Pentuarkea on nyt takana vähän yli viikko ja voi vaan sanoa, että on kyllä niin ihanaa, mutta myös niin raskasta... Pentu tuoksuu niin ihanalle pentukoiralle ja on kerrassaan söpö, mutta toisaalta on juuri löytänyt hampaansa eikä ole vielä sisäsiisti... Sisäsiisteyteen olemme panostaneet heti alusta lähtien eli ulkona käydään todella useasti! Olen sitä mieltä, että pennusta tulee tällä vaivannäöllä nopeammin sisäsiisti. Kelit vaan eivät ole olleet kovin suosiolliset eli on ollut märkää ja kylmää, joten ei viitsi palelluttaa pentua pitkillä ulkonaoloilla. Pelkkä korttelinkin kiertäminen vaatii aikaa. Kun pitää ihmetellä kaikkea uutta ja ihmeellistä :) Metka on todella reipas eikä hätkähdä pienistä, mutta uusia asioita pitää saada rauhassa ihmetellä välillä. Ja pelastaa vaahteranlehtiä vesirännin alta <3
Summa summarum, pissat tulevat reippaasti ulos, mutta kakkojen kanssa haetaan vielä rytmiä. Tavoitteena olisi selvitä yön yli ilman vahinkoja, mutta noin pienellä siihen menee vielä tovi. Metka on kyllä hauska kaveri, että kun itse herää yöllä vessaan, niin Metka syöksyy kauhealla vauhdilla mukaan. Tyytyy kyllä sitten kohtaloonsa, kun joutuu jäämään oven toiselle puolelle.
Vanhemmasta eli Tonysta otettaisiin monessa asiassa mallia, sekä hyvässä että pahassa, mutta haluan ulkoiluttaa koirat vielä aluksi erikseen. Lisää hommia, mutta näen tämänkin hyödylliseksi Metkan kannalta. Tony tuntuu kyllä Metkan jälkeen tosissaan isolta koiralta vaikka on "vain" aikuinen aussi.
Mihin kaikkeen ollaan sitten tutustuttu viikon aikana, tässä joitakin esimerkkejä:
- naapurikirkon kellojen soittoon: ei oltu moksiskaan
- naapuruston kilttiin koiraan: ensin vähän jännitti
- postipojan sähkömopo: katseltiin vain ihmetellen
- naapurimummon rullatuoli: katseltiin vain ihmetellen
- polkupyöräilijät: nopeita eli kiinnostavia katseltavia :)
- rähisevät koirat: säikähti ensin ja tuli minun jalkoihin, mutta rohkaistui nopeasti jatkamaan matkaa
- kynsien leikkuu: ei edes huomattu :)
- metallikapula: kannettiin jo sitä ylpeänä
- naapuripäiväkotien huutavat ulkona huutavat lapset
- naapuritaloa purkava kauhatraktori: katseltiin uteliaana
- paljon autoja ja muita ulkona liikkujia: kiinnostaa katsella :)
Paljon vähän kaikkea, mutta hyvä niin, koska kuitenkin me asutaan sen verran lähellä keskustaa ja vilinää, että vähän kaikkeen pitääkin heti alusta lähtien tottua :) Nyt vasta Metkan kanssa huomasinkin, että kyllä pelkästään meidän naapurustossa tapahtuu yhtä sun toista.
Kuvia toisella kertaa, kun eihän tässä syksyn pimeydessä saa vilkkaasta pennusta mitään järkeviä kuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti