Laiska kausi jatkuu... eli viime viikkoon mahtui vaan yhdet varsinaiset tokottelut. Tällä viikolla meillä oli jopa ihan vetäjä ja saimmekin kivat erilaiset treenit :)
Eli molempien kanssa teimme pareittain toisen koiran kanssa ensin seuraamista ja sitten pareittain jääviä liikkeitä. Seuraamiset meni molempien kanssa aika ok, Onnilla meinasi kierrokset alkaa nousemaan jo odottelusta, mutta jätin vain palkkaamatta, niin kyllä ne kierrokset sieltä vähän tuli alas. Tony tonymaiseen tyyliin jätätti, mutta seurasi muuten varsin pätevästi.
Jäävät liikkeet olivat sekä ohjaajille että koirille kunnon kuunteluharjoitus! Onni oli yllättäin hereillä ja taisi tehdä kaikki asennot oikein, hienoa. Tonyn kanssa en ole ottanut istumista (enkä otakaan kunnolla ennen kuin meillä on se viimeinen 1-tulos avoimesta...), joten koirahan oli ihan pihalla "että mitä sinä mamma nyt oikein meinaat??". No, en jaksanut paljon korjailla edellä mainitusta syystä ;) ja kun muut jäävät olivat varsinkin todella hyvät.
Yksilöliikkeinä tein molempien kanssa noutoja: Onni sai hyppynoutaa ja Tony ottaa tasamaannoutoa. Onnin kanssa tein oikein tahallaan vinoja huonoja heittoja, että pääsen korjaamaan takaisintuloa hypyn kautta. Yhden varsin pätevän korjauksen sainkin aikaan, jonka jälkeen tuntui Onnilla syttyneen lamppu pään päälle. Toivotaan, että kokeessa ei tule enää palautuksia suoraan. Tonylla treenattiin jälleen palautusta, että koira tulisi kerralla perusasentoon eikä jäisi minun selän taakse pureskelemaan kapulaa... Nooo, taitaa olla meillä vielä pitkä tie käytävänä tämän kanssa ;)
Lopuksi tehtiin vielä paikalla oloharjoitukset. Kivat treenit, näitä lisää :) Kai sitä voisi kotitreenien suhteen aktivoitua enemmänkin, mutta ei ole vain saanut aikaiseksi. Ruokakupin kanssa lähinnä otetaan Onnin kanssa jotain pientä. Ja ollaan me vähän jumpattu kakejakin, läheltä ne menee hyvin, mutta jos menen liian kauas, tulee Onnilla liikkumista eteenpäin maahanmenoissa. Lisää treeniä. Vuoden ehkä viimeiset tokokokeet ovatkin sitten ensi kuussa, molemmilta on tilauksessa ykkösiä ;)
maanantai 24. syyskuuta 2012
maanantai 17. syyskuuta 2012
Tokokoe 16.9.
Viime viikko sitten vilahti flunssan kourissa ja viikon treenit jäivät siitä syystä vain yhteen kertaan... Eli kun emme ehtineet viikkotreeneihimme, kävimme yksin tokottelemassa hallilla tiistaina. En muista oliko siellä mitään erikoista, lähinnä otettiin perustreeniä molempien kanssa. Pitäisi näemmä kirjoittaa heti ylös, että sitä muistaisi treenanneensa...
Torstaina Tony sitten pääsi hammaslääkärille hammaskiven poistoon, ensimmäisestä kerrasta onkin jo tai vasta, riippuu miten ajattelee, kaksi vuotta. En tiedä, miten Tonynkin saisi syömään kovempia puruluita, että tältä päästäisiin. Oikeat luut kyllä kelpaa, mutta niiden syöttäminen tuo sitten omat ongelmansa. Onnilla taas hammaskiviongelmaa ei ole, kun sille kelpaa kaikki syötävä.
Sunnuntai-aamuna sitten suunnattiin Onnin kanssa Vöyrille tokokokeeseen. Ihan liian aikaisin meille molemmille ;) Mutta onneksi sää oli ihan kaunis. Meidän luokassamme kisasi kaksi muuta koiraa, onneksi meidän vuoromme oli viimeisenä. Annoin siis Onnin olla unimoodissa paikallaolon ja sitten vasta aloin varovasti virittelemään koiraa. Tässä koe liikkeittäin:
- paikalla olo 10: rauhallista :)
- seuraaminen 5: öö, koira oli sunnuntaikävelyllä :( Me ollaan kyllä taannuttu seuraamisessa, lisätreeniä, mutta mitä ja miten? Tuomari alkoi jo väittämään, että Onnilla on jotain vikaa takapäässä, kun se ei tee seuraamisesssa perusasentoja...
- istuminen 8: istuminen oli hyvä, mutta seuraaminen ei ja jäi sen takia istumaan vinoon...
- luoksetulo 7: tuomarin sanoin: ohjaaja osaa ennakoida käskyn sanomisen niin, että koira ei pysähdy heti, mutta kun pysähtyy, tekee sen kyllä merkin kohdalle. Ai jaa, mielenkiintoinen näkemys tuokin...
- ruutu 0: nyt vihastuttaa jo! Lähti kyllä mahtavalla vauhdilla kohti ruutua, mutta juuri ennen ruutua palasi minun luokse. En ymmärrä, miten mä treenaan tätä väärin :(
- Hyppynouto 0: kiersi hypyn takaisin tullessa.
- Metallinouto 9,5: pistevähennys perusasennosta.
- Tunnistusnouto 5: ensimmäistä kertaa toi oikean!!! :) Ensimmäistä kertaa katsoin muiden aikana, että mihin liikkuri laittaa tunnarin. Normaalisti en katso, koska silloin en voi tukea koiraa vahingossakaan. Yleensähän liikkurit laittaa sen samaan kohtaan kaikille, mutta ei tällä kertaa... Eli Onni toi varmasti oikean, mutta tiputti sen heti minun viereen eikä tehnyt perusasentoa. Minä ja tuomarikin luultiin, että väärä tuli, mutta niin se vaan oli oikea!
- Kauko-ohjaus 9: liikkui maahan menoissa eteenpäin, eikä noussut toista istumista ekalla. Videolta selviääkin siihen syy... Petrin kännykkä soi ja Onnihan katseli sinne päin, että vastaa nyt ;)
- Kokonaisvaikutus 8: ei söpöysterrieripisteitä ;)
Tuloksena siis VOI3 195 pisteellä ja sijoitus 2/3. Huomioitavaa muuten, että kukaan kolmesta koirasta ei tehnyt ruutua. Kai siinä oli jotain "omituista". Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi kokeesta: toisaalta olin erittäin tyytyväinen tunnariin (kai meillä on jotain toivoa), mutta toisaalta taas jäi huono fiilis seuraamisesta ja ruudusta. Tunnaria ei olla edes treenattu pariin viikkoon :) Miten niin olen ollut jo lannistunut sen suhteen... Ja ehkä positiivistä on se, että tällä kertaa me nollattiin vain kaksi liikettä. Ja hei, Onni oli kokeen aikana hiljainen, muutama pieni piippailu tuli johonkin väliin ja haukahdus ruutuun lähtiessä, miten niin onnellinen tästä rauhallisuudesta :)
Nyt tarttis kyllä lisää treeniä jonkun kunnon ohjaajan silmien alla, vakavasti mietin jo tänään, että minnehän asti sitä pitäisi lähteä ottamaan yksityistunteja, jotta tässä edistyisi.
Kun sunnuntaina jouduttiin heräämään aikaisin, niin käytiin Tonyn kanssa vielä misseilemässä mätsärissä. Päästiin jopa bis-kehään olemalla veteraanien sinisten paras. Sieltä tiputtiin sitten heti pois, kun eihän Tony malttamaan siellä(kään) liikkuessa malttanut pitää tassuja maassa ;) Eli joko me opetellaan vielä kulkemaan ryhmässä tai sitten unohdetaan näyttelysuunnitelmat. Mutta voi, miten iloinen pieni terrieri oli, mamman kanssa kahdestaan ja kivoja nameja :)
Torstaina Tony sitten pääsi hammaslääkärille hammaskiven poistoon, ensimmäisestä kerrasta onkin jo tai vasta, riippuu miten ajattelee, kaksi vuotta. En tiedä, miten Tonynkin saisi syömään kovempia puruluita, että tältä päästäisiin. Oikeat luut kyllä kelpaa, mutta niiden syöttäminen tuo sitten omat ongelmansa. Onnilla taas hammaskiviongelmaa ei ole, kun sille kelpaa kaikki syötävä.
Sunnuntai-aamuna sitten suunnattiin Onnin kanssa Vöyrille tokokokeeseen. Ihan liian aikaisin meille molemmille ;) Mutta onneksi sää oli ihan kaunis. Meidän luokassamme kisasi kaksi muuta koiraa, onneksi meidän vuoromme oli viimeisenä. Annoin siis Onnin olla unimoodissa paikallaolon ja sitten vasta aloin varovasti virittelemään koiraa. Tässä koe liikkeittäin:
- paikalla olo 10: rauhallista :)
- seuraaminen 5: öö, koira oli sunnuntaikävelyllä :( Me ollaan kyllä taannuttu seuraamisessa, lisätreeniä, mutta mitä ja miten? Tuomari alkoi jo väittämään, että Onnilla on jotain vikaa takapäässä, kun se ei tee seuraamisesssa perusasentoja...
- istuminen 8: istuminen oli hyvä, mutta seuraaminen ei ja jäi sen takia istumaan vinoon...
- luoksetulo 7: tuomarin sanoin: ohjaaja osaa ennakoida käskyn sanomisen niin, että koira ei pysähdy heti, mutta kun pysähtyy, tekee sen kyllä merkin kohdalle. Ai jaa, mielenkiintoinen näkemys tuokin...
- ruutu 0: nyt vihastuttaa jo! Lähti kyllä mahtavalla vauhdilla kohti ruutua, mutta juuri ennen ruutua palasi minun luokse. En ymmärrä, miten mä treenaan tätä väärin :(
- Hyppynouto 0: kiersi hypyn takaisin tullessa.
- Metallinouto 9,5: pistevähennys perusasennosta.
- Tunnistusnouto 5: ensimmäistä kertaa toi oikean!!! :) Ensimmäistä kertaa katsoin muiden aikana, että mihin liikkuri laittaa tunnarin. Normaalisti en katso, koska silloin en voi tukea koiraa vahingossakaan. Yleensähän liikkurit laittaa sen samaan kohtaan kaikille, mutta ei tällä kertaa... Eli Onni toi varmasti oikean, mutta tiputti sen heti minun viereen eikä tehnyt perusasentoa. Minä ja tuomarikin luultiin, että väärä tuli, mutta niin se vaan oli oikea!
- Kauko-ohjaus 9: liikkui maahan menoissa eteenpäin, eikä noussut toista istumista ekalla. Videolta selviääkin siihen syy... Petrin kännykkä soi ja Onnihan katseli sinne päin, että vastaa nyt ;)
- Kokonaisvaikutus 8: ei söpöysterrieripisteitä ;)
Tuloksena siis VOI3 195 pisteellä ja sijoitus 2/3. Huomioitavaa muuten, että kukaan kolmesta koirasta ei tehnyt ruutua. Kai siinä oli jotain "omituista". Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi kokeesta: toisaalta olin erittäin tyytyväinen tunnariin (kai meillä on jotain toivoa), mutta toisaalta taas jäi huono fiilis seuraamisesta ja ruudusta. Tunnaria ei olla edes treenattu pariin viikkoon :) Miten niin olen ollut jo lannistunut sen suhteen... Ja ehkä positiivistä on se, että tällä kertaa me nollattiin vain kaksi liikettä. Ja hei, Onni oli kokeen aikana hiljainen, muutama pieni piippailu tuli johonkin väliin ja haukahdus ruutuun lähtiessä, miten niin onnellinen tästä rauhallisuudesta :)
Nyt tarttis kyllä lisää treeniä jonkun kunnon ohjaajan silmien alla, vakavasti mietin jo tänään, että minnehän asti sitä pitäisi lähteä ottamaan yksityistunteja, jotta tässä edistyisi.
Kun sunnuntaina jouduttiin heräämään aikaisin, niin käytiin Tonyn kanssa vielä misseilemässä mätsärissä. Päästiin jopa bis-kehään olemalla veteraanien sinisten paras. Sieltä tiputtiin sitten heti pois, kun eihän Tony malttamaan siellä(kään) liikkuessa malttanut pitää tassuja maassa ;) Eli joko me opetellaan vielä kulkemaan ryhmässä tai sitten unohdetaan näyttelysuunnitelmat. Mutta voi, miten iloinen pieni terrieri oli, mamman kanssa kahdestaan ja kivoja nameja :)
perjantai 7. syyskuuta 2012
Tokoepikset ja muuta pientä
Tälle viikolle on tullut taas kasattua paljon ohjelmaa, josta ihan kaikki ei ole koiriin liittyvää... No, eipä ole tylsää :)
Tiistaina oli minun treenien vetovuoro tokoryhmälle, mutta koska tulijoita oli sen verran vähän, otin myös Onnin mukaan. Päästiinkiin aloittamaan treenikautta jo kasvarissa, oli kyllä ihana olla suojassa, kun ulkona satoi. Onnin kanssa ohjelmassa oli vain ruutu, hyppynouto ja seuraaminen. Ruudun kanssa Onni oli vaihteeksi ihan hukassa... Ehkä syynä oli se, että Onni näki apuohjaajan saaman ruokarasian ;) Eli ruutua ei löytynyt aluksi millään, kaikkea muuta kyllä löytyi. Sitten kun ruutu löytyi, otimme niin, että apuohjaaja kävi ruokapalkkaamassa Onnia ruudussa. Nämä kerrat menikin sitten ihan ok.
Hyppynoutoa otimme metallilla, tarkoituksena oli lähinnä edellisten kisojen jälkeen tehdä palauttavat rauhalliset hyppynoudot. Nämä menivät ihan ok, palautusasentokin oli hyvä. Näiden jälkeen sitten vuorossa oli tämän hetken "ongelmamme" seuraaminen... Parissa viime kisassa seuraaminen on mennyt ihan haahuiluksi. Teimme niin, että apuohjaaja käskytti ja sanoi "palkka", kun Onni meni hienosti ja minä pääsin palkkaamaan. Otettiin enemmän tavallista seuraamista, varovasti vain muutama käännös ja askelsiirtymä, ettei mopo karkaa Onnilla käsistä. Alussa oli taas haahuilua, mutta aika hyvin Onni paransi loppua kohden. Voi kun saisi säilytettyä sillä seuraamisessa sen rauhallisen mielentilan.
Keskiviikkona suuntasimme sitten samaiselle kasvihuoneelle oman seuramme järjestämiin tokoepiksiin. Aluksi minulla oli tarkoitus ottaa vain Onnin kanssa kolme voi-liikettä (voi-evl oli vain "pätkäluokkina), mutta sitten innostuin ottamaan Tonynkin mukaan. Päätin etukäteen, että tänään kehutaan Tonya oikein urakalla. Oikeassa kisatilanteessahan ei voi olla kovin ylitsevuotava kehuissa, mutta nyt päätin vetää kunnolla yli ja katsoa miten Tony jaksaa vai kuumuuko koira liikaa. Ja Tonyhan oli ihana! :) Tuomarikin taisi olla aika kiltti pisteissään, me nimittäin voitettiin koko avo-luokka muistaakseni 180,5 pisteellä ;) Seuraaminen alkoi ärsyttävänä haisteluna, mutta uusintakäskyllä palasi aika hyvin ruotuun. Tuomarin sanoin: paransi selkeästi loppua kohden. Kai se pitää vaan muistuttaa ja ottaa siitä tulevat pistevähennykset vastaan. Luoksetulossa Tony teki aivan täydellisen pysähtymisen! Mitä ei ole ikinä tapahtunut koe- tms. tilanteessa. Voi kun saataisiin joskus samanlainen kokeeseen! Kaket olivat myös täydelliset (vertaa edelliseen kokeeseen), minä saan ilmiselvästi unohtaa koko seisomisen vielä avon ajaksi. Tony toimi kyllä hienosti, pikkasen minun kehut nostivat kierroksia, joka ilmeni liikkeiden välillä muutamalla haukahduksella. Kokonaisuudessaan olin kyllä vireeseen tyytyväinen, nyt täytyy miettiä, miten kehua kokeessa, jotta sama hyvä fiilis säilyy. Nyt Tony kyllä vaan paransi, mitä pitemmälle koe meni, vaikka palkkaa (=namia) ei tullut. Hyvä huomata, että kyllä pikku-ärrierikin toimii kehulla :)
Onni-onnellisen kanssa otimme sitten luoksetulon, ruudun ja kaket. Luoksetulossa ei mennyt maahan ekalla käskyllä (jäi tuijottamaan Tonyn ja Petrin touhuja...), mutta teki mun makuun hyvät stopit. Tälläiset jos saadaan kokeessa, olen tyyväinen. Ruutu oli sitten taas täysin hukassa... Kaikki muu mahdollinen ja mahdoton kyllä bongattiin, mutta ei ruutua kuin ehkä vasta kerralla viisi tai jotain. Kaket olivat taas aika normit koetilannetasoa... Eli ei noussut ekalla istumaan (oli siis eka vaihto) ja liikkui istu-maahan vaihdossa eteenpäin. Lisää treeniä siis...
Eilen pojat sitten kävivät agiepiksissä (tai siis seuramme järjestää omille jäsenille epiksiä, joissa ei ole osallistumismaksua, mutta ei palkintojakaan) tarkoituksena treenata varsinkin Onnin kanssa startteja. Ja joo, kyllähän Onni varasti molemmat startit... Seurauksena pieni koira otettiin pois radalta ja yritettiin parin koiran jälkeen uudeestaan. Uusintastartit sitten pysyi. Kontaktit meni aika hyvin, Petri vielä namitti ne kunnolla. Että mielenkiinnolla taas odotamme viikonloppua ja agikisoja... :)
Tiistaina oli minun treenien vetovuoro tokoryhmälle, mutta koska tulijoita oli sen verran vähän, otin myös Onnin mukaan. Päästiinkiin aloittamaan treenikautta jo kasvarissa, oli kyllä ihana olla suojassa, kun ulkona satoi. Onnin kanssa ohjelmassa oli vain ruutu, hyppynouto ja seuraaminen. Ruudun kanssa Onni oli vaihteeksi ihan hukassa... Ehkä syynä oli se, että Onni näki apuohjaajan saaman ruokarasian ;) Eli ruutua ei löytynyt aluksi millään, kaikkea muuta kyllä löytyi. Sitten kun ruutu löytyi, otimme niin, että apuohjaaja kävi ruokapalkkaamassa Onnia ruudussa. Nämä kerrat menikin sitten ihan ok.
Hyppynoutoa otimme metallilla, tarkoituksena oli lähinnä edellisten kisojen jälkeen tehdä palauttavat rauhalliset hyppynoudot. Nämä menivät ihan ok, palautusasentokin oli hyvä. Näiden jälkeen sitten vuorossa oli tämän hetken "ongelmamme" seuraaminen... Parissa viime kisassa seuraaminen on mennyt ihan haahuiluksi. Teimme niin, että apuohjaaja käskytti ja sanoi "palkka", kun Onni meni hienosti ja minä pääsin palkkaamaan. Otettiin enemmän tavallista seuraamista, varovasti vain muutama käännös ja askelsiirtymä, ettei mopo karkaa Onnilla käsistä. Alussa oli taas haahuilua, mutta aika hyvin Onni paransi loppua kohden. Voi kun saisi säilytettyä sillä seuraamisessa sen rauhallisen mielentilan.
Keskiviikkona suuntasimme sitten samaiselle kasvihuoneelle oman seuramme järjestämiin tokoepiksiin. Aluksi minulla oli tarkoitus ottaa vain Onnin kanssa kolme voi-liikettä (voi-evl oli vain "pätkäluokkina), mutta sitten innostuin ottamaan Tonynkin mukaan. Päätin etukäteen, että tänään kehutaan Tonya oikein urakalla. Oikeassa kisatilanteessahan ei voi olla kovin ylitsevuotava kehuissa, mutta nyt päätin vetää kunnolla yli ja katsoa miten Tony jaksaa vai kuumuuko koira liikaa. Ja Tonyhan oli ihana! :) Tuomarikin taisi olla aika kiltti pisteissään, me nimittäin voitettiin koko avo-luokka muistaakseni 180,5 pisteellä ;) Seuraaminen alkoi ärsyttävänä haisteluna, mutta uusintakäskyllä palasi aika hyvin ruotuun. Tuomarin sanoin: paransi selkeästi loppua kohden. Kai se pitää vaan muistuttaa ja ottaa siitä tulevat pistevähennykset vastaan. Luoksetulossa Tony teki aivan täydellisen pysähtymisen! Mitä ei ole ikinä tapahtunut koe- tms. tilanteessa. Voi kun saataisiin joskus samanlainen kokeeseen! Kaket olivat myös täydelliset (vertaa edelliseen kokeeseen), minä saan ilmiselvästi unohtaa koko seisomisen vielä avon ajaksi. Tony toimi kyllä hienosti, pikkasen minun kehut nostivat kierroksia, joka ilmeni liikkeiden välillä muutamalla haukahduksella. Kokonaisuudessaan olin kyllä vireeseen tyytyväinen, nyt täytyy miettiä, miten kehua kokeessa, jotta sama hyvä fiilis säilyy. Nyt Tony kyllä vaan paransi, mitä pitemmälle koe meni, vaikka palkkaa (=namia) ei tullut. Hyvä huomata, että kyllä pikku-ärrierikin toimii kehulla :)
Onni-onnellisen kanssa otimme sitten luoksetulon, ruudun ja kaket. Luoksetulossa ei mennyt maahan ekalla käskyllä (jäi tuijottamaan Tonyn ja Petrin touhuja...), mutta teki mun makuun hyvät stopit. Tälläiset jos saadaan kokeessa, olen tyyväinen. Ruutu oli sitten taas täysin hukassa... Kaikki muu mahdollinen ja mahdoton kyllä bongattiin, mutta ei ruutua kuin ehkä vasta kerralla viisi tai jotain. Kaket olivat taas aika normit koetilannetasoa... Eli ei noussut ekalla istumaan (oli siis eka vaihto) ja liikkui istu-maahan vaihdossa eteenpäin. Lisää treeniä siis...
Eilen pojat sitten kävivät agiepiksissä (tai siis seuramme järjestää omille jäsenille epiksiä, joissa ei ole osallistumismaksua, mutta ei palkintojakaan) tarkoituksena treenata varsinkin Onnin kanssa startteja. Ja joo, kyllähän Onni varasti molemmat startit... Seurauksena pieni koira otettiin pois radalta ja yritettiin parin koiran jälkeen uudeestaan. Uusintastartit sitten pysyi. Kontaktit meni aika hyvin, Petri vielä namitti ne kunnolla. Että mielenkiinnolla taas odotamme viikonloppua ja agikisoja... :)
lauantai 1. syyskuuta 2012
Tuplapiirinmestarit!
Sää ei kovin suosinut BACin järjestämiä PiirM -kisoja, vaan aamupäivän yksilöratoja juostiin varsin kosteassa kelissä. Anne Huittinen oli tällä kertaa saapunut tuomariksi, ja oli tehnyt varsin mukavan tuntuiset radat. Meidän haaveemme menestymisestä yksilökisoissa haihtuivat jo A-kisan hyppyradalla. Tony karkasi jo nelosesteelle juostaessa selän taakse ja väärälle esteelle. Onnin kanssa matkaan lähdettiin melko huikealla varaslähdöllä, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin tilanteen pelastamaan. Onnin vauhdissa ei ollut mitään vikaa ja pääsimmekin jo hyvän matkaa puolen välin jälkeen, kunnes sitten oman väärin sijoittumiseni takia koira livahti väärään putkeen. Kovasti teki mieli jo A-kisan jälkeen pakata kamppeet ja lähteä kotiin sadepäivän viettoon.
B-kisassa Tony teki puhtaan radan, mutta sadekelissä meno ei maistunut lainkaan. Kaiken kruunasi puomille tipahtanut koivunlehti, jota piti jäädä ihmettelemään kesken kisasuorituksen. 14 sekuntia yliaikaa on kyllä jonkin sortin ennätys Tonylle, ihanneaikakaan kun ei radalle olllut mikään kovin huikea. Onnin kanssa puolestaan HYL tuli jo kakkosesteellä. Pieni varaslähtö ei tälläkään kertaa haitannut, mutta itse sekoilin ohjauksessa ja niin koira meni kokonaan esteen ohi, suoraan seuravaa estettä suorittamaan. Oma moka, joten matkaa jatkettiin loppuun saakka. Kontaktit menivät tällä kertaa hienosti ja vauhti pysyi hyvin yllä, joten hyllystä huolimatta olin tosi tyytyväinen rataan.
Sokerina pohjalla oli sitten minien PiirM -joukkuekisa. Olimme mukana VASin kakkosjoukkueessa, "Kakkosketjussa". Onni varsinaisessa joukkueessa ja Tony varakoirana. Eija Berglund oli tällä kertaa tuomarina. Radan alkuosassa oli muutamia - varsin eijamaisia - takaakiertoja. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin sopivan haastava ja ihanneaikakin hyvin mitoitettu joukkuekisaa ajatellen.
Timo ja Katri tekivät molemmat nollan omilla vuoroillaan. Enää minun tai Henkan tarvitsi saada tulos, jotta joukkueemme saisi tuloksen. Oma keskittyminen tuntui olevan hyvällä tasolla, mutta Onni mokoma kävi aivan ylikierroksilla. Panta irti, paikka -käsky, askel kohti rataa - ja VIUH! Punaruskea salama viuhahti ohitseni suoraan kakkoshypylle, joka luonnollisesti olisi pitänyt suorittaa takaakiertona. Hylkäytymisestä huolimatta ajattelin jatkaa rataa, mutta viitosesteen törkeästi roiskaistun kontaktin jälkeen päätin, että sikailut saavat tältä erää riittää, ja niinpä passitin pojan suorinta tietä auton tavaratilaan ja omaan boksiin miettimään tekosiaan. No, kai joka joukkueessa yksi "sikailija" tulee olla. Onhan kiekkoilijoillakin ruudut ja nielikäiset, mikseipä sitten VASilla austerit? Päästähän se tietysti otti, kun ei varsinaisesti voi sanoa auttaneensa joukkuetta.
B-kisassa Tony teki puhtaan radan, mutta sadekelissä meno ei maistunut lainkaan. Kaiken kruunasi puomille tipahtanut koivunlehti, jota piti jäädä ihmettelemään kesken kisasuorituksen. 14 sekuntia yliaikaa on kyllä jonkin sortin ennätys Tonylle, ihanneaikakaan kun ei radalle olllut mikään kovin huikea. Onnin kanssa puolestaan HYL tuli jo kakkosesteellä. Pieni varaslähtö ei tälläkään kertaa haitannut, mutta itse sekoilin ohjauksessa ja niin koira meni kokonaan esteen ohi, suoraan seuravaa estettä suorittamaan. Oma moka, joten matkaa jatkettiin loppuun saakka. Kontaktit menivät tällä kertaa hienosti ja vauhti pysyi hyvin yllä, joten hyllystä huolimatta olin tosi tyytyväinen rataan.
Sokerina pohjalla oli sitten minien PiirM -joukkuekisa. Olimme mukana VASin kakkosjoukkueessa, "Kakkosketjussa". Onni varsinaisessa joukkueessa ja Tony varakoirana. Eija Berglund oli tällä kertaa tuomarina. Radan alkuosassa oli muutamia - varsin eijamaisia - takaakiertoja. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin sopivan haastava ja ihanneaikakin hyvin mitoitettu joukkuekisaa ajatellen.
Timo ja Katri tekivät molemmat nollan omilla vuoroillaan. Enää minun tai Henkan tarvitsi saada tulos, jotta joukkueemme saisi tuloksen. Oma keskittyminen tuntui olevan hyvällä tasolla, mutta Onni mokoma kävi aivan ylikierroksilla. Panta irti, paikka -käsky, askel kohti rataa - ja VIUH! Punaruskea salama viuhahti ohitseni suoraan kakkoshypylle, joka luonnollisesti olisi pitänyt suorittaa takaakiertona. Hylkäytymisestä huolimatta ajattelin jatkaa rataa, mutta viitosesteen törkeästi roiskaistun kontaktin jälkeen päätin, että sikailut saavat tältä erää riittää, ja niinpä passitin pojan suorinta tietä auton tavaratilaan ja omaan boksiin miettimään tekosiaan. No, kai joka joukkueessa yksi "sikailija" tulee olla. Onhan kiekkoilijoillakin ruudut ja nielikäiset, mikseipä sitten VASilla austerit? Päästähän se tietysti otti, kun ei varsinaisesti voi sanoa auttaneensa joukkuetta.
Henkan harteille jäi siis kakkosketjun viimeisen tuloksen tekeminen. Ja hyvin vedetty: nopea nollatulos, joten päästiin toden teolla jännittämään lopputulosta. Tulosten laskenta kesti "aateekoon" pettämisen takia jonkin aikaa, mutta lopuksi kuuluttaja vahvisti jo ounastelemammekin lopputuloksen. Wohvelin Arsenal - meidän pikku Onni - on tämän kauden tuplajoukkuepiirimestari! Tokon joukkue -PiirM sai siis jatkokseen Agin joukkue PiirM:n. Jo toisen kerran oikeassa paikassa oikeaan aikaan, pitäisikö varmistaa, että lotto on vetämässä?
VASin hienon päivän kruunasi vielä ykkösjoukkueen ottama hopea. Kaksoisvoitto VASille siis mineissä.
 |
| VASin kakkonen oli ykkönen ja ykkönen oli kakkonen |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)