Crufts 2013 - Kansainvälisen tason agilityä ja paljon muutakin

Jo pidemmän aikaa oli mielessämme ollut ajatus käydä jossakin kansainvälisessä suuressa koiratapahtumassa hieman tunnelmaa haistelemassa, ja parantumattomille anglofiileille Birminghamissa vuosittain järjestettävä Crufts tuntui itsestään selvältä kohdevalinnalta. Tapahtuma on eräs arvostetuimmista koira-alan tapahtumista maailmassa. Se lienee tunnetuin kansainvälisestä koiranäyttelystään, mutta sen lisäksi ohjelmasta löytyy mm. agilityä, tokoa, flyballia, koiratanssia ja kaikenlaista muuta leikkimielistä – ja ehkä hieman vakavammassakin hengessä suoritettua toimintaa. Itse asiassa voisi puhua koiramessuista, sillä eri kilpailutapahtumien ja ohjelmanumeroiden lisäksi alueella on valtava määrä myyntikojuja. Tapahtuma on järjestetty Birminghamin National Exhibition Centerissä (NEC) vuodesta 1991 lähtien ja vuosittain siellä käy neljän päivän aikana n. 160 000 kävijää, sekä lähes 30 000 koiraa. NEC on kooltaan yksi Euroopan suurimmista messukeskuksista. Cruftsin käyttöön oli alueesta varattu 5 suurikokoista messuhallia sekä 16 000 istumapaikkainen NEC Arena, josta ehkä noin puolet oli käytetty shown esiintymisareenana.

Matkan suunnittelua ja varauksia aloimme tehdä jo hyvissä ajoin viime vuoden syksyllä, heti alustavan ohjelman ilmestyttyä. Vierailupäivän valitsimme sen mukaisesti milloin näyttelyssä oli terrieriryhmän arvostelut. Haluttiinhan sitä tietysti katsastaa minkälaisia Australianterriereitä maailmalla liitää. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 7.-10.3 ja terrieri- sekä metsästyskoiraryhmien (hound dogs) näyttelyt olivat tapahtuman avauspäivänä torstaina. Tapahtuman pääsyliput pystyi ostamaan etukäteen netistä Cruftsin kotisivuilta ja samalla pääsylipulla pääsi katsomaan kaikkia päivän aikana järjestettäviä tapahtumia. Hieman pohdiskelua etukäteen aiheutti kuitenkin se, että nettisivuilla tottelevaisuuskokeeseen vaikutti olevan myynnissä erillinen pääsylippu, tai oikeastaan paikkavaraus, joka erillisen maksun lisäksi olisi kaiken lisäksi pitänyt anoa erillisellä lomakkeella. Koska nettisivuilta ei täysin yksiselitteisesti selvinnyt tarvitaanko paikkavaraus tai ei, päätimme loppujen lopuksi jättää varauksen tekemättä, silläkin riskillä että toko jäisi meiltä näkemättä.

Matkaan lähdettiin aikaisin keskiviikkoaamuna Vaasan lentoasemalta päämääränä Lontoon Heathrow, jonne saavuttiin sopivasti aamiaisaikaan. Etukäteen oli ostettu liput National Expressin bussiin, jolla pääsi kätevästi Heathrowlta Coventryn kautta Birminghamiin. Bussiliput, kuten junaliputkin kannattaa mahdollisuuksien mukaan ostaa etukäteen, koska siten ne ovat huomattavasti edullisempia kuin vasta juuri ennen lähtöä ostettaessa. Toki Birminghamiin pääsee myös lentäen, mutta ajatuksenamme oli joka tapauksessa viettää viikonloppu Lontoossa. Bussimatka kesti reilut kaksi tuntia ja sen aikana sai mukavan maisemakatsauksen keski-Englannin maaseutuun. Birminghamissa hotellimme sijaitsi aivan kaupungin keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä New Streetin rautatieasemasta sekä kaupungin ostoskaduista. Bullring -ostoskeskuksen kupeesta löytyi myös mainio paikka illastamiseen: Jamie Oliverin ”Jamie’s Italian” –ravintola.

Birminghamin keskustaa.

 

Seuraavana aamuna sitten vedettiin kunnon kävelykengät jalkaan ja matkattiin junalla vajaan 10 minuutin matka New Streetin asemalta Birmingham International –asemalle, josta on suora sisäänkäynti NECiin. NECissä oltiin noin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Juuri sopivasti, jotta saimme hyvät paikat Areenalle, jossa heti aamutuimaan kisattiin British Open –kilpailun hyppyrata. Mukana oli neljä mini- ja medikoiraa, sekä kahdeksan maksikoiraa. Makseissa kisasivat myös Tuulia Liuhto ja Punssi.

Tuomaripukeutumista.

 

 

 Ensimmäinen ajatus hyppyradasta oli, että se vaikutti kovin helpolta verrattuna keskivertoon suomalaiseen kolmosluokan rataan. Radalla ei esimerkiksi ollut takaakiertoja lainkaan ja niinpä rataa edettiinkin varsin suoraviivaisesti. Ohjaajien ei tarvinnut kikkailla turhan erikoisilla ohjauskuvioilla, vaan suunnilleen valssia ja takaaleikkausta käyttämällä pärjäsi koko radan. Voittaja löytyi tästä huolimatta, joten voisivat tuomarit Suomessakin miettiä tarvitseeko radoista aina tehdä niin kiemuraisia. Hyppyradalla tapahtui vain kaksi hylkäytymistä. Valitettavasti Tuulia ja Punssi olivat toinen hyppyradalla hylkäytyneistä pareista Punssin livahdettua ensin renkaan alta ja sitten hypättyä seuraavan esteen ennen renkaan suorittamista. Kuuluttaja hoiti kilpailun selostuksen hyvin pitäen koko ajan katsojat ajan tasalla tuloksista. Lohduttavaa oli myös huomata, että isossakin tapahtumassa voi sattua mitä vain: sähköinen ajanottolaite petti ja kilpailu kellotettiin käsipelillä. Yksi erikoisuus oli myös, että koirilla sai kisasuorituksessa olla panta kaulassa. Suomessahan se koiran turvallisuuden vuoksi tulee aina irrottaa ennen radalle menoa ja pannan unohtuminen kaulaan aiheuttaa hylkäyksen.

Tuulia Liuhto ja Punssi hyppyradalla.

Agilityn hyppyrata -kilpailun jälkeen käveltiin muutaman messuhallin läpi kohti Australianterriereiden rotukehää. Näyttelyyn osallistui reilut 30 aussia, mukana myös pari suomalaista kilpailijaa.  Voittaja löytyi kuitenkin Englannista. Näyttelyssä arvostelujen seuraaminen tuntui hieman vaikeammalta kuin Suomessa, koska koirien saamaa laatuarvostelua ei näytetty sen enempää kilpailijoille kuin katsojillekaan, vaan vasta kunkin luokan lopuksi tuomari laittoi koirat sijoituksen mukaiseen järjestykseen. Katsojat olivat siis kilpailun loppuun saakka varsin epätietoisia tuomarin mieltymyksistä.

 

Aussien komein.

 

Tottelevaisuuskokeen kisapaikka puolestaan löytyi taas parin hallin läpikävelyn jälkeen. Katsomoon pääsyä hieman jännitettiin, sillä olihan jäänyt epäselväksi olisiko sinne pitänyt tehdä etukäteen paikkavaraus vai ei. Sieluni silmin jo näin, kuinka Burberryyn pukeutunut toimitsija brittiläisen kohteliaasti evää katsomoon pääsymme ja ohjaa meidät hallista ulos. Tilaa katsomossa oli kuitenkin ainakin torstaina runsaasti, eikä erillisiä pääsylippuja tai paikkavarauksia kyselty. Katsomo oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten luultavasti varaus olisi ollut tarpeellinen, mikäli olisi halunnut istumapaikan viikonlopulle, jolloin tapahtumassa on enemmän kävijöitä kuin ensimmäisenä päivänä.

Seurasimme toko –kilpailua, jonka luokat olivat Britannian kansallisia luokkia, joiden liikkeet ja suoritustavat poikkesivat jonkin verran suomalaisista. Esimerkiksi seuraamisessa ohjaajat pitivät vasenta kättään koukussa rintaansa vasten, mikä luonnollisesti kiinnittää koiran huomion ja sikäli helpottaa seuraamisen suorittamista. Kehäsihteerin toimintaa oli varsin hauska seurata, koska hän kulki lähes koko ajan takaperin tiukasti tuomarin vieressä selkä kisaajiin päin, samalla kirjoittaen paperille arvostelua tuomarin sanelun mukaisesti. Myöskään tässä lajissa ei tuomari heti suorituksen jälkeen näyttänyt pisteitä kuten Suomessa, vaan liikkeen arvostelu ilmestyi tulostaululle pienellä viiveellä suorituksen jälkeen, kunhan kehäsihteeri oli saanut arvostelulomakkeen vietyä kentän laidalla istuneille toimitsijoille.

Seuraamista englantilaisittan. Huom. vasemman käden asento.

Englantilainen ruutu.

Tunnistusnoutoa nenäliinoilla.

 

Myöhemmin iltapäivällä NEC Areenalla kisattiin British Openin agilityrata. Mukana olivat kaikki hyppyradallakin kisanneet, eli hyppyradalla hylkäytyminen ei estänyt kilpailemasta agilityradalla. Tällä kerralla Tuulia ja Punssi esittivät suomalaista agility -osaamista parhaimmillaan ja sijoittuivat kisassa hienosti toiseksi. Kokonaiskilpailussa he eivät tietenkään saaneet tulosta. Tällä kerralla radalla oli mukana jopa yksi takaakierto, mutta muuten rata vaikutti taas katsomosta käsin kohtuullisen helpolta. British Open –kisan jälkeen kilpailemassa kävi myös ryhmä juniorihandlereita, ja varsin tasokkaita ohjaajia olivatkin nuoresta iästä huolimatta.

British Open -agilityradan rakennus käynnissä.

 

Tuulia ja Punssi agiradalla.

 

Päivä oli pian kääntynyt jo illaksi ja loppuhuipentumana olivat tarjolla näyttelyn ryhmäkehät, joissa kunkin rodun parhaat kisasivat ryhmänsä voitosta. Tässä vaiheessa NEC Areenan katsomo olikin sitten jo tupaten täysi, eli useita tuhansia silmäpareja seurasi kenestä kruunattiin ryhmien voittajat. Jokaisen rodun paras kävi vuorollaan arvostelussa ja samalla kuuluttaja kertoi hieman kunkin rodun historiasta.  Aussikomeutta ei valitettavasti tänä vuonna arvostettu, vaan terrieriryhmän voittajaksi valittiin Skyenterrieri. Upeita koiria kaikki silti.

Näin rennosti voi ottaa ryhmäkehässä.

 

Näiden lisäksi ohjelmaan mahtui vielä paljon muutakin, mm. koiratanssi -kilpailun kaksi parasta esittivät omat numeronsa Areenalla ennen ryhmäkehien alkua. Varsin mielikuvituksellisia ja hauskoja esityksiä olivat molemmat, mutta oma suosikkini oli toiseksi sijoittuneen kilpailijan viihdyttävä ”Vaaleanpunainen pantteri” – mestarivaras -teemainen esitys, joka löytyy myös Youtubesta (http://www.youtube.com/watch?v=bksmiALfOrc ). Youtubessa on katsottavissa lähes kaikki Cruftsin ohjelmanumeroista ja kilpailuista.

Koiratanssia.

 

Muusta tarjonnasta voisi mainita vielä sen, että eräässä hallissa oli jokaisella näyttelyyn osallistuvalla rodulla oma ständinsä, joten oli mielenkiintoista katsella mitä kaikkia rotuja viikonlopun aikana tapahtumassa olisikaan ollut. Ja luonnollisesti matkalaukkuun saatiin täytettä muutamaltakin myyntikojulta.

Pitkän päivän jälkeen sitten palailtiin hotellille ja seuraavana päivänä testattiin raideliikenteen toimivuutta ja ihailtiin keväistä maaseutua junamatkalla Lontooseen ja metropolin sykkeeseen.

 

Onni 7 v.!!

Mamman pieni rakas täytti eilen oikeana Onnin-päivänä 7 vuotta! Vaikea uskoa, kun Onni on aina vaan edelleen mun se vauva...

Eilen ei vietetty sen suurempia juhlia, vaan juhlakalu pääsi Petri kanssa agilitytreeneihin ja sai niiden jälkeen possunkorvan. Tässä pieni on vähän väsynyt illan treenien jälkeen:


<3 <3 <3

Aussikerhon vuosikokous

Tähän oli tarkoitus ensimmäiseksi tulla kuva meidän vuoden tokoaussi -plakaatista, mutta eipä tule. Plakaattiin oli nimittäin painettu Onnin nimi... vähänkö ärsytti, kun oli kerrankin sinne asti "vaivautunut" :( No, onneksi päivään mahtui muuta ohjelmaa, ettei tullut ihan hukkareissu. Kuvitukseksi tulee sitten sen itse sankarin eli Tonyn kuvia. Tehtiin poseerausyrityksiä eilen, mutta Tony ei niistä oikein piitannut ;)

Vuosikokouksessa oli ennen varsinaista kokousta luonnetestituomari Tarja Matsuoin luento luonnetestistä ja Kirsi Olan luento hänen omista käsityksistään aussin oikeasta rakenteesta. Matsuoin luento oli sinällään erittäin mielenkiintoinen ja olisi ollut ihan mielenkiintoista, jos siinä olisi päästy vielä syvämmälle aiheeseen. Mutta aina tulee se aika vastaan... Myös Kirsin luento oli erittäin mielenkiintoinen ja varsinkin Kirsin näyttämät kuvat olivat hyviä! Jäi hyvä hahmotus omaan silmään aussin rakenteesta ja tunnisti omien koirien "virheitä" sieltä. Kirsi puhui luento-osassaan myös aussin lantio-osan pituuden vaikutuksesta aussin hyppyyn. Tonyllahan on pitkä lantio-osa ja jäin miettimään, että johtuuko sen huono hyppytekniikka osittain siitä... Hieronnassahan Tonylta ei ole löydetty mitään jumeja tms., kai oma vaikutuksensa on sillä, että Tony aloitti agilityn suhteellisen vanhana. Eli opittu hyppytekniikka oli jo huono valmiiksi.

 

 

Niin, tuosta väärästä plakaatista jäi sen verran hampaankoloon, että kai se pitää vielä yrittää, josko se kuudes kerta toden sanoisi ;)

Vuoden tokoaussi!

Hieman yllättäin, vuoden 2012 tottelevaisimmat aussit löytyy jälleen meiltä! Tai no, onko se nyt yllätys, kun muut eivät ole toimittaneet seuralle tuloksiaan... Tai voihan sitä aina ajatella, että ovat säikähtäneet meidän tulostasoa ;) Eli jo viidettä kertaa ykköspokaali tuli meille, voiton vei tällä kertaa kolmatta kertaa Tony! Toisena sitten Onni, joka on voittotittelin saanut jo kahdesti.

Tänä vuonna me jätetään mahdollisuuksia muillekin eli näin julkinen "lupaus", että voittoa ei meille tältä vuodelta tule! Tony kisaa vain sen yhden avoimen kisan, että saa TK2:n ja Onnin tuloskunto on suuri arvoitus ;)

Kunniaplakaatit jaetaan lauantaina Helsingissä aussikerhon vuosikokouksessa, jonne minäkin suuntaan etelä-Pohjanmaan aussiharrastajien kimppakyydillä. Tämmöinen sitä ilmeisesti saadaan taas, mutta tuoreemmaalla vuodella:

(huom! plakaatti ei ole vessan seinässä vaikka siltä vähän näyttääkin ;) )

Tiistain tokot

Tiistaina oli taas meidän oman ryhmän treenit, erillistä vetäjää ei tällä kertaa ollut, mutta kyllä sitä silti saatiin treenattua :)

Onnin kanssa otettiin taas perussettiä (kun näitä ei voi kotona sisällä treenata!) eli ruutua ja luoksetuloa. Ensimmäinen ruutu tehtiin taas vinosta linjasta ja kaukaa. Ruudun vieressä oli joku lumikasa (joo, kasvarin katto ei ole täysin tiivis ;)), jota Onnin piti käydä ensin ihailemassa... Kutsuin se sieltä pois ja heti perään uusi lähetys. Tällä kertaa ruutu löytyi täydellisesti ja maahankin mentiin ekalla käskyllä, kun muistin sanoa sen heti perään :) Tämän perään otimme sitten evl:n malliin ruutua eli lähetin Onnia merkiltä ruutuun. Tällä kertaa laitoin pallon magneetiksi ruutuun ja sieltähän se ruutu löytyi heti. Ehkä nyt Onnilla syttyi pieni lamppu päässä, että ruutuun voi lähteä niinkin, että mamma on edessä. Ruudun jälkeen otettiin kerran luoksetulo, huonoja pysähdyksiä molemmat :( Tästä koira sitten tauolle ja vuoroon Tony.

Tony oli kyllä taas niin oma iloinen itsensä, että ei voi kuin hymyillä :) Tonyn kanssa otettin luoksetulon pysähdyksiä ensin estettä kiertämällä, sitten jääviä liikkeitä iloisesti kerran ja kun ne meni hyvin, niin niiden hinkkaaminen jätettiin siihen. Sitten vielä kisamatkalta luoksetulo, hitsi kun oli taas hienoja pysähdyksiä! Mitenhän nuo saisi onnistumaan kokeessakin. Viimeisenä vielä Tonyn kanssa kakeja. Hitaita maahanmenoja, mutta muuten hyviä, sehän on harvinaista, että Tony näissä liikkuisi eteenpäin.

Sitten taas Onnin vuoro. Ensin taidettiin ottaa yhden kerran käskytettynä hyppynouto puulla (kun oli sen verran kylmä), ensimmäinen kerta meni harakoille... Onni oli "muka" unohtanut, että mitä tässä tehtiinkään ja sitten kapulaakin piti poikkeuksellisesti haistella, kun se oli treenikaverin. Toisella kertaa tuli aikalailla täydellinen hyppynouto. Perusasento jäi hiukan huonoksi, mutta niiden hinkkailut otamme erikseen. Sitten uskaltauduin pitkästä aikaa kokeilemaan tunnaria, muita laitettiin sikin sokin maahan, oman lisähajustin syljellä ja apuri vei sen muiden sekaan. Itse jäin aika lähelle tunnareita, että sain pidettyä Onnin kierrokset alhaalla ja annoin vain Onnille luvan mennä kasalle (en siis käyttänyt käskyä). Onni teki tarkkaa haistelua aika pitkään (Onniksi siis se oli pitkä) ja otti sitten oman!! Vähänkö olin onnellinen :) Minulla meinasi iskeä ahneus ja olisin ottanut tämän uudestaan, mutta treenikaveri sai hillittyä, että "ei toistoja, kun se onnistui ekalla kerralla".

Tämän jälkeen yritimme vielä luoksetuloa, mutta yhtä huonoja pysähdyksiä tuli. Teimme myös tätä apurin kanssa niin, että treenikaveri jäi Onnin taakse ja oli siellä namien kanssa magneettina, mutta ei. Mamma oli kovempi magneetti :( Onni taisi pitää koko touhua vaan kivana juoksuleikkinä... Täytyy nyt kyllä miettiä, että miten jatkaisi noiden pysähdysten vahvistamista. Lyhyeltä matkalta ne menee vieä hyvin, mutta lisääpä sitten matkaa... Kai se pitäisi tehdä vaan paljon toistoja ja lisätä matkaa hiljalleen. Viimeisenä otettiin ryhmässä pari paikkamakuuta häirittynä. Ne meni Onnilla hienosti :)

Kisakalenteripohdinnat jatkuvat ;)

Eiliset tokot

Pitkästä aikaa sain eilen aikaiseksi mentyä omatoimitreeneihin hallille. Kotona tulee kyllä tehtyä sisätreeniä, kiitos yhden innokkaan tuijottelijan ;) Mutta hallille varsinkaan yksin ei jaksa kovin usein mennä. Ehkä sitä voisi reipastua, jos kelit pysyvät suht lämpiminä.

Onnin kanssa ensin suoraan ruutuun lähetys n. 30 metristä ja ennen kaikkea varsin vähillä näytöillä. Ja kyllä, mun pieni teki niin suoraan täydellisen ruutuun menon, että ah! :) Sen jälkeen otimme ruutuun lähettämistä seuraamisen yhteydessä eri kulmista. Aika hyvin ruutu löytyi tätäkin kautta, varsinkin kun tein lähettämiset aika läheltä ruutua. Linjan pyrin pitämään ei-suorana.

Meillä oli yksi pk-ihminen vetämässä treenit joulukuussa, joka toimii samalla myös tokon liikkurina. Hän ihmetteli sitä, että miksi me tokoilijat aina käskytetään ensin ruudussa koira "seis" ja sitten tauon jälkeen "maahan". Ja sitten me asetellaan koiran linjaa aina suoraksi ruutuun mennessä. No, mehän sitten "tyhmänä", että näin meidät on opetettu tekemään... Tehtiin sitten Carinan tapaan :) Eli koiran linja voi olla vino ja suoraan "seis-maahan" -käskytys. Onnilla toimi paljon paremmin tuo suoraan seis-maahan -käskytys eli sehän heittäytyi heti käskystä maahan! Nyt aivopesen siis itseäni käskyttämään koiraa paremmin :)

Ruudun jälkeen otimme perinteisesti luoksetuloa koepituudelta. Seisomiset olivat huonoja (valui), mutta maahanmenot hyviä. Pitäisi panostaa tuon seisomiseen enemmän... Pikaisesti otettiin vielä hyppynouto ja tavallista noutoa. Täytyy muuten sanoa, että Melakarin neuvo perusasentotreenistä on auttanut! Onnin perusasennot olivat selkeästi parempia myös noudon palautuksessa. Nyt minä yritän päästä sitten vielä vartaloavuistani eroon. Kamalaa, mitä kaikkia maneereita sitä on itsellekin tullut...

Tonyn kanssa keskityimme siihen, että touhu on kivaa :) Eli ensinnä tavallista noutoa niin, että kun Tony toi yhden kapulan perusasentoon, niin toinen kapula lensi saman tien (toki vaadin Tonylta vielä paikallaoloa). Tätä pitäisi treenata enemmän, sillä tällä lailla saa kasvatettua Tonyn motivaatiota kapulaan tuomiseen minulle asti. Ärräilyä toki vielä kuuluu, mutta se annettakoon terrierille anteeksi ;) Noutotreenien jälkeen hiukan luoksetulon pysäytyksiä, joita Tony ennakoi kisamatkalta, mutta annettakoon se treeneissä anteeksi. Ja lopuksi vielä jäävät liikkeet, joissa ohjaaja sitten sekoili :(

Tonyn jälkeen Onni sai vielä toisen treenikierroksen. Jatkoimme taas ruudulla, tällä kertaa lähetyksiä läheltä merkiltä niin, että minä seisoin aika lähellä Onnia. Osa meni hyvin, osa meni huonosti. Eli tämä ei ihan vielä auennut Onnille eikä se ymmärtänyt, että merkiltä voidaan lähettää ruutuun. Lisää tällaista treeniä siis jossain vaiheessa. Tämän jälkeen otimme hiukan ohjattua noutoa, oikealta haku toimii hyvin (ollaan vissiin treenattu tätä enemmän...), mutta vasemmalta ei vielä (ei ihme näillä treenimäärillä).

Ensi vuoden koekalenteria on sitten hiukan jo katseltu... Ohjelmassa on taatusti kahdet oman seuran kokeet (keväällä ja syksyllä), kolmannet menee vastaavana koetoimitsijana toimiessa. Sitten pidemmän aikaan minua on houkuttanut Onnin kanssa nuo terrieritokomestikset, mutta en tiedä vielä uskaltautuisko sinne itseään mokaamaan... Voi olla, että katsotaan nyt maaliskuun kisoissa oma ja koiran kisakunto ja tehdään päätökset sen pohjalta :)

Viime vuoden menneet ja uuden vuoden tulevat

Näin vuoden vaihtuessa näyttää olevan tapana summata mennyt vuosi ja asettaa tavoitteet tulevalle vuodelle. Tässä lyhyesti meidän yhteenvedot tokon osalta.

Vuosi 2012
Rehellisyyden nimissä on sanottava en edes muista asetinko tälle vuodelle mitään kummempia tavoitteita... Uskoisin, että tavoitteina oli Tonyn osalta TK2 ja Onnin osalta VOI1. Tavoitteista jäätiin selkeästi... Tonyn TK2:nen odottaa vielä sitä yhtä AVO1-tulosta. Onnin kanssa saatiin kaksi VOI3:sta eli vielä kauas 1-tuloksesta. Kokonaisuudessaan menneen vuoden tuloksilla ei pahemmin voi henkseleitä paukutella, mutta eiköhän tästä ole vain yksi suunta ;)

Vuosi 2013
Tonyn kanssa TK2 eli eiköhän se viimeinen ykkönen sieltä jo tule :) Tämän jälkeen Tony saa siirtyä eläkkeelle tokohommista, voittaja-luokassa on aivan liikaa noutoja, en usko Tonyn niitä oppivan koskaan. Tai ainakaan minun opetustaidot eivät siinä riitä. Tonylle olen tämän jälkeen luvannut uran tokokokeiden häiriökoirana eli olen luvannut Tonyn tulevan aina tarvittaessa voittaja- ja erikoisvoittajaluokkiin paikallaoloihin häiriökoiraksi. Hauska sinällään, koska aikoinaan nämä olivat meille niitä vaikeimpia, nyt niitä varmimpia liikkeitä :)

Onnin kanssa jatketaan voittajaluokassa kisaamista ja pakkohan sitä on edelleen pyrkiä siihen 1-tulokseen. Paljon ollaan viime vuonna opittu, toivottavasti nyt saadaan vihdoinkin kaikki palaset kohdalle.

Hyvää uuttaa vuotta kaikille sekä kaksi- että neljäjalkaisille meidän poppoon puolesta!