Taas on tullut pieni katkos kirjoitteluun, mutta minkäs teet, kun vuorokaudessa on liian vähän tunteja...
Tässä lyhyesti parin viimeisen viikon treenit. Heti pääsiäisen jälkeen Kailion Heidi tuli vetämään meidän tokoryhmälle treenit, meillä oli jälleen - yllätys, yllätys - Onnin kanssa ohjelmassa tunnari. Pohdiskeltiin sitä aika paljon ja sitten tehtiin vähän harjoituksia. Heidin ehdotus on nyt, että aloitamme tunnari treenit koiran virittelyllä ensin oikeaan moodiin. Eli tehdään pari piilotetun tunnarikapulan etsintää. Sitten näiden jälkeen tehdään pelkkää haisteluharjoitusta eli pienehkö kasa (ihan vaan 3-5) tunnarikapulaa sikinsokin maahan ja sitten niiden joukkoon oma. Itse kyykkyyn kapuloiden lähelle ja heti kehu, kun vaan haistelee omaa. Alkuintoilujen jälkeen Onni pääsi jutun jujulle ja aika hyvin merkkaili omaa. Treenikaverit toki bongasi heti yhden mun "mokan" eli kun Onni lopettaa etsinnän ja katsoo minua, niin minä ihan automaattisesti heilautan kättä, että "etsi tuolta". Tuen siis itse liikaa koiraa! Täytyy päästä tästä tavasta eroon ja odottaa, että koira itse jatkaa työskentelyä. Vaikeaa.
En tiedä saatiinko me sinällään mitään uutta oppia tunnarin suhteen, tajusinpa vaan, että meidän täytyy alkaa tehdä valtavasti töitä tämän kanssa! Ihan oikeasti. Koko talvenhan minä olen selitellyt, että ei kotona voi sisällä treenata kodin hajujen vuoksi, eikä ulkona voi treenata lumihangessa. Nyt täytyy selkeästi lopettaa selittelyt ja alkaa töihin.
Toisena otimme sitten vielä meidän tätä liikkeestä istumista. Tai lähinnä sen pohdiskelua, että miksi se on niin vaikeaa kokeessa. Tämähän on meillä yleensä mennyt istumiseksi, viime kokeessa tämä onnistui kaksoiskäskytyksellä. Heidin mielestä seuraaminen on koiralle niin puuduttava, että koira ei vaan kykene istumaan sen jälkeen ja, että tämän epäonnistumista näkee usein ihan arvokisoissakin. Ei tähänkään ole mitään "oikotietä onneen", vaan lisää treenaamisesta :) Sen jälkeen kun me alettiin kisaamaan voittajassa, niin mehän lopettiin oikeastaan kokonaan muiden jäävien treenaamisen. Heidi suositteli niiden ottamista takaisin treeniohjelmaan, koska siinä saa koiran "kuuloa" kehitettyä hyvin. Eli nämä on nyt treeniohjelmassa takaisin, "pientä" sekoilua aiheuttavat näemmä Onnin pienessä päässä, mutta ehkä hyvä näin ;)
Kotona ollaan sitten oikeastaan treenattu vaan niitä tavallisia eli perusasentoa, seuraamista, askelsiirtymiä, jääviä ja kaukokäskyjä. Niistä ei varmaankaan ole mitään sen kummempaa kerrottavaa.
Tällä viikolla meidän treenikaveri veti sitten vuorostaan treenit, kun hänen oma koiransa on tassuhaavan vuoksi tauolla. Aluksi teimme oikein kunnon liikkeiden sekoitusharjoituksen, johon kuului mm. seuraamisen munakävelyä. Hauskaa :) Onni toki oli enemmän pihalla kuin Tony. Onni on ehkä enemmän "urautunut" perustokotreeneihin, Tony puolestaan rakastaa, kun tehdään jotain erilaista :) Paikallaolotkin otettiin sitten aivan poikkeavasti eli ohjaajat menikin koirien taakse. Koirien ilmeet olivat kuulemma olleet mielenkiintoisia ;) Ja tulipa mielenkiintoisia lonkka-asentoja kaikille koirille, kun piti rönöttää niin, että näkee ohjaajan. Paikalla istuminen tehtiin sitten ihan normaalisti, tässä ei ollut Onnilla ongelmia. Ohessa sitten otin tunnaria ja turhauduin... En tiedä oliko Onnin kierrokset liian korkealla vai mikä, mutta teemana oli taas "käytän suussa ensimmäistä ja jos mamma ei tästä palkkaa, otan seuraavan". "Parhaimmillaan Onni käytti kaikkia muita ensin suussa ennen kuin "löysi" omansa. Eli taisi ihan täysin taas arpoa. Turhauttavaa, mutta tästä jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti