Kuten tuli jo todettua aikaisemmin, vuosi 2017 oli meille hiukea! Seuraava vuosi otetaan hiukan rauhallisemmin, mutta silti tavoitteita täytyy asettaa :) Siten minä saa aina myös treenimotivaatiota.
Tony:
Pienelle hyyrylle riittää terveenä pysyminen :) Eli vähemmän pissaa sisälle...
Metka:
Tämä nuorimies sitten saakin suurimmat tavoitteet! Tavoitteet lajeittain lyhyesti ja ytimekkäästi...
Toko: TK2
Rally-toko: RTK4 ja yksi yli 95 pisteen tulos mestariluokasta
Näyttelyt: yksi CACIB
Siinähän ne :) Rally-tokon osalta tähdätään myös SM- ja piirinmestaruuskisoihin, mutta ei varmasti muuta. Onhan tuossakin riittävästi! Tietää ainakin mitä varten treenataan...
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
maanantai 11. joulukuuta 2017
Vuoden 2017 yhteenveto
Kun messukeskuksen näyttelyviikonloppu on ohi, voidaan tehdä jo yhteenveto kuluneesta vuodesta.
Tony:
Terveyttä olisin suonut enemmän, mutta vanhojen miesten vaivat eturauhasineen ja pissaongelmineen alkoivat vaivaamaan ja voinpa kertoa, että meillä ei ole pahemmin mattoja lattialla... Muuten Tony olisi ensimmäisenä lähdössä treeneihin! Tärkeimpiä tehtäviä kuitenkin on nykyään syöminen (!!), nukkuminen ja kainalohyyrylöinti.
Metka:
Kulunut vuosi olikin meille aivan loistava! Nämä eivät ole nyt tärkeysjärjestyksessä, vaan ennemminkin aikajärjestyksessä, koska näiden arvottaminen on todella vaikeaa.
Ensimmäinen suuri asia meille oli rally-tokon SM-kisoihin pääsy joukkeena ja itse kisoihin osallistuminen! Oma tulos oli suoraan sanottuna huono, mutta joukkueena meidän kokonaissijoitus oli viides. Hauskinta oli melkein treenaaminen näihin kisoihin :)
Aussierkkari ylitti sitten kaikki meidän ennakko-odotukset. Australialainen tuomari Graham Nolan tykkäsi Metkasta ja sijoitti sen kokonaisuudessa urosten kolmanneksi! Jotta tässä ei ollut vielä kaikki, Metka oli mukana myös voittaneessa Melukylän-kasvattajaryhmässä ja isänsä (Melukylän Älyn Häly) voitokkaassa jälkeläisryhmä. Kerrassaan hieno päivä loistavassa seurassa!
Erkkarin jälkeen meillä olikin rally-tokopainotteinen viikonloppu. Ensin lauantaina voitettiin rally-tokon australianterriereiden rotumestaruus Vöyrillä ja sitten sunnuntaina saatiin Sievissä RTK3!
Lokakuun lopussa suuntasimme näyttelyyn Seinäjoelle tavoitteena ei muuta kuin valioituminen... Toinen serti oli tullut jo kesällä Oulusta. Reissu kannatti ja niin Metkasta vaan tuli Suomen muotovalio! Meidän suurin tavoite ehdottomasti näyttelyrintamalla.
Kun aika käy pitkäksi, niin uusia tavoitteita voi aina lisätä. Varsinkin kun emme päässeet kesällä mukaan oman seuramme piirinmestaruusjoukkueeseen... Marraskuussa kävimme mutkan Ilmajoella ja saimme 1-tuloksen alokasluokasta.
Todella tyytyväinen siis tähän vuoteen! Paremmin ei olisi voinut mennä :)
Tony:
Terveyttä olisin suonut enemmän, mutta vanhojen miesten vaivat eturauhasineen ja pissaongelmineen alkoivat vaivaamaan ja voinpa kertoa, että meillä ei ole pahemmin mattoja lattialla... Muuten Tony olisi ensimmäisenä lähdössä treeneihin! Tärkeimpiä tehtäviä kuitenkin on nykyään syöminen (!!), nukkuminen ja kainalohyyrylöinti.
Metka:
Kulunut vuosi olikin meille aivan loistava! Nämä eivät ole nyt tärkeysjärjestyksessä, vaan ennemminkin aikajärjestyksessä, koska näiden arvottaminen on todella vaikeaa.
Ensimmäinen suuri asia meille oli rally-tokon SM-kisoihin pääsy joukkeena ja itse kisoihin osallistuminen! Oma tulos oli suoraan sanottuna huono, mutta joukkueena meidän kokonaissijoitus oli viides. Hauskinta oli melkein treenaaminen näihin kisoihin :)
Aussierkkari ylitti sitten kaikki meidän ennakko-odotukset. Australialainen tuomari Graham Nolan tykkäsi Metkasta ja sijoitti sen kokonaisuudessa urosten kolmanneksi! Jotta tässä ei ollut vielä kaikki, Metka oli mukana myös voittaneessa Melukylän-kasvattajaryhmässä ja isänsä (Melukylän Älyn Häly) voitokkaassa jälkeläisryhmä. Kerrassaan hieno päivä loistavassa seurassa!
Erkkarin jälkeen meillä olikin rally-tokopainotteinen viikonloppu. Ensin lauantaina voitettiin rally-tokon australianterriereiden rotumestaruus Vöyrillä ja sitten sunnuntaina saatiin Sievissä RTK3!
Lokakuun lopussa suuntasimme näyttelyyn Seinäjoelle tavoitteena ei muuta kuin valioituminen... Toinen serti oli tullut jo kesällä Oulusta. Reissu kannatti ja niin Metkasta vaan tuli Suomen muotovalio! Meidän suurin tavoite ehdottomasti näyttelyrintamalla.
Kun aika käy pitkäksi, niin uusia tavoitteita voi aina lisätä. Varsinkin kun emme päässeet kesällä mukaan oman seuramme piirinmestaruusjoukkueeseen... Marraskuussa kävimme mutkan Ilmajoella ja saimme 1-tuloksen alokasluokasta.
Todella tyytyväinen siis tähän vuoteen! Paremmin ei olisi voinut mennä :)
keskiviikko 15. marraskuuta 2017
Tokon alokasluokasta 1-tulos!
Metka korkkasi alokasluokan Ilmajoella 11.11., tuomarina oli Juha Kurtti. Ja voi jee, kyllä minua jännitti! Edellisistä tokokisoista kun on muutama vuosi aikaa ja nämä oli Metkan ekat TOKOkisat... Jännitin eniten etukäteen paikallaoloa tuollaisen pienen sintin kanssa (ne isommat koirat...) ja sitten luoksepäästävyyttä (tuomari on kuitenkin koiralle aina uusi ihminen). Koeviikolla treeneissä teimme kokeenomaiset treenit ja voisipa sanoa, että ne meni aika penkin alle... Seuraamisen viimeisetkin rippeet oli hävinnyt jonnekin... No, eikös sitä sanota, että huono kenraaliharjoitus, parempi koe tjn. Treenit eivät todellakaan rauhoittaneet mieltäni.
Itse koepaikalla olimme sitten hyvissä ajoin, koepaikaksi olin tarkoituksella valinnut hallin :) Eipähän voi Metka jättää menemättä maahan, kun paikalla ei ollut kylmää maata! Koejärjestys oli alokasluokassa sekoitettu. Se varmaan sopi paremmin koiralle kuin minulle. Itse on jotenkin niin urautunut siihen tietttyyn järjestykseen. Liikkeet tässä sen vuoksi suoritusjärjestyksessä:
- hyppy 10: haki hyppyä, mutta muuten täydellinen. Alussa piti tehdä alkuhäröilyt, mutta tuli tiukalla käskytyksellä heti viereen.
- seuraaminen 9: oli kamala. Alkupomppu tuli mukaan ja seurasi liian etäällä, haluaa ilmeisesti nähdä minun naaman... Pisteet kyllä olisivat voineet olla huonommatkin.
- luoksetulo 10: vauhdikas :)
- kaukoohjaus 0: meni hyvin maahan, mutta ei sitten noussut, ei. Itsekin kämmäsin tässä liian hitaalla käskytyksellä/en ollut maailmankartalla, kun olisi pitänyt jo käskyttää koira istumaan. Tuomari muistutti minulle, että ensimmäisessä vaihdossahan saa käyttää sen kolme käskyä ilman liikkeen nollaamista, mutta en muistanut sitä siinä tilanteessa (kisatauko...). En toki usko sillä olleen merkitystä, Metka oli maassa ja sillä selvä.
- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: se seuraaminen oli taas huonoa, mutta selkeästi parempaa kuin pelkässä seuraamisessa, onhan matkakin huomattavasti lyhyempi. Videolta näin, että maahanmeno oli ollut hidas (minun makuun) ja otti siinä samalla hiukan vinon asennon.
- noutokapulan pito 10: täydellinen :)
- paikallaolo 10: ei mitään moittimista :) Edellisessä ryhmässä oli actionia enemmän, mutta meidän ryhmä oli hyvin rauhallinen. Onneksi.
- kokonaisvaikutus 10
Yhteensä siis 175 pistettä (=1-tulos) ja sijoitus neljäs kahdeksesta. Erittäin tyytyväinen :) Vaikka voihan niillä kaukokäskyillä aina jossitella... Nyt treenataan lisää ja kokeillaan ensi vuonna avointa luokkaa. Kaikennäköisiä treenisuunnitelmia pyörii jo päässä ;)
Itse koepaikalla olimme sitten hyvissä ajoin, koepaikaksi olin tarkoituksella valinnut hallin :) Eipähän voi Metka jättää menemättä maahan, kun paikalla ei ollut kylmää maata! Koejärjestys oli alokasluokassa sekoitettu. Se varmaan sopi paremmin koiralle kuin minulle. Itse on jotenkin niin urautunut siihen tietttyyn järjestykseen. Liikkeet tässä sen vuoksi suoritusjärjestyksessä:
- hyppy 10: haki hyppyä, mutta muuten täydellinen. Alussa piti tehdä alkuhäröilyt, mutta tuli tiukalla käskytyksellä heti viereen.
- seuraaminen 9: oli kamala. Alkupomppu tuli mukaan ja seurasi liian etäällä, haluaa ilmeisesti nähdä minun naaman... Pisteet kyllä olisivat voineet olla huonommatkin.
- luoksetulo 10: vauhdikas :)
- kaukoohjaus 0: meni hyvin maahan, mutta ei sitten noussut, ei. Itsekin kämmäsin tässä liian hitaalla käskytyksellä/en ollut maailmankartalla, kun olisi pitänyt jo käskyttää koira istumaan. Tuomari muistutti minulle, että ensimmäisessä vaihdossahan saa käyttää sen kolme käskyä ilman liikkeen nollaamista, mutta en muistanut sitä siinä tilanteessa (kisatauko...). En toki usko sillä olleen merkitystä, Metka oli maassa ja sillä selvä.
- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: se seuraaminen oli taas huonoa, mutta selkeästi parempaa kuin pelkässä seuraamisessa, onhan matkakin huomattavasti lyhyempi. Videolta näin, että maahanmeno oli ollut hidas (minun makuun) ja otti siinä samalla hiukan vinon asennon.
- noutokapulan pito 10: täydellinen :)
- paikallaolo 10: ei mitään moittimista :) Edellisessä ryhmässä oli actionia enemmän, mutta meidän ryhmä oli hyvin rauhallinen. Onneksi.
- kokonaisvaikutus 10
Yhteensä siis 175 pistettä (=1-tulos) ja sijoitus neljäs kahdeksesta. Erittäin tyytyväinen :) Vaikka voihan niillä kaukokäskyillä aina jossitella... Nyt treenataan lisää ja kokeillaan ensi vuonna avointa luokkaa. Kaikennäköisiä treenisuunnitelmia pyörii jo päässä ;)
maanantai 30. lokakuuta 2017
Suomen muotovalio!
Viimeinen serti napsahti taskuun Seinäjoen KV näyttelyssä 28.10.2017. Ja kun ikää oli kaksi vuotta, niin muotovaliohan Metkasta tuli! Olen niin ylpeä minun pienestä :)
torstai 14. syyskuuta 2017
Metka 2 vuotta!
Niin ne vauvatkin kasvaa! Vaikkakin tulen puhumaan Metkasta vielä pitkään mun pentuna... Se pentu täytti nimittäin jo 2 vuotta 12.9.!! Onnea pieni taskuraketti! :)
Aussien rally-tokomestari & RTK3
Huh, mistähän sitä taas aloittaisi... Viimeinen kuukausi on ollut aika vauhdikas ja kohta tämän vuoden tavoitteet onkin täynnä.
Perjantaina 9.9. palasimme jälleen rally-tokon pariin, vuorossa oli kisat Vöyrillä, jotka olivat samalla sekä australianterreiden rotumestaruuskisat ja Vaasan (eli meidän) kennelpiirin piirinmestaruuskisat. Olimme mukana Vaasan agility-seuran joukkueessa ja kisasimme voittaja-luokassa. Tavoitteet kohdistuivat enemmän tuohon rotumestaruuskisaan vaikkakin ennen Vöyrille saapumista hiukan jännitin keliä (näytti sateelta, muttei ihan satanut) ja kuinka monta aussia saamme kisaan. Toki halusin onnistua omassa suorituksessa myös joukkueen puolesta!
Voittajaluokan rata ei vaikuttanut vaikealta vaikkakin siinä oli pari meille haastavampaa kohtaa... En ole tyytyväinen meidän molemmat täyskäännös oikeaan tai vasempaan käännöksiin, ne saisivat olla paljon tarkempia ja tiukempia. Lisäksi kisassa meillä ei oikein koskaan onnistu tuo eteentulo seuraamisen yhteydessä oikealta puolelta, tälläkin kertaa jouduimme uusimaan sen ja silti viimeinen istuminen jäi tekemättä. Kaikesta huolimatta onnistuimme saamaan 74 pistettä ja toisen hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta!
Tämä tulos sitten riittikin aussien rotumestaruuksien voittoon ja piirinmestaruuskisassa joukkueemme sijoittui vielä kokonaisuudessa kolmanneksi. VAU!
Seuraavana aamuna ajelimme sitten kohti Sieviä, jonne olin ilmoittautunut epäonnistuneen SM-suorituksemme jälkeen. Keli ei ollut meidän puolellamme eli ennen rataan tutustumista satoi kunnolla, rataan tutustumisen ja itse kisasuorituksen aikana sitten vähän vähemmän. Etukäteen päätin, että maahanmenot saa jäädä tekemättä, jos on sikseen. Niitä radalla olikin onneksi vain yksi ja siitä napsimmekin rutkasti virhepisteitä. Käytösruudun asentona oli onneksi vasemmalla istuminen, sen Metka istui kun tatti. Ilme oli toki välillä, että ihanko oikeasti mamma. Ehkä tuo pieni sadekeli sopii meille pahaiten, koska silloin jää Metkalta (tai molemmilta) se ylimääräinen sähläys pois. Saatiin nimittäin 87 pistettä, joka on meidän toiseksi parhaat pisteet voittajaluokasta! Tällä tuloksella saimme koulutustunnuksen RTK3 ja menolipun mestariluokkaan! No, mestariluokan korkkaaminen menee kyllä varmasti ensi vuoteen...
Perjantaina 9.9. palasimme jälleen rally-tokon pariin, vuorossa oli kisat Vöyrillä, jotka olivat samalla sekä australianterreiden rotumestaruuskisat ja Vaasan (eli meidän) kennelpiirin piirinmestaruuskisat. Olimme mukana Vaasan agility-seuran joukkueessa ja kisasimme voittaja-luokassa. Tavoitteet kohdistuivat enemmän tuohon rotumestaruuskisaan vaikkakin ennen Vöyrille saapumista hiukan jännitin keliä (näytti sateelta, muttei ihan satanut) ja kuinka monta aussia saamme kisaan. Toki halusin onnistua omassa suorituksessa myös joukkueen puolesta!
Voittajaluokan rata ei vaikuttanut vaikealta vaikkakin siinä oli pari meille haastavampaa kohtaa... En ole tyytyväinen meidän molemmat täyskäännös oikeaan tai vasempaan käännöksiin, ne saisivat olla paljon tarkempia ja tiukempia. Lisäksi kisassa meillä ei oikein koskaan onnistu tuo eteentulo seuraamisen yhteydessä oikealta puolelta, tälläkin kertaa jouduimme uusimaan sen ja silti viimeinen istuminen jäi tekemättä. Kaikesta huolimatta onnistuimme saamaan 74 pistettä ja toisen hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta!
Tämä tulos sitten riittikin aussien rotumestaruuksien voittoon ja piirinmestaruuskisassa joukkueemme sijoittui vielä kokonaisuudessa kolmanneksi. VAU!
Seuraavana aamuna ajelimme sitten kohti Sieviä, jonne olin ilmoittautunut epäonnistuneen SM-suorituksemme jälkeen. Keli ei ollut meidän puolellamme eli ennen rataan tutustumista satoi kunnolla, rataan tutustumisen ja itse kisasuorituksen aikana sitten vähän vähemmän. Etukäteen päätin, että maahanmenot saa jäädä tekemättä, jos on sikseen. Niitä radalla olikin onneksi vain yksi ja siitä napsimmekin rutkasti virhepisteitä. Käytösruudun asentona oli onneksi vasemmalla istuminen, sen Metka istui kun tatti. Ilme oli toki välillä, että ihanko oikeasti mamma. Ehkä tuo pieni sadekeli sopii meille pahaiten, koska silloin jää Metkalta (tai molemmilta) se ylimääräinen sähläys pois. Saatiin nimittäin 87 pistettä, joka on meidän toiseksi parhaat pisteet voittajaluokasta! Tällä tuloksella saimme koulutustunnuksen RTK3 ja menolipun mestariluokkaan! No, mestariluokan korkkaaminen menee kyllä varmasti ensi vuoteen...
tiistai 5. syyskuuta 2017
Aussierkkarissa
Hieno päivä Aussierkkarissa takana! Erkkari järjestettiin tänä vuonna Kärkölässä 2.9. ja sinne oli ilmoittautunut 86 aussia, tuomarina oli saapunut Australiasta asti kasvattajatuomari Graham Nolan. Päivä alkoi jo klo 10. pennuille. Illalla oli vielä juhlaillallinen, koska australianterrieriyhdistys täytti samalla 30 vuotta. Pitkä päivä! :)
Me oltiin siis viimeistä kertaa nuorissa uroksissa. Onneksi meitä oli vain kolme ja olimme luokkamma toisia. Hieman aloin jo miettimään kotia, kun meidän edellä oleva uros sai erittäin hyvän... Onneksi tämä jäi kuitenkin vain ajatukseksi. Tuomari nimittäin ihastui täysin Metkaan ja voitimme erinomaisella ja SA:lla oman luokkamme! Saimme tuomarilta myös osallistumisoikeudet erikoisluokkiin "paras karvapeite" ja "paras häntä"(!). Voin kertoa, että olin näihin saavutuksiin jo erittäin tyytyväinen.
Mutta eipä meidän menestys siihen loppunut! Isosta paras uros -ryhmästä Metka sijoittui vielä kolmanneksi, joka oli kyllä täysi yllätys minulle! Paras uros oli Metkan setä, joka vei sertin, joten me saimme vielä lisäksi vara-sertin. Hienoa!!! :) Erikoisluokissa emme menestyneet, mutta lisäksi Metka osallistui vielä päivän päätteeksi voittoisaan kasvattaja-ryhmään (Melukylän) sekä voittoisaan jälkeläisryhmään (Melukylän Älyn Häly). Voiko enempää vaatia? Ei! Juhlaillallisen jälkeen kyllä uni voitti jatkot ;)
Me oltiin siis viimeistä kertaa nuorissa uroksissa. Onneksi meitä oli vain kolme ja olimme luokkamma toisia. Hieman aloin jo miettimään kotia, kun meidän edellä oleva uros sai erittäin hyvän... Onneksi tämä jäi kuitenkin vain ajatukseksi. Tuomari nimittäin ihastui täysin Metkaan ja voitimme erinomaisella ja SA:lla oman luokkamme! Saimme tuomarilta myös osallistumisoikeudet erikoisluokkiin "paras karvapeite" ja "paras häntä"(!). Voin kertoa, että olin näihin saavutuksiin jo erittäin tyytyväinen.
Mutta eipä meidän menestys siihen loppunut! Isosta paras uros -ryhmästä Metka sijoittui vielä kolmanneksi, joka oli kyllä täysi yllätys minulle! Paras uros oli Metkan setä, joka vei sertin, joten me saimme vielä lisäksi vara-sertin. Hienoa!!! :) Erikoisluokissa emme menestyneet, mutta lisäksi Metka osallistui vielä päivän päätteeksi voittoisaan kasvattaja-ryhmään (Melukylän) sekä voittoisaan jälkeläisryhmään (Melukylän Älyn Häly). Voiko enempää vaatia? Ei! Juhlaillallisen jälkeen kyllä uni voitti jatkot ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)