Agilityn PM5

Täytyy nyt vielä sen verran kehua Petriä ja Onnia, kun lopulliset tuloksetkin tulivat WOFF:n sivuille, että pojathan olivat agilityn yksilökisassa hienoja sijoituksella 5. Piirinmestaruudesta kisaavia koirakoita oli nimittäin kokonaiset 30!! Hienoa pojat!

Tässä linkki tuloksiin.

Uskomaton viikonloppu: kolmoisvoitto!!

Aivan uskomaton piirinmestaruuskisaviikonloppu takana! Ei toistu varmaan kovin äkkiä, mutta onpahan mitä muistella ja kyllä tämän avulla taas jaksaa treenata pitkään :) Aloitetaan kertomus siis lauantaista, jolloin Vöyrillä pidettiin tokon piirinmestaruuskisat...

Odottelupuuhaa...

Koe alkoi meidän osalta voittajaluokalla, tuomarina oli meille uusi tuttavuus eli Jaana Tala. Alkupuhuttelu pidettiin kehän ulkopuolella, mikä sopi meille erinomaisesti, koska Onni sai tehdä alkupiippailunsa siellä. Itse kehässä päästiin nopeasti sitten tositoimiin eli piippailua ei kuulunut :)

- paikalla olo 8: oli kuono maassa ja melkein siis jo maassa, kun aloitettiin (joo, en huomannut...) eikä noussut ekalla käskyllä. Muuten rauhallinen paikalla olo.

- seuraaminen 7: pisteet puhukoon puolesta...

- istuminen 8: seuraaminen huonoa, istuminen hyvä.

- luoksetulo 5: ensimmäinen pysäytys meni pitkäksi eikä mennyt maahan vaan juoksi vauhdilla minun luokse eli pisteet läpijuoksusta.

- ruutu 10: nopea ruutuun meno, pysähdys ja heti maahan :)

Tässä kohtaa vaihdettiin eli liikkeet kahdessa osassa.

- hyppynouto 10: täydellinen :)

- metallinouto 0: ei nähnyt kun heitin... :( Eli meinasi lähteä kehästä pois, kun etsi kapulaa, jolloin kutsuin takaisin luokse. Tuli luokse heti hypyn kautta, kun se oli matkalla :D Harmi, mutta minkäs teet.

- tunnistusnouto 10: en oikein ehtinyt valmistautua tähän, tuli mielestäni niin nopeaa tuon metallin epäonnistumisen jälkeen. Onni oli tosi rauhallinen, ajattelin vain sitten, että kyllä tämä onnistuu. Ja niinhän se onnistui! :) Onni meni määrätietoisesti suoraan omalle tunnarille ja toi sen nopeasti minulle. Vähänkö olen ylpeä minun pienestä, varsinkin kun niin paljon olen tämän tunnarin kanssa sairastanut koko meidän kisauran ajan... ja viimeinen viikko on ollut tuskaa kaikkien epäonnistuneiden tunnarien kanssa... Nyt pidetään ainakin kuukauden tunnaritauko!

- kauko-ohjaus 5: kaikki vaihdot oli tosi hitaita ja ensimmäiseen vaihtoon tarvitsi kaksi käskyä, lisäksi liikkui alkupään vaihdoissa. Onni oli jo ihan veto pois, jouduin käyttämään aika voimakkaita kroppa-apuja käskyissä, joista tuomarikin huomautti...

- kokonaisvaikutus 9: en muista enää mitään... :)

Tällä saatiin siis VOI2 233 pistettä ja voitettiin oma luokka! Kisaajia oli tosin vain kaksi, mutta voitto mikä voitto, kaikki lasketaan ;) "Harmittelin" mielessäni palkintokorokkeella ja sen jälkeen joukkuekavereille, että voitettiin tokossa ensimmäistä kertaa eikä olla koskaan saatu tokon ykkösruusuketta. Olisinpa arvannut, mitä suustani päästiin... :)

Luokkavoitto! :)

Väliaikapuuhaa eli lampaiden pussailua

Palkintojen jaon jälkeen sitten kiireellä Tonyn kanssa avoimeen luokkaan. Paikalla olot jaettiin kahteen ryhmään, koska kisaajia oli seitsemän. Onneksemme pääsimme ensimmäiseen ryhmään, koska toinen ryhmä oli aika rauhaton eikä siellä kaikki pysynyt paikalla...Lähtönumeromme oli vasta neljä, joten ehdin rauhassa vähän hömpötellä Tonyn kanssa.

- paikalla olo 9: perjantain minitreeneissä Tony nousi istumaan palatessani Tonyn luokse, kun hymyilin sille kehuvasti ja olin noin kahden metrin päässä... Siitä viisastuneena en palatessa hymyillyt vaan katsoin vain tuimasti... Mistä johtuen ei sitten noussut ekalla käskyllä ylös! Muuten rauhallinen ja hyvä paikalla olo.

- seuraaminen 7,5: tuomarikin tuumasi, että edellinen edisti, tämä jätättää... johon minä, että se seuraava osaa sitten täydellisen seuraamisen ;) Käännökset olivat kuulemma olleet erinomaisia.

Seuraamista vai liikeiden välinen vapautus? :D

- maahanmeno 9: jätätti seuraamisessa, muuten hyvä :)

- luoksetulo 5: vaihdoin taas käsimerkkiin pari viikkoa ennen koetta ja ei edes aikonutkaan pysähtyä vaan tuli lujalla vauhdilla suoraan perusasentoon, minkäs sille tekee, kun mamma on niin ihana :)

- seisominen 9: jätätti kai taas seuraamisessa.

- nouto 8: malttoi odottaa käskyjä, vauhdikas nouto, sanoin sivulle käskyn palautuksessa, kun meinasi jäädä selän taakse pureskelemaan kapulaa...

- kauko-ohjaus 10: hitaat, mutta hyvät :)

- estehyppy 8: hyppäsi ekalla käskyllä, mikä on ihme sinällään, mutta jotta virheiden määrä olisi vakio, ei hypännyt takaisin ekalla käskyllä...

- kokonaisvaikutus 10: energinen ja pirteä, pitäisi kuulemma hiukan suitsea innokkuutta ylempiin luokkiin mennessä. Johon minä tuomarille, että ei, tämä jää eläkkeelle eikä me kokeilla koskaan ylempiä :) Mutta oli ainakin iloinen pieni kenguru hauskuuttamassa viimeisen kerran yleisöä :D

Mamman kanssa suorituksen jälkeen <3

Suorituksemme jälkeen olin jo varma, että kyllä se ykköseen riittää ja niinhän se riitti eli tulokseksi AVO1 165 pisteellä. Siinä vaiheessa, kun näin oman tuloksen, tajusin, että se on kisan ensimmäinen 1-tulos siihen mennessä (tulospalvelu toimi loistavasti luokkien aikana)! Viimeisen koiran kohdalla pitikin sitten alkaa jännittämään, että näinkö me voitetaan koko luokka... Ja niinhän siinä sitten kävi!! Ylemmissä luokissa ei tullut yhtään 1-tulosta ja avoimessakin Tony oli ainut, joka sai 1-tuloksen. Voiko olla siis hienompaa tapaa eläköityä tokosta kuin luokkavoitto ja TK2! :) Ja niin minäkin sain sen ihka ensimmäisen tokon ykkösruusukkeen. Olin muuten ilmoittautuessakin jo sanonut, että jos Tony saa ykkösen, niin se on sitten TK2. Ja Petrin olin passittanut jo perjantaina shampanjaostoksille... Että joskus näitä näemmä voi tilata ;) Uskomatonta.

Tony AVO1, TK2 ja luokkavoitto!

Joukkuepiirinmestaruuskisassa olimme niukasti ykkösiä viimeisen eli alokasluokan alkaessa, jännitettävää siis riitti...Meitä oli vain kaksi joukkuetta, joilla oli mahdollisuus voittaa tuossa vaiheessa ja molemmilla oli alokasluokassa yksi koirakko. Tällä kertaa onnettaret olivat meidän puolella ja niinhän me sitten voitettiin joukkuepiirinmestaruuskin! :)

Tokon joukkuepiirinmestareita!

"Onko tää mun?"

"Saako tästä paljon makkaraa?"

Pakollinen poseerauskuva <3

Sunnuntaina suunnattiin jälleen Vöyrille, tällä kertaa agilityn piirinmestaruuksiin. Jos eilen keli oli aurinkoinen ja kuuma, niin sunnuntaina keli alkoi koleana ja kuivana, mutta muuttui iltapäivän puolella sateeksi ja kylmäksi. Hieman ehkä tuli kasattua Petrille lauantain tuloksilla suorituspaineita, mutta hyvin pojat niistä selvisivät :) Tony toki oli sitä mieltä, että nyt tarvitaan välillä jo palkinnoille hyllytilaa ja otti molemmilta radoilta hyllyt. Onni puolestaan sai ekalta agiradalta 10 (rima + kielto) ja hiukan yliaikaa, hyppäriltä puolestaan puhdas nolla! Näillä tuloksilla Petrille ja Onnille 5. sija yksiölöpiirinmestaruuksissa! Ihan kunnioitettava tulos, koska piirinmestaruuksista kisaavia minikoirakoita oli kuitenkin yli 20.

Yksilökisojen jälkeen vuorossa oli joukkuekisa, jossa Onni osallistui kisaan ja Tony jäi varakoiran asemaan. Joukkuerata oli helppo, mutta sieltä Onnille puomin alastulosta 5 ja viimeisen riman tiputuksesta 5 (Petri taisi jo tuulettaa... ;) ). Joukkueen kokonaissijoitus myös 5., että ei hassummin.

Aivan siis uskomaton viikonloppu, nyt voisi varmaan alkaa jo lottoamaankin ;) Lisää juttua, kun saan kasattua omat ajatukset järkevimmiksi.

Treenejä

Mitä sitä ollaan sitten tehty viimeiset viikot... VOI1:n jälkeen fiilikset on kyllä ollut aika huikeat :) Sen jälkeen piti kuitenkin ryhdistyä ja aloittaa arki. Tokon piirinmestaruuskisat ovat nimittäin 31.8. Vöyrillä, Onni osallistuu joukkuekisaan voittajassa ja Tony avoimessa. Palattiin siis normaaliin treenirytmiin eli jatkettiin iltatreenejä kotona.

Onnin kanssa huomasin heti, että tunnarissa ei saa pitää liian pitkiä taukoja. Se ei nimittäin ole meillä vielä niin varma liike, että se sitä kestäisi. Jouduin palamaan hieman takaisin eli ottamaan taas nameja reilusti tunnareiden joukkoon, sitten jaksettiin taas haistella. Nyt ollaan tehty tunnari muutama kerta kokeenomaisemmin treeneissä ja ei... Onni kyllä löytää omansa heti, mutta sitten pitää alkaa haistelemaan muita ja käyttää niitä suussa, tuo sitten sen oikean kyllä minulle. Hirveän vaikea miettiä, miten tuota nollaisi/palkkaisi ym. Ja on kyllä hirveän turhauttavaakin :( No, lisää treenejä ja enemmän tunnareita häiriössä/niin, että Onnin kierrokset nousevat, koska varsinkin silloin tulee näitä muita viritelmiä.

Piti sitten tänäkin aamuna ennen töitä ottaa yksi tunnari kotipihalla. Hyvin meni, oma tuli erittäin määrätietoisesti! Lisää onnistumisia nyt vaan alle, niin eiköhän se tästä :)

Muuten ollaan pihatreeneissä otettu suunnilleen kaikkia liikkeitä, pikkaisen olen pähkälöinyt luoksetulon ensimmäisen pysäytyksen kanssa. Se ei nimittäin missään nimessä ole hyvä. Kokeilen jo palaamista käsimerkkiin, mutta siitä tuli todettua kokeenomaisissa treeneissä, että ei toimi.

Tonykin on ollut ihan intopinkeenä, kun on päässyt urakalla treenaamaan :) Tonyn kanssa luoksetulon pysäytykseen vaihdoin suullisen merkin käsimerkkiin ja vaihto näyttäisi toimivan jopa kokeenomaisesissa treeneissäkin. Että pidetään nyt sormia ristissä... Muuten ollaan otettu perusjuttuja, noutoa ehkä vähän enemmän ja eri virityksillä. Nyt toimivimmalta näyttää noutokapulan vaihto palloon, mutta saa nähdä miten sen kanssa käy koetilanteessa, kun ei näe palloa kädessä...

Piirinmestaruuskisojen jälkeen alamme sitten Onnin kanssa tosissaan treenaamaan evl:n liikkeitä, suurin osahan siellä on samaa, mutta opittavaa on edelleen. Ilmoittauduin Välimäen Leenan evl-nettikurssillekin, että katsotaan, jos saataisiin sieltä hyviä treenivinkkejä. Pitääkin jossain vaiheessa kirjoittaa päivitys meidän evl-liiketilanteesta.

Aussileiri ja club show

Australianterrierikerho järjesti pitkästä aikaa aussileirin Inkoossa ja sattui niin "onnekkaasti", että se osui samaan viikonloppuun, kun Arsenal pelasi Suomessa... Kuten meidän koirien nimistä voi päätellä, Petrihän suunnilleen ilmoitti, että sinne hän lähtee. No, minä jouduin sitten ikään kuin "pakosta" menemään aussileirille lauantaina ja sunnuntain club show meni sitten samoilla matkoilla.

Eli lauantain ohjelmassa oli sitten pienimuotoinen luento näyttelykäyttäytymisestä, jonka jälkeen porukka sitten jakautui kahteen osaan eli aloittelijat ja pitemmällä olevat. Menin sitten jälkimmäiseen ryhmään, koska kai sitä on joskus tullut sen verran oltua näyttelyissä, että tiedän mitä siellä tehdään :) Meidän ryhmän osalta suoritukset videoitiin sekä ennen että jälkeen opastuksen, että nähtäisiin onko mitään eroa suorituksissa. Ihan mielenkiintoista, vaikka oma mielenkiinto näyttelyitä kohtaan ei tällä hetkellä ole hirveän suuri. Samaan aikaan pyöri sitten trimmausopastukset. Suuren ahaa-elämyksen sain kahteen sormiin laitettavista trimmauskumeista! Luulin, että en saa nypittyä mitenkään Onnin sitkeimpiä niskakarvoja, mutta niin vaan ne lähti! Että menee ostoslistalle! :)

"Ihania tyttöjä täällä!"

Aikatauluhan ei pitänyt päivän osalta yhtään paikkaansa... Ei siinä mitään, mutta ne mielenkiintoisemmit osiot eli agility ja toko jäi viimeisetksi. Eikä siinäkään mitään, mutta näille jäi sitten tosi vähän aikaa ja ne olivat päällekkäin... Että kiva :( Tokoa oli vetämässä nuori noutajatyttö, jonka nimeä en mitenkään muista. Aikaa oli vaan niin vähän, että... Mielenkiintoisempaa oli keskustelut muiden tokoilevien aussiomistajien kanssa :) Sitten tulikin poislähdön aika, kun toiset alkoivat tekemään aussivisaa... Ihan kiva päivä, mutta olisi kyllä jäänyt menemättä, jos ei olisi osunut ajoituksellisesti näin hyvin kohdalle.

Sunnuntaiksi ajeltiin sitten taas uudestaan Inkooseen Helsingistä, ohjelmassa oli tällä kertaa club show. Onnin aikuisten urosten luokassa uroksia oli kymmenkunta, ei sijoitettu viiden parhaan joukkoon, mutta Onni oli ihanin :)  Käyttäytyi niin nätisti, että <3 "Tuomarina" toimi pitkänlinjan aussikasvattaja Jill Grenaae Tanskasta. Tuomari oli kiltti ja kirjoitti kaikille nätit arvostelut, tässä Onnin:

"7 year old male of excellent type, lovely long masculine head, been (?) expression, ok pigmention, nice necle and topline, good tail set and tail. Nicely angulated in front and rear, over alla a larger size, but a quality male, excellent temperament, excellent presented."

Tony puolestaan pääsi esiintymään veteraaneihin, niitä olikin vain kaksi. Tonyn kanssa sai tehdä kehässä tosissaan töitä, sillä eihän Tony millään olisi malttanut pitää tassuja maassa ja loppuseisotus tuomarin edessä oli Tonyn mielestä aivan liian pitkä... Tony nimittäin ehti kaksi kertaa tassulla haroa näyttelyremmin pois jo toisen korvan takaa... ;) Kävi aika vissiin pitkäksi :) Mutta muuten kyllä käyttäytyi hienosti, esiintyi oikein ryhdikkäästi ja ihan nautti, kun tuomaritäti tutki. Ja tuomaritäti tykkäsi energisestä hyväkuntoisesta veteraanista ja sai taatusti hyvät naurut meidän kustannuksella :) Ehkä sitä voisi harkita oikeitakin veteraanikehiä Tonyn kanssa... :) Sijoituttiin pirteästä esiintymisestä huolimatta toiseksi, tässä Tonyn arvostelu:

" Wonderful nine year old of excellent condition who has no idea how old he is. Lovely typical terrier temperament, nice well made head, typical expression, nice neck and topline & tail set, well angulated in front and rear, lovely coat and quality of coat, a aussie through and true, very well presented."

 

Remmi jo toisen korvan yli...

Kisaraporttia

Tässä sitten tarkempaa kisaraporttia perjantailta. Meidän saavutus tuntuu edelleenkin aivan uskomattomalta :)

Kisapäivä meni normaalisti töissä ja koirat saivat levätä kotona. Sen eron tein normaalista kisapäivästä, että en antanut Onnille kuin pienen murusen iltaruokaa kotona. Ja vein sen siis nälkäisenä kokeeseen, mikä on aika poikkeuksellista meille, Onnilla kun ei yleensä ole huumorintajua nälkäisenä ;) Koe päästiin aloittamaan kivasti aikataulussaan ja keli oli meille aika optimi eli ei liian lämmin, mutta ei kylmäkään ja oli kuivaa. Tuomarina oli Allan Aula ja vaikka hän on tunnettu reilusta arvostelusta, niin väitänpä, että samat pisteet olisi saatu melko monelta muultakin tuomarilta. Tässä sitten liikkeittäin kuvakertomusta:

- paikalla makaaminen 10: piippaili ennen paikalla olon alkua kuten tavallista, mutta lopetti heti kun alettiin töihin :) Häiriökoira oli ilmeisesti häiriintynyt meistä (ei ole kuulemma tottunut terriereihin...?) ja meinasi vähän häiritä muita, mutta se ei Onnia häirinnyt. Meidän luokassa oli siis vain kaksi kisaajaa.

- Seuraaminen 7: ei ollut pahinta mahdollista... mutta tässä olisi paljon parannettavaa... Teki yhden voltin, kun piti peruuttaa ja meinasi jäädä nuuskimaan loppusuoralla, jolloin annoin lisäkäskyn.

- Istuminen 10: täydellinen onnistuminen kerrankin kisoissa :)

- Luoksetulo 6: valui todella paljon seisomisen, jonka vuoksi maahanmeno tuli melkein heti. Teki sen ihan ok ja loppuperusasento ok.

- Ruutu 10: en ehtinyt viritellä Onnia paljoa, mutta niin siitä vaan tuli täydellinen ruutu :) Jäi aika ruudun etuosaan.

 

- Hyppynouto 8: ei lähtenyt noutamaan ensimmäisellä käskyllä, siitä pistemenetys.

- Metallinouto 10: täydellinen :)

- Tunnistusnouto 8: tätähän minä olin jännittänyt eniten etukäteen ja tätä oltiin myös treenattu eniten etukäteen. Joka ilta viikolla treenattiin tunnaria, joista vain yksi epäonnistui. Kun kisa oli tässä vaiheessa, minä olin jo ihan rento ja olin jo päättänyt, että tämä me osataan :) Onni ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä hakemaan (ollaan opeteltu sitä rauhallista mielentilaa, joten tämä on sen sivuoire), haistoi heti varmasti oman ja toi sen vauhdilla minulle! Perusasentokin oli jopa hyvä. Vähänkö jännitti ottaa tunnaria Onnilta ja katsoa, että oliko se oma, en nimittäin tiennyt mikä oli oikea... Päästiin vaistomaisesti JESS-tuuletuksen ennen liikkurin kiitosta, josta myös tuomari huomautti. Mutta vähänkö olin onnellinen, vihdoinkin se onnistui kisatilanteessa!! :) Ja antoi uskoa siihen, että kyllä me voidaan tästä vielä joskus saada kymppikin ;)

- Kaket 6: hm, ennakoi sekä teki vaihdot hitaasti, kuten tuomari sanoi... Taisi olla jo vähän veto pois tässä vaiheessa. Kaikesta huolimatta teki kaikki vaihdot, eikä muuten liikkunut eteenpäin, sen näkee jopa Petrin ottamista kuvista!

 

 

 

 

 

 

- Kokonaisvaikutus 10: Aula muisti meidät aikaisemmista kisoista ;) Ja onnitteli, että nyt oli kaikki lähes täydellisesti kohdallaan, ainut moite saatiin ennen paikallaoloa tapahtuneesta piippaamisesta.

Lopputuloksena siis meille huimat 264 pistettä ja 1-tulos! En ihan uskaltanut tuulettaa ennen lopullisia pisteitä, mutta uskoin sen olevan lähellä, koska saatiin kaikista pisteitä aika kivasti. Viisi kymppiä ja sitten vähän muita numeroita. Ja kyllähän se riitti! Vähänkö olen vieläkin pepsodenttiä :)

Seuraavaksi mennään sitten kuun lopussa piirinmestaruuskisoihin ja kisataan vielä kerran voittajaluokassa. Sen jälkeen aloitetaan täysillä opettelemaan evl:n liikkeet ja startataan sitten evl:ssä seuraavan kerran! Mikäli olen oikein lukenut tilastoja, niin Onni on nykyisillä tokosäännöillä ensimmäinen aussi, joka on saanut 1-tuloksen voittajaluokasta ja kaikista ensimmäinen, jolla on kisaoikeus evl:n! Mun hieno pieni rakas terrieri <3

Kisapaikalla vierähti sitten puolelle öin, koska kisoihin osallistui jopa kolme aussia, joista vain yksi oli minun! Eli pitihän sitä jäädä katsomaan Sirun ja Timin suoritusta. Lisäksi Onni ihastui Siruun aivan täysin... ;)

VOI1!!!

Eilen se sitten tapauhtui Vöyrillä, saatiin Onnin kanssa voittajaluokasta 1-tulos 264 pisteellä! :) Onnellinen, mutta väsynyt olo, oli nimittäin oikea työvoitto, mitä tähän väliin tarvittiinkin. Eli pitempää juttua ja lisää kuvia huomenna, nyt vain pari kuvaa. Onni on kyllä mahtava koira, oikea kultakimpale <3

Tunnaria

Kesällä treenamiset ovat jääneet aika vähiin... Kesä taitaa olla muille hyvää treeniaikaa, mulla käy aina päinvastoin :) Kisoihin ollaan menossa perjantaina, että ei mitään stressiä. Kaikista eniten ollaan tehty töitä tänä(kin) kesänä tunnarin kanssa ja nyt tuntuu, että ollaan jopa edistytty! Tässä sekalaista sepustusta siitä mitä ja miten ollaan treenailtu.

Keväällä aloitimme tosiaankin tunnarin aktiivitreenauksen taas niin, että muutama vieras ja oma laitettiin pitkäksi kasvaneelle nurmelle "piiloon" ja niiden sekaan vähän nameja. Onnihan malttoi haistella hyvin, kun keskittyi namien etsimiseen. Syöminen ilmiselvästi rauhoitti toimintaa, koska yleensä aina namien syönnin päätteeksi tuotiin oma kapula minulle. No, kyllähän välillä tuotiin vääriäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Jätin väärät noteeraamatta ja lähetin Onnin hakemaan uudestaan. Välillä uusintahaku paineisti Onnia sen verran, että seuraavaksikin tuotiin väärä. Omasta aina sitten tuli hirmuiset kehut ja namia. Lisäksi pyrin siihen, että jos Onni välillä pysähtyi tunnareiden vierelle ja alkoi tuijottamaan minua (=odotti minulta apuja), niin hymyilin vain Onnille, että "jatka samaan malliin, kyllä sinä osaat". Yleensä tämän päätteeksi tuotiin oma!

Aika pian siirryin lyhyemmän nurmen kautta hiekka-alustalle. Edelleenkin seassa nameja ja vieraiden kapuloiden määrää kasvatin niin, että yleensä niitä oi 4-6, joskus harvoin jopa yli 10. Etsimiset pelkällä hiekalla sujuivat hyvin, oikeastaan yhtä hyvin kuin nurmella eli siitä olin todella tyytyväinen :) Tärkeää oli myös se, että en millään omalla toimellani paineistanut Onnia, koska jos niin tein, niin lopputuloksena oli heti väärän tuominen. Aika pian vähensin jo namien määrää ihan vain 2-4 ja välillä otin tunnaria ilman namejakin. Maan haisteluahan se oli, mutta parempi niin, koska lopputuloksena tuotiin omaa! :)

Perjantaina treeneissä otin sitten kentän laidalla tunnaria, häiriötä oli aika paljon, koska kentän keskellä treenasi pari ryhmäkaveria ja toiselle laidalle kenttää tuli jo seuraavan ryhmän koiria. Laitoin vieraita kapuloita n. 8, pari namia ja oman tunnarin. Namit syötiin hartaudella ja sen jälkeen tuotiin heti oma! Vähänkö olin tyytyväinen!! Enkä toistanut harjoitusta.

Sunnuntaina meillä oli sitten kokeenomaiset treenit kentällä. Teimme Onnin kanssa kaikki voittajan liikkeet normaalissa järjestyksessä ilman välipalkkaa. "Hieman" jännitti ennen tunnaria, pyysin laittamaan etäisyyden hieman normaalia lyhyemmäksi. Kapulat olivat ihan kisanomaisesti vaakarivissä, enkä tiennyt oman sijaintia. Onni lähti etsimään vasta toisella käskyllä (mikä on muuten aika yleistä tunnarissa, johtuisiko siitä, että pyrin pitämään vireen tässä liikkeessä matalana?), haisteli vähän aikaa kapuloita ja otti sitten yhden suuhun. Lähti tulemaan minun luokse, mutta jo metrin tulon jälkeen tiputti sen maahan. Tuijotti sitten liikkuria ja minua ihan selkeästi ajatellen "kertookaa nyt, onko tämä se oikea!". Minä keskityin vain hymyilemään ja olemaan mahdollisimman rento. Vähän aikaa siinä tuijoteltuaan Onni nosti tunnarin ja lähti ensin menemään liikkurin luokse, mutta tulikin sitten minun luokse. Ei tullut perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakse sivulle ja tiputti tunnarin maahan. Siinä taas tuijoteltiin toisiamme... Tässä vaiheessa näin, että tunnarikapula oli se oikea (JESS!!). Hetken pohdittuaan asiaa, Onni nosti taas itse tunnarin maasta ja tässä vaiheessa minä sanoin sivulle. Jäi aika taakse perusasentoon, luovutus ihan ok. Eli Onni löytää kyllä sen oikean, mutta on vielä hirvittävän epävarma tekemisestään. Mitenhän tuon koiran uskoa itseensä saisi vahvistettua tässä liikkeessä?

Summa summarum, treeneissä alkaa sujumaan, vielä kun pystytään samaan koetilanteessa, niin hyvin menee. Paljon lisää kokeenomaista treeniä tarvitaan myös.