"Jatketaan siitä mihin nuoren miehen (ei enää pennun) eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) kanssa edellisessä jäätiin… Kun edellisessä osassa kerroin vähän meidän kisasuunnitelmista ja –tilanteesta, niin tässä sitten perehdyn kahteen niihin koskevaan aiheeseen eli palkkaamiseen sekä palkattomuuteen.
Treeninamit
Tunnustan namipalkkaavan paljon. Tai
niin ainakin luulen J Meillä ehdottomasti se
ykköspalkka on nami. Sekä hyvässä että pahassa minulla on ahne pieni aussi,
joka välillä sokeutuu namit nähdessään. Toisaalta ahnetta koiraa on kaikista
helpoin kouluttaa. Metkakin tekisi kyllä namin vuoksi melkein mitä vaan. Olen
vielä siinä onnellisessa tilanteessa, että Metkalle käy siis aivan kaikki
namit. Joillekin nirsommille saattaa käydä vain esimerkiksi nakki. Näin meillä
ei ole. Toki itse suosin treenatessa nimenomaan pehmeitä nameja, jolloin
koiralla ei mene kauaa aikaa namin syömisessä. Kovempia nameja joutuu
pureskelemaan yleensä paljon enemmän, joten tekeminen keskeytyy paljon
pitemmäksi aikaa.
Tällä hetkellä meillä on käytössä
pieniksi pilkotut frolicit (pienestä frolicista saa neljä treeninamia,
isommasta frolicista kuusi), puolitetut Natural Menut ja saksilla pienityt
ankanfilepalat. Erikoisnameina käytän tällä hetkellä pieneksi pilkottuja
Naturis Fresf Meat –koiranmakkaranameja, jotka tuoksuvat omaankin nenään
hyvältä! Se mikä on huomattavaa, minun namipalat ovat pieniä. Juuri ihan
asiasta tehden viivoittimella mittasin eli ne ovat noin 0,5 x 0,5 sentin
kokoisia. Laskin, että yhdestä lihapullasta saa pilkkomalla 32 namipalaa
aussille! Ei mitään isoja, mutta eipä koiran mahaa olekaan tarkoitus niillä
täyttää. Ja oikein tehdystä asiasta koiraa voi palkata joko vaatimattomasti
vain yhdellä namin palalla tai sitten, jos asia on tehty erityisen hyvin, niitä
voi antaa useamman. Palkkaamisen mennyttä aikaa saa helposti pidennettyä
syöttämällä namit koiralle yksitellen. Joskus joku viisaampi koiraihminen on
sanonut, että koiraa pitäisi palkata vähintään yhtä kauan kuin ao. oikein
tekeminen kesti. Eli aika voi olla joskus pitkäkin.
Koska Metka ei tosiaankaan ole
nirso, käytössä olevat namit vaihtelevat vähän sen mukaan, mitä kotoa löytyy
(palkintoina ollaan saatu monesti kaikenlaisia ja -kokoisia nameja). Namien
pilkkomisessa minulla on tosiaankin sakset aktiivisesti käytössä, sillä tykkään
ennen treenejä pilkkoa namit valmiiksi erilliseen treeninamiastiaan, joten itse
treenitilanteessa aikaa ei enää tarvitse käyttää niiden pilkkomiseen. Ja kun
kyseessä on pieni koira, joka kuitenkin treenaa viikon aikana paljon, ei nameihin
mene paljoa rahaa, koska ne pystyy pilkkomaan niin pieniksi. Lisäksi mikä on
tärkeä huomata, on huomioida syötetyt treeninamit varsinaisen ruuan määrässä.
Eli kun meillä treenataan paljon, niin tämä huomioidaan varsinaisen annetun
ruuan määrässä. Muuten treeninamit kertyvät herkästi koiran lantioille J
Treenilelut ja muut palkkausvälineet
Äänihän meillä on aina mukana. Eli
äänellä kehuminen kannattaa muistaa aina vaikka ne namit olisivat jääneet pois
matkasta. Itse kehun koiraa tylsästi vaan ”hyvä poika”, kun se tekee oikein.
Ehkä tärkeintä ei ole kuitenkaan se, mitä sanotaan, vaan se meidän äänensävy.
Jos kehu tulee iloisella äänellä, niin ei koiralle ole niillä sanoilla mitään
merkitystä. Kehuminen on tärkeää myös silloin, kun koiran kanssa mennään kohti
palkattomuutta. Toko- ja rally-tokokehissä koiraa ei saa palkata namilla, mutta
äänellä kyllä senkin edestä. Ja senkin käyttö kannattaa opetella, jotta sitä
osaa käyttää koiraa innostavasti.
Monet ei niin namiahneet koirat
saattavat palkkaantua parhaiten lelulla. Ja lelu on palkkana se, joka vaatii
ohjaajalta vaivannäköä sekä aktiivista osallistumista leikkituokioon lelulla.
Minulla on treeneissä käytössä sellaisia leluja, joiden kanssa saa leikkiä vain
omistajan kanssa koiratreeneissä. Kotona on sitten ihan omat lelut. Lelun arvoa
voi nostaa helposti nostamalla sen esimerkiksi eteisen hattuhyllylle, josta
sitten lelua vaan näytetään pikaisesti koiralle ja sen jälkeen lelulle
lässytetään tai jutellaan muuten iloisesti. Voin kertoa, että tekemällä näin
lelusta tulee koiran silmissä erittäin arvokas ja tavoittelemisen arvoinen
seuraavissa treeneissä. Meillä ykköslelu on tällä hetkellä punainen vinkupallo,
jonka vinku on jo äänetön, mutta se ei menoa haittaa! Yhdessä leikimme sitten
pallon kanssa noutoleikkiä ja välillä Metka saa juoksennella yksin pallon
kanssa. Muistettavaa on kuitenkin, että leikki lopetetaan ennen kuin koira
kyllästyy siihen. Näin koira jaksaa leikkiä seuraavallakin kerralla.
Loppupalkka
Yhtenä asiana vielä opetan kaikille
koirilleni loppupalkan. Eli treenien tai kisasuorituksen jälkeen se paras ja
isoin palkka tulee treenirepusta. Kisoissa käytän loppupalkkana usein jotain
koiran valmisruokaa (esim. cesar), mitä koirat eivät saa normaalisti.
Loppupalkka on usein myös auton peräkontissa koirien häkkien vieressä eli oman
suorituksen jälkeen sinne mennään vauhdilla. Tällä hetkellä ”autonamina” on
naudan mahanpaloja.
Loppupalkan opettaminen koiralle on
sekä helppoa että vaikeaa yhtä aikaa. Itse en näytä loppupalkkaa etukäteen
paljoa, ettei koira karkaa kehästä sinne, lopuksi mennään vaan repulle hakemaan
tai syömään se. Tärkeintä on se, että varsinkin alussa toimitaan samalla
lailla. Ahne koira oppii aika pian tästä, että lopuksi mennään sinne repulle ja
sieltä saa jotain kivaa. Sen jälkeen, kun ne ovat oppineet loppupalkan, niin ne
osaavat sen yleensä todella hyvin. Treeneissä meillä on loppupalkka koko
treenien jälkeen yleensä autossa, kisoissa repussa. Omat koirani eivät ole
tehneet tämän suhteen näkyvää eroa, ihan samalla lailla niillä on kauhea kiire
aina repulle tai auton luokse J
Kohti palkkaamattomuutta
Hiljalleen alan opettaa kaiken
ohessa, että kun alussa palkka tulee heti ja aina oikean suorituksen jälkeen,
niin ainapa ei olekaan näin! Edellytyksenä on, että koira tosiaankin osaa jo
vaadittavat asiat. Välillä onkin vaikka kaksi asiaa, jotka pitää tehdä ennen
namipalkkaa, sitten yksi, sitten taas vaikka yksi, sitten kolme jne.
Tarkoituksena on tehdä palkattomuutta sellaisissa sarjoissa, ettei koira opi
niitä ennakoimaan (”palkka tulee aina kahden asian jälkeen”). Mietin nämä
sarjat etukäteen päässäni, koska minulle ei ainakaan sovi niiden miettiminen
treenien aikana. En vaan kykene siihen tai sarjoista tulee aina muuten
samanlaisia.
Esimerkiksi seuraamisen opettamisen
aloitan nami-imuttamisella ja sillä, että nami on aina vasemmassa kädessä,
kuten koirakin on vasemmalla puolella. Hiljalleen siirrän namin oikeaan käteen,
jolloin palkka tulee ensin oikeasta kädestä vasempaan käteen ja sitten
koiralle. Tällä pyrin estämään koiran vinot asennot kohti namikättä (siis sitä
oikeanpuoleista kättä). Sen jälkeen namit tulee vaikka vasemmasta taskusta,
kotona pöydältä, sitten vaikka repusta jne… Nami-imuttamisella seuraaminen voi
olla pitkääkin, mutta kun palkka siirtyy vasemmasta kädestä muualle, palaan 1-2
askeleen seuraamisiin. Tarkoituksena on saada pidettyä seuraaminen pidettyä
hyvänä J Kuulostaa kirjoitettuna paljon helpommalta kuin mitä on
käytännössä.
Kisanomaiset treenit
Ennen varsinaista kisasuoritusta,
olisi hyvä, jos olisi mahdollista osallistua kokeenomaisiin treeneihin. Koira
voi reagoida tuollaisessa tilanteessa nimittäin aivan yllättävästi, koska
vaikkapa omistaja jännittää ja paikka on uusi… Kisanomaisilla treeneillä
tarkoitetaan siis kokeenomaista suoritusta, joka tehdään palkatta ja
mahdollisimman samoin kuin virallisissa kisoissa. Näissä treeneissä voidaan
tehdä vaikka kaikki tokon alokasluokan liikkeet tai sitten vain osa niistä.
Itse suosin kokeenomaisina
treenitilanteina erilaisia epävirallisia kisoja. Sanon niitä aina maksullisiksi
treeneiksi J Monesti nämä ovat vaan ainoa
mahdollisuus päästä eri paikkoihin tekemään suoritus vieraiden ihmisten
katseiden alla. Suosittelen lämpimästi. Näissä oppii omastakin jännityksestä
paljon ja näkee sen, miten koira reagoi omaan jännittämiseen. Pyrin tekemään
epävirallisen kisasuorituksen kuten tekisin oikeissakin kisoissa eli en palkkaa
kehässä ym. pyrin pitämään rutiinit samana ja loppupalkka myös odottaa
laukussa. Koirahan ei tiedä, onko tilanne oikea kisasuoritus vai ei.
Mielestäni on myös tärkeää, että jos teidän koiralle vaikeita treenejä, niin välillä pitää tehdä myös helppoja. Koiran motivaatio pysyy yllä paremmin, kun koirakin saa välillä onnistumisen mahdollisuuksia. Itse teen usein myös tavallaan ylivaikeita treenejä, jotta sitten virallinen kisasuoritus on siihen verrattuna suorastaan ylihelppo."
Mielestäni on myös tärkeää, että jos teidän koiralle vaikeita treenejä, niin välillä pitää tehdä myös helppoja. Koiran motivaatio pysyy yllä paremmin, kun koirakin saa välillä onnistumisen mahdollisuuksia. Itse teen usein myös tavallaan ylivaikeita treenejä, jotta sitten virallinen kisasuoritus on siihen verrattuna suorastaan ylihelppo."
