Jälleen ROP-pentu

Toisen kerran kävimme pyörähtämässä näyttelykehässä Tampereella 30.4., luokkana oli edelleen pentuluokka. Tuloksena jälleen ROP-pentu. Tällä kertaa saimme kisata vain itseämme vastaan, harmi kyllä. Metka oli todella hienosti kehässä ja esittää kyllä itse itsensä parhaiten, mamma vaan häiritsee puuttumalla liikaa asiaan.

ROP-pentu

Metka aloitti näyttelyuransa Vaasan KV näyttelystä su 17.4. Tämä kun oli meidän kotinäyttely ja Metka täytti sopivasti 7 kk eli pääsi ekaa kertaa pentuluokkaan. Kamppailu oli huimaa ja kovaa, pennuissa oli Metkan lisäksi nimittäin Metkan sisko Aiwa :)

Hieman, tai no paljonkin..., jännitin näyttelyä etukäteen, koska en tiennyt miten Metka toimii hälinässä. Onhan se ollut mukana Tonyn kisareissuilla eri halleissa, mutta tuollainen iso näyttely on aivan eri asia. Ääntä ja ihmeteltävää riittää. Matka autolta hallille kesti jo tovin, kun Metka halusi rauhassa katsella erikokoisia ja -näköisiä koiria. Hieman se taisi myös herättää hilpeyttä, kun yritin sitä hoputtaa vesitihkusta sisälle... Metka on vaan sen verran oman arvonsa tunteva, että häntähän ei noin vaan hoputella. Tulee sitten omaa vauhtia, kun ehtii katselulta eikä hänen arvoaansahan kiskota :) Sisälläkin piti alussa ihmetellä ja kävelimmekin muutaman lenkin ympäri hallia. Sen jälkeen kaikki olikin ok!

Kehässä Metka käveli jo kuin konkari, pontevaan tyyliinsä :) Ihanan reipas pentu! Tuomaria pussailtiin, ainut mikä mielestäni kaipaa treeniä on hampaiden katselu. Siis Metkahan antoi katsoa ne, mutta mielestäni se kaipaa vielä totusta ja treeniä. Pienellä treenillä tuostakin tulee taatusti rutiininomaisempi juttu Metkalla :)

Arvostelu:
"Bra huvud med små mörka ögön. Välplacerade örön, bra häls och kors ?? något för glad svans, bra kropp o vinklar, rör sig bra bak lite ostabil fram, bra päls."
ROP-pentu

Aika Metka jäbä

Aika Metka jäbä

”Melukylän Mutkat Aukee”

 Se on mun nimi

– ja rallitermi.

On pentuj’ viis

ja mä nuorin niist’

Ralliteemal’ meidät nimettiin

Sipoon huudeilt’

Stadin kupeest’

tulee tää jäbä

aussi niin upee

Melukylän Mutka,

lyhyest’ vaan Metka

Paa nimi mieleen

tuut must’ viel’ kuulee

Duunaat tokoo tai rallii,

ota must’ mallii

Tai kun täyttä kiitoo

meet agiliitoo

Aussipowerii

reteet’, joskus overii

Niinku aito terrieri

Ei mikään v***n puudeli

Et tarvii mitään Cheekkii

kun päässäs kelaat biittii

ja siihen päälle luukutat

kybäl’ Metka –riimii

Duunit tehdään kybäl’

mut huumorist’ en tingi

Oon aika Metka jäbä

ja snadisti Kingi

Teksti Petri Myllyperkiö

Pennusta kunnon (toko)koiraksi

Kun minusta on tullut täysin laiska kirjoittaja, niin liitetäänpä tähän kuitenkin uusimmassa Aussi-lehdessä ollut kirjoittamani juttu Metkan kanssa treenailuista. Tähän meidän aika meneekin ;)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.

Jo Metkaa (Melukylän Mutkat Aukee) ottaessa oli selvää, että pennun lajit tulevat olemaan minulla tokon ja rally-tokon parissa, mieheni tulee sitten myöhemmin pennun kasvettua keskittymään agilityyn. Pentu vähän sitten valikoituikin niillä perusteilla meille J Ja hyvä reipas terrierin alku saatiinkin!

Mielestäni vielä pienen pennun kanssa ei voi puhua oikeasti kouluttamisesta tai treenaamisesta. Kaikkein tärkeintä on hyvän suhteen luominen pennun kanssa ja leikin varjolla voidaan ”opettaa” yhtä sun toista oli sitten tavoitteena ihan pelkkä arkitottelevaisuus ja vakavampi kisatottelevaisuus. Omat tavoitteeni alkutreenauksen suhteen ovatkin

-          haluan meille hyvän suhteen ja kontaktin pentuun, jotta se olisi motivoitunut tekemään minun kanssa asioita

-          haluan opettaa alkeita eri lajeihin nimenomaan ylempiä luokkia silmällä pitäen

-          keskitytään aluksi juttuihin, joiden pitäisi parantaa seuraamista, seuraamisen opettelu heti alusta lähtien myös oikealla puolella ja takapään käyttöä

-          meillä molemmilla pitää olla hauskaa! J

Kotiin tutustumispäivien jälkeen aloitin jo nopeasti leikkimisharjoitukset, pennun kanssahan ne sujuvat paremmin kuin hyvin. Halusin kuitenkin, että pentu oppii leikkimään nimenomaan minun kanssa, ei yksin tai toisen koiran kanssa. Leikkimisen ohessa tuli todella helposti opeteltua oma nimi ja yhteistyön rakentaminen tulevaisuutta varten aloitettiin. Oma nimi opittiin niin hyvin, että kun ensimmäisen kerran kävimme rokotuksilla ja eläinlääkäri kutsui meidät sisään Metkan nimellä, niin Metka reagoi siihen heti! Leikkimisen aloitin ihan vaan testaamalla kotona olevista eri leluista, että mikä tuntuu kiinnostavan Metkaa eniten ja mitä halutaan kiskoa ja retuuttaa minun kanssa eniten. Suosikiksi nousi yksi narulelu, jossa oli mukana oikeaa karvaa ja jonka laitoinkin sitten talteen ja sen Metka sai vain silloin kun leikki minun kanssa. Kaikki muut lelut saivat jäädä lattialla olevaan lelulaatikkoon.

Tämän jälkeen tai ohessa puuhailtiin sitten kaikkea normaaliin tapakasvatukseen liittyvää, ne jätän tästä jutusta täysin pois. Pian aloitin jo ensimmäiset tokoon liittyvät asiat eli ensimmäiseksi tutustutin Metkan metalliseen noutokapulaan. Siitä tuli yksi ”normaaleista” leikkikaluista ja hetihän sitä kannettiin ylpeänä J Muiden aussieni kanssa minulla on ollut alussa enemmän tai vähemmän nouto-ongelmia, joten nyt päätin tutustuttaa Metkan heti eri noutomateriaaleihin, tokossahan tulee sekä puu- ja metallinouto sekä tunnistusnouto pienellä puisella puupalalla. Toisena minkä aloitin aika pian, oli naksuttimeen tutustuminen. Olen muiden koirieni kanssa käyttänyt sitä ja nyt päätin aloittaa sillä opettamisen heti alusta lähtien, koska sillä pystyy kaikista parhaiten kertomaan naksauttamaan koiralle sen oikean toiminnon.

Naksuttimen aloitin siis ihan sillä, että naksautin ja annoin heti namin eli opetin Metkalle, että naksuttimen ääni on yhtä kuin namia. Tämä on sitä perinteistä ehdollistamista, josta Pavlovin koiratkin ovat tunnettuja. Onneksi Metka osoittautui ahneeksi, joten opettelusta tuli todella helppoa. Uskon tuon ahneuden ansiosta meidän pääsevän vielä helpolla uusien asioiden opettelussa J Tätä tein parina iltana. Sitten otin mukaan tavallisen pakastusrasian kannen ja halusin Metkan koskevan siihen ensin kuonolla. Kun tämä meni todella hyvin, aloin vaatimaan kosketusta tassulla. Naksuttimen kanssa tosiaankin vaan odotetaan, että koira tarjoaa oikeaa toimintaa ja sitten naksautetaan siitä. Kuulostaa työläältä, mutta sitä se ei itse asiassa ole! Vaatimustasoa nostetaan sitten hiljaa eli lähdetään ensin siitä vilkaisusta, kuonokosketuksesta ja sitten tassukosketuksesta, mitä nyt itse haluaakin. Itsellä pitää olla kyllä selvä, että mitä tehdään ja mitä vaatii. Koirat yleensä tarjoavat palkan toiveessa eri toimintoja ja sitten vaan pitää olla nopea, että naksauttaa ja palkkaa siitä oikeasta asiasta. Varsinkin vilkkaan pennun kanssa joutuu olemaan tosi tarkka, että palkkaa oikeasta asiasta.

Samaan aikaan naksuttimen kanssa opetin Metkalle myös kosketuskepin, jonka idea on sama kuin alustassa, mutta kosketuskeppi on sananmukaisesti keppi, jonka päässä on pieni pallo ja koiran pitäisi koskettaa sitä kuonolla. Sitten vaan naksutellaan oikeasta toiminnosta ja palkataan. Pelkän naksuttimen kanssa siirryin opettamisessa vähän isompaan kosketusalustaan ja otin käyttöön paksun kirjan. Tämän kanssa halusin opettaa Metkalle seuraamisessa tarvittavaa takapään käyttöä ja perusasentoa. Aloitin taas kirjan vilkaisulla ja sitten hiljalleen aloin vaatimaan, että molemmat etutassut ovat kirjan päällä. Todella pian Metka ymmärsi kokeilujen kautta, että mitä nyt vaaditaan. Sitten vahvistin vaan etutassujen pitämistä kirjan päällä. Pian siirryin Metkan eteen ja vaadin taas etutassujen pitämistä kirjan päällä. Sen jälkeen aloitin liikkumisen ja odotin, että Metka siirtää vähän takatassujaan. Tässä jouduin olemaan todella tarkka ja nopea, koska pienellä pennulla liike on aluksi pientä ja nopeaa. Hiljalleen sitten vaadin takajalkojen suurempaa liikettä. Hiljalleen pääsimme tavoitteeseemme eli siihen, että Metka osaa käyttää takapäätään molempiin suuntiin kirjan päällä. Pian aloin myös kokeilemaan kirjan päällä perusasentopaikkaa eli Metka siirtyi minun vasemman jalan viereen.

Toinen isompi asia, mitä opetin heti, oli noutokapulan nostaminen maasta ja sen pito. Opetuksessa käytin jälleen naksutinta ja lähdin taas siitä vilkaisusta ja kuonokosketuksen kautta aloin vaatimaan kapulan maasta nostamista. Pian Metka oppi tämänkin, koska olin tutustuttanut häntä jo aikaisemmin eri kapuloihin ja leikin seassa niiden suussa pitämiseen. Suosituin treenivaiheen noutokapuloista on pienin tunnistusnoudon kapula, mutta teen tätä sama myös tavallisen puu- ja metallikapulan kanssa. Toisena noutoasiana opetin kapulan ottamista suoraan minun kädestä, tässä meillä parhaiten toimi pieni tunnistusnoudon kapula. Alussa oli tyytyväinen siihen, kun Metka vaan otti kapulan minulta suuhunsa ja piti sitä ihan pienen tovin. Sen jälkeen aloimme lisätä pitempää kestävyyttä tähänkin liikkeeseen.

Seuraava asia, minkä otin uutena asiana, oli taas takapään käyttöön liittyvää eli peruuttamista. Tässäkin olin vaan Metkan kanssa lattialla ja odotin, että hän vahingossa liikuttaa takatassuja vähän. Siitä heti naksautus ja palkka. Jo yhden illan opettelun jälkeen Metkalla oli selkeästi kuva vaaditusta asiasta eli toisena iltana peruutti jo hiukan! Seuraavaksi siirryin taka-alustan käyttämiseen eli tavoitteeksi tulee, että Metka peruuttaa sen verran, että takajalat ovat alustalta. Alussa peruuttamista tehtiin ihan lyhyeltä matkalta ja pidennettiin sitten matkaa aika nopeasti. Tällä hetkellä peruuttamisesta näyttää tulleen Metkan lempiliike eli tarjoaa sitä todella helposti.

Tammikuun alussa sitten ilmoitin Metkan jo ensimmäiselle tokokurssille J Seuramme järjestämällä tokon avo –kurssilla oli tilaa, joten sinnehän me heti mentiin. Ei millekään pentukurssille, mutta toisaalta minulla oli itsellä tavoitteet selvillä eikä kyse ollut ensimmäisestä tokokoirasta, joten mikäs siinä. Ensimmäisellä kerralla oli aivan ihana huomata, että ei Metkaa kiinnostanut muut koirat tai ihmiset, tykkäsi tehdä heti mamman kanssa ”töitä”. No, ehkä ne namit auttoivat ahneen koiran kanssa myös asiaa… Pystyin pitämään Metkaa myös omalla vuorolla kentällä irti, koska huomio oli täysin minussa. Itsekin ihmettelin, että miten noin pienellä voi olla noin hyvä keskittymiskyky uudessa paikassa (me ei siis oltu käyty tällä hallilla aikaisemmin). Ehkä asiaa auttoi se, että Metka on käynyt vanhemman koirani Tonyn mukana kisareissuilla vieraissa halleissa ja on tavallaan jo tottunut siihen menoon. En tiedä, mutta täytyy toivoa tämän jatkuvan J Ensimmäisen kerran teemoina meillä oli ruutu ja seuraaminen. Ruudussa harjoittelimme kosketusalustan käyttöä ja tulihan siinä tutustuttua jo ruutunauhaan ja –merkkeihin J Seuraamisessa näytimme meidän tämän hetken tilanteen kirjan eli vähän isomman alustan kanssa. Molempiin saimme todella hyviä jatkotyöstämisvinkkejä, että treenien jälkeen odotin ihan sormet syyhyten, että pääsen kokeilemaan niitä kotona! Näistä enemmän seuraavassa jutussa. Ohjatuissa treeneissähän käydään hakemassa hyvät treenivinkit ja sitten jatketaan niiden kanssa kotona.

Nuo yllä olevat kuulostavat varmasti kirjoitettuna pitkiltä ja monimutkaisilta oppimisprosesseilta, mutta niin ei tosiaankaan ole J Illasta käytin tuohon kaikkinensa ehkä noin 5-10 minuuttia, ei sen enempää! Samaan aikaan kokeilin myös montaa muutakin juttua, mutta niissä päädyin odottamaan, että pentu hiukan kasvaa. Varsinkin kun peruskäskyjen osalta olin ennakkoon päättänyt, että ensin opettelemme seisomaan, sen jälkeen maahanmenoa ja viimeisenä istumista. Tämä taas liittyy omiin aikaisempiin kokemuksiin pennun opettamisesta, yleensä ne ensimmäisinä opitut jutut ovat aikuisenakin koiralle niitä vahvimpia. Ja minä haluan peruskäskyistä seisomisesta vahvimman, koska tokojutuissa se on yleensä koiralle se kaikista vaikein.

Tärkeää on myös muistaa pennun, ja isommankin koiran, kanssa lepo! Eli täytyy malttaa pitää välissä treenaamisesta vapapäiviä ja vain leikkiä. Mielenkiintoista on nähdä, että koirakin prosessoi oppimaansa yön yli eli joskus kun tuntuu treenatessa, että ei se tätä ikinä opi, niin seuraavana päivänä se saattaakin sen jo osata!"

Kuulumisia

Kun pentu tuli taloon, kuvittelin optimisesti kirjoittavani säännöllisesti pentukuulumisia blogiin. No, olinpas liian optimistinen, pitkästä aikaa siis kuulumisia tässä.

Mitäs kaikkea me sitten ollaankaan puuhailtu:

- telmitty lumessa, kun sitä saatiin vihdoinkin ja pakkaset lauhtuivat

- harjoiteltu hiukan misseilyä

- telmitty isoveikan kanssa ahkerasti ja oltu välillä ihan sivistyneestikin

- muistettu lepäillä :)

- ja tokihan me ollaan myös treenailtu ahkerasti, niistä ei sen enempää tällä hetkellä, koska kirjoitin niistä juuri Aussi-lehteen pitemmän jutun.

Hyvin menee, vauhdikasta arkea, kiitos liukasliikkeisen rallipennun on ;) Sisäsiisteyttä vielä odotellaan vaikka kyllä siinäkin on tapahtunut edistymistä vaikka aina ei siltä tunnu. Hampaat ovat vaihtuneet jo suurelta osin, molemmilla rokotuksilla on jo käyty. Kynsien leikkuu sujuu ongelmitta (vrt. Tony). Ja kasvetaan hurjaa vauhtia! Itse sitä ei aina huomaa.

RTK3 Tony!!

Niinhän siinä kävi, että myös omaksi suureksi ihmeeksemme nappasimme RTK3-koulutustunnuksen Seinäjoen rally-tokokisoista 28.11.! Aika kova saavutus yli 11-vuotiaalle!! :) Tarkempaa analyysia tai videota en uskalla edes luvata...

Tony 4.10.2015 rally-tokon SM-kisoissa, kuva Anne Kylmäoja

Ensimmäinen viikko pennun kanssa

Pentuarkea on nyt takana vähän yli viikko ja voi vaan sanoa, että on kyllä niin ihanaa, mutta myös niin raskasta... Pentu tuoksuu niin ihanalle pentukoiralle ja on kerrassaan söpö, mutta toisaalta on juuri löytänyt hampaansa eikä ole vielä sisäsiisti... Sisäsiisteyteen olemme panostaneet heti alusta lähtien eli ulkona käydään todella useasti! Olen sitä mieltä, että pennusta tulee tällä vaivannäöllä nopeammin sisäsiisti. Kelit vaan eivät ole olleet kovin suosiolliset eli on ollut märkää ja kylmää, joten ei viitsi palelluttaa pentua pitkillä ulkonaoloilla. Pelkkä korttelinkin kiertäminen vaatii aikaa. Kun pitää ihmetellä kaikkea uutta ja ihmeellistä :) Metka on todella reipas eikä hätkähdä pienistä, mutta uusia asioita pitää saada rauhassa ihmetellä välillä. Ja pelastaa vaahteranlehtiä vesirännin alta <3

Summa summarum, pissat tulevat reippaasti ulos, mutta kakkojen kanssa haetaan vielä rytmiä. Tavoitteena olisi selvitä yön yli ilman vahinkoja, mutta noin pienellä siihen menee vielä tovi. Metka on kyllä hauska kaveri, että kun itse herää yöllä vessaan, niin Metka syöksyy kauhealla vauhdilla mukaan. Tyytyy kyllä sitten kohtaloonsa, kun joutuu jäämään oven toiselle puolelle.

Vanhemmasta eli Tonysta otettaisiin monessa asiassa mallia, sekä hyvässä että pahassa, mutta haluan ulkoiluttaa koirat vielä aluksi erikseen. Lisää hommia, mutta näen tämänkin hyödylliseksi Metkan kannalta. Tony tuntuu kyllä Metkan jälkeen tosissaan isolta koiralta vaikka on "vain" aikuinen aussi.

Mihin kaikkeen ollaan sitten tutustuttu viikon aikana, tässä joitakin esimerkkejä:
- naapurikirkon kellojen soittoon: ei oltu moksiskaan
- naapuruston kilttiin koiraan: ensin vähän jännitti
- postipojan sähkömopo: katseltiin vain ihmetellen
- naapurimummon rullatuoli: katseltiin vain ihmetellen
- polkupyöräilijät: nopeita eli kiinnostavia katseltavia :)
- rähisevät koirat: säikähti ensin ja tuli minun jalkoihin, mutta rohkaistui nopeasti jatkamaan matkaa
- kynsien leikkuu: ei edes huomattu :)
- metallikapula: kannettiin jo sitä ylpeänä
- naapuripäiväkotien huutavat ulkona huutavat lapset
- naapuritaloa purkava kauhatraktori: katseltiin uteliaana
- paljon autoja ja muita ulkona liikkujia: kiinnostaa katsella :)

Paljon vähän kaikkea, mutta hyvä niin, koska kuitenkin me asutaan sen verran lähellä keskustaa ja vilinää, että vähän kaikkeen pitääkin heti alusta lähtien tottua :) Nyt vasta Metkan kanssa huomasinkin, että kyllä pelkästään meidän naapurustossa tapahtuu yhtä sun toista.

Kuvia toisella kertaa, kun eihän tässä syksyn pimeydessä saa vilkkaasta pennusta mitään järkeviä kuvia...