Pentu saapui taloon!

Kuten tarkkasilmäiset ovat huomanneet, meille saapui pentu kotiin torstaina. Niin hartaasti odotettu ja toivottu :) Koko pentue on nimetty ralliteeman mukaisesti eli meiltä löytyy pieni Melukylän Mutkat Aukee. Kutsumanimeä pohdiskeltiin ja makusteltiin pari päivää ja niinhän siitä tuli sitten Metka. Hyväntuulinen ja veikeä pentu kuten nimensäkin :) Tulevaisuuden lajeja tulee olemaan ainakin toko, agility, rally-toko, näyttelyt... Noo, ehkä annetaan pennun nyt kasvaa rauhassa ja katsotaan sitten mihin kaikkeen kyetään.

Melukylän Mutkat Aukee 7,5 vkoa (kuva Kimmo Mustonen)

Metka 8 vkoa kotona

Nyt sitten hiljalleen tutustutaan toisiimme ja opetellaan talon tavoille. Sormet syyhyten kyllä odotan jo, että pääsen opettamaan toko-juttuja pienelle. Onneksi Tony vielä täyttää kisakoiran saappaita ja on innokas rally-tokomies. Pennusta Tony ei niin hirveenä välitä, kun se tuppaa roikkumaan karvoissa kiinni. Sohvalla on hyvä olla "turvassa", kun pienet naskalihampaat eivät sinne yllä ;) Mutta eiköhän se tästä tasaannu, kun pentu kasvaa ja oppii hieman enemmän isompien koirien tapoja. Sitten taatusti Tonystakin löytyy se leikittäjä sisältään.

Blogin nimi vaihtuu

Aikansa kaikkea... Ikävä on edelleenkin Onnia, mutta onneksi ikävä alkaa muuttaa muotoaan ja muuttua ihaniksi muistoiksi. Blogi on jäänyt "hiukan" taka-alalle. Päätin kuitenkin jatkaa sitä hiukan muutetulla nimellä, kun varsinaista blogin nimeä ei saa ilmeisesti muutettua. Eli kohti uusia seikkailuja :)

Voittajaluokan radat

Voittajaluokassa olemme käyneet useammassa kisassa tänä vuonna. Alkuvuodesta tavoitteena oli saada hyväksytty tulos, jotte voisimme yrittää päästä aussien joukkueeseen rally-tokon SM-kisoihin. Pientä tulospainetta siis oli. Kyllähän se ensimmäinen hyväksytty tulos sitten tuli, täpärästi, mutta tulos kuin tulos!

Eli taas Seinäjoella 19.4.2015, tuloksena tasan 70 pistettä

Toinen tuli sitten vähän niin kuin vahingossa Ilmajoella 23.8.2015 87 pisteellä

Saatiin sitten joukkue Ylöjärvelle rally-tokon SM:n, niistä ei meille tulosta, juttua niistä enemmän ehkä myöhemmin :)

Videoita rally-tokon avoimesta luokasta

Ei siis kommentteja vaan videot tammikuun Tonyn rally-tokon avoimen luokan kisoista, joista molemmista siis hyväksytyt tulokset ja RTK2. Ohjaaja kyllä yritti sössiä, kun oli vähän muissa fiiliksissä...

Seinäjoella 17.1.2015 78 pistettä

Ja taas Seinäjoella 24.1.2015 84 pistettä

Jos ei muuta, niin kannattaa ihailla Tony iloisesti heiluvaa häntää :)

Tony 11 vee

Tonyn syntymäpäivä meni ilman sen suurempia juhlallisuuksia sunnuntaina. Tässä kuitenkin eiliseltä pari tuoretta kuvaa sankarista (kuvat Kirsi Kjäll). Ei uskoisi kyllä pikku-herraa aina noin vanhaksi... harrastukset pitää nuorekkaina! Harmaata löytyy vain muutama karva silmien ympäristöstä. Monta yhteistä vuotta vielä toivoen <3

Entäs Tony sitten...

Tonyhan oli paikalla, kun kaikki tapahtui... Tony on maailman iloisin pieni koira, ei murheet eikä surut paina. Joskus kadehdin koiria, kun voivat niin elää hetkessä. Tony tiesi, mitä tapahtui ja se oli siinä. Voisi jopa sanoa, että Tony on kyllä nauttinut koko rahan edestä ainoan koiran roolista ja siihen liittyvästä hemmottelusta :) Täytyy kyllä sanoa, että koti olisi todella tyhjä ilman koiraa. Nytkin yhden koiran kanssa se tuntuu aika tyhjältä. Alussa oli vaikea lähteä lenkille vain yhden koiran kanssa... :(

Ensimmäiset rally-tokokisat Tonyn kanssa olivat todella vaikeat tammikuussa, Onninkin olin jo ehtinyt ilmoittaa niihin... En halunnut nähdä enkä jutella kenenkään tutun kanssa. Rata meinasi mennä ihan plörinäksi ihan vaan sen takia, että minä en pystynyt keskittymään rataan ja tein omiani. Tony onneksi jaksoi hyvin minun kanssa ja teki avoimen luokan hyväksytyn radan. Viikon päästä saimme toisen hyväksytyn suorituksen ja sitä myötä RTK2:n. Tony reppana joutui sitten minun treenikaveriksi ;) ja pääsi opettelemaan "tosissaan" voittajaluokan liikkeitä vaikka oli aikonut lopettaa Tonyn kanssa avoimen luokan jälkeen... No, aina ei mene niin kuin haluaisi. Ja niinhän me sitten osittain omaksikin suureksi ihmetykseksi saatiin kolmannesta voittaja-luokan kisasta hyväksytty tulos! Ja sitä myötä meillä olisi osallistumisoikeus voittaja-luokkaan rally-tokon sm:n! Katsotaan, jos me sinne saataisiin kasaan hyvä joukkue ;)

Laitan myöhemmin vaikka noita meidän ratoja näkyville, kun jaksan ladata niitä nettiin.

Noin viisi kuukautta sitten...

Pitkään suunnittelin tätä kirjoitusta kuitenkin pystymättä sitä kirjoittamaan... Miten kirjoittaa elämäsi koirasta? Niin paljon haluaisi sanoa, niin paljon pelkään jäävän pois. Ja itken jo tässä vaiheessa... No, ehkä tämä on joko pitkän tai lyhyen kirjoituksen alku.

Niin, mitä viisi kuukautta sitten tapahtui? Lähdin sunnuntai-illan kunniaksi hallille rally-tokotreenailemaan molempien koirien kanssa ja Petri lähti kerrankin mukaan, jota tapahtuu ehkä kerran kahdessa vuodessa. Pojat menivät lyhyelle pissa-kakkalenkille ja minä hallille jo järjestelemään kylttejä. Kun pojat tulivat sisälle halliin, Onni melkein saman tien kaatui suorilta jaloilta ja äänsi aivan kamalasti. Ihan kuin olisi vetänyt henkeä viimeistä päivää, kuten tekikin. Eikä noussut enää jaloilleen tai tullut tajuihinsa. Heti kun syöksyin Onnin luokse ja näin hänen silmänsä, tiesin, että nyt se on menoa... Ei siinä muuta kuin pikainen soitto päivystävän eläinlääkärin numeroon ja auton keula kohti Vaasaa. Istuin takapenkillä tajuton Onni sylissä, matkalla (n. 15 min) huomasin, että Onni kuoli jo :( Ja kun pääsimme päivystävälle eläinlääkärille, hän pystyi vain toteamaan saman. Voi sitä tuskan määrää :( Eläinlääkärin veikkaukset olivat joko aortan repeytyminen, sydänkohtaus tai aivoverenvuoto.

En voi kertoa niiden kyyneleiden määrää. Kun ei voi nytkään olla itkemättä.

Seuraavana päivänä oli edessä sitten vaikea valinnat. Lähettääkö Onni avattavaksi Eviraan vai suoraan tuhkata. Ja joo, oli vain kaksi päivää jouluun... Valinnoilla oli siis kiire. Siinä sitten kyynelsilmin tuli soitettua läpi oma eläinlääkäri, Evira ja tuhkaamo, niin sekin piti valita. Raskain sydämin päätimme sitten lähettää Onnin Helsinkiin avattavaksi. Itsesyytökset olivat jo nimittäin sen verran kovat. Voin vain kertoa, että aivan kamalaa pakata oman koiran ruumis ja viedä se Matkahuoltoon (jossa palvelu oli ERITTÄIN huonoa) kuljetettavaksi.

Sitten vain vietettiin maailman surullisin joulu ja odotettiin. Ensin tuli Onnin tuhkat joulun jälkeen :( Sitten muutaman viikon päästä Eviran kirje. Tässä avauksen tulokset lyhyesti: tutkitulla koiralla todettiin sydämen sepelvaltimossa tulehdus joka on ns. sisäsyntyinen eli kyseessä ei ole infektio. Välitön menehtymisen syy on äkillinen sydämen toiminnanvajaus.

Shit happens eli kuten oma eläinlääkäri sanoi avauspöytäkirjan nähtyään.

Ja niin paljon sitä on itketty ja kaivattu viimeiset kuukaudet. Välillä on jo vähän helpottanut, suurimman osan ajasta on vain niin ikävä. Ikävä kaikkia arkisia asioita kuten Onnin aina ryntäämistä minun luokse ulkoa tullessaan, vessan oven takana odottavaa unista pientä koiraa, maailman innokkainta treenikaveria, ilta- ja aamurutiineja, jalkojen välissä nukkuvaa koiraa, aivan kaikkea. Elämäni koira, toista samanlaista ei tule.