Ei siis kommentteja vaan videot tammikuun Tonyn rally-tokon avoimen luokan kisoista, joista molemmista siis hyväksytyt tulokset ja RTK2. Ohjaaja kyllä yritti sössiä, kun oli vähän muissa fiiliksissä...
Seinäjoella 17.1.2015 78 pistettä
Ja taas Seinäjoella 24.1.2015 84 pistettä
Jos ei muuta, niin kannattaa ihailla Tony iloisesti heiluvaa häntää :)
Tonyn syntymäpäivä meni ilman sen suurempia juhlallisuuksia sunnuntaina. Tässä kuitenkin eiliseltä pari tuoretta kuvaa sankarista (kuvat Kirsi Kjäll). Ei uskoisi kyllä pikku-herraa aina noin vanhaksi... harrastukset pitää nuorekkaina! Harmaata löytyy vain muutama karva silmien ympäristöstä. Monta yhteistä vuotta vielä toivoen <3
Tonyhan oli paikalla, kun kaikki tapahtui... Tony on maailman iloisin pieni koira, ei murheet eikä surut paina. Joskus kadehdin koiria, kun voivat niin elää hetkessä. Tony tiesi, mitä tapahtui ja se oli siinä. Voisi jopa sanoa, että Tony on kyllä nauttinut koko rahan edestä ainoan koiran roolista ja siihen liittyvästä hemmottelusta :) Täytyy kyllä sanoa, että koti olisi todella tyhjä ilman koiraa. Nytkin yhden koiran kanssa se tuntuu aika tyhjältä. Alussa oli vaikea lähteä lenkille vain yhden koiran kanssa... :(
Ensimmäiset rally-tokokisat Tonyn kanssa olivat todella vaikeat tammikuussa, Onninkin olin jo ehtinyt ilmoittaa niihin... En halunnut nähdä enkä jutella kenenkään tutun kanssa. Rata meinasi mennä ihan plörinäksi ihan vaan sen takia, että minä en pystynyt keskittymään rataan ja tein omiani. Tony onneksi jaksoi hyvin minun kanssa ja teki avoimen luokan hyväksytyn radan. Viikon päästä saimme toisen hyväksytyn suorituksen ja sitä myötä RTK2:n. Tony reppana joutui sitten minun treenikaveriksi ;) ja pääsi opettelemaan "tosissaan" voittajaluokan liikkeitä vaikka oli aikonut lopettaa Tonyn kanssa avoimen luokan jälkeen... No, aina ei mene niin kuin haluaisi. Ja niinhän me sitten osittain omaksikin suureksi ihmetykseksi saatiin kolmannesta voittaja-luokan kisasta hyväksytty tulos! Ja sitä myötä meillä olisi osallistumisoikeus voittaja-luokkaan rally-tokon sm:n! Katsotaan, jos me sinne saataisiin kasaan hyvä joukkue ;)
Laitan myöhemmin vaikka noita meidän ratoja näkyville, kun jaksan ladata niitä nettiin.
Pitkään suunnittelin tätä kirjoitusta kuitenkin pystymättä sitä kirjoittamaan... Miten kirjoittaa elämäsi koirasta? Niin paljon haluaisi sanoa, niin paljon pelkään jäävän pois. Ja itken jo tässä vaiheessa... No, ehkä tämä on joko pitkän tai lyhyen kirjoituksen alku.
Niin, mitä viisi kuukautta sitten tapahtui? Lähdin sunnuntai-illan kunniaksi hallille rally-tokotreenailemaan molempien koirien kanssa ja Petri lähti kerrankin mukaan, jota tapahtuu ehkä kerran kahdessa vuodessa. Pojat menivät lyhyelle pissa-kakkalenkille ja minä hallille jo järjestelemään kylttejä. Kun pojat tulivat sisälle halliin, Onni melkein saman tien kaatui suorilta jaloilta ja äänsi aivan kamalasti. Ihan kuin olisi vetänyt henkeä viimeistä päivää, kuten tekikin. Eikä noussut enää jaloilleen tai tullut tajuihinsa. Heti kun syöksyin Onnin luokse ja näin hänen silmänsä, tiesin, että nyt se on menoa... Ei siinä muuta kuin pikainen soitto päivystävän eläinlääkärin numeroon ja auton keula kohti Vaasaa. Istuin takapenkillä tajuton Onni sylissä, matkalla (n. 15 min) huomasin, että Onni kuoli jo :( Ja kun pääsimme päivystävälle eläinlääkärille, hän pystyi vain toteamaan saman. Voi sitä tuskan määrää :( Eläinlääkärin veikkaukset olivat joko aortan repeytyminen, sydänkohtaus tai aivoverenvuoto.
En voi kertoa niiden kyyneleiden määrää. Kun ei voi nytkään olla itkemättä.
Seuraavana päivänä oli edessä sitten vaikea valinnat. Lähettääkö Onni avattavaksi Eviraan vai suoraan tuhkata. Ja joo, oli vain kaksi päivää jouluun... Valinnoilla oli siis kiire. Siinä sitten kyynelsilmin tuli soitettua läpi oma eläinlääkäri, Evira ja tuhkaamo, niin sekin piti valita. Raskain sydämin päätimme sitten lähettää Onnin Helsinkiin avattavaksi. Itsesyytökset olivat jo nimittäin sen verran kovat. Voin vain kertoa, että aivan kamalaa pakata oman koiran ruumis ja viedä se Matkahuoltoon (jossa palvelu oli ERITTÄIN huonoa) kuljetettavaksi.
Sitten vain vietettiin maailman surullisin joulu ja odotettiin. Ensin tuli Onnin tuhkat joulun jälkeen :( Sitten muutaman viikon päästä Eviran kirje. Tässä avauksen tulokset lyhyesti: tutkitulla koiralla todettiin sydämen sepelvaltimossa tulehdus joka on ns. sisäsyntyinen eli kyseessä ei ole infektio. Välitön menehtymisen syy on äkillinen sydämen toiminnanvajaus.
Shit happens eli kuten oma eläinlääkäri sanoi avauspöytäkirjan nähtyään.
Ja niin paljon sitä on itketty ja kaivattu viimeiset kuukaudet. Välillä on jo vähän helpottanut, suurimman osan ajasta on vain niin ikävä. Ikävä kaikkia arkisia asioita kuten Onnin aina ryntäämistä minun luokse ulkoa tullessaan, vessan oven takana odottavaa unista pientä koiraa, maailman innokkainta treenikaveria, ilta- ja aamurutiineja, jalkojen välissä nukkuvaa koiraa, aivan kaikkea. Elämäni koira, toista samanlaista ei tule.
Yleensä näin vuoden lähestyessä loppua, on tapana tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta eli yritetäänpäs kasata sellaista... Rinnalle täytyy kaivaa itselle myös tälle vuodelle asetetut tavoitteet.
Ensimmäisenä toiveena oli tälle vuodelle, että minun pienet veteraanini pysyisivät terveinä ja tämä tavoite suureksi iloksi tavoitettiin :) Aina tätä ei voi pitää itsestään selvyytenä, joten täytyy iloita siitä! Sitten eri lajeihin.
Toko
Tonyhan eläköityi tästä jo viime vuonna eli Tony pääsi tämän suhteen ilman tavoitteita. Ja eipä kyllä taidettu kertaakaan treenata ihan puhtaasti tokoa! Vaikka paljon muuta, kuten etusijassa pallonheittoa, tehtiinkin...
Onnin osalta tavoite oli "vaatimattomasti" EVL1. Sitä ei saavutettu, vaikka ah, niin lähellä sitä päästiinkiin eli paras tulos meillä jäi 242,5 pisteeseen eli EVL2-tulokseen. Mutta aika hyvin terrierille, vai mitä!! Ei mun mielestä mitenkään huonosti! Arvostelijoille tiedoksi, että hanki itse aussi ja yritä samaa, puhutaan taas sitten lisää...
Agility
Jaa, nämä on taas Petrin heiniä eli niitä odotellessa... ;D
Rally-toko
Rally-tokon osalta tavoite oli vaatimattomasti Tonyn kanssa kisaamaan pääsy... Mutta paljon muutakin me ehdittiin tehdä :) Innostuneena lajista ilmoitin molemmat heti 1.5., kun lajista tuli virallinen, niin virallisiin kisoihin Kalajoelle. Jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ehkä niin fikua ottaen huomioon, että en ollut nähnyt koskaan oikeita kisasuorituksia livenä, vaan vain youtubesta... No, hyväksytyt tulokset saatiin ja sille tielle jäätiin. Eli Tonyn kanssa ehdittiin startata neljässä kisassa, joista kaikista hyväksytty tulos ja sitä myötä RTK1 ja ensimmäinen avoimen luokan hyväksytty tulos. Onnin kanssa päästiin puolestaan kuuteen kisaan ja niistä on tuomisena RTK1 ja RTK2. Tavoitteet roimasti ylitetty :)
Näyttelyt
Näiden osalta oli tavoitteena päästä molempien kanssa edes yhteen näyttelyyn veteraaniluokassa. Suureksi ihmeekseni sain ilmoitettua molemmat Vaasan kv näyttelyyn keväällä ja sieltä Onni nappasi VSP veteraanivoiton. Hiukan tästä näyttelykärpänen puraisi ja innostuttiin käymäään muutamassa muussakin näyttelyssä, toki ilman sen suurempaa menestystä. Jos vertaa tavoitteeseen, niin ylitetty ;)
Summa summarum: ei hassumpi vuosi, ei todellakaan! Ensi vuonna kohti uusia haasteita... :)
Ja sitten pikapäivitys vuoden viimeisten tokokokeiden osalta :)
1.11.2014 Seinäjoki, tuomari Veijo Kinnunen
- paikalla istu 10: :)
- paikalla makaaminen 9: pistevähennys alun piippailuista
- seuraaminen 7,5: joku perusasento jäi taas tekemättä ja äänteli...
- zeta 9: onnistui ekaa kertaa kokeessa!! Treenaminen kannattaa :)
- luoksetulo 8,5: ei ollut niin napakat pysähdykset
- ruutu 0: joo, mitä sekoilua pitkin kenttää :D
- ohjattu nouto 0: nouti keskimmäisen :(
- tunnari 9: onnistui jopa ohjaajan suureksi ihmetykseksi! (ks. video loppuun asti)
- metallihyppy 0: tyhmä ohjaaja heitti todella huonon heiton, jonka johdosta kapula meni aivan täysin kentän laidalle, josta palautti suoraan eli ei tullut hypyn kautta
- kaukokäskyt 7: pieni liikkuminen sekä ei tehnyt yhtä vaihtoa ensimmäisellä käskyllä
Yhteensä 186,5 eli ei tulosta. Toki tuo zetan ja tunnarin onnistuminen olivat suuria ilonaiheita. Miten se menikään; virheiden määrä on vakio :)
12.10.2014 Mustasaari, tuomari Juha Kurtti
- paikalla istu 10: :)
- paikalla makaaminen 8: ei mennyt ekalla käskyllä maahan...
- seuraaminen 6,5: oli huonoa, teki yhdessä käännöksessä ylimääräisen piruetin ja taisi jäädä joku perusasento tekemättä
- zeta 0: meidän kompastuskivi, kun ei onnistu, niin ei onnistu :(
- luoksetulo 10: oli oikeasti näin hyvä mun mielestä!
- ruutu 10: jipii, pitkästä aikaa täydellinen
- ohjattu nouto 9: mitähän tässä oli... Olisikohan ollut hidas merkille meno ja tyhmästi käskyttävä ohjaaja ;)
- tunnari 0: kun ei onnistu, niin ei onnistu :(
- metallihyppy 10: täydellinen :)
- kaukokäskyt 10: täydellinen :)
Yhteensä EVL2 242,5 pisteellä ja meidän piste-ennätys!! Että kyllä se 1-tulos on meille mahdollinen, kunhan saadaan kaikki onnistumaan samassa kokeessa...
Ja huomasinpa, että nämäkin on jäänyt laittamatt eli tässä pm-kokeen ja ennen sitä olleen kokeen tulokset: