Kovin paljon en ole koirien ruokintaa miettinyt omasta mielestäni, paljon enemmänkin sitä voisi miettiä, jos aikaa ja innostusta asiaan on. Tony aloitti tullessaan puhtaasti nappuloilla syömisen ja voi hitsi, että se olikin närppimistä välillä. Kun ruoka ei maistu syystä tai toisesta Tonylle, niin Tonyhan jättää syömättä. Nappularuokaa pystyi närppimään montakin päivää. Periaate meillä on aina ollut se, että ruokakuppi käy lattialla, syödään se sitten tai ei. Baari ei ole auki koko päivää. En muista tarkalleen, mitä höysteitä sitä tuli silloin käytettyä, jotta ruoka tekisi paremmin kauppansa... Muistelisin, että jauhelihaa ja raejuustoa tms.
 |
| Poikien iltanappulat |
Myös Onni aloitti puhtaasti nappulalla pienenä. Onnin ollessa ehkä alle 1-vuotias, aloin keittämään molemmille yrjölän puuroa. Nimestään huolimatta puuro on tehnyt meillä aina hyvin kauppansa :) Puuroa keittelen yrjölän alkuperäisellä reseptillä, joka löytyy esimerkiksi täältä. Tosi helppo tehdä, turvotan aineksia päivän vedessä, lisään loput ainekset ja laitan illalla uuniin. Reseptin annos kestää meillä 8 päivää, puuro kestää hyvin myös pakastamista. Puuron lisukseeksi laitoin aikoinaan NEU:ta, nyt olen siirtynyt muutaman mutkan kautta ihan raakaan jauhelihaan, jonka haen kennelrehun autolta. Olen kokeillut myös esim. Muschin lihapötköjä, mutta ne eivät ole meidän juttu... Koirat kyllä tykkää niistä, varsinkin naudan mahasta, mutta yleensä ne pötkölät ovat aivan liian vetisiä minun makuun. Tulee mietittyä sitä, että mistä niissä oikein maksaa... Puuroa lisähöystän usein lorauksella öljyä, tällä hetkellä käytössä on pellavaöljy. Puuro lihan kanssa syödään meillä aina aamuisin, tästä ei jää kummaltakaan muruakaan jäljelle eli ilmeisen suosittua :)
 |
| Aamupuuro jauhelihalla ja öljyllä |
Illalla syödään sitten aina nappulaa, tällä hetkellä käytössä on Nutron nappulat, mutta niiden hajun vuoksi taidan palata takaisin Eukanubaan. Makuna olen käyttänyt melkein aina lammas-riisiä, koska se tuntuu sopivan paremmin varsinkin Tonyn mahalle. Tony edelleenkin joskus närppii nappuloita eikä syö kaikkia, mutta nykyään ajattelen jo niin, että Tony pitää itse omista linjoistaan huolta :) Tony on muuten painannut 200 gramman tarkkuudella saman verran koko aikuisikänsä! Ehkä hieman enemmän massaa Tonylla saisi olla, mutta minkäs teet, kun koira pitää itse omista linjoistaan huolta ;) Joku näyttelytuomari sanoi kerran Tonyn arvostelussa jotenkin näin: "...kauttaaltaan kapea uros...". Nyt kun Tony on jo veteraani-iässä, niin eiköhän sutjakat linjat ole parempi vaihtoehto. Nappulakokona meillä on keskikokoa tai isoa... johtuen ihan tuosta meidän Onni-the-ahmatista... Isompia nappuloita se joutuu edes välillä vähän pureskelemaan, pienet menee alas ihan nielaisemalla. Onnin nappulan syöntitahtia on onneksi hiukan hillinnyt uusi ruokakuppi:
Joskus varsinkin talvella teen koirille myös Yrjölän reseptin mukaisesti porkkana-paprikasosetta, sekin maistuu koirille erinomaisesti. Ihmisten ruokaa koirat saavat meillä erittäin vähän, johtuu ehkä myös siitä, että hukkaruokaa meillä ei yleensä valmistu (mitä nyt kahden ekonomin taloudessa voi odottaa!). Koiran nameja koirat kyllä saavat, mutta lähinnä silloin kun jotain tehdään eli ne pitää ansaita (hui, onpa meillä tiukka mamma...). Pöydästä meidän koirat eivät saa nameja eli eivät (joidenkin mielestä reppanat) osaa sieltä edes ruinata mitään. Taidetaan minua pitää tämänkin asian suhteen aika tiukkiksena ;) Mutta en ymmärrä sitä, että koiralle tungetaan koko ajan jotain herkkuja "kun ihan selvästi se haluaa/sillä on nälkä", kun koira katsoo kauniilla silmillään. Ennemmin huomioidaan sitä koiraa jotenkin muuten. Oikeita luita koirat saavat meillä valitettavasti vain kesäisin yksinkertaisesti siksi, että en tykkää syöttää niitä sisällä sotkun takia.
Muuten koirien ruokinnassa meillä luotetaan jätösten tarkkailuun eli jos ne ovat suht pieniä ja kiinteitä, niin ruokavalio on kohdillaan. Koirien raakaruokinta kyllä kiinnostaisi paljon, mutta valitettavasti ainakin toistaiseksi pidän sitä liian aikavievänä meille. Nappulat kun ovat helppoa matkaevästä, ei tarvitse miettiä säilyttämisiä jne.
Uutena asiana minun pitäisi alkaa nyt miettimään seniorikoiran ruokintaa, Tony täyttää tällä viikolla JO 9 vuotta! Ja lupasin itselleni, että silloin aloitetaan senioriruokinta. Eli kun nappula on ollut tähän asti normaalia, niin nyt pitäisi suunnata ostamaan seniorikoirille suunnattua nappulaa. En toki tiedä, onko niillä hirveästi eroa/merkitystä koiralle... Toki, kun myyjän myyntipuhetta kuuntelee, niin on... No, ei kai niillä mitään menetäkään. Muutoin ruokinta pysyy ennallaan ainakin toistaiseksi Tonynkin kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti