Tony the tiger 9 v.!

Ihana pieni Tony-tiikeri täyttää tänään jo huimat 9 vuotta! <3 Kaikkien vuosien kunniaksi pientä muistelua Tonyn elämän taipaleelta...

V. 2004: pitkän koirakuumeen jälkeen meille kotiutui 25.8. pieni Tony kotiin, voi kyllä sitä oltiinkin odotettu! Pikkuinen hurmasi heti Petrin pussaamalla häntä nenään heti ensitapaamisella ;) Ja olisipa pitänyt arvata Tonyn sähkömiehen taipumukset, kun papereita kirjoittaessamme Tony yritti käydä kasvattajan tietokoneen johtojen kimppuun... Tony oli ehta terrieri pienenä, keksi kyllä tekemistä sekä hyvässä että pahassa, jos vain sai tilaisuuden. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut tehdä jotain ensimmäisen vuoden aikana, mutta toisaalta, hieno koira Tonysta kasvoi kaikkien niiden mutkienkin kautta. Rakas odotettu koiralapsi :)

Pieni lepakkokorva :)

V. 2005: aloitimme Tonyn koirakoulun uran, jolla olemme edelleen... Alussa tarkoitus oli opetella perustottelevaisuutta, nykyään taskussa on jo TK1 ja TK2:kin on vain yhden 1-tuloksen takana ;) Pienestä miehestä kasvoi aikuinen ja koiravauvakuume isku mammalle uudestaan... Tuhotyöt kotona alkoivat olla muisto vain ;)

Hurmuri <3

V. 2006: koirakuumeen johdosta Tony sai keväällä pikkuveljen eli Onnin kaverikseen. Päivääkään en ole joutunut katumaan, pojat tulevat loistavasti toimeen keskenään (vaikka epäilijöitä sille taisi olla enemmänkin...). Onnista tuli nopeaan kaksik0n pomo, vallankumous oli täysin veretön. Tony on ilmiselvästi tyytyväinen laumapaikkaansa. Ahkeraa treenausta koirakoulussa jatkettiin...

Siis mikä tämä on??

V. 2007: vuoteen mahtui hiukan näyttelymenestystä kotikehissä (ROP Vaasan kv 14.4.) ja käytiinpä me jopa ensimmäisissä tokoepiksissä, näemmä ihan hyvällä tuloksella (mölliluokka 182,5 pist.)! Tänä vuonna taidettiin kiertää enemmänkin sitten näyttelyitä, mutta ilman sen mainittavampaa menestystä. Taisi se hassu irlantilainen mies tykätä meistä jostain syystä vaikka handleri yritti kaikin voimin sabotoida suoritusta...

ROP, sert & cacib

V. 2008: starttattiin Tonyn virallinen tokoura! Mainetta ja kunnia ei tullut, mutta sitä kuuluisaa kokemusta senkin edestä ;) Kierrettiin myös paljon epävirallisia tokokokeita. Tony oli jo tällöin 4-vuotias, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut odottaa kisauran avaamista vielä vuoden, koska Tony kypsyi sen verran myöhään. Mutta tämä on tosiaankin sitä kuuluisaa jälkiviisautta ;) Syksyllä 2008 Tony aloitti Petrin kanssa agilityn treenaamiseen yhdessä Onnin ja minun kanssa. Tonyn oma laji oli löytynyt :) Myös aussikerhon vuoden tokoaussi! (tulostaso oli ilmeisen huono ;)) Tonyn lempiesteeksi muuten muodostui heti keinu, mitä kovempaa sen saa rämäytettyä maahan, niin sen kivempaa on Tonylla! Heikkohermoisempia ohjattiin ulos treenihallista Tonyn keinuttelun ajaksi ;)

Tonyn bravuuri

V. 2009: piti sisällään sitten vain yhdet viralliset tokokokeet, joista saimme vihdoinkin sen 1-tuloksen, sekä toukokuussa ensimmäiset viralliset agilitystarit Petrin kanssa, joista heti ekasta startista tuli luva-tulos voitolla! :) Taitava parivaljakko! Toko oli vähän tauolla, koska aloitin kisaamisen Onnin kanssa ja olin luvannut Tonylle, että kun 1-tulos tulee, niin se riittää tältä vuodelta. Vielä elokuussa Tony nousi agissa kakkosluokkaan. Erittäin rikas koiraharrastus vuosi.
Aussikerhon vuoden agilityaussi.

Siirto 2-luokkaan

V. 2010: jatkettiin ahkeraa kisaamista tokossa ja agilityssa, vuoden suurin saavutus taisi olla tokon joukkuepiirinmestaruus. Kävimme myös Keravalla asti luonnetestissä ja täytyy sanoa, että Tonyn tuloksesta kyllä tunnistaa Tonyn (183 pist.) ;) Pienestä ehdasta terrieristä on kuoritunut hieno aikuinen koira, jos viinistä sanotaan, että se paranee vanhetessaan, niin samaa voi sanoa Tonysta <3 Helppoa elää normaalia arkea koiran kanssa, joka tietää, miten pitää käyttäytyä. Tony on aina oppinut paljon asioita pelkästään katsomalla, esim. avoimen kaukokäskyt oppi, kun vain katsoi minun ja Onnin treenausta.

Joulupoika

V. 2011: ahkera treenaus tuotti työtä: Tony nousi agilityssa 3-luokkaan ja sai tokossa TK1:n sekä otti vielä ensimmäisestä avoimen luokan kokeesta heti 1-tuloksen! Tämä koira kyllä vain paranee vanhetessaan, tokossa Tonyyn pystyy luottamaan täysin, huippuja me ei olla, mutta pidetään ainakin hauskaa kehässä ;) Tällä kertaa ihan ansaituilla tuloksilla Tony on myös aussikerhon vuoden tokoaussi! Ensimmäistä kertaa Tonyn eliniän aikana myös muutettiin loppukesästä, pojat saivat oman aidatun pihan. Tony otti muuton rennosti :)

Korkealta ja kovaa :)

V. 2012: seesteistä arkea :) Tokossa saatiin sentään toinen 1-tulos avoimesta ja voitettiin jälleen tokon joukkuepiirinmestaruus sekä Tony oli jo kolmannen kerran aussikerhon vuoden tokoaussi. Entisestä raggarista on kasvanut mallikelpoinen aikuinen. Josta tulikin yllättäin jo veteraani!! Aika rientää nopeaa hyvässä seurassa. Pienen herra Hyyn (=hyyryläinen) vakkarinukkamapaikka on joko sängyn alla (Tony on tykännyt aina kaikista koloista!) tai sitten iskän kainalossa sängyllä... Sohvallakin änkeää niin viereen ihmisiä kuin pääsee. Ja pienenä ei muka viihtynyt yhtään vieressä tai sylissä ;)

Lisää vauhtia!!

V. 2013: arki vie mennessään, ihan kamalaa ajatella, että Tony täyttää jo 9 vuotta! Mihin ne kaikki vuodet ovat vierineet, toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon jäljellä <3 Katsotaan mitä tulevat vuoden tuovat vielä tulleessaan :) Lopuksi vielä kuva Tonyn tärkeimmästä tehtävästä eli varsinkin työnteon tarkkailusta. Siellä missä tapahtuu, sieltä löytyy Tony seuraamassa...

Loppuun vielä copy-pastettuna Tony-tarinoita, joita on ollut Aussi-lehdessäkin aussimaisten tarinoiden yhteydessä:

Seuraava tapahtui Tonyn ollessa n. 1-vuotias ja täysin sisäsiisti. Nyt tarina jaksaa jo naurattaa, mutta toista oli tapahtumahetkellä.

Minna ja Tony olivat palanneet iltalenkiltään. Tony oli kävellyt alkumatkan tapansa mukaisesti varsin energisenä ja uteliaana, mutta kodin lähestyessä se oli askel askeleelta muuttunut terhakkaasta terrieristä perässä raahattavaksi malliksi. Kotipihassa se ei enää meinannut suostua ottamaan askeltakaan sisälle tullakseen, vaan joka mätäs piti nuuhkia ja käydä merkkaamassa. Olisiko joku tyttötuoksu sekoittanut pienen pojan pään? Loppujen lopuksi Minnan piti melkein kantaa koira sisälle. Sisälle päästyään Tony asettui olohuoneen sohvan eteen istumaan ja tuijottamaan sohvalla istuvaa mammaa, ikään kuin sanoakseen: päästäkää minut ulos!

Mamma päätti kuitenkin, että ulkoilut oli siltä illalta ulkoiltu, ja niinpä Tony tyytyi kipuamaan portaat yläkerran tasanteelle ja jäi sinne murjottamaan. Tai niin sitä luultiin. Hetken kuluttua se kuitenkin ilmestyi yläportaalle ja mulkoili sieltä mammaa vieläkin loukkaantuneen näköisenä. Mamman katsellessa televisiota sohvaltaan, Tony laskeutui askelma kerrallaan portaita alaspäin. Hyvin hitaasti ja äänettömästi, ettei vain häiritsisi. Yhtäkkiä Minna havahtui hiljaisuuteen: hmm… onpa omituisen hiljaista… aivan liian hiljaista. Minna etsi katseellaan koiraa, joka oli tässä vaiheessa laskeutunut portaat ja istui taas olohuoneen lattialla. Se katseli mammaa ihan viattoman näköisenä, ikään kuin sanoakseen, että kaikki on taas kunnossa. Jokin koiran käytöksessä kuitenkin vielä herätti epäilystä. Niinpä varmuuden vuoksi Minna ajatteli käydä katsomassa oliko yläkerrassa kaikki kunnossa. Portaita ei päästy ylöspäin kuin pari askelmaa, kun sukat alkoivat tuntua oudon lämpimiltä. Ja kosteilta. Tony oli protestiksi pissannut pienet lammikot joka ikiselle portaan askelmalle. Aivan äänettömästi, ja niin tarkasti, että yhtään ei valunut askelmalta toiselle, saatikka lattialle. Taitava pieni aussi…

 -------

Toinen hauska tapahtuma liittyy Tonyn pentuaikaan. Kasvattaja oli Tonya luovutettaessa maininnut, että sitä kovasti kiinnostavat sähköjohdot. Otimme vinkistä vaarin ja aina säntillisesti muistimme irrottaa sähköjohdot pistorasioista, sekä piilottaa johdot televisiotason taakse silloin kuin Tony joutui olemaan yksin kotona. Kaikki meni hyvin pitkän aikaa, kunnes sitten eräänä päivä kotiin tullessamme ihmettelimme, että miksi oven suussa on valkoista muovia, ikään kuin sähköjohdon kuorta.

Olohuoneessa sitten karu totuus selvisi. Jollakin ihmeen tavalla Tony oli ulottunut kaapimaan johdot televisiotason takaa niin, että se oli päässyt niihin käsiksi. Television, videon ja digiboksin sähköjohdot oli kauniisti pureskeltu poikki. Onneksi olimme aina irrottaneet johdot pistorasioista niin, että sähköiskun vaaraa ei ollut. Hieman mieltämme kuitenkin askarrutti se, että oven suusta löytynyt johdon kuorenpala oli hieman erilaista kuin poikki purrut johdot. Ja niinhän se olikin. Tony oli nimittäin tullut siihen tulokseen, että myös antennijohto vaatii uudistamista. Se oli onnistunut repimään irti antennijohdon pistokkeestaan ja pureskelemaan siitä paloja. Lisäksi se oli kiskonut antennijohtoa niin kovasti, että seinässä ollut johtolista, jonka sisällä antennijohto kulki, oli myös osittain irronnut seinästä. Emmerdale jäi siltä illalta katsomatta, kiitos pikkuisen sähkömiehemme.