Kesällä treenamiset ovat jääneet aika vähiin... Kesä taitaa olla muille hyvää treeniaikaa, mulla käy aina päinvastoin :) Kisoihin ollaan menossa perjantaina, että ei mitään stressiä. Kaikista eniten ollaan tehty töitä tänä(kin) kesänä tunnarin kanssa ja nyt tuntuu, että ollaan jopa edistytty! Tässä sekalaista sepustusta siitä mitä ja miten ollaan treenailtu.
Keväällä aloitimme tosiaankin tunnarin aktiivitreenauksen taas niin, että muutama vieras ja oma laitettiin pitkäksi kasvaneelle nurmelle "piiloon" ja niiden sekaan vähän nameja. Onnihan malttoi haistella hyvin, kun keskittyi namien etsimiseen. Syöminen ilmiselvästi rauhoitti toimintaa, koska yleensä aina namien syönnin päätteeksi tuotiin oma kapula minulle. No, kyllähän välillä tuotiin vääriäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Jätin väärät noteeraamatta ja lähetin Onnin hakemaan uudestaan. Välillä uusintahaku paineisti Onnia sen verran, että seuraavaksikin tuotiin väärä. Omasta aina sitten tuli hirmuiset kehut ja namia. Lisäksi pyrin siihen, että jos Onni välillä pysähtyi tunnareiden vierelle ja alkoi tuijottamaan minua (=odotti minulta apuja), niin hymyilin vain Onnille, että "jatka samaan malliin, kyllä sinä osaat". Yleensä tämän päätteeksi tuotiin oma!
Aika pian siirryin lyhyemmän nurmen kautta hiekka-alustalle. Edelleenkin seassa nameja ja vieraiden kapuloiden määrää kasvatin niin, että yleensä niitä oi 4-6, joskus harvoin jopa yli 10. Etsimiset pelkällä hiekalla sujuivat hyvin, oikeastaan yhtä hyvin kuin nurmella eli siitä olin todella tyytyväinen :) Tärkeää oli myös se, että en millään omalla toimellani paineistanut Onnia, koska jos niin tein, niin lopputuloksena oli heti väärän tuominen. Aika pian vähensin jo namien määrää ihan vain 2-4 ja välillä otin tunnaria ilman namejakin. Maan haisteluahan se oli, mutta parempi niin, koska lopputuloksena tuotiin omaa! :)
Perjantaina treeneissä otin sitten kentän laidalla tunnaria, häiriötä oli aika paljon, koska kentän keskellä treenasi pari ryhmäkaveria ja toiselle laidalle kenttää tuli jo seuraavan ryhmän koiria. Laitoin vieraita kapuloita n. 8, pari namia ja oman tunnarin. Namit syötiin hartaudella ja sen jälkeen tuotiin heti oma! Vähänkö olin tyytyväinen!! Enkä toistanut harjoitusta.
Sunnuntaina meillä oli sitten kokeenomaiset treenit kentällä. Teimme Onnin kanssa kaikki voittajan liikkeet normaalissa järjestyksessä ilman välipalkkaa. "Hieman" jännitti ennen tunnaria, pyysin laittamaan etäisyyden hieman normaalia lyhyemmäksi. Kapulat olivat ihan kisanomaisesti vaakarivissä, enkä tiennyt oman sijaintia. Onni lähti etsimään vasta toisella käskyllä (mikä on muuten aika yleistä tunnarissa, johtuisiko siitä, että pyrin pitämään vireen tässä liikkeessä matalana?), haisteli vähän aikaa kapuloita ja otti sitten yhden suuhun. Lähti tulemaan minun luokse, mutta jo metrin tulon jälkeen tiputti sen maahan. Tuijotti sitten liikkuria ja minua ihan selkeästi ajatellen "kertookaa nyt, onko tämä se oikea!". Minä keskityin vain hymyilemään ja olemaan mahdollisimman rento. Vähän aikaa siinä tuijoteltuaan Onni nosti tunnarin ja lähti ensin menemään liikkurin luokse, mutta tulikin sitten minun luokse. Ei tullut perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakse sivulle ja tiputti tunnarin maahan. Siinä taas tuijoteltiin toisiamme... Tässä vaiheessa näin, että tunnarikapula oli se oikea (JESS!!). Hetken pohdittuaan asiaa, Onni nosti taas itse tunnarin maasta ja tässä vaiheessa minä sanoin sivulle. Jäi aika taakse perusasentoon, luovutus ihan ok. Eli Onni löytää kyllä sen oikean, mutta on vielä hirvittävän epävarma tekemisestään. Mitenhän tuon koiran uskoa itseensä saisi vahvistettua tässä liikkeessä?
Summa summarum, treeneissä alkaa sujumaan, vielä kun pystytään samaan koetilanteessa, niin hyvin menee. Paljon lisää kokeenomaista treeniä tarvitaan myös.
