"Juttusarjan tavoitteena on kertoa mitä aussipennun kanssa
tehdään, kun tavoitteena on joku päivä kisaaminen tokossa ja rally-tokossa,
vieläpä niissä ylemmissä luokissa. Ohjaaja on kisannut aikaisempien aussien
kanssa tokossa ja rally-tokossa ylimmissä luokissa. Tavoitteet ovat siis
selvät, mutta kaikkea ei aina oteta niin vakavasti, vaan useimmiten pilke
silmäkulmassa, terrierin kanssa harrastaminen ei saa olla niin vakavaa touhua
;) Molemmilla pitää olla hauskaa. Asioita tehdään pennun ehdoilla ja vaikka
kisaaminen on joku päivä tavoitteena, edetään pennun kehityksen mukaan.
Jatketaan siitä mihin pennun eli Metkan (Melukylän Mutkat
Aukee) edellisessä jäätiin…
Kävimme tosiaankin neljän kerran avoimen luokan tokokurssin heti
ensimmäisenä Metkan kanssa. Mitään liikkeitähän me ei tosiaankaan osata, vain
palasia sieltä täältä. Silti sain hyviä vinkkejä, miten jatkaa. Tässä joitain
niistä vinkkeistä:
-
perusasento/seuraaminen: rohkeasti vain alusta
pois ja ilman sitä treenaamaan
-
alusta/ruutu/merkin kierto: nyt vain etäisyyttä
eli huomasin itsekin, että aika lähellä on tähän asti treenattu, joten alusta
meni reilusti kauemmas
-
namiahneus: nyt tehokuuri eri
luopumisharjoituksia ohjelmaan eli namia saa vasta kun odottaa vähän aikaa kärsivällisesti.
Hitaasti hyvä tulee… :)
-
kaukokäskyt: nyt tehdään paljon helppoja
harjoituksia vain lihasmuistiin namin kanssa lähteltä
Kaiken kaikkiaan sain hyviä vinkkejä Metkan kanssa, osa oli
vahvistusta omille ajatuksille ja osa toi minullekin uuttaa ajateltavaa. Ja
saimme paljon uusia ideoita mitä ja miten tehdä pennun kanssa kotona. Tärkeänä
asiana saimme myös kokemusta ja treeniä siitä, miten voidaan treenata muiden
seassa. Vaikka kaikki treenit tehtiin yksitellen (toiset olivat aidan takana),
niin hyvää harjoitusta saimme tästäkin. Ensimmäisellä kerralla Metka ei siis
edes nähnyt muita kuin minut ja namit. Seuraavilla kerroilla ehti sitten katsoa
jopa jo ympärilleen, muiden ohjaajien namit kiinnostivat enemmän varsinkin kun
yhdellä treenikaverilla oli grillattua makkaraa mukana oman koiran treeninamina…
Ei onnistunut sillä kertaa luoksetulot, ei… :) Varsin kun tämä treenikaveri oli pitämässä Metkaa
kiinni. Eli minulle myös makkaraa, niin kyllähän Metka tuli luokse vauhdilla.
Näen nämä kaikki kuitenkin vaan hyvänä treeninä tulevaisuutta ajatellen. Ja
tiedänpä miten voin nostaa treenatessa panoksia Metkan kanssa. Siis paremmat
namit vaan mukaan, niin eiköhän se siitä…
Kotona sitten on jatkettu pohjien tekemistä kaikkiin
liikkeisiin eli jatkettiin perusasennon opettelua ilman alustaa, peruuttamista,
askeleen kahden seuraamista, kaukokäskyjä (namin kanssa edessä), maahanmenoa,
paikallaolon alkeita ja kaikki vastaavat asiat myös oikealla (rally-tokoa
varten). Nouto laitettiin jäähylle hampaiden vaihtumisen ajaksi, että siitä jää
mitään huonoa muistikuvaa Metkalle.
Omassa päässäni on kauhea epäselvyys lajipainotuksesta,
tekisikö asioita puhtaasti tokon kannalta vai myös rally-tokon vai ainoastaan
rally-tokon. Aikaisemmin toko on ollut minulle se ykkösjuttu ja ehkä se tulee
olemaan nytkin. Tokopohjalta rally-tokon tekeminen tuntuu helpommalta. Toki
toko vaatii paljon enemmän panostusta, koska siinä ei saa kehua kuten
rally-tokossa, kaikki liikkeet tehdään irti ja heti jo alokasluokkaan kuuluu
ryhmäliike eli ollaan kehässä paikalla olossa muiden koirien kanssa. Rally-toko
tuntuu paljon helpommalta, koska siinä ei ole mitään näistä. Pohdintoja :) Tehtävät päätökset tuntuvat myös suurilta ja lopullisilta, vaikka niin ei
missään nimessä ole. Enkä voi sille mitään, mutta oman treenamisen tavoitteena
on joku päivä kisaamaan pääseminen.
Päädyin sitten siihen, että opetan pääasiassa tokojuttuja,
mutta rally-tokohöysteellä :) Eli seuraamista heti alusta lähtien myös oikealla puolella ja tiettyjä
rally-tokojuttuja otin alusta lähtien kuten eteentulo (joka onkin jo varsin
näppärä!), pyörähdys, puolenvaihto jalkojen välistä ym. Hyvällä tokopohjalla
pääsee kuitenkin rally-tokossa pitkälle. Ja ehkä se oma mielenkiinto on eniten
tokon puolella. Kuten aina sanon, niin elämä ilman terrieritokoa on tylsää!
Kahteen asiaan olen kiinnittänyt paljon huomiota alusta
lähtien, toinen on ääntely/haukkuminen ja toinen pomppinen. Näiden suhteen olen
pitänyt nollatoleranssia, koska molemmat ovat ei-toivottuja sekä tokossa että
rally-tokossa. Onneksi Metka ei ääntele/hauku treenatessa, joten näihin en ole
joutunut puuttumaan. Jos joutuisin puuttumaan, lähtisin puhtaasti kieltämisen
kautta ja siitä, että palkkaa ei silloin tule vaikka liike tehtäisiin oikein.
Pomppimista meillä tulee sitten namia kohti… Kaikki aussit taitavat olla
kenguruille sukua, koska tämä on oman kokemukseni mukaan yleistä ausseilla J
Tässä meillä on nollalinja eli namia ei saa hyppimällä ja nami tulee vasta
sitten kun kaikki neljä tassua ovat maassa. Tässä joudun olemaan tosi tarkka,
ettei tästä tule vielä ongelma.
Paikallaoloharjoituksia aloitin hiljalleen maassa olona,
Metka on toki niin nopea ja häntää ahkerasti heiluttava koirahan liikkuu
samalla, että ei varmaan tajunnut muuta kuin maahanmenon… :) Mutta, ehkä joku muistikuva jossain vaiheessa jää. Ja paikallaolon kanssa
pääsee hyvin samalla harjoittelemaan vapaa-käskyä. Se on mielestäni yksi
tärkeimmistä eritoten tokoon liittyvistä käskyistä, koska sillä kerrotaan
koiralle, että tekeminen on ohi. Toki tämä on varmasti yksi hitaammin
opetettavista asioista, koska koiralle se ei ole mitään tekemistä kuten monet
muut käskyt. Vapaa-käskyn merkitys aukeaa koiralle, kun ohjaaja vaan jaksaa
toistaa sitä sitkeästi. Noin 5,5 kuukauden iässä opetin Metkalle ensimmäisen
kerran vasta istumista. Tai siis kyllähän Metka on istunut esimerkiksi perusasennon
yhteydessä, mutta ei istu käskystä eikä sillä merkityksellä. Ja joo, ei
tarvinnut kuin pari toistoa, kun Metka alkoi tarjota istumista. Liitin tähän
heti nopeasti sitten sen paikalla olon eli hoin istu ja paikka käskyjä
vuorotellen ja palkkasin samalla koko ajan. Istuminen loppui jälleen
vapaa-käskyyn. Alussa paikalla istumisen pituus oli ehkä puolen sekunnin
luokkaa, mutta siitä se on alkanut hiljalleen pidentymään. Joku varmaan
ihmettelee tässä vaiheessa, että eikö Metka osaa istua? Vastaus on lyhyesti,
että ei J
Haluan seisomisesta ja maahanmenosta tokossa vahvoja, koska ne ovat mielestäni
selkeästi vaikeampia, joten istumisen opettelu on tarkoituksella jäänyt meillä
viimeiseksi. Ja istumisen opettaminen on koiralle helppoa. Metkakin on
itsestään oppinut odottamaan ruokakuppia istumalla, mutta ei käskyllä. Tässä on
ehkä matkittu vanhempaa koiraa, kun Tonylta vaaditaan joko perusasento tai
istuminen ennen ruokakupin saamista.
Tokojutuista aloitimme heti alussa myös merkin kierron ja
ruudun. Merkin kierron aloitin sillä, että merkin takana oli joku Metkan sen
hetken lempileluista. Lelu vietiin merkin taakse yhdessä, innostin sillä Metkaa
ja kannoin sen hiukan kauemmas. Suoraan sylistä sitten laskin sen hakemaan
lelun ja siinä samalla tuli merkin kierto. Omalla sijainnilla pyrin siihen,
että merkki tosissaan tuli kierrettyä. Ruudun puolestaan aloitin ihan
namialustalla eli sitä käytiin koskemassa ja siitä tuli palkka. Aika nopeasti
siirryin itse kauemmas, että saimme etäisyyttä ja irtoamista minusta kauemmas.
Merkin kierrossa olen nyt siirtynyt siihen, että näytän
kädellä merkin suuntaan ja suuntaan vielä lisäksi koiran puoleisella jalalla
merkkiä kohti. Tarkoituksena on päästä hiljalleen eroon sitten omista avuista.
Näillä on kuitenkin saatu merkin kiertoa eteenpäin, koska kävi aika pian ilmi,
että se lelu merkin takana ei ole riittävän houkutteleva Metkalle. Nyt sitten
kokeillaan tällä tavalla. Nyt pystyn lähettämään Metkan merkin kiertoon jo noin
viiden metrin päästä. Avoimessa luokassa kiertomatka on 10 metriä, joten suunta
on oikea.
Ykköspalkkana meillä toimii ilmiselvästi nami! Metka on sen
verran ahne, että nami käy joka tilanteeseen. Namina meillä käytetään vielä
ihan joko tavallista nappulaa tai pieneksi pilkottua frolicia. Jos se päivä
koittaa, että nämä eivät tehoa, niin sitten kokeillaan muita nameja. Itse
haluaisin palkata Metkaa enemmän leikkimällä, mutta se on vielä vaikeaa
hallisssa tai vieraassa paikassa… Kotona kyllä leikkiminen onnistuu. Nyt olemme
opetelleet leikkimään hallilla ihan ensimmäisenä asiana ja siinä Metka on
täysillä mukana! Tämän jälkeen siirrymme enemmän namipalkkaan. Leikkimisen
puutetta vieraissa paikoissa en vielä hätäile, kyllä se sieltä tulee ajan
kanssa ja kaikki koirat ovat tämän suhteen ihan yksilöllisiä. Toiselle suurin
leikkipalkka on vaikkapa lelun yhdessä kiskominen, toinen tykkää enemmän
vaikkapa noutoleikeistä pallon kanssa. Kehuminen (eli ns. sosiaalinen palkka)
toimii myös hyvin palkkana eli kun mamma on tyytyväinen, niin sekin käy
Metkalle palkaksi. Tätä käytän näin alussa paljon eli kehun, mutta annan myös
lisäksi namia. Haluan Metkan liittävän kehun myös namipalkkaan (tai leikkiin
myöhemmin).
Ei kaikki aina ihan niin helppoa ole, meidän suurimpia haasteita
ovat olleet tähän asti
-
nopeus: pieni pentu on niin nopea, että pitää
olla erittäin tarkka, jotta saa palkattua juuri siitä oikeasta toiminnosta.
Naksutellessakin on niin helppo palkata pikkaisen väärästä toiminnosta.
-
ahneus: välillä tuntuu, että se vie kaiken
keskittymiskyvyn, mutta annettakoon vielä noin nuorelle anteeksi :) Ja kyllä ahnetta koiraa on paljon helpompi kouluttaa!
-
pieni koko: esimerkiksi perusasennossa sentti
liian takana tai edessä ei näytä noin pienellä paljolta, mutta täysikasvuisella
aussilla se on taatusti liikaa.
-
oma malttamattomuus: pentu oppii niin nopeasti
asioita, että oma vaatimustaso kasvaa liian nopeasto. Pitäisi jaksaa edetä
rauhallisesti ja hitaasti pennun kanssa.
-
pomppinen: tulee herkästi namien kanssa…
Ensimmäinen näyttelymme oli kotinäyttely eli Vaasan näyttely
17.4. ja tietenkin vielä pentuluokka. Ennen Vaasan näyttelyä seuramme järjesti
näyttelyharjoituksia, joten suuntasimme sinne ensin harjoittelemaan. Kotona kun
tokojutut ovat menneet selkeästi näyttelykäyttäytymisen edelle jostain kumman
syystä. Eniten itse jännitin sitä, miten Metka reagoi näyttelyhulinaan ja toimii
sitten kehässä. Vanhemman koiran kanssa ei jännitä, koska tietää jo miten se
toimii (yleensä). Alussa Metkan piti vähän ihmetellä kaikkia erikokoisia ja
haukkuvia koiria, mutta sen jälkeen kaikki olikin jo ok. Onneksi olen
kuljettanut Metkaa vanhemman koiran mukana kisamatkoilla, joten eri koirahallit
ovat tulleet tutuiksi. Kehässä Metka oli oma rento itsensä ja kulki todella
nätisti, tuloksena meillä oli tällä kertaa ROP-pentu. Oman suorituksen jälkeen
oli taas kiva katsella omassa boksissa näyttelyhulinaa. Omaan boksiin olen
totuttanut Metkaa paljon, koska tulevaisuudessa sitä käytän paljon; autossa
reissataan omassa boksissa, siellä rauhoitutaan hallilla treenien välissä ja
kisamatkoilla on saatu sieltä katsella hulinaa. Metka onkin oppinut käyttämään
sen ajan hyödyksi ja yleensä nukkuu siellä :)
Kesää odotan innolla, että pääsemme treenaamaan omallakin
pihalla. Kesälle on myös suunniteltu erilaisia juttuja Metkan kanssa eli käymme
parissa näyttelyssä varmaan pyörähtämässä (koska muut kisakentät odottavat
vielä kasvua ja oppimista) sekä erilaisia koulutuksia olen suunnitellut jo
vahvistamaan Metkan tulevaisuutta."
