Rally-tokoa

Meidän rally-tokoilusta ei varmaan tullutkaan kirjoiteltua sen kummemmin... Eli rally-tokohan minulla on ollut aina mielessä ja nimenomaan Tonyn kanssa harrastelajiksi. Laji on aina mielestäni sopinut Tonylle erittäin hyvin, koska siinä saa ja pitää kehua ja kannustaa koiraa. Meidän koiraseurassa ei ole kuitenkaan ollut tämän harrastusmahdollisuutta, joten se on siihen jäänyt. Syksyllä sitten päätettiin meidän tokoporukan kanssa, että eiköhän me aleta rally-tokoilemaankin! Ja tietenkään kenellekään ei ollut lajista sen enempää kokemusta ;) Mutta hyvin se näemmä lähti pyörimään niinkin.

Hankittiin itsellemme sitten ensimmäisenä kyltit ja kylttitelineet. Sitten aloimme vaan suunnilleen treenaamaan kerralla koko rataa :D No, ehkä se ihan noin mennyt. Aika pian saimme naapuriseuran rally-tokon koulutusohjaajakurssin käyneen kouluttajan meille lyhyesti käymään sääntöjä ym. läpi ja sitten teimme hänen kanssaan hiukan rataa. Onneksi meillä kaikilla on tokotaustaa, joten kyltit eivät hirveää tuskaa ole tuottaneet. Ehkä vaikeampaa on ollut alokasluokan koiran kytkettynä pitäminen ja sen koiran kehuminen!

 

Kuva Hilkka Keisala

 

Itselle potkaisu rally-tokon harrastamiseen oli se, että Tonyhan syksyllä eläköitettiin sekä tokosta että agilitysta. Agikentillä tosin Tonya saatetaan kesällä nähdä, sitä ei koskaan tiedä. Kuitenkin halusin jotain harrastaa Tonyn kanssa, koska Tonykin on tottunut aktiiviseen elämään, ihan täysin sohvaperunaksi siitä ei ole. Vaikka lempipaikka on nykyään sohvalla iskän kainalossa ;) Voisihan sitä tietenkin kotonakin vaan Tonya aktivoida, mutta minä halusin jonkun lajin siihen "syyksi". Hieman antaa itselle treenimotivaatiota ja sitä suunnitelmallisuutta tekemiseen. Ja Tonyhan rakastaa, kun pääsee hallille jotain treenamaan! Tärkeää, että koirakin tuntee itsensä tärkeäksi, kun pääsee puuhaamaan jotain :)

Missä sitten nyt ollaan. No, nyt olen ilmoittanut molemmat koirat 1.5. virallisiin rally-tokokisoihin Kalajoelle. Tonyn kanssa menemme rally-tokokurssille 5.4. Ja loppuvuodesta kuulemma on jo aussien rally-tokomestaruuskisat! Ja niin, ihan siinä sivussa aloitimme lajin harrastamisen myös Onnin kanssa! Onni nimittäin tuli alussa siinä sivussa mukaan hallille, tehtiin omat tokotreenimme siinä samalla hallilla. Ja sitten vaan kokeilin Onnin kanssa, että mitä se tuumaa rally-tokoradasta. Joo-o, meillä ei niitä yksittäisiä kylttejä pahemmin treenata... Onnihan oli ensimmäisillä kerroilla yhtä suurta kysymysmerkkiä, että "mitä me mamma nyt tehdään??" Itse kyltithän ei ole pahemmin tuottaneet Onnille ongelmia tokotaustan vuoksi, muutaman kyltin käskytyksen osalta olen joutunut enemmän itse ongelmiin. Esim. jos Onnille sanoo "kierrä", sehän kiertää samalla koko kyltin ym. ym. Muutaman radan jälkeen Onni ymmärsi jo idean eli tehdään vaan kaikki omituisuudet, mitä mamma pyytää :)

Kuva Hilkka Keisala

Että kai tästä meidän kaikkien eläkelaji on tulossa :D Suuria tavoitteita ei tämän suhteen ole, katsotaan nyt tämän vuoden jälkeen, johtaako tämä mihin.

Tavallista arkea

On ollut hivenen kirjoitusväsymystä blogin suhteen... Muuten on kyllä tullut ahkerasti kirjoitettua eli vuoden vaihteessa aloitin taas reippaana treenipäiväkirjan kirjoittamisen ja sitä vieläkin jaksan kirjoittaa! Eli ennen treenejä on kirjallinen suunnitelma treeneistä ja jälkikäteen analysointi treeneistä. On muuten erittäin toimivaa! Treeneistä tulee paljon suunnitelmallisia ja järkevämpiä. Vielä kun saisi aikaiseksi tehdä pitkän tähtäimen treenisuunnitelman, mutta jos sitä ei kaikkea ahnetisi kerralla :) Niistä treeneistä sitten, ollaan oltu Onnin kanssa tosi ahkeria treenaamisen suhteen, kiitos leudon talven, ja olen tässä ahkerasti ilmoitellut molempia koiria erilaisiin kisoihin. Tuossa oikeassa laidassa on meidän tapahtumakalenteri ja siinä on jo tapahtumat, joihin olen meidät ilmoittanut.

Ensimmäisenä meillä on Onnin kanssa edessä evl:n korkkaus kotikisoissa ensi viikonloppuna... Vähän jännittää, mutta eiköhän se kuulu asiaan. Kaikki liikkeet kyllä osataan, mutta saadaanko onnistumaan kaikki samalla kertaa onkin toinen asia. Viime viikonloppuna oltiin kokeenomaisissa treeneissä ja saatiin aika hyvä onnistuminen siellä aikaan. Täytyy toivoa saman jatkuvan virallisessa kokeessa. Tässä meidän liiketilanne ja yleisimmät ongelmat/huomiot:

- paikalla istuminen: on nyt oppinut valumaan maahan... johtuu ehkä vain siitä, että ollaan treenattu paljon makaavien kanssa.
- paikalla makaaminen: ei ongelmia
- seuraaminen: otettu aivan liian vähän... Mihinpä ne ongelmat itsestään häviäisi.
- zeta: treenattu paljon eri jääviä, onnistuu, kun malttaa kuunnella minua eikä oleta itse
- ruutu: vauhdikas :) Merkki hyvä, välillä kaartaa ruutuun sisälle toiselta laidalta. Ollaan jätetty seisominen ruudussa pois eli käsken suoraan maahan. Toimii meillä paremmin. Ennakoi turhan usein liikkurin käskytystä seuraamiseen tulossa.
- luoksetulo: tässä meillä oli kauheat ongelmat syksyllä/talvella eli ei tullut luokse/pysyi kuin liimattu vain maassa. Ollaan keskitytty paljon vain luoksetulon vahvistamiseen pysäytysten kustannuksella. Eli pysäytykset eivät ole terävimpiä.
- ohjattu nouto: ollaan paljon vahvistettu merkin vetoa ja nyt tuntuu, että ollaan onnistuttu siinä eli ei  pitäisi lähteä suoraan noutoon. Vaatii malttia tämäkin.
- hyppynouto: meidän bravuureja :)
- tunnari: pihatreenit aloitettu. Tietää mitä vaaditaan, nyt keskitytään siihen, että saadaan paljon onnistumisa alle.
- kaket: näitä ollaan kotijumpattu paljon! Vaikein on seiso-istu -vaihto, ettei etene ja se, että malttaa kuunnella minun käskytystä eikä oleta omiaan. Matka ei ongelma.

Jaa, nyt kun nämä kirjoitti näin ylös, tulikin mieleen, että oliko sitä sittenkään ihan fiksua ilmoittautua kokeeseen... No, meni syteen tai saveen! :)

Vauvasta veteraaniksi!

Minun rakas pieni ahkera treenikaveri saavutti tänään Onnin nimipäivänä kunnioitettavan 8 vuoden iän! <3 Ei voi kuin hämmästellä, mihin tämä aika oikein menee... Vuodet eivät onneksi vielä Onnia paina, moni luulee reilusti nuoremmaksikin.

Syntymäpäivälahjaksi Onni sai eilen osteopaatin käsittelyn. Jotenkin minusta vaan tuntuu, että Onni ei sitä arvostanut... Selässä oli nimittäin kolme lukkoa (tai nikamissa, ei ole oikein nämä termit hallussa...) ja niiden aukaisu ei ollut ihan Onnin makuun. Tai kyllä Onni antaa käsitellä itseään, mutta osteopaatin käsittelyssä löytyy aina hauskat äänitehosteet.

Toivotaan paljon lisää terveitä yhteisiä vuosia!!

Tokovalioaussit

Ei liity meihin, mutta listaanpa tähän muistiin koiranetistä löytämäni tokovalioaussit:

- Von Bienehof Iivari
- Reimin Karelia
- Reimin Unna
- Reimin Tamiris-Top

Valioitumisjärjestystä en tiedä, koska noin vanhoja tietoja ei koiranetistä löydy. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää enemmän noiden tokoiluista!

Haaveilua... ;)
(realistisuus on nyt tässä kaukana, että saa nauraa!)

Vuoden 2013 tokoaussi

Vaikka meinasin jo vuosi sitten, että nyt on jo jonkun muu vuoro voittaa, niin siinä vain sitten kävi, että Onnista tuli aussikerhon vuoden 2013 tokoaussi!! :)

Kaikki tulokset löytyvät täältä:
http://australianterrierikerho.fi/vuodenaussi/vuodenaussi13/vuodentokoagility13.pdf

Meille tämä voitto oli kuudes peräkkäin ja nyt molemmilla koirilla on näitä plakkarissa kolme. Eli joko annettaisiin tänä vuonna muillekin mahdollisuus ;)

Tavoitteita vuodelle 2014

Jotta omakin treenaminen saisi motivaatiota, kai sitä pitää asettaa jonkinlaisia tavoitteita ensi vuodelle ;)

Koska ensi vuonna minun vauvastakin tulee veteraani (!!) ja Tony on eläköitynyt jo agilitysta ja tokosta, niin tärkein tavoite tai oikeastaan toive on, että pysymme kaikki terveenä! Varsinkin ikääntymisen myötä sitä ei voi pitää itsestään selvyytenä.

Tässä välissä pitikin käydä lukemassa vuodelle 2013 asetetut tavoitteet ja niinpä olin jo tammikuussa 2013 kirjoittanut ihan julkisesti nähtäville, että Tony TK2 ja Onni VOI1! Ja koska ne saavutettiin (kai siinä on oma taikansa, kun kirjoittaa asioita julkisesti ;) ), niin jatketaan yhtä vaatimattomasti tämänkin vuoden tavoitteiden osalta. Eli Onnin kanssa aloitetaan kisaaminen evl:ssä ja siellä tietenkin tavoitteena on vaatimattomasti se EVL1-tulos. Siitä lähdetään ;) Tämän vuoden pääkisa meillä tulee olemaan sitten syyskuussa piirinmestaruuskisat, jossa pääsemme Onnin kanssa kisamaan yksilöpiirinmestaruudesta. Ihan uskomattoman hienoa päästä kisaamaan siitä aussin kanssa :)

Agilitytavoitteet Onnin kanssa ovat sitten Petrin heiniä, niihin minä en ota mitään kantaan.

Muita tavoitteita voisi olla, että vihdoinkin pääsisin molempien koirien kanssa käymään oikeassa näyttelyssä veteraaniluokassa. Tätähän minä olen suunnittellut jo Tonyn vetskuuntumisesta asti, mutta en ole saanut vaan aikaiseksi ilmoittaa sitä minnekään ja turkki ei sitten muka ole ollut parhaimmassa kunnossa... Kai sitä voisi trimmaamisen suhteen ryhdistäytyä.

Ja jotta Tonykaan ei pääsisi helpolla, niin kai meidän pitää suunnitella uutta vuotta sen verran, että kyllähän me käydään jossain kisaamassa virallisissa rally-tokokisoissa. Vaikka jouduttaisiin sitten vähän kauemmas lähtemään kisamatkalle.

Eiköhän siinä ollut riittävästi :)

Vuosi 2013 paketissa

Niin se yksi vuosi taas hurahti vauhdilla, ihan kaikkeen ei ehtinyt mukaan eikä kaikesta ehtinyt vuoden aikana kirjoittamaan. Muisteltavaa ja ainakin kokemuksia kertyi vuoden aikana roppakaupalla. Kaikki eivät olleet niitä positiivisia, mutta näin vuoden lopuksi keskitytään muistelemaan vaan niitä positiivisia muistoja ja onnistumisia :)

Vuoden 2013 ehdottomia kohokohtia oli kaksi eli Onnin ensimmäinen 1-tulos voittajaluokasta ja kaikki se menestys piirinmestaruuskisoissa eli Tonyn TK2 ja joukkuepiirinmestaruus!

Onnin osalta olen varsinkin tyytyväinen meidän parantuneeseen kisavireeseen ts. olen saanut viretttä hiukan laskettua eli keskittyminen on Onnilla parantunut kokeissa eikä piippailua ole niin paljoa ilmennyt kuin vielä viime vuonna. Toinen iso työvoitto meillä oli tunnarin oppiminen. Monia eri keinoja ja kikkakolmosia sen opettelussa kokeiltiin, mutta sitten viimein löydettiin tänä vuonna meille sopiva tapa. Ja tuloksia tuli, vuoden viimeisessä kokeessa saatiin jopa kymppi tunnarista! Hienoa :)

Tony the terrierin kanssa kaikki saavutukset ovat suuria :) Tonylla ei varsinkaan nuorena ollut miellyttämisen halua pätkääkään eikä sillä kiinnostanut tehdä tokojuttuja minun kanssa. Ison työn sain tehdä siinä, että Tonykin kiinnostui treenaamisesta. Ja sitten kun siinä onnistuin, niin voi miten ihanan treenikaverin sainkin. Iloa ja intoa ei tekemisestä puutu :) Täydellisiä me ei koskaan oltu tokossa, mutta mun mielestä parhaita. Ihana huomata, miten paljon pieni terrieri motivoituu ja innostuu pelkästä kehumisesta!

Seuraavaksi pitäisi sitten varmasti miettiä ensi vuoden tavoitteita... Sitä ennen kaikille tasapuolisesti

Hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta!!