitä olin todella tyytyväinen :) Tärkeää oli myös se, että en millään omalla toimellani paineistanut Onnia, koska jos niin tein, niin lopputuloksena oli heti väärän tuominen. Aika pian vähensin jo namien määrää ihan vain 2-4 ja välillä otin tunnaria ilman namejakin. Maan haisteluahan se oli, mutta parempi niin, koska lopputuloksena tuotiin omaa! :)
Perjantaina treeneissä otin sitten kentän laidalla tunnaria, häiriötä oli aika paljon, koska kentän keskellä treenasi pari ryhmäkaveria ja toiselle laidalle kenttää tuli jo seuraavan ryhmän koiria. Laitoin vieraita kapuloita n. 8, pari namia ja oman tunnarin. Namit syötiin hartaudella ja sen jälkeen tuotiin heti oma! Vähänkö olin tyytyväinen!! Enkä toistanut harjoitusta.
Sunnuntaina meillä oli sitten kokeenomaiset treenit kentällä. Teimme Onnin kanssa kaikki voittajan liikkeet normaalissa järjestyksessä ilman välipalkkaa. "Hieman" jännitti ennen tunnaria, pyysin laittamaan etäisyyden hieman normaalia lyhyemmäksi. Kapulat olivat ihan kisanomaisesti vaakarivissä, enkä tiennyt oman sijaintia. Onni lähti etsimään vasta toisella käskyllä (mikä on muuten aika yleistä tunnarissa, johtuisiko siitä, että pyrin pitämään vireen tässä liikkeessä matalana?), haisteli vähän aikaa kapuloita ja otti sitten yhden suuhun. Lähti tulemaan minun luokse, mutta jo metrin tulon jälkeen tiputti sen maahan. Tuijotti sitten liikkuria ja minua ihan selkeästi ajatellen "kertookaa nyt, onko tämä se oikea!". Minä keskityin vain hymyilemään ja olemaan mahdollisimman rento. Vähän aikaa siinä tuijoteltuaan Onni nosti tunnarin ja lähti ensin menemään liikkurin luokse, mutta tulikin sitten minun luokse. Ei tullut perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakse sivulle ja tiputti tunnarin maahan. Siinä taas tuijoteltiin toisiamme... Tässä vaiheessa näin, että tunnarikapula oli se oikea (JESS!!). Hetken pohdittuaan asiaa, Onni nosti taas itse tunnarin maasta ja tässä vaiheessa minä sanoin sivulle. Jäi aika taakse perusasentoon, luovutus ihan ok. Eli Onni löytää kyllä sen oikean, mutta on vielä hirvittävän epävarma tekemisestään. Mitenhän tuon koiran uskoa itseensä saisi vahvistettua tässä liikkeessä?
Summa summarum, treeneissä alkaa sujumaan, vielä kun pystytään samaan koetilanteessa, niin hyvin menee. Paljon lisää kokeenomaista treeniä tarvitaan myös.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Tony the tiger 9 v.!
Ihana pieni Tony-tiikeri täyttää tänään jo huimat 9 vuotta! <3 Kaikkien vuosien kunniaksi pientä muistelua Tonyn elämän taipaleelta...
V. 2004: pitkän koirakuumeen jälkeen meille kotiutui 25.8. pieni Tony kotiin, voi kyllä sitä oltiinkin odotettu! Pikkuinen hurmasi heti Petrin pussaamalla häntä nenään heti ensitapaamisella ;) Ja olisipa pitänyt arvata Tonyn sähkömiehen taipumukset, kun papereita kirjoittaessamme Tony yritti käydä kasvattajan tietokoneen johtojen kimppuun... Tony oli ehta terrieri pienenä, keksi kyllä tekemistä sekä hyvässä että pahassa, jos vain sai tilaisuuden. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut tehdä jotain ensimmäisen vuoden aikana, mutta toisaalta, hieno koira Tonysta kasvoi kaikkien niiden mutkienkin kautta. Rakas odotettu koiralapsi :)
V. 2005: aloitimme Tonyn koirakoulun uran, jolla olemme edelleen... Alussa tarkoitus oli opetella perustottelevaisuutta, nykyään taskussa on jo TK1 ja TK2:kin on vain yhden 1-tuloksen takana ;) Pienestä miehestä kasvoi aikuinen ja koiravauvakuume isku mammalle uudestaan... Tuhotyöt kotona alkoivat olla muisto vain ;)
V. 2006: koirakuumeen johdosta Tony sai keväällä pikkuveljen eli Onnin kaverikseen. Päivääkään en ole joutunut katumaan, pojat tulevat loistavasti toimeen keskenään (vaikka epäilijöitä sille taisi olla enemmänkin...). Onnista tuli nopeaan kaksik0n pomo, vallankumous oli täysin veretön. Tony on ilmiselvästi tyytyväinen laumapaikkaansa. Ahkeraa treenausta koirakoulussa jatkettiin...
V. 2007: vuoteen mahtui hiukan näyttelymenestystä kotikehissä (ROP Vaasan kv 14.4.) ja käytiinpä me jopa ensimmäisissä tokoepiksissä, näemmä ihan hyvällä tuloksella (mölliluokka 182,5 pist.)! Tänä vuonna taidettiin kiertää enemmänkin sitten näyttelyitä, mutta ilman sen mainittavampaa menestystä. Taisi se hassu irlantilainen mies tykätä meistä jostain syystä vaikka handleri yritti kaikin voimin sabotoida suoritusta...
V. 2008: starttattiin Tonyn virallinen tokoura! Mainetta ja kunnia ei tullut, mutta sitä kuuluisaa kokemusta senkin edestä ;) Kierrettiin myös paljon epävirallisia tokokokeita. Tony oli jo tällöin 4-vuotias, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut odottaa kisauran avaamista vielä vuoden, koska Tony kypsyi sen verran myöhään. Mutta tämä on tosiaankin sitä kuuluisaa jälkiviisautta ;) Syksyllä 2008 Tony aloitti Petrin kanssa agilityn treenaamiseen yhdessä Onnin ja minun kanssa. Tonyn oma laji oli löytynyt :) Myös aussikerhon vuoden tokoaussi! (tulostaso oli ilmeisen huono ;)) Tonyn lempiesteeksi muuten muodostui heti keinu, mitä kovempaa sen saa rämäytettyä maahan, niin sen kivempaa on Tonylla! Heikkohermoisempia ohjattiin ulos treenihallista Tonyn keinuttelun ajaksi ;)
V. 2009: piti sisällään sitten vain yhdet viralliset tokokokeet, joista saimme vihdoinkin sen 1-tuloksen, sekä toukokuussa ensimmäiset viralliset agilitystarit Petrin kanssa, joista heti ekasta startista tuli luva-tulos voitolla! :) Taitava parivaljakko! Toko oli vähän tauolla, koska aloitin kisaamisen Onnin kanssa ja olin luvannut Tonylle, että kun 1-tulos tulee, niin se riittää tältä vuodelta. Vielä elokuussa Tony nousi agissa kakkosluokkaan. Erittäin rikas koiraharrastus vuosi.
Aussikerhon vuoden agilityaussi.
V. 2010: jatkettiin ahkeraa kisaamista tokossa ja agilityssa, vuoden suurin saavutus taisi olla tokon joukkuepiirinmestaruus. Kävimme myös Keravalla asti luonnetestissä ja täytyy sanoa, että Tonyn tuloksesta kyllä tunnistaa Tonyn (183 pist.) ;) Pienestä ehdasta terrieristä on kuoritunut hieno aikuinen koira, jos viinistä sanotaan, että se paranee vanhetessaan, niin samaa voi sanoa Tonysta <3 Helppoa elää normaalia arkea koiran kanssa, joka tietää, miten pitää käyttäytyä. Tony on aina oppinut paljon asioita pelkästään katsomalla, esim. avoimen kaukokäskyt oppi, kun vain katsoi minun ja Onnin treenausta.
V. 2011: ahkera treenaus tuotti työtä: Tony nousi agilityssa 3-luokkaan ja sai tokossa TK1:n sekä otti vielä ensimmäisestä avoimen luokan kokeesta heti 1-tuloksen! Tämä koira kyllä vain paranee vanhetessaan, tokossa Tonyyn pystyy luottamaan täysin, huippuja me ei olla, mutta pidetään ainakin hauskaa kehässä ;) Tällä kertaa ihan ansaituilla tuloksilla Tony on myös aussikerhon vuoden tokoaussi! Ensimmäistä kertaa Tonyn eliniän aikana myös muutettiin loppukesästä, pojat saivat oman aidatun pihan. Tony otti muuton rennosti :)
V. 2012: seesteistä arkea :) Tokossa saatiin sentään toinen 1-tulos avoimesta ja voitettiin jälleen tokon joukkuepiirinmestaruus sekä Tony oli jo kolmannen kerran aussikerhon vuoden tokoaussi. Entisestä raggarista on kasvanut mallikelpoinen aikuinen. Josta tulikin yllättäin jo veteraani!! Aika rientää nopeaa hyvässä seurassa. Pienen herra Hyyn (=hyyryläinen) vakkarinukkamapaikka on joko sängyn alla (Tony on tykännyt aina kaikista koloista!) tai sitten iskän kainalossa sängyllä... Sohvallakin änkeää niin viereen ihmisiä kuin pääsee. Ja pienenä ei muka viihtynyt yhtään vieressä tai sylissä ;)
V. 2013: arki vie mennessään, ihan kamalaa ajatella, että Tony täyttää jo 9 vuotta! Mihin ne kaikki vuodet ovat vierineet, toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon jäljellä <3 Katsotaan mitä tulevat vuoden tuovat vielä tulleessaan :) Lopuksi vielä kuva Tonyn tärkeimmästä tehtävästä eli varsinkin työnteon tarkkailusta. Siellä missä tapahtuu, sieltä löytyy Tony seuraamassa...
Loppuun vielä copy-pastettuna Tony-tarinoita, joita on ollut Aussi-lehdessäkin aussimaisten tarinoiden yhteydessä:
Seuraava tapahtui Tonyn ollessa n. 1-vuotias ja täysin sisäsiisti. Nyt tarina jaksaa jo naurattaa, mutta toista oli tapahtumahetkellä.
-------
V. 2004: pitkän koirakuumeen jälkeen meille kotiutui 25.8. pieni Tony kotiin, voi kyllä sitä oltiinkin odotettu! Pikkuinen hurmasi heti Petrin pussaamalla häntä nenään heti ensitapaamisella ;) Ja olisipa pitänyt arvata Tonyn sähkömiehen taipumukset, kun papereita kirjoittaessamme Tony yritti käydä kasvattajan tietokoneen johtojen kimppuun... Tony oli ehta terrieri pienenä, keksi kyllä tekemistä sekä hyvässä että pahassa, jos vain sai tilaisuuden. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut tehdä jotain ensimmäisen vuoden aikana, mutta toisaalta, hieno koira Tonysta kasvoi kaikkien niiden mutkienkin kautta. Rakas odotettu koiralapsi :)
![]() |
| Pieni lepakkokorva :) |
![]() |
| Hurmuri <3 |
V. 2006: koirakuumeen johdosta Tony sai keväällä pikkuveljen eli Onnin kaverikseen. Päivääkään en ole joutunut katumaan, pojat tulevat loistavasti toimeen keskenään (vaikka epäilijöitä sille taisi olla enemmänkin...). Onnista tuli nopeaan kaksik0n pomo, vallankumous oli täysin veretön. Tony on ilmiselvästi tyytyväinen laumapaikkaansa. Ahkeraa treenausta koirakoulussa jatkettiin...
![]() |
| Siis mikä tämä on?? |
![]() |
| ROP, sert & cacib |
![]() |
| Tonyn bravuuri |
V. 2009: piti sisällään sitten vain yhdet viralliset tokokokeet, joista saimme vihdoinkin sen 1-tuloksen, sekä toukokuussa ensimmäiset viralliset agilitystarit Petrin kanssa, joista heti ekasta startista tuli luva-tulos voitolla! :) Taitava parivaljakko! Toko oli vähän tauolla, koska aloitin kisaamisen Onnin kanssa ja olin luvannut Tonylle, että kun 1-tulos tulee, niin se riittää tältä vuodelta. Vielä elokuussa Tony nousi agissa kakkosluokkaan. Erittäin rikas koiraharrastus vuosi.
Aussikerhon vuoden agilityaussi.
![]() |
| Siirto 2-luokkaan |
![]() |
| Joulupoika |
![]() |
| Korkealta ja kovaa :) |
![]() |
| Lisää vauhtia!! |
Loppuun vielä copy-pastettuna Tony-tarinoita, joita on ollut Aussi-lehdessäkin aussimaisten tarinoiden yhteydessä:
Seuraava tapahtui Tonyn ollessa n. 1-vuotias ja täysin sisäsiisti. Nyt tarina jaksaa jo naurattaa, mutta toista oli tapahtumahetkellä.
Minna ja Tony olivat palanneet iltalenkiltään. Tony oli
kävellyt alkumatkan tapansa mukaisesti varsin energisenä ja uteliaana, mutta
kodin lähestyessä se oli askel askeleelta muuttunut terhakkaasta terrieristä
perässä raahattavaksi malliksi. Kotipihassa se ei enää meinannut suostua
ottamaan askeltakaan sisälle tullakseen, vaan joka mätäs piti nuuhkia ja käydä
merkkaamassa. Olisiko joku tyttötuoksu sekoittanut pienen pojan pään? Loppujen
lopuksi Minnan piti melkein kantaa koira sisälle. Sisälle päästyään Tony asettui
olohuoneen sohvan eteen istumaan ja tuijottamaan sohvalla istuvaa mammaa, ikään
kuin sanoakseen: päästäkää minut ulos!
Mamma päätti kuitenkin, että ulkoilut oli siltä illalta
ulkoiltu, ja niinpä Tony tyytyi kipuamaan portaat yläkerran tasanteelle ja jäi
sinne murjottamaan. Tai niin sitä luultiin. Hetken kuluttua se kuitenkin
ilmestyi yläportaalle ja mulkoili sieltä mammaa vieläkin loukkaantuneen
näköisenä. Mamman katsellessa televisiota sohvaltaan, Tony laskeutui askelma
kerrallaan portaita alaspäin. Hyvin hitaasti ja äänettömästi, ettei vain
häiritsisi. Yhtäkkiä Minna havahtui hiljaisuuteen: hmm… onpa omituisen
hiljaista… aivan liian hiljaista. Minna etsi katseellaan koiraa, joka oli tässä
vaiheessa laskeutunut portaat ja istui taas olohuoneen lattialla. Se katseli
mammaa ihan viattoman näköisenä, ikään kuin sanoakseen, että kaikki on taas
kunnossa. Jokin koiran käytöksessä kuitenkin vielä herätti epäilystä. Niinpä
varmuuden vuoksi Minna ajatteli käydä katsomassa oliko yläkerrassa kaikki
kunnossa. Portaita ei päästy ylöspäin kuin pari askelmaa,
kun sukat alkoivat tuntua oudon lämpimiltä. Ja kosteilta. Tony oli protestiksi
pissannut pienet lammikot joka ikiselle portaan askelmalle. Aivan äänettömästi,
ja niin tarkasti, että yhtään ei valunut askelmalta toiselle, saatikka
lattialle. Taitava pieni aussi…
Toinen hauska tapahtuma liittyy Tonyn pentuaikaan.
Kasvattaja oli Tonya luovutettaessa maininnut, että sitä kovasti kiinnostavat
sähköjohdot. Otimme vinkistä vaarin ja aina säntillisesti muistimme irrottaa
sähköjohdot pistorasioista, sekä piilottaa johdot televisiotason taakse silloin
kuin Tony joutui olemaan yksin kotona. Kaikki meni hyvin pitkän aikaa, kunnes
sitten eräänä päivä kotiin tullessamme ihmettelimme, että miksi oven suussa on
valkoista muovia, ikään kuin sähköjohdon kuorta.
Olohuoneessa sitten karu totuus selvisi. Jollakin ihmeen
tavalla Tony oli ulottunut kaapimaan johdot televisiotason takaa niin, että se
oli päässyt niihin käsiksi. Television, videon ja digiboksin sähköjohdot oli
kauniisti pureskeltu poikki. Onneksi olimme aina irrottaneet johdot
pistorasioista niin, että sähköiskun vaaraa ei ollut. Hieman mieltämme
kuitenkin askarrutti se, että oven suusta löytynyt johdon kuorenpala oli hieman
erilaista kuin poikki purrut johdot. Ja niinhän se olikin. Tony oli nimittäin
tullut siihen tulokseen, että myös antennijohto vaatii uudistamista. Se oli
onnistunut repimään irti antennijohdon pistokkeestaan ja pureskelemaan siitä
paloja. Lisäksi se oli kiskonut antennijohtoa niin kovasti, että seinässä ollut
johtolista, jonka sisällä antennijohto kulki, oli myös osittain irronnut
seinästä. Emmerdale jäi siltä illalta katsomatta, kiitos pikkuisen
sähkömiehemme.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Omien koirien ruokinnasta
Jo pitkään olen aikonut kirjoittaa omien koirien ruokinnasta, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Eli eikun nyt asiaan :)
Kovin paljon en ole koirien ruokintaa miettinyt omasta mielestäni, paljon enemmänkin sitä voisi miettiä, jos aikaa ja innostusta asiaan on. Tony aloitti tullessaan puhtaasti nappuloilla syömisen ja voi hitsi, että se olikin närppimistä välillä. Kun ruoka ei maistu syystä tai toisesta Tonylle, niin Tonyhan jättää syömättä. Nappularuokaa pystyi närppimään montakin päivää. Periaate meillä on aina ollut se, että ruokakuppi käy lattialla, syödään se sitten tai ei. Baari ei ole auki koko päivää. En muista tarkalleen, mitä höysteitä sitä tuli silloin käytettyä, jotta ruoka tekisi paremmin kauppansa... Muistelisin, että jauhelihaa ja raejuustoa tms.
Myös Onni aloitti puhtaasti nappulalla pienenä. Onnin ollessa ehkä alle 1-vuotias, aloin keittämään molemmille yrjölän puuroa. Nimestään huolimatta puuro on tehnyt meillä aina hyvin kauppansa :) Puuroa keittelen yrjölän alkuperäisellä reseptillä, joka löytyy esimerkiksi täältä. Tosi helppo tehdä, turvotan aineksia päivän vedessä, lisään loput ainekset ja laitan illalla uuniin. Reseptin annos kestää meillä 8 päivää, puuro kestää hyvin myös pakastamista. Puuron lisukseeksi laitoin aikoinaan NEU:ta, nyt olen siirtynyt muutaman mutkan kautta ihan raakaan jauhelihaan, jonka haen kennelrehun autolta. Olen kokeillut myös esim. Muschin lihapötköjä, mutta ne eivät ole meidän juttu... Koirat kyllä tykkää niistä, varsinkin naudan mahasta, mutta yleensä ne pötkölät ovat aivan liian vetisiä minun makuun. Tulee mietittyä sitä, että mistä niissä oikein maksaa... Puuroa lisähöystän usein lorauksella öljyä, tällä hetkellä käytössä on pellavaöljy. Puuro lihan kanssa syödään meillä aina aamuisin, tästä ei jää kummaltakaan muruakaan jäljelle eli ilmeisen suosittua :)
Illalla syödään sitten aina nappulaa, tällä hetkellä käytössä on Nutron nappulat, mutta niiden hajun vuoksi taidan palata takaisin Eukanubaan. Makuna olen käyttänyt melkein aina lammas-riisiä, koska se tuntuu sopivan paremmin varsinkin Tonyn mahalle. Tony edelleenkin joskus närppii nappuloita eikä syö kaikkia, mutta nykyään ajattelen jo niin, että Tony pitää itse omista linjoistaan huolta :) Tony on muuten painannut 200 gramman tarkkuudella saman verran koko aikuisikänsä! Ehkä hieman enemmän massaa Tonylla saisi olla, mutta minkäs teet, kun koira pitää itse omista linjoistaan huolta ;) Joku näyttelytuomari sanoi kerran Tonyn arvostelussa jotenkin näin: "...kauttaaltaan kapea uros...". Nyt kun Tony on jo veteraani-iässä, niin eiköhän sutjakat linjat ole parempi vaihtoehto. Nappulakokona meillä on keskikokoa tai isoa... johtuen ihan tuosta meidän Onni-the-ahmatista... Isompia nappuloita se joutuu edes välillä vähän pureskelemaan, pienet menee alas ihan nielaisemalla. Onnin nappulan syöntitahtia on onneksi hiukan hillinnyt uusi ruokakuppi:
Joskus varsinkin talvella teen koirille myös Yrjölän reseptin mukaisesti porkkana-paprikasosetta, sekin maistuu koirille erinomaisesti. Ihmisten ruokaa koirat saavat meillä erittäin vähän, johtuu ehkä myös siitä, että hukkaruokaa meillä ei yleensä valmistu (mitä nyt kahden ekonomin taloudessa voi odottaa!). Koiran nameja koirat kyllä saavat, mutta lähinnä silloin kun jotain tehdään eli ne pitää ansaita (hui, onpa meillä tiukka mamma...). Pöydästä meidän koirat eivät saa nameja eli eivät (joidenkin mielestä reppanat) osaa sieltä edes ruinata mitään. Taidetaan minua pitää tämänkin asian suhteen aika tiukkiksena ;) Mutta en ymmärrä sitä, että koiralle tungetaan koko ajan jotain herkkuja "kun ihan selvästi se haluaa/sillä on nälkä", kun koira katsoo kauniilla silmillään. Ennemmin huomioidaan sitä koiraa jotenkin muuten. Oikeita luita koirat saavat meillä valitettavasti vain kesäisin yksinkertaisesti siksi, että en tykkää syöttää niitä sisällä sotkun takia.
Muuten koirien ruokinnassa meillä luotetaan jätösten tarkkailuun eli jos ne ovat suht pieniä ja kiinteitä, niin ruokavalio on kohdillaan. Koirien raakaruokinta kyllä kiinnostaisi paljon, mutta valitettavasti ainakin toistaiseksi pidän sitä liian aikavievänä meille. Nappulat kun ovat helppoa matkaevästä, ei tarvitse miettiä säilyttämisiä jne.
Uutena asiana minun pitäisi alkaa nyt miettimään seniorikoiran ruokintaa, Tony täyttää tällä viikolla JO 9 vuotta! Ja lupasin itselleni, että silloin aloitetaan senioriruokinta. Eli kun nappula on ollut tähän asti normaalia, niin nyt pitäisi suunnata ostamaan seniorikoirille suunnattua nappulaa. En toki tiedä, onko niillä hirveästi eroa/merkitystä koiralle... Toki, kun myyjän myyntipuhetta kuuntelee, niin on... No, ei kai niillä mitään menetäkään. Muutoin ruokinta pysyy ennallaan ainakin toistaiseksi Tonynkin kohdalla.
Kovin paljon en ole koirien ruokintaa miettinyt omasta mielestäni, paljon enemmänkin sitä voisi miettiä, jos aikaa ja innostusta asiaan on. Tony aloitti tullessaan puhtaasti nappuloilla syömisen ja voi hitsi, että se olikin närppimistä välillä. Kun ruoka ei maistu syystä tai toisesta Tonylle, niin Tonyhan jättää syömättä. Nappularuokaa pystyi närppimään montakin päivää. Periaate meillä on aina ollut se, että ruokakuppi käy lattialla, syödään se sitten tai ei. Baari ei ole auki koko päivää. En muista tarkalleen, mitä höysteitä sitä tuli silloin käytettyä, jotta ruoka tekisi paremmin kauppansa... Muistelisin, että jauhelihaa ja raejuustoa tms.
![]() |
| Poikien iltanappulat |
Myös Onni aloitti puhtaasti nappulalla pienenä. Onnin ollessa ehkä alle 1-vuotias, aloin keittämään molemmille yrjölän puuroa. Nimestään huolimatta puuro on tehnyt meillä aina hyvin kauppansa :) Puuroa keittelen yrjölän alkuperäisellä reseptillä, joka löytyy esimerkiksi täältä. Tosi helppo tehdä, turvotan aineksia päivän vedessä, lisään loput ainekset ja laitan illalla uuniin. Reseptin annos kestää meillä 8 päivää, puuro kestää hyvin myös pakastamista. Puuron lisukseeksi laitoin aikoinaan NEU:ta, nyt olen siirtynyt muutaman mutkan kautta ihan raakaan jauhelihaan, jonka haen kennelrehun autolta. Olen kokeillut myös esim. Muschin lihapötköjä, mutta ne eivät ole meidän juttu... Koirat kyllä tykkää niistä, varsinkin naudan mahasta, mutta yleensä ne pötkölät ovat aivan liian vetisiä minun makuun. Tulee mietittyä sitä, että mistä niissä oikein maksaa... Puuroa lisähöystän usein lorauksella öljyä, tällä hetkellä käytössä on pellavaöljy. Puuro lihan kanssa syödään meillä aina aamuisin, tästä ei jää kummaltakaan muruakaan jäljelle eli ilmeisen suosittua :)
![]() |
| Aamupuuro jauhelihalla ja öljyllä |
Illalla syödään sitten aina nappulaa, tällä hetkellä käytössä on Nutron nappulat, mutta niiden hajun vuoksi taidan palata takaisin Eukanubaan. Makuna olen käyttänyt melkein aina lammas-riisiä, koska se tuntuu sopivan paremmin varsinkin Tonyn mahalle. Tony edelleenkin joskus närppii nappuloita eikä syö kaikkia, mutta nykyään ajattelen jo niin, että Tony pitää itse omista linjoistaan huolta :) Tony on muuten painannut 200 gramman tarkkuudella saman verran koko aikuisikänsä! Ehkä hieman enemmän massaa Tonylla saisi olla, mutta minkäs teet, kun koira pitää itse omista linjoistaan huolta ;) Joku näyttelytuomari sanoi kerran Tonyn arvostelussa jotenkin näin: "...kauttaaltaan kapea uros...". Nyt kun Tony on jo veteraani-iässä, niin eiköhän sutjakat linjat ole parempi vaihtoehto. Nappulakokona meillä on keskikokoa tai isoa... johtuen ihan tuosta meidän Onni-the-ahmatista... Isompia nappuloita se joutuu edes välillä vähän pureskelemaan, pienet menee alas ihan nielaisemalla. Onnin nappulan syöntitahtia on onneksi hiukan hillinnyt uusi ruokakuppi:
Joskus varsinkin talvella teen koirille myös Yrjölän reseptin mukaisesti porkkana-paprikasosetta, sekin maistuu koirille erinomaisesti. Ihmisten ruokaa koirat saavat meillä erittäin vähän, johtuu ehkä myös siitä, että hukkaruokaa meillä ei yleensä valmistu (mitä nyt kahden ekonomin taloudessa voi odottaa!). Koiran nameja koirat kyllä saavat, mutta lähinnä silloin kun jotain tehdään eli ne pitää ansaita (hui, onpa meillä tiukka mamma...). Pöydästä meidän koirat eivät saa nameja eli eivät (joidenkin mielestä reppanat) osaa sieltä edes ruinata mitään. Taidetaan minua pitää tämänkin asian suhteen aika tiukkiksena ;) Mutta en ymmärrä sitä, että koiralle tungetaan koko ajan jotain herkkuja "kun ihan selvästi se haluaa/sillä on nälkä", kun koira katsoo kauniilla silmillään. Ennemmin huomioidaan sitä koiraa jotenkin muuten. Oikeita luita koirat saavat meillä valitettavasti vain kesäisin yksinkertaisesti siksi, että en tykkää syöttää niitä sisällä sotkun takia.
Muuten koirien ruokinnassa meillä luotetaan jätösten tarkkailuun eli jos ne ovat suht pieniä ja kiinteitä, niin ruokavalio on kohdillaan. Koirien raakaruokinta kyllä kiinnostaisi paljon, mutta valitettavasti ainakin toistaiseksi pidän sitä liian aikavievänä meille. Nappulat kun ovat helppoa matkaevästä, ei tarvitse miettiä säilyttämisiä jne.
Uutena asiana minun pitäisi alkaa nyt miettimään seniorikoiran ruokintaa, Tony täyttää tällä viikolla JO 9 vuotta! Ja lupasin itselleni, että silloin aloitetaan senioriruokinta. Eli kun nappula on ollut tähän asti normaalia, niin nyt pitäisi suunnata ostamaan seniorikoirille suunnattua nappulaa. En toki tiedä, onko niillä hirveästi eroa/merkitystä koiralle... Toki, kun myyjän myyntipuhetta kuuntelee, niin on... No, ei kai niillä mitään menetäkään. Muutoin ruokinta pysyy ennallaan ainakin toistaiseksi Tonynkin kohdalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













