"Aloin itsekin miettimään, että mitä kaikkea me osataan ja mitä ei… Tuntuu, että me osataan kaikkea pientä, mutta ei mitään kokonaan. Ehkä se onkin parempi näin päin. Laitetaan sitten jossain vaiheessa niitä palasia kokoon J Ihana on ollut huomata, että niillä perusteiden opettamisella Metkan saa tekemään melkein mitä vaan. Nyt sitten keskitytään ihan tavalliseen seuraamiseen ja kestävyyden rakentamiseen. Nuoresta iästään johtuenhan Metka on nyt kesän aikana tullut siihen vaiheeseen, että hajut ja muut ovat alkaneet kiinnostamaan. Palkkaamisessakin mietin, että mikä siinä on, kun minä muka aina tiputtelen nameja maahan ja koira etsii niitä maasta… Sitten huomasin, että ahaa, Metkahan itse tiputtelee niitä ensin maahan ja syö sitä kautta niitä! Tosi kätevää… Nyt sitten pilkotaan nameja lisää pienemmiksi ja vaihdetaan niin hyviksi, että niitä ei haluta tiputella maahan.
Vihdoinkin olemme päässeet enemmän harjoittelemaan erilaisia
paikalla oloja, Metkalla on ikään kuin nyt syttynyt lamppu, että ”ai niin, kai
tässä ehtii olla paikallakin”. Eniten olemme harjoitelleet paikalla olemista
istumisena, sitten maassa makaamisena ja vähiten seisomisena. Kaikkia tullaan
tarvitsemaan jossain vaiheessa, joten mikään ei näistä mene hukkaan. Erikseen
olen treenannut aikaa ja erikseen matkaa. Eli jos treenaan pitempää aikaa, niin
teen sen läheltä. Ja jos käyn vaikka Metkalta piilossa, teen se vain nopeasti.
Alussa meillä oli vaikeuksia pelkästään siinä, että käänsin Metkalle selän! Minun
piti aloittaa ihan pienestä eli ensin peruutin, sitten käänsin vähän kylkeä ja
sitten käänsin selän vain nopeasti. Treenaamisen kautta sekin meni ohi ja nyt
tosiaankin voin käydä vaikka Metkalta piilossa. Ajan treenaamisessa en ole
hirveästi hätäillyt tai siis meidän paikallaolot ovat vielä lyhyitä, mutta ehkä
nämä sopii paremmin Metkalle. Kun treenaan paikalla olon pituutta, päätän ajan
etukäteen ja katson sen ihan kellosta. Koska ainakin minulla tulee muuten
herkästi ahnehdittua lisää aikaa, että no, kun se pysyi tämän, niin kai se
pysyy vieläkin… Pyrin lisäksi vaihtelemaan paljon aikaa, ettei Metka opi
ennakoimaan sen pituutta. Vähän olemme treenanneet myös muiden koirien kanssa
paikalla oloa, mutta joudun palkkaamaan Metkaa todella tiheään, että se pysyy.
Muuten tulee herkästi asennon vaihtamisia, istumisesta varsinkin on niin kiva
valua maahan makaamaan. Hitaasti hyvä tulee…
Heti aloimme tehdä myös sitä, että opettelemme (toko)hypyn
takana olemaan paikalla. Sehän meni erittäin helposti, koska hypyt eivät ole
Metkalle vielä isoja ”magneetteja”. Ja minä palkkaan alussa paljon siitä pelkästä
paikalla pysymisestä. Toisaalta hyppy itsessään ei näissä myöskään tuota
ongelmaa. Varsinaisen hypyn otamme kuitenkin ehkä vain yhden kerran kymmenestä
harjoituskerrasta. Eli paljon paikallaoloa (koska se on taatusti
haasteellisinta) ja erittäin vähän itse hyppyä.
Käskysanoina pyrin käyttämään lyhyitä ja ytimekkäitä
suomenkielisiä sanoja. En pysty käyttämään mitään ”minimutkaisia”, koska en
silloin itse muista, että mikähän käskysana mikin oli. Koirallehan
käskysanoilla ei ole väliä, vaan me ihmiset annamme sen merkityksen niille
sanoille. Monet treenikavereistani käyttävät eri kohdissa esim. ruotsin- tai
englanninkielisiä käskysanoja, mutta siihen minä en pysty. Minulle ”istu” on
istuminen tapahtui se missä hyvänsä eli tarkoittaa minulle ja koiralle samaa
vaikka toiminto saattaa jonkun toisen mielestä olla eri, esim. maasta
perusasentoon istumaan nouseminen, kaukokäskyissä istuminen, tavallinen
istuminen, perusasento jne. Ja minulla pitää olla vielä kaikille koirille samat
käskysanat! Joskus kokeilin sitä, että entäs jos käytänkin eri koirille eri
käskysanoja, mutta ei siitä tullut mitään. Menin vain itse sekaisin! Joten
palasin samoihin käskyihin. Käskysanan pyrin lisäämään treenaamisen aika
aikaisessa vaiheessa. Koiralle se ei vielä tarkoita mitään, mutta helpottaa
jälleen minua.
Metkan kanssa olen huomannut, että minun käsiliikkeet saavat
olla erittäin pienet. Toisen aussini kanssa olen nimittäin tottunut siihen,
että sen kanssa pitää käyttää enemmän käsiliikkeitä. Tai ainakin minä
kuvittelen niin. Metkan kanssa opettelen sitten nyt itsekin, että pienemmillä
käsiliikkeillä pärjää ihan hyvin. Ehkä tämä on kuitenkin enemmän ongelma
ohjaajalle kuin koiralle.
Kesää odotin innolla, että pääsemme treenaamaan omallakin
pihalla. Kesälle on myös suunniteltu erilaisia juttuja Metkan kanssa eli käymme
parissa näyttelyssä varmaan pyörähtämässä (koska muut kisakentät odottavat
vielä kasvua ja oppimista) sekä erilaisia koulutuksia on suunniteltu jo
vahvistamaan Metkan tulevaisuutta. Nyt heinäkuun mentyä, täytyy kyllä
tunnustaa, että harmillisen vähän on tullut treenattua omalla pihalla. Ehkä
suurimpana esteenä on ollut helteet, ei vain ole viitsinyt väsyttää koiraa
ulkona. Eli olemme vaan lomailleet ansaitusti. Elokuuksi on sitten puolestaan
tehty suunnitelma seuraamisen ja rally-tokon tehokuurista. Ilmoitin nimittäin
Metkan jo ensimmäisiin rally-tokokisoihin Vöyrille 3.9.! Ehkä sen takia, kun ne
ovat lähellä meitä ja kisat ovat samalla aussien rally-tokomestaruuskisat J
No, katsotaan kuinka meidän käy. Sinällään ei ole suuria odotuksia, koska
Metkalta puuttuu vielä paljon kisakestävyyttä vaikkakin rally-tokon ”temput”
taipuvat.
Meidän pitää myös harjoitella huonolla kelillä tekemistä.
Kaikki koirathan varmasti tekevät auringonpaisteella, mutta entä sitten
vesisateella… Ei ainakaan vielä mun vauva. Opettelemme siis ihan helpoilla
asioilla, että ulkona voi tehdä jotain vaikka sataa, tihkuttaa tai maa on
märkä. Haasteellista näin alussa, mutta mieli varmasti muuttuu kun motivaatio
tekemiseen kasvaa.
Muuten olemme keskittyneet paljon perustreeneihin. Uutena
olemme alkaneet hiukan opettelemaan tokon liikkeistä tunnistusnoutoa sekä
rally-tokon liikkeistä puolenvaihtoa eritoten jalkojen välistä, saksalaista
täyskäännöstä ja pyörähdystä. Tunnistusnoudossa olemme lähteneet oman
tunnistusnoutokapulan piilottamisella heinikkoon, palkka/naksautus on tullut
heti kun oma on löytynyt. Metka ei ole onneksi käyttänyt silmiä etsimiseen,
vaikka sekin olisi ollut helppoa, nenän käyttämisen etsimisessä on ihan
kuullut. Muut kapulat otimme heti alusta häiriöksi lähettyville, koska Metkahan
tykkää noudosta eli nyt on opetettu sitä, että pitää jaksaa etsiä mamman
hajuinen kapula eikä napata sitä ensimmäisenä vastaantulevaa kapulaa.
Naksuttimella on onneksi ollut erittäin helppo merkitä se oman löytäminen. Nyt aloitamme
sitten hiljalleen rakentamaan sitä, että Metka malttaisi tuoda tunnarikapulan
lähemmäs minua. Hiljaa hyvä tulee, onneksi tunnistusnouto tulee vasta tokon
ylemmissä luokissa, joten niin kiire tämän kanssa ei ole.
Peruuttamista olemme myös lähteneet jatkotyöstämään.
Aikaisemmin olenkin kirjoittanut meidän edessä peruutusharjoituksista. Nyt
olemme sitten liittäneet peruuttamisen vierellä seuraamiseen eli seurataankin
taaksepäin. Liikehän tulee ennemmin tai myöhemmin sekä tokossa että
rally-tokossa. Metka on erittäin hyvä peruuttamaan edessä, mutta nyt se sama
pitikin tehdä vierellä. Aluksi lähdin ihan namihoukutuksella ja palkka tuli
taas heti kun yksi tassu liikkui taaksepäin. Siitä siirryin nopeasti isoon
taaksepäin menevään ympyrään ja siitä hiljalleen ihan suoraan taaksepäin. Pian
Metka huomasi, mikä on homman nimi ja nyt peruutukset sujuvat sekä vasemmalla
että oikealla puolella. Edessä peruuttamista hiomme nyt niin, että se tulisi
enemmän käskyllä tehdyksi eikä vain tarjoamisen kautta. Lisäksi saimme yhdessä
koulutuksessa vinkiksi meille sen, että meidän pitää vaihdella paljon
peruutusmatkoja sekä olla tarkka siinä, että naksautus tulee nimenomaan siitä
peruutusliikkeestä eikä pysähtymisestä. Ohjaajalle siis jälleen haasteita.
Ensi kerralla sitten kerron kuulumisia meidän ensimmäisistä
virallisista rally-tokokisoista. Pidetään peukkuja pystyssä, että ne eivät mene
ihan penkin alle!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti