perjantai 28. lokakuuta 2016

Pennusta kunnon (toko)koiraksi, osa 3

Kirjoitukset painottuu nyt Aussi-lehteen, joten tässä kolmas osa meidän elämästä :)

"Aloin itsekin miettimään, että mitä kaikkea me osataan ja mitä ei… Tuntuu, että me osataan kaikkea pientä, mutta ei mitään kokonaan. Ehkä se onkin parempi näin päin. Laitetaan sitten jossain vaiheessa niitä palasia kokoon J Ihana on ollut huomata, että niillä perusteiden opettamisella Metkan saa tekemään melkein mitä vaan. Nyt sitten keskitytään ihan tavalliseen seuraamiseen ja kestävyyden rakentamiseen. Nuoresta iästään johtuenhan Metka on nyt kesän aikana tullut siihen vaiheeseen, että hajut ja muut ovat alkaneet kiinnostamaan. Palkkaamisessakin mietin, että mikä siinä on, kun minä muka aina tiputtelen nameja maahan ja koira etsii niitä maasta… Sitten huomasin, että ahaa, Metkahan itse tiputtelee niitä ensin maahan ja syö sitä kautta niitä! Tosi kätevää… Nyt sitten pilkotaan nameja lisää pienemmiksi ja vaihdetaan niin hyviksi, että niitä ei haluta tiputella maahan.

Vihdoinkin olemme päässeet enemmän harjoittelemaan erilaisia paikalla oloja, Metkalla on ikään kuin nyt syttynyt lamppu, että ”ai niin, kai tässä ehtii olla paikallakin”. Eniten olemme harjoitelleet paikalla olemista istumisena, sitten maassa makaamisena ja vähiten seisomisena. Kaikkia tullaan tarvitsemaan jossain vaiheessa, joten mikään ei näistä mene hukkaan. Erikseen olen treenannut aikaa ja erikseen matkaa. Eli jos treenaan pitempää aikaa, niin teen sen läheltä. Ja jos käyn vaikka Metkalta piilossa, teen se vain nopeasti. Alussa meillä oli vaikeuksia pelkästään siinä, että käänsin Metkalle selän! Minun piti aloittaa ihan pienestä eli ensin peruutin, sitten käänsin vähän kylkeä ja sitten käänsin selän vain nopeasti. Treenaamisen kautta sekin meni ohi ja nyt tosiaankin voin käydä vaikka Metkalta piilossa. Ajan treenaamisessa en ole hirveästi hätäillyt tai siis meidän paikallaolot ovat vielä lyhyitä, mutta ehkä nämä sopii paremmin Metkalle. Kun treenaan paikalla olon pituutta, päätän ajan etukäteen ja katson sen ihan kellosta. Koska ainakin minulla tulee muuten herkästi ahnehdittua lisää aikaa, että no, kun se pysyi tämän, niin kai se pysyy vieläkin… Pyrin lisäksi vaihtelemaan paljon aikaa, ettei Metka opi ennakoimaan sen pituutta. Vähän olemme treenanneet myös muiden koirien kanssa paikalla oloa, mutta joudun palkkaamaan Metkaa todella tiheään, että se pysyy. Muuten tulee herkästi asennon vaihtamisia, istumisesta varsinkin on niin kiva valua maahan makaamaan. Hitaasti hyvä tulee…



Heti aloimme tehdä myös sitä, että opettelemme (toko)hypyn takana olemaan paikalla. Sehän meni erittäin helposti, koska hypyt eivät ole Metkalle vielä isoja ”magneetteja”. Ja minä palkkaan alussa paljon siitä pelkästä paikalla pysymisestä. Toisaalta hyppy itsessään ei näissä myöskään tuota ongelmaa. Varsinaisen hypyn otamme kuitenkin ehkä vain yhden kerran kymmenestä harjoituskerrasta. Eli paljon paikallaoloa (koska se on taatusti haasteellisinta) ja erittäin vähän itse hyppyä.


Käskysanoina pyrin käyttämään lyhyitä ja ytimekkäitä suomenkielisiä sanoja. En pysty käyttämään mitään ”minimutkaisia”, koska en silloin itse muista, että mikähän käskysana mikin oli. Koirallehan käskysanoilla ei ole väliä, vaan me ihmiset annamme sen merkityksen niille sanoille. Monet treenikavereistani käyttävät eri kohdissa esim. ruotsin- tai englanninkielisiä käskysanoja, mutta siihen minä en pysty. Minulle ”istu” on istuminen tapahtui se missä hyvänsä eli tarkoittaa minulle ja koiralle samaa vaikka toiminto saattaa jonkun toisen mielestä olla eri, esim. maasta perusasentoon istumaan nouseminen, kaukokäskyissä istuminen, tavallinen istuminen, perusasento jne. Ja minulla pitää olla vielä kaikille koirille samat käskysanat! Joskus kokeilin sitä, että entäs jos käytänkin eri koirille eri käskysanoja, mutta ei siitä tullut mitään. Menin vain itse sekaisin! Joten palasin samoihin käskyihin. Käskysanan pyrin lisäämään treenaamisen aika aikaisessa vaiheessa. Koiralle se ei vielä tarkoita mitään, mutta helpottaa jälleen minua.

Metkan kanssa olen huomannut, että minun käsiliikkeet saavat olla erittäin pienet. Toisen aussini kanssa olen nimittäin tottunut siihen, että sen kanssa pitää käyttää enemmän käsiliikkeitä. Tai ainakin minä kuvittelen niin. Metkan kanssa opettelen sitten nyt itsekin, että pienemmillä käsiliikkeillä pärjää ihan hyvin. Ehkä tämä on kuitenkin enemmän ongelma ohjaajalle kuin koiralle.
Kesää odotin innolla, että pääsemme treenaamaan omallakin pihalla. Kesälle on myös suunniteltu erilaisia juttuja Metkan kanssa eli käymme parissa näyttelyssä varmaan pyörähtämässä (koska muut kisakentät odottavat vielä kasvua ja oppimista) sekä erilaisia koulutuksia on suunniteltu jo vahvistamaan Metkan tulevaisuutta. Nyt heinäkuun mentyä, täytyy kyllä tunnustaa, että harmillisen vähän on tullut treenattua omalla pihalla. Ehkä suurimpana esteenä on ollut helteet, ei vain ole viitsinyt väsyttää koiraa ulkona. Eli olemme vaan lomailleet ansaitusti. Elokuuksi on sitten puolestaan tehty suunnitelma seuraamisen ja rally-tokon tehokuurista. Ilmoitin nimittäin Metkan jo ensimmäisiin rally-tokokisoihin Vöyrille 3.9.! Ehkä sen takia, kun ne ovat lähellä meitä ja kisat ovat samalla aussien rally-tokomestaruuskisat J No, katsotaan kuinka meidän käy. Sinällään ei ole suuria odotuksia, koska Metkalta puuttuu vielä paljon kisakestävyyttä vaikkakin rally-tokon ”temput” taipuvat.

Meidän pitää myös harjoitella huonolla kelillä tekemistä. Kaikki koirathan varmasti tekevät auringonpaisteella, mutta entä sitten vesisateella… Ei ainakaan vielä mun vauva. Opettelemme siis ihan helpoilla asioilla, että ulkona voi tehdä jotain vaikka sataa, tihkuttaa tai maa on märkä. Haasteellista näin alussa, mutta mieli varmasti muuttuu kun motivaatio tekemiseen kasvaa.
Muuten olemme keskittyneet paljon perustreeneihin. Uutena olemme alkaneet hiukan opettelemaan tokon liikkeistä tunnistusnoutoa sekä rally-tokon liikkeistä puolenvaihtoa eritoten jalkojen välistä, saksalaista täyskäännöstä ja pyörähdystä. Tunnistusnoudossa olemme lähteneet oman tunnistusnoutokapulan piilottamisella heinikkoon, palkka/naksautus on tullut heti kun oma on löytynyt. Metka ei ole onneksi käyttänyt silmiä etsimiseen, vaikka sekin olisi ollut helppoa, nenän käyttämisen etsimisessä on ihan kuullut. Muut kapulat otimme heti alusta häiriöksi lähettyville, koska Metkahan tykkää noudosta eli nyt on opetettu sitä, että pitää jaksaa etsiä mamman hajuinen kapula eikä napata sitä ensimmäisenä vastaantulevaa kapulaa. Naksuttimella on onneksi ollut erittäin helppo merkitä se oman löytäminen. Nyt aloitamme sitten hiljalleen rakentamaan sitä, että Metka malttaisi tuoda tunnarikapulan lähemmäs minua. Hiljaa hyvä tulee, onneksi tunnistusnouto tulee vasta tokon ylemmissä luokissa, joten niin kiire tämän kanssa ei ole.

Peruuttamista olemme myös lähteneet jatkotyöstämään. Aikaisemmin olenkin kirjoittanut meidän edessä peruutusharjoituksista. Nyt olemme sitten liittäneet peruuttamisen vierellä seuraamiseen eli seurataankin taaksepäin. Liikehän tulee ennemmin tai myöhemmin sekä tokossa että rally-tokossa. Metka on erittäin hyvä peruuttamaan edessä, mutta nyt se sama pitikin tehdä vierellä. Aluksi lähdin ihan namihoukutuksella ja palkka tuli taas heti kun yksi tassu liikkui taaksepäin. Siitä siirryin nopeasti isoon taaksepäin menevään ympyrään ja siitä hiljalleen ihan suoraan taaksepäin. Pian Metka huomasi, mikä on homman nimi ja nyt peruutukset sujuvat sekä vasemmalla että oikealla puolella. Edessä peruuttamista hiomme nyt niin, että se tulisi enemmän käskyllä tehdyksi eikä vain tarjoamisen kautta. Lisäksi saimme yhdessä koulutuksessa vinkiksi meille sen, että meidän pitää vaihdella paljon peruutusmatkoja sekä olla tarkka siinä, että naksautus tulee nimenomaan siitä peruutusliikkeestä eikä pysähtymisestä. Ohjaajalle siis jälleen haasteita.

Ensi kerralla sitten kerron kuulumisia meidän ensimmäisistä virallisista rally-tokokisoista. Pidetään peukkuja pystyssä, että ne eivät mene ihan penkin alle!"

perjantai 16. syyskuuta 2016

Pennusta kunnon (toko)koiraksi, osa 2

Koska kirjoittamisinto on tällä hetkellä mennyt Aussi-lehteen, niin alla toinen osa sarjasta Pennusta kunnon (toko)koiraksi. Kirsin keksimät hyvät väliotsikot jää nyt pois ja kuvat on mitä muistan :)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.
Jatketaan siitä mihin pennun eli Metkan (Melukylän Mutkat Aukee) edellisessä jäätiin…

Kävimme tosiaankin neljän kerran avoimen luokan tokokurssin heti ensimmäisenä Metkan kanssa. Mitään liikkeitähän me ei tosiaankaan osata, vain palasia sieltä täältä. Silti sain hyviä vinkkejä, miten jatkaa. Tässä joitain niistä vinkkeistä:
-          perusasento/seuraaminen: rohkeasti vain alusta pois ja ilman sitä treenaamaan
-          alusta/ruutu/merkin kierto: nyt vain etäisyyttä eli huomasin itsekin, että aika lähellä on tähän asti treenattu, joten alusta meni reilusti kauemmas
-          namiahneus: nyt tehokuuri eri luopumisharjoituksia ohjelmaan eli namia saa vasta kun odottaa vähän aikaa kärsivällisesti. Hitaasti hyvä tulee… :)
-          kaukokäskyt: nyt tehdään paljon helppoja harjoituksia vain lihasmuistiin namin kanssa lähteltä


Kaiken kaikkiaan sain hyviä vinkkejä Metkan kanssa, osa oli vahvistusta omille ajatuksille ja osa toi minullekin uuttaa ajateltavaa. Ja saimme paljon uusia ideoita mitä ja miten tehdä pennun kanssa kotona. Tärkeänä asiana saimme myös kokemusta ja treeniä siitä, miten voidaan treenata muiden seassa. Vaikka kaikki treenit tehtiin yksitellen (toiset olivat aidan takana), niin hyvää harjoitusta saimme tästäkin. Ensimmäisellä kerralla Metka ei siis edes nähnyt muita kuin minut ja namit. Seuraavilla kerroilla ehti sitten katsoa jopa jo ympärilleen, muiden ohjaajien namit kiinnostivat enemmän varsinkin kun yhdellä treenikaverilla oli grillattua makkaraa mukana oman koiran treeninamina… Ei onnistunut sillä kertaa luoksetulot, ei… :) Varsin kun tämä treenikaveri oli pitämässä Metkaa kiinni. Eli minulle myös makkaraa, niin kyllähän Metka tuli luokse vauhdilla. Näen nämä kaikki kuitenkin vaan hyvänä treeninä tulevaisuutta ajatellen. Ja tiedänpä miten voin nostaa treenatessa panoksia Metkan kanssa. Siis paremmat namit vaan mukaan, niin eiköhän se siitä…


Kotona sitten on jatkettu pohjien tekemistä kaikkiin liikkeisiin eli jatkettiin perusasennon opettelua ilman alustaa, peruuttamista, askeleen kahden seuraamista, kaukokäskyjä (namin kanssa edessä), maahanmenoa, paikallaolon alkeita ja kaikki vastaavat asiat myös oikealla (rally-tokoa varten). Nouto laitettiin jäähylle hampaiden vaihtumisen ajaksi, että siitä jää mitään huonoa muistikuvaa Metkalle.
Omassa päässäni on kauhea epäselvyys lajipainotuksesta, tekisikö asioita puhtaasti tokon kannalta vai myös rally-tokon vai ainoastaan rally-tokon. Aikaisemmin toko on ollut minulle se ykkösjuttu ja ehkä se tulee olemaan nytkin. Tokopohjalta rally-tokon tekeminen tuntuu helpommalta. Toki toko vaatii paljon enemmän panostusta, koska siinä ei saa kehua kuten rally-tokossa, kaikki liikkeet tehdään irti ja heti jo alokasluokkaan kuuluu ryhmäliike eli ollaan kehässä paikalla olossa muiden koirien kanssa. Rally-toko tuntuu paljon helpommalta, koska siinä ei ole mitään näistä. Pohdintoja :) Tehtävät päätökset tuntuvat myös suurilta ja lopullisilta, vaikka niin ei missään nimessä ole. Enkä voi sille mitään, mutta oman treenamisen tavoitteena on joku päivä kisaamaan pääseminen.

Päädyin sitten siihen, että opetan pääasiassa tokojuttuja, mutta rally-tokohöysteellä :) Eli seuraamista heti alusta lähtien myös oikealla puolella ja tiettyjä rally-tokojuttuja otin alusta lähtien kuten eteentulo (joka onkin jo varsin näppärä!), pyörähdys, puolenvaihto jalkojen välistä ym. Hyvällä tokopohjalla pääsee kuitenkin rally-tokossa pitkälle. Ja ehkä se oma mielenkiinto on eniten tokon puolella. Kuten aina sanon, niin elämä ilman terrieritokoa on tylsää!


Kahteen asiaan olen kiinnittänyt paljon huomiota alusta lähtien, toinen on ääntely/haukkuminen ja toinen pomppinen. Näiden suhteen olen pitänyt nollatoleranssia, koska molemmat ovat ei-toivottuja sekä tokossa että rally-tokossa. Onneksi Metka ei ääntele/hauku treenatessa, joten näihin en ole joutunut puuttumaan. Jos joutuisin puuttumaan, lähtisin puhtaasti kieltämisen kautta ja siitä, että palkkaa ei silloin tule vaikka liike tehtäisiin oikein. Pomppimista meillä tulee sitten namia kohti… Kaikki aussit taitavat olla kenguruille sukua, koska tämä on oman kokemukseni mukaan yleistä ausseilla J Tässä meillä on nollalinja eli namia ei saa hyppimällä ja nami tulee vasta sitten kun kaikki neljä tassua ovat maassa. Tässä joudun olemaan tosi tarkka, ettei tästä tule vielä ongelma.

Paikallaoloharjoituksia aloitin hiljalleen maassa olona, Metka on toki niin nopea ja häntää ahkerasti heiluttava koirahan liikkuu samalla, että ei varmaan tajunnut muuta kuin maahanmenon… :) Mutta, ehkä joku muistikuva jossain vaiheessa jää. Ja paikallaolon kanssa pääsee hyvin samalla harjoittelemaan vapaa-käskyä. Se on mielestäni yksi tärkeimmistä eritoten tokoon liittyvistä käskyistä, koska sillä kerrotaan koiralle, että tekeminen on ohi. Toki tämä on varmasti yksi hitaammin opetettavista asioista, koska koiralle se ei ole mitään tekemistä kuten monet muut käskyt. Vapaa-käskyn merkitys aukeaa koiralle, kun ohjaaja vaan jaksaa toistaa sitä sitkeästi. Noin 5,5 kuukauden iässä opetin Metkalle ensimmäisen kerran vasta istumista. Tai siis kyllähän Metka on istunut esimerkiksi perusasennon yhteydessä, mutta ei istu käskystä eikä sillä merkityksellä. Ja joo, ei tarvinnut kuin pari toistoa, kun Metka alkoi tarjota istumista. Liitin tähän heti nopeasti sitten sen paikalla olon eli hoin istu ja paikka käskyjä vuorotellen ja palkkasin samalla koko ajan. Istuminen loppui jälleen vapaa-käskyyn. Alussa paikalla istumisen pituus oli ehkä puolen sekunnin luokkaa, mutta siitä se on alkanut hiljalleen pidentymään. Joku varmaan ihmettelee tässä vaiheessa, että eikö Metka osaa istua? Vastaus on lyhyesti, että ei J Haluan seisomisesta ja maahanmenosta tokossa vahvoja, koska ne ovat mielestäni selkeästi vaikeampia, joten istumisen opettelu on tarkoituksella jäänyt meillä viimeiseksi. Ja istumisen opettaminen on koiralle helppoa. Metkakin on itsestään oppinut odottamaan ruokakuppia istumalla, mutta ei käskyllä. Tässä on ehkä matkittu vanhempaa koiraa, kun Tonylta vaaditaan joko perusasento tai istuminen ennen ruokakupin saamista.


Tokojutuista aloitimme heti alussa myös merkin kierron ja ruudun. Merkin kierron aloitin sillä, että merkin takana oli joku Metkan sen hetken lempileluista. Lelu vietiin merkin taakse yhdessä, innostin sillä Metkaa ja kannoin sen hiukan kauemmas. Suoraan sylistä sitten laskin sen hakemaan lelun ja siinä samalla tuli merkin kierto. Omalla sijainnilla pyrin siihen, että merkki tosissaan tuli kierrettyä. Ruudun puolestaan aloitin ihan namialustalla eli sitä käytiin koskemassa ja siitä tuli palkka. Aika nopeasti siirryin itse kauemmas, että saimme etäisyyttä ja irtoamista minusta kauemmas.

Merkin kierrossa olen nyt siirtynyt siihen, että näytän kädellä merkin suuntaan ja suuntaan vielä lisäksi koiran puoleisella jalalla merkkiä kohti. Tarkoituksena on päästä hiljalleen eroon sitten omista avuista. Näillä on kuitenkin saatu merkin kiertoa eteenpäin, koska kävi aika pian ilmi, että se lelu merkin takana ei ole riittävän houkutteleva Metkalle. Nyt sitten kokeillaan tällä tavalla. Nyt pystyn lähettämään Metkan merkin kiertoon jo noin viiden metrin päästä. Avoimessa luokassa kiertomatka on 10 metriä, joten suunta on oikea.


Ykköspalkkana meillä toimii ilmiselvästi nami! Metka on sen verran ahne, että nami käy joka tilanteeseen. Namina meillä käytetään vielä ihan joko tavallista nappulaa tai pieneksi pilkottua frolicia. Jos se päivä koittaa, että nämä eivät tehoa, niin sitten kokeillaan muita nameja. Itse haluaisin palkata Metkaa enemmän leikkimällä, mutta se on vielä vaikeaa hallisssa tai vieraassa paikassa… Kotona kyllä leikkiminen onnistuu. Nyt olemme opetelleet leikkimään hallilla ihan ensimmäisenä asiana ja siinä Metka on täysillä mukana! Tämän jälkeen siirrymme enemmän namipalkkaan. Leikkimisen puutetta vieraissa paikoissa en vielä hätäile, kyllä se sieltä tulee ajan kanssa ja kaikki koirat ovat tämän suhteen ihan yksilöllisiä. Toiselle suurin leikkipalkka on vaikkapa lelun yhdessä kiskominen, toinen tykkää enemmän vaikkapa noutoleikeistä pallon kanssa. Kehuminen (eli ns. sosiaalinen palkka) toimii myös hyvin palkkana eli kun mamma on tyytyväinen, niin sekin käy Metkalle palkaksi. Tätä käytän näin alussa paljon eli kehun, mutta annan myös lisäksi namia. Haluan Metkan liittävän kehun myös namipalkkaan (tai leikkiin myöhemmin).

Ei kaikki aina ihan niin helppoa ole, meidän suurimpia haasteita ovat olleet tähän asti
-          nopeus: pieni pentu on niin nopea, että pitää olla erittäin tarkka, jotta saa palkattua juuri siitä oikeasta toiminnosta. Naksutellessakin on niin helppo palkata pikkaisen väärästä toiminnosta.
-          ahneus: välillä tuntuu, että se vie kaiken keskittymiskyvyn, mutta annettakoon vielä noin nuorelle anteeksi :) Ja kyllä ahnetta koiraa on paljon helpompi kouluttaa!
-          pieni koko: esimerkiksi perusasennossa sentti liian takana tai edessä ei näytä noin pienellä paljolta, mutta täysikasvuisella aussilla se on taatusti liikaa.
-          oma malttamattomuus: pentu oppii niin nopeasti asioita, että oma vaatimustaso kasvaa liian nopeasto. Pitäisi jaksaa edetä rauhallisesti ja hitaasti pennun kanssa.
-          pomppinen: tulee herkästi namien kanssa…

Ensimmäinen näyttelymme oli kotinäyttely eli Vaasan näyttely 17.4. ja tietenkin vielä pentuluokka. Ennen Vaasan näyttelyä seuramme järjesti näyttelyharjoituksia, joten suuntasimme sinne ensin harjoittelemaan. Kotona kun tokojutut ovat menneet selkeästi näyttelykäyttäytymisen edelle jostain kumman syystä. Eniten itse jännitin sitä, miten Metka reagoi näyttelyhulinaan ja toimii sitten kehässä. Vanhemman koiran kanssa ei jännitä, koska tietää jo miten se toimii (yleensä). Alussa Metkan piti vähän ihmetellä kaikkia erikokoisia ja haukkuvia koiria, mutta sen jälkeen kaikki olikin jo ok. Onneksi olen kuljettanut Metkaa vanhemman koiran mukana kisamatkoilla, joten eri koirahallit ovat tulleet tutuiksi. Kehässä Metka oli oma rento itsensä ja kulki todella nätisti, tuloksena meillä oli tällä kertaa ROP-pentu. Oman suorituksen jälkeen oli taas kiva katsella omassa boksissa näyttelyhulinaa. Omaan boksiin olen totuttanut Metkaa paljon, koska tulevaisuudessa sitä käytän paljon; autossa reissataan omassa boksissa, siellä rauhoitutaan hallilla treenien välissä ja kisamatkoilla on saatu sieltä katsella hulinaa. Metka onkin oppinut käyttämään sen ajan hyödyksi ja yleensä nukkuu siellä :)

Kesää odotan innolla, että pääsemme treenaamaan omallakin pihalla. Kesälle on myös suunniteltu erilaisia juttuja Metkan kanssa eli käymme parissa näyttelyssä varmaan pyörähtämässä (koska muut kisakentät odottavat vielä kasvua ja oppimista) sekä erilaisia koulutuksia olen suunnitellut jo vahvistamaan Metkan tulevaisuutta."

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Eka serti

Muutamassa pentunäyttelyssä tuli sitten käytyä, tuloksena neljä kertaa ROP-pentu.

Ensimmäisen kerran mentiin "aikuisten" luokkaan 12.6. Tuurin näyttelyssä, tuomarina Sassa Huolman. Luokka siis meillä on junnut. Jos meidän ryhmä olisi ollut näyttelyssä lauantaina, olisimme olleet vielä pennuissa... Tuloksena upeasti PU4 ja serti!! Aivan uskomatonta! Mun vauva...


Helsingin näyttelystä 28.8. puolestaan pokkasimme PU3-sijoituksen ja varasertin. Oli pieni mies "hiukan" väsynyt edellisen päivän aussierkkarin jälkeen (JUK2 ERI).

tiistai 3. toukokuuta 2016

Jälleen ROP-pentu

Toisen kerran kävimme pyörähtämässä näyttelykehässä Tampereella 30.4., luokkana oli edelleen pentuluokka. Tuloksena jälleen ROP-pentu. Tällä kertaa saimme kisata vain itseämme vastaan, harmi kyllä. Metka oli todella hienosti kehässä ja esittää kyllä itse itsensä parhaiten, mamma vaan häiritsee puuttumalla liikaa asiaan.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

ROP-pentu

Metka aloitti näyttelyuransa Vaasan KV näyttelystä su 17.4. Tämä kun oli meidän kotinäyttely ja Metka täytti sopivasti 7 kk eli pääsi ekaa kertaa pentuluokkaan. Kamppailu oli huimaa ja kovaa, pennuissa oli Metkan lisäksi nimittäin Metkan sisko Aiwa :)

Hieman, tai no paljonkin..., jännitin näyttelyä etukäteen, koska en tiennyt miten Metka toimii hälinässä. Onhan se ollut mukana Tonyn kisareissuilla eri halleissa, mutta tuollainen iso näyttely on aivan eri asia. Ääntä ja ihmeteltävää riittää. Matka autolta hallille kesti jo tovin, kun Metka halusi rauhassa katsella erikokoisia ja -näköisiä koiria. Hieman se taisi myös herättää hilpeyttä, kun yritin sitä hoputtaa vesitihkusta sisälle... Metka on vaan sen verran oman arvonsa tunteva, että häntähän ei noin vaan hoputella. Tulee sitten omaa vauhtia, kun ehtii katselulta eikä hänen arvoaansahan kiskota :) Sisälläkin piti alussa ihmetellä ja kävelimmekin muutaman lenkin ympäri hallia. Sen jälkeen kaikki olikin ok!

Kehässä Metka käveli jo kuin konkari, pontevaan tyyliinsä :) Ihanan reipas pentu! Tuomaria pussailtiin, ainut mikä mielestäni kaipaa treeniä on hampaiden katselu. Siis Metkahan antoi katsoa ne, mutta mielestäni se kaipaa vielä totusta ja treeniä. Pienellä treenillä tuostakin tulee taatusti rutiininomaisempi juttu Metkalla :)

Arvostelu:
"Bra huvud med små mörka ögön. Välplacerade örön, bra häls och kors ?? något för glad svans, bra kropp o vinklar, rör sig bra bak lite ostabil fram, bra päls."
ROP-pentu


torstai 14. huhtikuuta 2016

Aika Metka jäbä

Aika Metka jäbä



”Melukylän Mutkat Aukee”
 Se on mun nimi
– ja rallitermi.

On pentuj’ viis
ja mä nuorin niist’
Ralliteemal’ meidät nimettiin

Sipoon huudeilt’
Stadin kupeest’
tulee tää jäbä
aussi niin upee

Melukylän Mutka,
lyhyest’ vaan Metka
Paa nimi mieleen
tuut must’ viel’ kuulee

Duunaat tokoo tai rallii,
ota must’ mallii
Tai kun täyttä kiitoo
meet agiliitoo

Aussipowerii
reteet’, joskus overii
Niinku aito terrieri
Ei mikään v***n puudeli

Et tarvii mitään Cheekkii
kun päässäs kelaat biittii
ja siihen päälle luukutat
kybäl’ Metka –riimii

Duunit tehdään kybäl’
mut huumorist’ en tingi
Oon aika Metka jäbä
ja snadisti Kingi

Teksti Petri Myllyperkiö

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Pennusta kunnon (toko)koiraksi

Kun minusta on tullut täysin laiska kirjoittaja, niin liitetäänpä tähän kuitenkin uusimmassa Aussi-lehdessä ollut kirjoittamani juttu Metkan kanssa treenailuista. Tähän meidän aika meneekin ;)

"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa, vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua ;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.
Jo Metkaa (Melukylän Mutkat Aukee) ottaessa oli selvää, että pennun lajit tulevat olemaan minulla tokon ja rally-tokon parissa, mieheni tulee sitten myöhemmin pennun kasvettua keskittymään agilityyn. Pentu vähän sitten valikoituikin niillä perusteilla meille J Ja hyvä reipas terrierin alku saatiinkin!

Mielestäni vielä pienen pennun kanssa ei voi puhua oikeasti kouluttamisesta tai treenaamisesta. Kaikkein tärkeintä on hyvän suhteen luominen pennun kanssa ja leikin varjolla voidaan ”opettaa” yhtä sun toista oli sitten tavoitteena ihan pelkkä arkitottelevaisuus ja vakavampi kisatottelevaisuus. Omat tavoitteeni alkutreenauksen suhteen ovatkin
-          haluan meille hyvän suhteen ja kontaktin pentuun, jotta se olisi motivoitunut tekemään minun kanssa asioita
-          haluan opettaa alkeita eri lajeihin nimenomaan ylempiä luokkia silmällä pitäen
-          keskitytään aluksi juttuihin, joiden pitäisi parantaa seuraamista, seuraamisen opettelu heti alusta lähtien myös oikealla puolella ja takapään käyttöä
-          meillä molemmilla pitää olla hauskaa! J

Kotiin tutustumispäivien jälkeen aloitin jo nopeasti leikkimisharjoitukset, pennun kanssahan ne sujuvat paremmin kuin hyvin. Halusin kuitenkin, että pentu oppii leikkimään nimenomaan minun kanssa, ei yksin tai toisen koiran kanssa. Leikkimisen ohessa tuli todella helposti opeteltua oma nimi ja yhteistyön rakentaminen tulevaisuutta varten aloitettiin. Oma nimi opittiin niin hyvin, että kun ensimmäisen kerran kävimme rokotuksilla ja eläinlääkäri kutsui meidät sisään Metkan nimellä, niin Metka reagoi siihen heti! Leikkimisen aloitin ihan vaan testaamalla kotona olevista eri leluista, että mikä tuntuu kiinnostavan Metkaa eniten ja mitä halutaan kiskoa ja retuuttaa minun kanssa eniten. Suosikiksi nousi yksi narulelu, jossa oli mukana oikeaa karvaa ja jonka laitoinkin sitten talteen ja sen Metka sai vain silloin kun leikki minun kanssa. Kaikki muut lelut saivat jäädä lattialla olevaan lelulaatikkoon.

Tämän jälkeen tai ohessa puuhailtiin sitten kaikkea normaaliin tapakasvatukseen liittyvää, ne jätän tästä jutusta täysin pois. Pian aloitin jo ensimmäiset tokoon liittyvät asiat eli ensimmäiseksi tutustutin Metkan metalliseen noutokapulaan. Siitä tuli yksi ”normaaleista” leikkikaluista ja hetihän sitä kannettiin ylpeänä J Muiden aussieni kanssa minulla on ollut alussa enemmän tai vähemmän nouto-ongelmia, joten nyt päätin tutustuttaa Metkan heti eri noutomateriaaleihin, tokossahan tulee sekä puu- ja metallinouto sekä tunnistusnouto pienellä puisella puupalalla. Toisena minkä aloitin aika pian, oli naksuttimeen tutustuminen. Olen muiden koirieni kanssa käyttänyt sitä ja nyt päätin aloittaa sillä opettamisen heti alusta lähtien, koska sillä pystyy kaikista parhaiten kertomaan naksauttamaan koiralle sen oikean toiminnon.

Naksuttimen aloitin siis ihan sillä, että naksautin ja annoin heti namin eli opetin Metkalle, että naksuttimen ääni on yhtä kuin namia. Tämä on sitä perinteistä ehdollistamista, josta Pavlovin koiratkin ovat tunnettuja. Onneksi Metka osoittautui ahneeksi, joten opettelusta tuli todella helppoa. Uskon tuon ahneuden ansiosta meidän pääsevän vielä helpolla uusien asioiden opettelussa J Tätä tein parina iltana. Sitten otin mukaan tavallisen pakastusrasian kannen ja halusin Metkan koskevan siihen ensin kuonolla. Kun tämä meni todella hyvin, aloin vaatimaan kosketusta tassulla. Naksuttimen kanssa tosiaankin vaan odotetaan, että koira tarjoaa oikeaa toimintaa ja sitten naksautetaan siitä. Kuulostaa työläältä, mutta sitä se ei itse asiassa ole! Vaatimustasoa nostetaan sitten hiljaa eli lähdetään ensin siitä vilkaisusta, kuonokosketuksesta ja sitten tassukosketuksesta, mitä nyt itse haluaakin. Itsellä pitää olla kyllä selvä, että mitä tehdään ja mitä vaatii. Koirat yleensä tarjoavat palkan toiveessa eri toimintoja ja sitten vaan pitää olla nopea, että naksauttaa ja palkkaa siitä oikeasta asiasta. Varsinkin vilkkaan pennun kanssa joutuu olemaan tosi tarkka, että palkkaa oikeasta asiasta.

Samaan aikaan naksuttimen kanssa opetin Metkalle myös kosketuskepin, jonka idea on sama kuin alustassa, mutta kosketuskeppi on sananmukaisesti keppi, jonka päässä on pieni pallo ja koiran pitäisi koskettaa sitä kuonolla. Sitten vaan naksutellaan oikeasta toiminnosta ja palkataan. Pelkän naksuttimen kanssa siirryin opettamisessa vähän isompaan kosketusalustaan ja otin käyttöön paksun kirjan. Tämän kanssa halusin opettaa Metkalle seuraamisessa tarvittavaa takapään käyttöä ja perusasentoa. Aloitin taas kirjan vilkaisulla ja sitten hiljalleen aloin vaatimaan, että molemmat etutassut ovat kirjan päällä. Todella pian Metka ymmärsi kokeilujen kautta, että mitä nyt vaaditaan. Sitten vahvistin vaan etutassujen pitämistä kirjan päällä. Pian siirryin Metkan eteen ja vaadin taas etutassujen pitämistä kirjan päällä. Sen jälkeen aloitin liikkumisen ja odotin, että Metka siirtää vähän takatassujaan. Tässä jouduin olemaan todella tarkka ja nopea, koska pienellä pennulla liike on aluksi pientä ja nopeaa. Hiljalleen sitten vaadin takajalkojen suurempaa liikettä. Hiljalleen pääsimme tavoitteeseemme eli siihen, että Metka osaa käyttää takapäätään molempiin suuntiin kirjan päällä. Pian aloin myös kokeilemaan kirjan päällä perusasentopaikkaa eli Metka siirtyi minun vasemman jalan viereen.

Toinen isompi asia, mitä opetin heti, oli noutokapulan nostaminen maasta ja sen pito. Opetuksessa käytin jälleen naksutinta ja lähdin taas siitä vilkaisusta ja kuonokosketuksen kautta aloin vaatimaan kapulan maasta nostamista. Pian Metka oppi tämänkin, koska olin tutustuttanut häntä jo aikaisemmin eri kapuloihin ja leikin seassa niiden suussa pitämiseen. Suosituin treenivaiheen noutokapuloista on pienin tunnistusnoudon kapula, mutta teen tätä sama myös tavallisen puu- ja metallikapulan kanssa. Toisena noutoasiana opetin kapulan ottamista suoraan minun kädestä, tässä meillä parhaiten toimi pieni tunnistusnoudon kapula. Alussa oli tyytyväinen siihen, kun Metka vaan otti kapulan minulta suuhunsa ja piti sitä ihan pienen tovin. Sen jälkeen aloimme lisätä pitempää kestävyyttä tähänkin liikkeeseen.

Seuraava asia, minkä otin uutena asiana, oli taas takapään käyttöön liittyvää eli peruuttamista. Tässäkin olin vaan Metkan kanssa lattialla ja odotin, että hän vahingossa liikuttaa takatassuja vähän. Siitä heti naksautus ja palkka. Jo yhden illan opettelun jälkeen Metkalla oli selkeästi kuva vaaditusta asiasta eli toisena iltana peruutti jo hiukan! Seuraavaksi siirryin taka-alustan käyttämiseen eli tavoitteeksi tulee, että Metka peruuttaa sen verran, että takajalat ovat alustalta. Alussa peruuttamista tehtiin ihan lyhyeltä matkalta ja pidennettiin sitten matkaa aika nopeasti. Tällä hetkellä peruuttamisesta näyttää tulleen Metkan lempiliike eli tarjoaa sitä todella helposti.

Tammikuun alussa sitten ilmoitin Metkan jo ensimmäiselle tokokurssille J Seuramme järjestämällä tokon avo –kurssilla oli tilaa, joten sinnehän me heti mentiin. Ei millekään pentukurssille, mutta toisaalta minulla oli itsellä tavoitteet selvillä eikä kyse ollut ensimmäisestä tokokoirasta, joten mikäs siinä. Ensimmäisellä kerralla oli aivan ihana huomata, että ei Metkaa kiinnostanut muut koirat tai ihmiset, tykkäsi tehdä heti mamman kanssa ”töitä”. No, ehkä ne namit auttoivat ahneen koiran kanssa myös asiaa… Pystyin pitämään Metkaa myös omalla vuorolla kentällä irti, koska huomio oli täysin minussa. Itsekin ihmettelin, että miten noin pienellä voi olla noin hyvä keskittymiskyky uudessa paikassa (me ei siis oltu käyty tällä hallilla aikaisemmin). Ehkä asiaa auttoi se, että Metka on käynyt vanhemman koirani Tonyn mukana kisareissuilla vieraissa halleissa ja on tavallaan jo tottunut siihen menoon. En tiedä, mutta täytyy toivoa tämän jatkuvan J Ensimmäisen kerran teemoina meillä oli ruutu ja seuraaminen. Ruudussa harjoittelimme kosketusalustan käyttöä ja tulihan siinä tutustuttua jo ruutunauhaan ja –merkkeihin J Seuraamisessa näytimme meidän tämän hetken tilanteen kirjan eli vähän isomman alustan kanssa. Molempiin saimme todella hyviä jatkotyöstämisvinkkejä, että treenien jälkeen odotin ihan sormet syyhyten, että pääsen kokeilemaan niitä kotona! Näistä enemmän seuraavassa jutussa. Ohjatuissa treeneissähän käydään hakemassa hyvät treenivinkit ja sitten jatketaan niiden kanssa kotona.

Nuo yllä olevat kuulostavat varmasti kirjoitettuna pitkiltä ja monimutkaisilta oppimisprosesseilta, mutta niin ei tosiaankaan ole J Illasta käytin tuohon kaikkinensa ehkä noin 5-10 minuuttia, ei sen enempää! Samaan aikaan kokeilin myös montaa muutakin juttua, mutta niissä päädyin odottamaan, että pentu hiukan kasvaa. Varsinkin kun peruskäskyjen osalta olin ennakkoon päättänyt, että ensin opettelemme seisomaan, sen jälkeen maahanmenoa ja viimeisenä istumista. Tämä taas liittyy omiin aikaisempiin kokemuksiin pennun opettamisesta, yleensä ne ensimmäisinä opitut jutut ovat aikuisenakin koiralle niitä vahvimpia. Ja minä haluan peruskäskyistä seisomisesta vahvimman, koska tokojutuissa se on yleensä koiralle se kaikista vaikein.

Tärkeää on myös muistaa pennun, ja isommankin koiran, kanssa lepo! Eli täytyy malttaa pitää välissä treenaamisesta vapapäiviä ja vain leikkiä. Mielenkiintoista on nähdä, että koirakin prosessoi oppimaansa yön yli eli joskus kun tuntuu treenatessa, että ei se tätä ikinä opi, niin seuraavana päivänä se saattaakin sen jo osata!"


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kuulumisia

Kun pentu tuli taloon, kuvittelin optimisesti kirjoittavani säännöllisesti pentukuulumisia blogiin. No, olinpas liian optimistinen, pitkästä aikaa siis kuulumisia tässä.

Mitäs kaikkea me sitten ollaankaan puuhailtu:

- telmitty lumessa, kun sitä saatiin vihdoinkin ja pakkaset lauhtuivat


- harjoiteltu hiukan misseilyä


- telmitty isoveikan kanssa ahkerasti ja oltu välillä ihan sivistyneestikin


- muistettu lepäillä :)


- ja tokihan me ollaan myös treenailtu ahkerasti, niistä ei sen enempää tällä hetkellä, koska kirjoitin niistä juuri Aussi-lehteen pitemmän jutun.

Hyvin menee, vauhdikasta arkea, kiitos liukasliikkeisen rallipennun on ;) Sisäsiisteyttä vielä odotellaan vaikka kyllä siinäkin on tapahtunut edistymistä vaikka aina ei siltä tunnu. Hampaat ovat vaihtuneet jo suurelta osin, molemmilla rokotuksilla on jo käyty. Kynsien leikkuu sujuu ongelmitta (vrt. Tony). Ja kasvetaan hurjaa vauhtia! Itse sitä ei aina huomaa.